EIPÄ OLE ENNEN TÄLLAISTA SATTUNUT

Jos minulta kysyttäisiin mikä on helppohoitoisin ja kiitollisin kesäkukka, niin vastaukseni olisi ilman muuta miljoonakello eli pikkupetunia.

Mulla on ollut miljoonakelloja jo useana vuonna terassien kukkalaatikoissa ja aina ne ovat viihtyneet tosi hyvin. Ne kukkivat runsaskukkaisina ja kasvavat niin reheviksi että melkeinpä peittävät kukkalaatikot.

Istutan ne aina kesäkukkamultaan ja tänä vuonna olen sekoittanut myös bokashi-multaa kesäkukkamullan sekaan. Lannoitteena olen antanut ainoastaan bokashin suotonestettä.

Jos katsoo tarkkaan kuvan kukkaa niin siinä näkyy kuihtuneita kukkia, sillä otin kuvan heti mökille saavuttuani enkä ole ehtinyt niitä vielä pois nyppiä. Kuihtuneiden kukkien pois nyppiminen ei ole kuulemma tarpeellista, mutta mielestäni kukat ovat kauniimpia jos nuo kuivat kukat ottaa pois.

Kesäkukathan ovat yksivuotisia, joten joka vuosi pitää hankkia uudet.

Vai onkohan noin?

Kun saavuin mökille muutaman päivän poissaolon jälkeen, niin kukkapenkissä odotti yllätys. Tämä kukkapenkki on ollut melkeinpä hoitamattomana koko kesän kun en ole pystynyt päättämään mitä sen kanssa teen. Siinä kasvaa rikkaruohoja ja muutama perenna, mutta paljon paljaitakin kohtia siinä on.

Vaan nyt on hiukan vähemmän tyhjiä paikkoja, sillä tähän on yhtäkkiä ilmestynyt miljoonakelloja ihan itsekseen. Tämän värisiä mulla oli viime vuonna ja syksyllä laitoin ne kasvikompostiin multineen päivineen.

Keväällä sitten otin tuosta kompostista multaa kukkapenkkiin, siis ihan pelkkää multaa. Mullan joukossa on pakko ollut olla näiden kukkien siemeniä tai jotain pienen pieniä alkuja, sillä nyt ne kasvavat täyttä päätä kukkapenkissä. 

Eipä ole ennen tällaista mulle sattunut. Talvi tosin oli leuto, mutta ihmeellistä kuitenkin että nuo ovat hengissä säilyneet talven yli.

Ehkä kannattaisi tänä syksynä istuttaa tämänvuotiset miljoonakellot kukkamaahan siinä toivossa että keväällä heräisivät henkiin eikä tarvitsisi ensi kesäksi ostaa uusia kesäkukkia.

ONKO SINULLA KOKEMUSTA VASTAAVASTA?

💜💜💜 

ENSI KOKEMUKSIA SÄHKÖPOLKUPYÖRÄSTÄ

Viime postauksessa kerroin hankkineeni sähköavusteisen polkupyörän ja moni teistä oli kiinnostunut kuulemaan enemmänkin tästä kulkupelistä, joten tässä tulee nyt kuvaus siitä kun matkasin mökiltä kotiin tällä mainiolla vehkeellä.

Olen ajanut tällä vasta noin 50km, joten ajokokemusta on vielä  vähän. Sen kuitenkin voin jo sanoa, että sellainen parinkymmenen kilometrin lenkki käy kyllä helposti, eikä väsymys iske ollenkaan niinkuin tavallisella polkupyörällä.

Mökiltä kotiin tuli matkaa runsaat viisitoista kilometriä. Vastatuulta oli melkoisesti, mutta hyvin sai taivalta taitettua tällä pyörällä. Jos olisin saman matkan polkenut muulla kuin sähköpyörällä, niin olisin varmaan jo puolessa matkassa ollut ihan loppu.

Sähköavusteinen polkupyörä tarkoittaa sitä, että tuo avustin auttaa vain silloin kun ajaja itse polkee. Heti kun lakkaa polkemasta, lakkaa avustin auttamasta. Joten ihan konevoimalla tälläkään ei eteenpäin pääse ja hikikin tulee ja hengästyy, joten kai tällä kuntokin kohenee, varsinkin kun lenkit tällaisella pyörällä ovat pidempiä kuin tavallisella.

Tällainen ajopelini on. Se on merkiltään Helkama CE3 28" ja rungon korkeus on 48cm. Tutkailin eri pyörämerkkejä ja malleja ja useimmissa oli tuo korkeus minulle turhan suuri, mutta tämä 48cm tuntuu juuri sopivalta. Onkin tärkeää että rungon korkeutta päätettäessä otetaan huomioon ajajan pituus. Minä olen vain 153cm pitkä, joten suuremmat pyörät tuntuisivat aika jättimäisiltä minulle.

