Uusia näkymiä ja keksintöjä

Eilen oli hieno aurinkoinen, mutta mahdottoman puuskatuulinen päivä. Lähdimme Maarianhaminaan hiukan kävelemään ja kuvailemaan. Päädyimme Maarianhaminan keskustassa, Itäsataman lähellä olevalle Lilla Holmenille.

Saarelle johtaa hieno uusi silta johon kuljetaan kivan portin kautta. Tätä uutta siltaa emme olleet aiemmin nähneet. Se oli kyllä hieno ja niin jykevä että kestää vaikka norsun painon. Norsuja täällä ei kuitenkaan paljoa kuljeskele, mutta muita eläimiä kyllä. Ainakin ennen. Mutta korona, vai oliko lintuinfluenssaepidemia aiheutti sen että saarella aiemmin vapaana kulkeneet riikinkukot ovat nyt poissa. Emme poikenneet katsomaan onko lintutalossa vielä lintuja, mutta kovin hiljaiselta kaikki vaikutti.

Eväsretkeilijöitä ei näin syksyn tullen näkynyt, mutta kesäisin saari on suosittu koko perheen paikka, onhan täällä uimaranta leikkipaikkoineen ja kaunista luontoa. Nytkin tuli vastaan koiran ulkoiluttajia ja muita kävelijöitä. Saarelle ei autolla saa ajakaan, joten turvallista siellä on pienempienkin juoksennella.

Ihailin tätä kaunista paviljonkia, joka itse asiassa on ihan uusi. Se on rakennettu ihan samanlaiseksi kuin paikalla aiemmin ollut paviljonki. Jos ei tietäisi että tämä on uusi, niin luulisi että se on sama mikä ennenkin. Kurkistin sinne sisään ja siellä olivat tuolit ja pöydät pinossa. Kesällä siinä toimi kesäkahvila.

Jäätelökioski on jätetty paikoilleen talveksi. Huomio kiinnittyi tietysti ensimmäiseksi suomenkielisiin teksteihin. Niitä ei täällä juurikaan näe. Ihme että ovat saaneet olla paikoillaan. Minetti-merkkisestä jäätelöstä en ole ennen kuullutkaan. 

Piti ihan googlailla tuota Minettiä ja googlailun tuloksena luin että tuon jäätelöfirman johtoporras oli toiminut epärehellisesti ja taisi firma ollut sittemmin tehnyt konkurssin. Tämä koju on varmaan ostettu konkurssipesästä.

Kaikenlaisia uusia, tai ainakin minulle uusia, juttuja on tänne ilmestynyt. Mm. tällaisesta lilasta laatikosta löytyy erilaisia ulkopelejä. Sen luukut olisi varmasti saanut avattua lataamalla kuvassa olevan appin, mutta en ruvennut kokeilemaan sen toimivuutta. Kiva idea kuitenkin. 

Jonkinlainen älyroskis, joka puristaa jätteet niin tiiviiksi että roskikseen mahtuu lähes kymmenkertainen määrä tavalliseen roskikseen verrattuna. Ja mikä parasta, se hälyttää kun se pitää tyhjentää. Vaikuttaa hienolta keksinnöltä, eikä sen viereltä löytynyt yhtäkään roskaa, joten taitaa innostaa ihmiset myös käyttämään sitä.

Tämä pitkä laituri johtaa suoraan mereen jossa voi uida paitsi kesällä, niin myös pulahtaa avantoon talvella.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä sillan jykeviä puuosia. Kaiteiden päälle on viritetty rautalanka jonka tarkoitus on ilmeisesti estää lintujen istuminen ja tahraaminen kaiteilla.

Tätäkään en ollut aikaisemmin nähnyt. Lilla Holmenin viereen on rakennettu hieno lampi ja sen ympärillä on useita eri istuskelupaikkoja. 

Olipa kiva kierros Maarianhaminassa. Ihan liian harvoin tulee täällä liikuttua ja silloinkin yleensä kuljeskelen samoja paria katuja pitkin. 

Tähän kävelyyn minut innosti se että etsin kuvauskohteita seuraavaan kuukauden kuvahaasteeseen. Löysinkin kuvattavaa, mutta haasteen aiheen ja kuvat näytän vasta 1.11. Siihenkään ei ole enää kuin parisen viikkoa. Huh, miten aika rientää.

Hienoa päivää!

💛💛💛

Saunoja ja muita

On tämä postcrossing vaan yhäkin tosi kiva harrastus. Kortteja tulee eri puolilta maailmaa ja vastaavasti itse saa lähettää samalla mitalla. Koskaan ei voi etukäteen tietää mistä päin maailmaa kortti tulee. Ja kun tulee jostain sellaisesta maasta josta ei ole aiemmin korttia saanut, niin se vasta mukavalta tuntuukin. Tähän mennessä kortteja on tullut 43:sta maasta.

