VIISI ASIAA JOISTA EN HEVILLÄ LUOVU

Maria joka kirjoittaa At Maria`s - blogia  oli tehnyt kivan postauksen aiheesta "Viisi asiaa kodistani joista en hevillä luovu" ja minäkin innostuin samasta aiheesta. Muutin tosin otsikkoon kodin sijasta mökin, mökkikausi kun on meillä juuri alkanut.

Rajasin nyt ihmiset tästä postauksesta pois vaikka läheiset kuuluvat mökkeilyyn tärkeänä osana.

Minulle viisi tärkeätä kohtaa mökkiympäristössä/mökkeilyssä tulevat tässä. Olisin voinut nimetä toiset viisi ihan vaivatta, mutta laitoin nyt ne jotka ensimmäisinä tulivat mieleen:

1. KASVIHUONE JA SEN YMPÄRISTÖ

    Jos olet hiukankaan seurannut blogiani, et varmaan ole voinut välttyä

    huomaamasta miten tärkeä ja rakas kasvihuone minulle on. Se antaa 

    suojaa tuulelta ja sateelta. Se kasvattaa meille herkullista syötävää,

    antaa silmänruokaa ja mahdollisuuden istahtaa vaikka lukemaan omassa

    rauhassa.

    Kasvihuoneen vieressä ovat lavakaulukset joissa viljelen mm. herneitä,

    salaattia, tilliä, persiljaa ym. Kasvihuoneeseen kuljetaan pergolan

    kautta. Pergola on muodostunut mieluiseksi ruokailupaikaksi. Viime

    kesänäkin meitä oli siellä enimmillään kaksitoista henkeä aterioimassa        

    ja auringosta nauttimassa.

2. PIHASAUNA.

 Ennenkuin itse mökkiä oli edes aloitettu rakentamaan

  valmistui mökkitontille saunarakennus. Sen teki mieheni alusta alkaen itse,

  kuten varsinaisen mökinkin. Saunarakennuksessa on sauna, jossa 

  peseydytään vanhanaikaisesti pesuvateja käyttäen. Täällä saa maailman

  parhaat löylyt ja välillä voi käydä vilvoittelemassa terassin penkillä, 

  tai pulahtamassa meressä.

  Saunakamarissa on myös kahden hengen yöpymispaikka, jos mökin kaikki

  nukkumapaikat ovat varattuja.

3. MERI.

Vaikka en harrasta veneilyä, enkä uimassakaan ole enää moneen vuoteen 

käynyt, on meri minulle kuitenkin tärkeä elementti. Sen katsomiseen en väsy

koskaan, sillä se näyttää niin monenlaiselta: toisinaan se on peilityyni, toisinaan vaahtopäät lyövät rantakiviin, kesäpäivänä aurinko kimmeltää sen pinnalla niin että silmiin sattuu. Talvella se voi olla jäässä ja on niin hiljaista kun ei aaltojen pauhua kuulu.

Iltaisin ei koskaan tiedä minkä värisenä auringonlasku meren yllä näyttäytyy.

Meri voi myös saada minut ärtymään, nimittäin harvoin on ihan tuuletonta.

Välillä unelmoin siitä, että mökki olisikin tuulensuojaisessa maisemassa. Mutta

sitten tulee aina mieleen se ininä, joka tuollaisessa tuulettomassa paikassa

iltaisin kuuluu. Nimittäin hyttyset viihtyvät sellaisissa paikoissa, meidän tuulisessa paikassa sen sijaan aniharvoin törmää hyttysiin.

4. ILMALÄMPÖPUMPPU

Yksi parhaita hankintojamme mökillä on ilmalämpöpumppu. Se on meillä

ollut jo monta vuotta. Meillä on suora sähkölämmitys, mutta sen jälkeen kun 

ilmalämpöpumppu hankittiin, emme ole juurikaan sähköpattereita päällä

pitäneet.

Niin ihana kuin takka olisikin, niin sellaista meillä ei ole ja niinpä onkin mukava säätää tuon ilmalämpöpumpun lämpö korkeammalle kun saavumme mökille.

Se lämmittää mökin nopeasti. Tosin se ei ole yhtä tunnelmallinen eikä kaunis

kuin takka olisi! Ilmalämpöpumpun avulla pidämme peruslämpöä mökillä vuoden ympäri.

Ja kun kesällä on oikein helteistä, niin viimeistään silloin on onnellinen tuosta

laitteesta joka viilentää huoneilman sopivaksi. 

5. TERASSIN TUULENSUOJASEINÄ 

Mökin yhteydessä on terassi joka on kaikin puolin mukava ja tarpeeksi

tilava. MUTTA: tuo aikaisemmin mainittu tuuli oli yleensä sen verran kylmä,

että siinä viimassa ei pysyneet pöydässä lautasliinat tai melkeinpä lautasetkaan, ihmisistä puhumattakaan.