Maarianhaminan kahdesta pyöräliikkeestä ei löytynyt tämän kokoista sähköpyörää, joten piti ruveta katsomaan netistä mitkä myyjäliikkeet toimittavat tavaraa tänne Ahvenanmaalle, kaikki kun eivät sitä tee. Verkkokauppa.com:sta olemme usein tilanneet ja kaikki on sujunut jouheasti, mutta sieltä en löytänyt sopivaa pyörää.

Koon lisäksi tärkeitä seikkoja oli muitakin. Hinta tietysti on aika ratkaiseva tekijä. Vielä tärkeää oli että runko on matala eli että jalan saa helposti siirrettyä toiselle puolelle runkoa pysähdyttäessä. Olen pari kertaa kaatunut sellaisella pyörällä jossa tuo rungon keskikohta on korkeampi ja pysähtyessäni olen kompuroinut jalkoineni niin että kaaduin. Sellaista en enää halunnut. Tässä pyörässä tuo keskikohta on hyvin matala.

Vihdoin löytyi minulle sopiva pyörä Hobby Hallista. Toimitus suoraan kotiovelle ja ohjaustangon, polkimien ja satulan säätäminen sopiviksi jäi itse tehtäväksi. Sitten täytyi odottaa akun latautumista täyteen ja sen jälkeen tehtiin heti pieni koeajo.

Kun uskalsin laittaa avustimen toimintaan, niin tuntui että pyörä suorastaan ampaisi liikkeelle. Nyt kun on jo ajellut enemmän, tietää mitä odottaa, niin tuo avustimen käyntiinlaitto ei enää yllätä tehokkuudellaan.

Tällaisen lenkin ajoin tänään:

  

Tästä se kotimatka alkaa. Hiekkatietä koko 15km:n malkalla on ainoastaan tämä parin kilometrin matka mökiltä lähimpään kylään.

En voi sanoa että tykkäisin ajaa hiekkatietä, mutta aika hyvin se näillä paksuhkoilla renkailla kuitenkin sujuu. Melkoista pyykkilautaa tien pinta parissa kohtaa kuitenkin on, joten hyvältä tuntuu kun pääsen kylään ja alla on asfalttitie. 

Tie on hyvä, mutta pari muuta estettä tiellä on. Ihan ystävällisiä olivat niin hevoset kuin isäntäkin ja sain luvan ottaa heistä kuvan. Koirakin hänellä oli mukana. mutta tervehdittyään minua se juoksi kauemmas. Tämä kohtaaminen olisi jäänyt etäisemmäksi jos olisin ollut liikkeellä autolla.

Seuraavat kilometrit sainkin ajaa aika rauhassa. Ympärillä oli vain metsää ja kallioita.

Kun saavuin isommalle tielle, niin pääsin pyörätielle. Niitä täällä Ahvenanmaalla on aika kiitettävästi eikä tällä mökki/koti-välilläkään pitkää matkaa tarvitse autoteillä ajella.

Pyörätiellä matka taittui joutuisasti, vaikka vastatuulen vuoksi olikin poljettava jopa alamäissäkin. Kohtasin muutamia muitakin pyöräilijöitä jotka olivat matkalla päinvastaiseen suuntaan.

Pyörätien päättyessä poikkesin Kastelholmaan menevälle pienemmälle tielle. 

Smakbyn-ravintola oli aikaisen aamun vuoksi vielä suljettuna eikä ihmisiä täällä vielä näkynyt. 

Kastelholman linna on ihan Smakbyn vieressä ja siellä myytiin jo lippuja kohta alkavalle linnakierrokselle. Tänä vuonna tuntuvat kotimaiset matkailijat löytäneen tänne Ahvenanmaalle ja sehän sopii!

Linnan kohdalla on lyhyt pätkä hiekkatietä. 

Taakse jäi linna ja otin vielä tästäkin kulmasta kuvan niinkuin kunnon turisti konsanaan. Tämän näkymän olen varmaan satoja kertoja nähnyt ja usein ajamme mökille tätä pienempää tietä voidaksemme ihastella näitä näkymiä.

Ja onhan tälä linnalla suuri merkitys siihen että aikoinaan Ahvenanmaalle muutimme, sillä mieheni sai töitä linnan restaurointitöissä ja niin muutimme koko perhe tänne. 