Tuo ylin kortti tuli USA:sta Floridasta. Lähettäjä on salaperäinen ja allekirjoitti vain nimimerkillä -tc-, eikä hänen profiilistaankaan käynyt ilmi oikeaa nimeä. Joka tapauksessa hänen mielipuuhaansa on simpukoiden keräily eri paikoista joissa hän matkustelee.

18 päivää 6101 km

Tästä kortista löytyi lähettäjän nimikin. Se on Lisa ja hän  asuu Kiovassa Ukrainassa. Hän opiskelee kirjallisuutta, eikä voi kuvitella elämää ilman musiikkia. Hän käy teatterissa lähes viikottain.

55 päivää, 1271 km

Louise asuu Iso-Britanniassa, on naimissa ja kahden jo aikuisen lapsen äiti. Hän haluaisi ison puutarhan, mutta koska hän sairastaa väsymysoireyhtymää, niin puutarhanhoito ei oikein onnistu. Hänen lempipuutarhansa olisi cottage-garden-tyylinen.

7 päivää, 1606 km

Amy on 34-vuotias ja asuu USA:ssa Kaliforniassa. Hän rakastaa Halloweenia ja tykkää kauhuelokuvista. Hänellä on 15 tatuointia, mutta hän haluaa ehdottomasti lisää niitä.

7 päivää, 8871 km

Tämä kortti tulee Katjalta Oulusta. Katja on 49-vuotias ja pyöräilee paljon, käy pilateksessa ja joogassa. Hiljattain hän oli Juha Tapion konsertissa Tampereella.

7 päivää, 600 km

Sitten vähän isompi kortti pläjäys! Nämä sauna-aiheiset kortit tulevat eri puolilta Suomea. WPD-päivän (Maailman postikorttipäivä 1.10)  aiheena oli Suomessa sauna. Kolmisenkymmentä eri paikkakuntaa oli tehnyt oman sauna-aiheisen kortin ja tässä kuva niistä jotka olen itse tähän mennessä saanut. Muutama on vielä tulematta.

Postcrossingyhdistyksen jäsenet saivat äänestää mielestään kauneinta korttia ja kuinka ollakaan, voittajaksi äänestettiin tämä allaoleva, eli Maarianhaminan kortti. Hyvä me!

Michele asuu Sveitsissä. Hän tykkää camping-lomista kahden poikansa kanssa. Kuva on Valle Verzascan laaksosta Tessinistä.

7 päivää, 1623 km

Don asuu Albuquequessa, New Mexicossa, USA:ssa. Kuvassa on kuumailmapalloja ja Albuquequessa järjestetäänkin vuosittain Balloon Festival, joka on tosi suosittu tapahtuma.

23 päivää, 6689 km

Elena asuu Ukrainassa ja tämä on hänen ensimmäinen Suomeen lähettämänsä kortti. Hän on kahden aikuisen tyttären äiti. Sodasta huolimatta hän yrittää löytää ilonaiheita pienistä asioista.

55 päivää, 1687 km

Rene on ammatiltaan geologi ja hän asuu Arkansissa USA:ssa. Hän rakastaa matkustamista.

18 päivää, 7796 km

Ihanaa syyspäivää!

🍁🍂🍃

Olipa hankalaa tällä kertaa

Lokakuun bingopostaus näyttää vähintäänkin villiltä! En tiedä mikä on vialla, mutta kuvia en saanut millään siten kuin halusin ja aloitinkin niiden sijoittelun ainakin viisi tai kuusi kertaa. Päätin sitten antaa periksi ja jättää ne niin kuin blogger ne väkisin halusi tallentaa.  Nyt tuotti vaikeuksia myös se, ettei kollaaseja mitenkään saanut laitettua ruudukon malliin, joten kuvat tulevat yksittäisinä kollaaseina.  Tekstiäkään en jostain syystä saanut laitettua normaaliin tapaan, mutta nyt en enää uskalla yrittää muuttaa mitään, sillä sitten saattaa käydä niin että kuvat vaihtavat yht'äkkiä paikkaa.

Ylärivi vasemmalla: HIDAS/NOPEA. Otin kuvan kahdesta vaa'asta. Toinen vanhempi on hitaampi käyttää, mutta paljon kauniimpi kuin nuorempi kollegansa.

Ylärivin keskellä: KOVA/PEHMEÄ. Kovaa esittää kirpparilta joskus ostamani pikku maljakko ja pehmeää taas tekemämi miniryijy.

Ylärivi oikealla: VALOISA/PIMEÄ. Kylpyhuone valoilla ja ilman. Päiväsaikaan ei oikein pimeää kuvaa saanut kun saunan ikkunasta valo paistaa, mutta tuli ainakin hiukan hämärä.