Muutama vuosi viriteltiin kaikenlaisia tuulensuojia pressuista alkaen, kunnes J rakensi seinämän. Minä olin puolestani löytänyt mallin tähän seinämään. Vanhat ikkunat ostettiin kierrätyskeskuksesta ja hyvin ne ovat asiansa ajaneet. Terassi on yhdeltä puolelta avoin, mutta harvoin tuulee niin ettei terassilla tarkenisi.

Aikaisemmin terassi oli harmaa kuten mökkikin, mutta viime kesänä maalasimme sen valkoiseksi, myös ulkopuolelta. Pöydän yläpuolella katossa

kasvaa villiviini. Kattona on valokate, joten valoa tulee sitäkin kautta.

Tässä olivat viisi minulle tärkeää seikkaa mökillä. Jos minun pitäisi valita niistä yksi, josta luopuisin, niin se olisi mahdotonta. Koen ne kaikki yhtä tärkeiksi.

Olisi kiva kuulla teidän muiden viisi asiaa, joko kotona, tai muualla, josta ette ole valmiita luopumaan.

💙💙💙

Luitko jo nämä: Helppo kukkaseppele pöydän yläpuolelle
                                          Pihasaunan uudet värit
                        

NÄMÄ SELVIÄVÄT KYLMISTÄKIN ÖISTÄ

Ensimmäinen mökkiyö tänä vuonna on takana. Illalla lämmitettiin sauna ja taas kerran todettiin miten hyvät ja lempeät löylyt puusaunassa saa. 

Viime käynnillä siivottiin ja pestiin kasvihuone ja nyt toin muutamia kukkia sinne hiukan pehmentämään keväistä, mutta vielä niin paljasta sisustaa.

Kotona kasvavat istuttamani taimet. Niitä en tänne vielä tuonut vaan käymme niitä kastelemassa melkeinpä päivittäin. On hyvä että mökkimatkamme on vaan vartin pituinen ja kotona käynti hoituu samalla kun käymme ruokakaupassa.Kotikylämme ruokakaupat ovat nimittäin myös mökkiämme lähinnä olevat kaupat. Tässä lähempänä mökkiämme oli aikoinaan kauppa, mutta se on jo vuosia sitten lopetettu, kuten niin moni muukin kyläkauppa.
  

Yöllä oli pakkasta ja aamulla hipsin kasvihuoneeseemme katsomaan miten siellä yöpyneet orvokit voivat. Katsoin lämpömittarista että kasvihuoneessa oli lämpötila vieläkin hiukan miinuksen puolella, mutta aurinko lämmitti jo lupaavasti, joten kohta sinne tarkenee mennä juomaan toiset aamukahvit. Sehän on jokakesäinen traditiomme täällä mökillä. Ensin herättyämme juomme aamukahvit sisällä lehteä lukien ja aamu-tv:tä katsellen ja sitten jonkin ajan kuluttua nautimme ne toiset kahvit.

Ihanuutta on rauhalliset aamut!

Muistatko kun näytin kotoa työpöytäni, jonka olin uudistanut päällystämällä sen Dc-fix-kalvolla. Tuota kalvoa oli jäänyt vielä reilu palanen ja päällystin kasvihuoneen kaapin päällisen sillä. Kaapin pinta oli kulunut ja maali ei enää näyttänyt hyvältä. Sain kalvon tasaisesti paikoilleen, mutta kulmat aiheuttivat taas ongelmia. J leikkasi joka reunasta mattoveitsellä osan pois, niin että kalvo peitti vain levyn pääliosan, eikä taipunut ollenkaan reunojen yli kuten kotona työpöydän levyssä. Näin ei tarvinnut kulmien kanssa taiteilla ja päällysteestä tuli hyvä ja siisti. Pinta on nyt vettähylkivä, joten sopii hyvin kasvihuoneolosuhteisiin ja on helppo pitää puhtaana. 

Kasvihuoneen ulkopuolella olevissa lavakauluksissa ei vielä ole mitään muuta kuin vanhaa multaa. Odotan malttamattomasti että pääsen sinne kylvämään siemeniä, kunhan ensin saan valmiiksi ensimmäisen erän bokashi-multaa. Kumma juttu, että kun veimme biojätteemme taloyhtiön keräysastiaan, niin tuntui että jatkuvasti keittiömme bioastia oli täynnä, mutta nyt kun tarvitsisimme tuota jätettä uuden mullan valmistukseen, niin sitä tuntuu kerääntyvän aivan liian hitaasti. 

Hyvin ovat orvokit kylmästä yöstä selvinneet. Luin juuri että ne kestävät jopa kymmenen asteen pakkasen, joten ei niillä mitään hätää täällä ole.

Päivällä lämpötila kasvarissa nousee hyvinkin lämpimäksi. Eilen olivat sekä ovet että kattoluukut auki ja silti aurinko lämmitti jo niin kuumasti että katsoimme parhaaksi laittaa kattoon vanhat, hyviksi havaitut bambukaihtimet liiallista auringonpaistetta hillitsemään. Päätyseinään kiinnitin valoverhon joka varjostaa mukavasti.