Tässä toinen ihailun kohde. Tähän taloon voisin muuttaa koska tahansa! Sijainti ihan linnan kupeessa ja itse talo on niin soma. Nuo lasikuistit molemmilla puolilla taloa! 

Vielä hörpyt vesipullosta ja sitten matkaa jatkamaan. Taukoja onkin tullut pidettyä tällä lenkillä monta kun otin kuvia reitistäni.

Kiitos sinulle PILVI joka ehdotit että kuvailisin ajoreittiäni kun tällä uudella pyörällä viiletän.

Kastelholman jälkeen ajoin ehkä pari kilometriä kunnes tulin Chipsin kohdalle. 

Täällä valmistetaan Taffelshipsit, joita Transmarin rekat kuljettavat ympäri maata. Ehkä kauemmaksikin, kuka tietää. 

Tehtaan vieressä on tehtaan myymälä, joka tänä kesänä on auki ti-la, mutta su ja ma suljettu, mikä mielestäni on aika käsittämätöntä. Ajattelisin että kun matkailusesonki tänne Ahvenanmaalle on kuitenkin varsin lyhyt, niin kaikkien turistipaikkojen pitäisi olla auki joka päivä.

Tänä kesänä myymälän terassia on kohenneltu ja muutenkin tähän parakkimaiseen rakennukseen on tehty muutoksia.

Tuntuu tuo juustonaksu-ukkelikin olevan hiukan hämillään kun ovet ovat lukossa.

Chipsin kohdalla ja sen jälkeen joutuu ajamaan jonkin matkaa autotien reunassa, mutta piennar on kuitenkin mukavan leveä, joten ei suurempaa hätää. Ja mukava alamäki on edessä.

Haraldsbyssä alka taas pyörätie ja ylämäki Färjsundetin sillalle. Kevyesti se kuitenkin menee kun ottaa sähköä avuksi.

Sillan korkeimmalla kohdalla on aika ottaa taas kuva. Tämäkin paikka on hyvin suosittu kuvauspaikka.   

Kun käänsin kasvoni menosuuntaan päin niin ylhäällä kalliolla näkyi kahvila Uffe på Berget ja sen alla lyhyt tunneli, josta ei kävellen tai polkupyörällä saa ajaa.

Tunnelin oikealla puolella on pyörätie ja minä jatkan sitä pitkin. 

Uffe på Bergetiltä on enää lyhyt matka kotiin. Tässä kun ollaan, niin seuraavasti kulmasta käännytään vasemmalle ja sitten kohta ollaankin määränpäässä.

Hyvin meni matka vastatuulesta huolimatta. Ehti katsella rauhassa maisemia ja tuntea tuulen kasvoillaan.

Sports Tracker näyttää että matka oli 15.4km ja käytin siihen kuvaustaukoineen aikaa runsaan tunnin. Keskinopeus oli 14.5km/h ja maksiminopeus oli 30.5km/h .

Tästä pyörän ohjaustagossa olevasta laitteesta kytketään sähköavustin päälle ja pois. Plussaa painamalla lisätään avustimen tehoa ja miinuksesta sitä vähennetään. Valot sekä eteen että taakse saa samasta laitteesta. Avustimen tehoa on helppo säädellä nappia painamalla ajon aikana ja jos ei ollenkaan polje, esim. alamäessä, niin avustin lakkaa automaattisesti toimimasta. Kun polkeminen taas aloitetaan, niin avustin jatkaa valitulla teholla. Minä olen käyttänyt pääasiassa tehoja yksi ja kaksi, eli kahta vähiten avustavaa. 

Pyörässäni oli vakiovarusteena lukko sekä etu-ja takavalot. Pyörän väri on harmaa. 

Ainoa asia mitä kaipasin pyörääni on tavarakori. Etukori ei sovi, sillä etuvalolamppu on sellaisessa paikassa, että kori ei siihen sopisi, paitsi jos lampun paikkaa vaihtaisi.

Kävimme katselemassa useammassa paikassa koreja, mutta oikein mieleistä tai sopivaa ei löytynyt. J kiinnitti Ikea-korin tavaratelineelle ja se taitaakin jäädä tähän, sillä pieni laukku ja vesipullo sopivat siihen hyvin. Korin päälle kiinnitimme vielä verkon joka pitää tavarat paikoillaan. 

Pyörän ladattava akku on tavaratelineen alla ja se on helppo ottaa mukaan sisälle ladattavaksi. Se on lukittuna paikoillaan ja sen saa irroitettua vain avaimella, joten varastamaan sitä ei pysty. Akun voi ladata myös niin että se on paikoillaan kiinni pyörässä.