Keskirivi vasemmalta: TÄYNNÄ/TYHJÄ. Täynnä rupeaa olemaan ensimmäinen saamieni postikorttien laatikko. Niitä on siinä 335kpl. Tyhjänä on sensijaan peltipurkki. Huomaatko mistä nuo välilehdet on tehty? No Aino-jäätelön kansista ja purkeista, eli hyvä syy nauttia jäätelöstä :)

Keskirivi keskellä: OSTAA/MYYDÄ. Meidän paikallinen nettikirppis, jossa voi sekä ostaa, että myydä.

Keskirivi oikealla: SOKERI/ SUOLA. 

Alarivi vasemmalla: AVO/UMPI. Mukit keittiössämme ovat avohyllyllä ja muut sekalaiset ovien takana.

Alarivi keskellä: PIENI/ISO. Värinokkonen jonka sain naapurilta ja kuvan toisessa puolikkaassa samasta kasvista ottamani pistokas, joka lasissa juuria kasvattamassa.

Alarivi oikealla: SISÄ/ULKO. Kahvipurkki sisältä ja ulkopuolelta.

Välillä postausten tekeminen tuottaa teknisesti yhtä paljon vaikeuksia kuin silloin kun ensimmäisiä postauksia vanhaan blogiini väsäilin v. 2012. Nykyisin sentään yleensä sujuu sutjakkaammin, vaan ei tänään. 

Nämä bingot jotka joka kuukausi ilmestyvät ovat Repolainen reissaa ja räpeltää-blogin järjestämiä. Kiitos hänelle näistä välillä kovin visaisistakin tehtävistä.

Oikein kivaa viikonloppua!

💜💜💜

Viimeksi lukemani kirja (lokakuun haaste)

Kuukausi on taas vaihtunut ja on aika kertoa lokakuun haasteen aihe. Se on Viimeksi lukemani kirja. 

Minun viimeksi lukemani kirja on Lisa Ridzenin kirjoittama KURJET LENTÄVÄT ETELÄÄN. 

Kirja kertoo vanhan miehen viimeisistä päivistä. Mies, joka on nimeltään Bo, elelee koiransa kanssa kaksistaan. Vaimo sairastaa muistisairautta ja asuu hoitokodissa. Parilla on poika Hans, mutta isän ja pojan välit eivät ole parhaat mahdolliset. 

Kirjan kirjoittaja Lisa Ridzen on sosiologi, joka kirjaansa varten on kerännyt aineistoa elämästä Pohjois-Ruotsin maaseudulla. Kirjan kirjoittamiseen innostivat hänen isoisänsä luona käyneiden kotihoitajien päiväkirjamerkinnät, jotka Ridzen sattumalta löysi.

Kirjan oikeudet on myyty yli kolmeenkymmeneen maahan ja se voitti Ruotsissa Årets Bok-kirjallisuuspalkinnon (Vuoden Kirja) .

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja mieslukijan ääni oli ihan täydellinen tähän aiheeseen. Kirja oli koskettava, kaunis ja surullinenkin, ihan huippu!

Mikä on sinun viimeksi lukemasi kirja?

📙📙📗📘

Mukana haasteessa tähän mennessä:

Satavuotiaan sylissä

Annasimplecrochet

Päivin Oma Plogi

Terhin tarinoita

Sweets & Socks

Näpertelijä

Silmukka soikoon

Susanne

Puikoillanikin

Rutinoita

Kieltenopettajan kotiblogi

Rikkaruohoelämää

Pärjäävät jos pärjäävät

Nämä kaunokaiset viettivät kesää mökillä. Hienosti kukkivat koko kesän, mutta kun säät muuttuivat sateisemmiksi, niin siitä eivät tykänneet. Tuotiin ne sitten kotiin ja laitoin ne kesähuoneen ikkunalaudalle. Siellä ne viihtyvät edelleen ja uusia nuppuja ilmestyy jatkuvasti. 

Saa nähdä pärjäävätkö jouluun asti, niinkuin yhtenä vuotena kun asuttiin vielä Turussa. Meillä lasitetulla parvekkeella pelargonit kukkivat täysillä vielä joulun pyhinä. Tämä kerrattu pelargonilaji on paitsi kaunis, niin siitä kiva ettei se juurikaan tiputtele terälehtiään.

Nämä on myös tuotu mökiltä. Kauniita ovat nämäkin, mutta varistelevat terälehtiään silloin tällöin. Nämä ovat jokainen omassa ruukussaan, joten niitä pitää kastella hiukan enemmän kuin noita toisia jotka ovat isommassa laatikossa. 

