En ole pitkään aikaan esitellyt lukemaani kirjaa täällä blogissa, mutta nyt tuli vastaan niin hyvä kirja että kuuntelin sen melkein yhdeltä istumalta. Aloitin eilen ja tänään sain sen loppuun.
En olisi millään halunnut kirjan vielä loppuvan sillä se piti niin otteessaan, enkä nukahtanutkaan kertaakaan sitä kuunnellessa, niin kuin usein käy kun äänikirjaa kuuntelen.
Ostin jokin aika sitten uudet kuulokkeet vanhojen nappikuulokkeiden tilalle. Nappikuulokkeet eivät sopineet hyvin korvilleni, sillä niitä oli vaikea saada mukavaan asentoon, eivätkä ne tahtoneet pysyä korvissa hyvin.
Yleensä kuuntelen äänikirjaa yksinollessani ihan suoraan vaan puhelimesta, mutta nyt kun edessä oli imurointi ja muutakin siivousta, niin päätin kokeilla miten ne sujuisivat kuulokkeet korvilla. Nappikuulokkailla ei imurin äänen läpi kuullut mitään, mutta näillä uusilla kirjan kuuntelemisessa ei ollut ongelmia.
Kylpyhuoneen peiliä pyyhkiessä mieleen tuli että voisin kerrankin ottaa selfien kun noin hienot kuulokkeet on korvilla.
Tuo kehumani kirja on Aino Leppäsen kirjoittama "Kunnes parkinson meidät erotti". Se kertoo pariskunnasta joka yrittää pärjätä arjen touhuista parkinsonin taudin kanssa. Se perustuu tositapahtumiin ja kertoo omaishoitajan ja hoidettavan elämästä. Kirjassa kuvaillaan myös tapahtumia hoitolaitoksessa ja siitä mikä muuttuu kun toinen sairastuu vakavaan sairauteen, mutta ilon pilkahduksiakin kirjaan mahtuu.
Jag har inte presenterat en bok jag har läst på länge, men nu stötte jag på en bok som var så bra att jag lyssnade på den nästan i ett svep. Jag började igår och avslutade den idag.
Jag ville inte att boken skulle ta slut eftersom den var så gripande, och jag somnade inte en enda gång medan jag lyssnade på den, som det ofta händer när jag lyssnar på ljudböcker.
Jag köpte nya hörlurar för ett tag sedan för att ersätta mina gamla öronproppar. De gamla passade inte bra i mina öron, eftersom de var svåra att få i en bekväm position, och de satt inte bra i öronen. Vanligtvis lyssnar jag på ljudböcker när jag är ensam, direkt från min telefon, men nu när jag var tvungen att dammsuga och städa badrummet, bestämde jag mig för att testa hur de skulle fungera med hörlurar på.
Medan jag torkade badrumsspegeln slog det mig att jag för en gångs skull kunde ta en selfie med hörlurarna på.
Boken jag lovordar är "Kunnes parkinson meidät erotti" av Aino Leppänen. Den berättar historien om ett par som försöker hantera vardagen med Parkinsons sjukdom. Den är baserad på verkliga händelser och berättar historien om hur det är att vara som närståendevårdare. Boken beskriver också händelser på ett vårdhem och vad som förändras när någon i familjen får en allvarlig sjukdom, men det finns också glädjefyllda stunder i boken. Jag tror att boken inte finns på svenska ännu.
|
Kiva selfie ja ihanan väriset kuulokkeet! ❤️ Hieno myös tuo "jaettu" kuva. Keväistä (toivottavasti!) kevättä!
VastaaPoistaKiitos kirjavinkistä, menee seuraavaksi kuunteluun ♡ Ihanan väriset kuulokkeet kuten Satu tuossa jo kommentoikin ♡
VastaaPoistaKiva selfie ja hienot kuulokkeet. Ymmärtääkseni kuulokkeet on terveellisempi tapa kuunnella kuin korviin menevät napit; ääni ei tule liian lähelle korvaa. Kiitos myös kirjavinkistä.
VastaaPoista