Pyöräni käyttöohjeessa sanotaan että akun kantama riippuu monesta tekijästä: rengaspaineesta, ilman lämpötilasta, tieolosuhteista ym. Toistuva nopeudenvaihtelu käyttää enemmän akun energiaa.

Akun kantama pyörässäni on keskimäärin 40km. Jos akku tyhjenee matkan aikana niin pyörällä voi silti ajaa niinkuin sähköttömällä pyörällä, joten tien päälle ei koskaan jää. Ohjaustangon mittarista voi seurata akun virtatasoa, joten yllättäen akku ei lopu. Akun virtatasoa osoittaa viisi palloa, jotka kaikki palavat kun akku on ladattu täyteen. Ajettuani tuon 15km:n matkan noista viidestä valosta paloi vielä neljä, joten aika pitkän matkan saa ajaa ennenkuin akku on tyhjä.

Tyhjän akun lataaminen täyteen kestää n. 5-6h. Olen ladannut sen aina pidemmän ajon jälkeen, vaikka se ei olekaan tyhjä, niin että se on valmiina seuraavaan ajoon. 

Tämän muutaman päivän ajokokemuksella voin sanoa että hieno on pyörä. Olen aika mukavuudenhaluinen ja laiska pyöräilemään ja siksi ei tullut lähdettyä pyörälenkille tavallisella mummopyörällä. Tuntui kuin aina olisi ollut vain ylämäkiä.

Voisi ajatella että tällaisella sähköpyörällä ajo ei nosta kuntoa, mutta uskon että kun ajo tuntuu niin mukavalta ettei parikymmentä kilometriä tunnu ollenkaan pitkältä, niin tulee ajettua paljon pidempiä lenkkejä. Jalat tekevät työtä koko ajan ja avustinta ei ole pakko käyttää ihan joka mäessä, varsinkaan sitten kun kunto on hiukan kasvanut.

Joten jos sinulla on vähänkään kiinnostusta sähköavusteisen pyörän hankintaan, niin koeajolle kannattaa mennä. Mutta varo, voit innostua niin että et enää haluakaan olla ilman sitä!

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

HEINÄKUUN HYVÄ HANKINTA TOI UUDEN HARRASTUKSEN

Kesä jatkuu, vaikka 2/3 siitä mennyt, niin kolmannes on vielä jäljellä!

Heinäkuu oli viileämpi kuin kesäkuu, mutta ihan kivoja ilmoja on ainakin meillä päin ollut.

Heinäkuussa meillä mökkeiltiin, mutta oltiin kotonakin aika paljon. Kierreltiin muutamissa ihanissa kahviloissa ja puutarhoissa.

Ostin yhden vaatteenkin, mikä on harvinainen tapahtuma meidän perheessä. Vaatteet taitavatkin olla ihan pienin menoerä meidän huushollissa. Aina tuntuu että laittaa rahan mieluummin johonkin kodin tavaraan kuin vaatteisiin. Ja mikä nautinto se on, kun on jotain vaatetta käyttänyt ihan loppuun asti, niin

riekaleiksi ettei siitä enää edes kirpputorille ole. Silloin tuntuu että vaateostos on ollut onnistunut. 

Yksi isompi hankinta on heinäkuulle osunut. Ostin nimittäin sähköavusteisen polkupyörän. En ole viime vuosina pahemmin pyöräilyä harrastanut ja pari kaatumista vei viimeisetkin pyöräilyhalut. Joten aika iso kynnys oli tuon harrastuksen aloittamiseen.

Uskaltauduin pitkän tauon jälkeen ajamaan tavallisella mummopyörälläni muutaman lyhyen lenkin mökkimaisemissa, mutta olihan se raskasta. Olin aivan loppu kun takaisin mökille pääsin, eikä pyörällä ajaminen tuntunut ollenkaan kivalta. 

Mutta nyt alkoivat uudet ajat pyöräilyssä sähköpyörän myötä. Sillä ajamisesta on vielä vain muutaman kymmenen kilometrin kokemus, mutta jo nyt voin sanoa etten ole hankintaa katunut. Tästä taitaakin tulla uusi harrastus! Teen tästä vielä oman postauksen kun kuvia ja ajokokemusta on hiukan enemmän kertynyt.

Pientä tuunausta ja pihahommia ja muuta ihan tavallista elämää on heinäkuu ollut.

Miltä sinusta tuntuu kun ollaan jo elokuussa ja kohta koulutkin alkavat tuoden mukanaan hiukan jo syksyn tuntua?

MINÄ TOIVOTAN ELOKUUN TERVETULLEEKSI JA NAUTIN KUN SAA SYTYTELLÄ VALOJA SEKÄ SISÄLLE ETTÄ ULOS!

💙💙💙