Mitään syys-/talvikukkia en ole vielä kaivannut kun kesäkukat ovat vielä näin kukoistavia.

Talvettamista en aio edes yrittää sillä minulla ei ole erityisen hyviä kokemuksia siitä.  

Naapuri antoi värinokkosia minulle. Hänellä ne ovat olleet etupihan pöydällä koko kesän. Vielä pärjäävät nekin kesähuoneessa, mutta otin niistä varmuuden vuoksi pistokkaita, jotka ovat nyt lasissa juurien muodostumista odottamassa. Sain kahta erilaista punaista ja yhden vihreälehtisen. Kaikki tosi kauniita. Jos saan ne viihtymään, niin voin itsekin viedä ne ensi kesäksi etupihan pöydälle.

Tuotiin grillikin jo suojaan talveksi. Kaikki ulkohuonekalut on viety varastoon ensi vuotta odottamaan. Terassille jätettiin pari heinää, laventeli ja mehitähtiä, jotka ovat isoissa thermoruukuissa. Pärjäävät jos pärjäävät, keväällä sen sitten näkee. Ja onhan siellä vielä kahdessa ruukussa sireenitkin. Nyt saa kasvien puolesta talvi tulla, vaikka muuten kyllä haluan nauttia kauniista syyssäistä vielä pitkään.

Puut ovat vielä pääväriltään vihreitä, vain hiukan keltaista rupeaa näkymään.

Pari vuotta sitten kesähuoneen syksy näytti TÄLTÄ. 

Hienoa syksyn aikaa!

🍂🌿🍁🍀🍂

Kauneimmat ikinä!

Nyt on kyllä niin, että sain varmaan kauneimmat kortit ikinä! Ihan jokainen tässä postauksessa esittelemäni kortti on tosi kaunis.

Ensimmäisen kortin lähetti Sandra joka asuu miehensä kanssa Pohjois-Saksassa. Heillä on aikuinen poika joka opiskelee muualla. Sandra on kiinnostunut arkeologiasta ja tykkää myös puutarhanhoidosta ja kuuntelee mielellään musiikkia.

Kortti oli matkalla 15 päivää ja kulki 1008 km:n matkan.

Toinen kaunis kortti tulee Hollannista, jossa Simone asuu. Hän osti tämän kortin kun oli käymässä Schiermonnikoogissa, jossa tämä majakka sijaitsee.

11 päivää, 1268 km

Japanilaisilla on taito kirjoittaa kauniisti ja koristella muutenkin lähettämänsä kortit hienosti. Chihara jonka kortin näytän alempana tässä postauksessa on liimannut muumipostimerkin korttiinsa, koska tietää että tykkään muumeista. Käsiala on kaunista ja helposti luettavaa ja japanilainen kirjoitus hienoa. Hän on myös laittanut tietoa sikäläisestä säästä, mikä on aina mielenkiintoista tietää.

Ja entäs tämä sitten! Melanie joka asuu Saksassa, on lukenut profiilistani että tykkään kasvihuoneaiheisista korteista. Hän on tämän kauniin kortin itse maalannut vesiväreillä ihan minua varten! Osaisinpa itsekin tehdä jotain samanlaista. Mutta Melanie onkin taiteilija, joten ei ihme että jotain näin kaunista häneltä syntyy.

11 päivää, 1092 km

Chihara, jonka kortin kääntöpuolen näytin jo tuolla ylempänä, asuu Japanissa. Kortti on mielettömän kaunis, mutta se ei oikein pääse oikeuksiinsa tässä valkoisessa taustassa. Oikea pieni taideteos. Chiharalla on mies ja kaksi kissaa.

15 päivää, 7999 km

Tämä kortti tulee Saksasta ja sen lähetti Dietmar. Hän on 64-vuotias ja työskentelee vakuutusyhtiössä.

11 päivää, 1444 km

Hollannista tulee tämä viehättävä kortti ja sen lähetti Natasha. Hän asuu pienessä Loon Op Zandin-kylässä. Natashalla on kaksi kissaa. Hän työskentelee kenkäkaupassa ja tykkää tanssimisesta, musiikista ja elokuvista.

11 päivää, 1327 km

Michael asuu Saksassa lähellä Hannoveria. Hän kuuntelee mielellään metallimusiikkia, pyöräilee ja puuhailee puutarhassa. Puutarhatöiden jälkeen maistuu lasillinen punaviiniä.

11 päivää, 1073 km

Uusi maa minun postcrossing-listalleni, nimittäin Armenia. Siellä asuu Natalia. Hän on opettaja joka tykkää lukemisesta, matkustelusta ja maalaamisesta. Hän haluaa käydä niin monessa maassa kuin mahdollista.

17 päivää, 2710 km

Mukavaa päivää!

💦💦💦