Tänään on vuorossa haravointia. Haravointi on sellainen puuha josta en ollenkaan tykkää. Tai haravointi on muuten ihan kivaa, mutta niiden syntyneiden lehtikasojen vieminen pois nurmikolta on aika tylsää hommaa.

J laittoi verkon veteen, joten voi olla että päivälliseksi saamme vaikka ahvenia.

Mitä sinun päivääsi tänään kuuluu? 

PYSYTÄÄN KOTINURKILLA JA MUISTETAAN TURVAVÄLIT TÄNÄÄNKIN!

💚💚💚

LUITKO JO TÄMÄN: Ehdotuksia kasvihuoneessa viljeltäväksi?

LOHDUTTOMIA NÄKYJÄ

Mulla on aina ollut jokin kumma viehtymys kuvata rapistuvia rakennuksia ja kuvitella niiden historiaa. Kun kävelin tämän lapissa olevan autioituneen talon ohi, mietin miksi siinä ei enää asu ketään. Tilaa siellä varmaankin olisi vaikka hiukan isommallekin perheelle ja kylässä olisi koulukin ja pieni kauppa josta välttämättömät tarvikkeet saisi ostettua.

Muuta asutustakin on ihan vieressä, joten mihinkään salotorppaan ei joutuisi muuttamaan jos tähän muuttaisi.

Olisi ollut mielenkiintoista päästä tuohon taloon sisälle katsomaan. Mutta nyt kuljin vaan ohi saamatta selville talon historiaa.

 

Tämän mökin ohi sensijaan kuljen useinkin, sillä se on mökkitiemme varrella. Vuosia sitten siellä sentään näkyi liikettä ainakin kerran kesässä. Ikkunaluukut oli avattu ja auto oli pihalla, mutta koskaan emme onnistuneet ihmisiä näkemään.

Muutaman kerran uskaltauduimme pihallekin ja kurkistimme ikkunoista sisään, kun ensin olimme varmistautuneet ettei sisällä ollut ketään. Paikka on mitä kaunein ja mökistäkin varmaan voisi saada vielä ihan hyvän kunhan vähän kunnostaisi. Tai sitten ei.

  

Muutama vuosi sitten teimme Saimaa-risteilyn Viipuriin. Viipuri kuuluu nykyään Venäjälle, mutta aikoinaan se oli yksi Suomen kukoistavista kaupungeista.

Risteilyn aikana meillä oli pari kolme tuntia aikaa katsella Viipuria ja kiertelimme katuja etsien jotain ruokapaikkaa. Vaikeaa oli sellaista löytääkin, mutta lopulta löysimme viehättävän ravintolan jossa nautimme ihan herkullisen aterian. 

Rakennuksista Viipurissa useat näyttivät aika lohduttomilta, tosin jotkut tuntuivat odottavat remontointia.

 

Tämä nyt jo luhistunut navettarakennus sijaitsee ihan kotikunnassani ja sen ohi ajamme silloin tällöin.  

Joka kerta se on madaltunut hiukan ja viimeksi ohi ajaessamme se oli vieläkin luhistuneempi kuin tässä kuvassa. Mietin miten hienon ravintolan, taikka vaikka asunnon tästä olisi voinut saada. Nyt ei enää ole paljoa muuta kuin kivijalka jäljellä. Aika näyttää mikä tämänkin rakennuksen kohtalo on; jääkö niille sijoilleen, vai saako uuden elämän jossain toisessa muodossa.

 

Tämä pikku mökki on kuin sadusta. Punaiset seinät, vihreät kattoluukut ja ovi ja valkoista ikkunoiden ympärillä sekä nurkkalaudoissa. Tänne voisin kuvitella Punahilkan tulevan ruokakorin kanssa tuomaan mummolleen syötävää.

Tämän tulevaisuus näyttää hiukan valoisammalta, sillä luin lehdestä että tätä aletaan kunnostaa, oliko se nyt päiväkodin käyttöön. Vieressä sijaitsee nimittäin uusi päiväkoti. 

Ovatkohan tässä autiotalossa jo kutsumattomat vieraat käyneet kun ikkunakin on laudoitettu? Kuvittelen tuohon taloon uutta maalia pintaan, kukkaruukkuja pelargoneineen rappusille ja pitsiverhot ikkunaan. Yläkerran parvekkeella voisi tuuletella vuodevaatteita, joita tuuli hiljaa heiluttelisi.

 

Somia yksityiskohtia ei vanhoista rakennuksista puutu.  

Viimeinen kuva vielä Viipurista. Mitäköhän tuolle talolle on tarkoitus tehdä, vai tehdäänkö mitään?

Onko sinulla tapana kuvata vanhoja rapistuneita rakennuksia ja miettiä niiden tarinoita?

Pitäisikö ne kaikki mielestäsi purkaa ja rakentaa uusia tilalle?

Ovatko ne mielestäsi vain lohduttomia vanhoja rakennuksia, vai näetkö niissä mahdollisuuden?

💜💜💜