Kevättä rinnassa

Viikonlopun sää oli samanlainen kuin viime päivinä on ollut, eli sisältä kun ulos katselee, niin sää näyttää keväiseltä ja lämpimältäkin, mutta kun ulos menee, niin kylmä tuuli puhaltaa viiltävästi.

Niinpä taas kerran oltiin tosi tyytyväisiä kun tuli rakennettua tuo kesähuone terassin yhteen nurkkaan, sillä kun aurinko paistoi ulkona niin se lämmitti kesähuoneen sopivaan lämpötilaan ja voitiin ruokailla siellä.

Yöt ovat olleet vielä kylmiä, joten aamupäivällä kun aurinko ei vielä kesähuoneen ikkunoihin paista, siellä on melkoisen koleaa sillä se on eristämätöntä kylmää tilaa.

Jos haluat lukea lisää kesähuoneestamme, niin klikkaa vaikka TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ, TÄSTÄ, tai TÄSTÄ.

Kevään kiitolliset ja kylmääkin, jopa pakkasta sietävät kukkijat, orvokit ovat yleensä ensimmäisiä kukkahankintojani, niin tänäkin vuonna.

Yhtä kivalta tuntuu joka kevät kun saa istuttaa muutaman kukan.

Myöhemmin olen usein siirtänyt ne ulos terassille isoon laatikkoon.

Tämä taisi olla toinen tai kolmas kerta tänä vuonna kun ruokailtiin kesähuoneessa. Valon määrä saa olon tuntumaan siltä kuin istuisi ulkona, mutta täällä on aika paljon lämpimämpää. Eilen mittari kesähuoneessa näytti 18 astetta.

Pääsiäinen lähestyy ja ostin pussillisen höyheniä. Niistä jäi yli muutama ja kiinnitin ne tuohon tekoheinään pääsiäistunnelmaa tuomaan.

Aurinko lämmitti ja paistoi niin kirkkaasti että varjostus oli tarpeen.

Tänään poikettiin mökillä. Tarkoituksena oli hiukan haravoida ja muutenkin siivoilla paikkoja pihalla, mutta mereltä tuuli niin kylmästi, että jätettiin hommat toiseen kertaan.

ONKO SINULLA JO KEVÄTTÄ RINNASSA?
💚💚💚

Aurinko ei aina ole ystävämme

Kevät ja aurinkoiset päivät! 

Parhaillaan elämme noita ihania kevään aikoja. Pitkän ja harmaan talven jälkeen tuntuu aina yhtä hienolta kun saa kääntää kasvot aurinkoon ja nauttia sen lämmöstä.

Mutta aurinko on myös vaaratekijä suurin määrin nautittuna ja sen olen saanut itsekin valitettavasti kokea, sillä olen auringon ansiosta saanut iholleni aurinkokeratoosia useisiin paikkoihin.  

Noita ihomuutoksia on vuosien kuluessa ilmaantunut kasvoihin. Yleensä ne on hoidettu jäädyttämällä. Jäädytyshoito aiheuttaa ensin keratosiinikohdan punoitusta ja sitten ihoon muodostuu rupi, joka muutaman viikon päästä paranee. 

Omat ihomuutokseni ovat olleet sellaisia, ettei niitä paljaalla silmällä näe, mutta epäilyttävältä on sitten ruvennut tuntumaan kun ihoon on tullut kuiva paikka, joka ei voitelusta huolimatta ole tullut normaaliksi.

Silloin olen hakeutunut terveyskeskukseen jossa yleislääkäri on hoitanut nuo läikät jäädyttämällä.

Mutta nyt olen päässyt ihotautilääkärin vastaanotolle sairaalan ihopolille ja hän suositteli voidetta, jota levitetään kuivaan ihokohtaan kerran päivässä neljän viikon ajan.

Hänen mielestään voide on parempi vaihtoehto jäädytykselle, sillä siitä ei jää mitään jälkiä iholle, vaan iho paranee normaaliksi.

Hiukan ensiksi arvelutti kokeilla tuota voidetta, sillä se on sellainen, että se aiheuttaa iholle paikallisen tulehdusreaktion, mikä aktivoi kehon oman puolustusjärjestelmän, mikä puolestaan tuhoaa aurinkokeratoosin iholta.

Voide tavallaan etsii iholta sellaisakin kohtia joissa ei itse vielä ole huomannut ihomuutosta, joten punoitusta ja rupeutumista voi tulla sellaiseenkin kohtaan mihin ei ole voidetta laittanutkaan. Näin kävikin minulle ja punainen läntti ilmestyi kasvojen vastakkaiseen puoleen kuin mihin olin sitä käyttänyt.

Tämä kuulosti sen verran hurjalta, että se jarrutti kohdallani voiteen käyttämisen aloittamisen.

Tältä näyttää iho kun olen käyttänyt voidetta kolme viikkoa. Silmäkulman keratoosi on jo hiukan parantumaan päin, mutta nenän ei vielä ole kovin paha. Toisella puolella kasvoja on samanlainen läikkä silmäkulmassa.

Mitään meikkejä ei saa hoidon aikana käyttää ja auringonvaloa on vältettävä. Se onkin hiukan hankalaa sillä auringonsuojavoidettakaan ei voi nyt noihin kohtiin laittaa. 

Mökillä suojaudun leveälierisen hatun alle, mutta kotona olen yrittänyt vältellä aurinkoisina päivinä ulos menoa.

Aurinkokeratoosi on auringonvalon aiheuttama ihomuutos, joka hoitamattomana voi kehittyä okasolusyöväksi.

AURINKOKERATOOSIN RISKITEKIJÖITÄ:

- koko eliniän aikana saatu aurinkoaltistus

- solarium

- vaalea ihotyyppi

- korkea ikä

- immuunipuolustusta heikentävä lääkitys

SUOJAUTUMISVINKIT:

- vältä keskipäivän aurinkoa (klo 11-15)

- suojaava vaatetus (leveälierinen hattu, lippis, aurinkolasit, pitkähihainen vaate)

- auringonsuojavoiteet, suojakerroin vähintään 50

- tarvittaessa varjoon

- ei solariumia

Tällainen on voide jota minä käytän aurinkokeratoosiin.  Neljän viikon käytön jälkeen kestää vielä muutaman viikon ennen kuin iho on taas normaalin näköinen.

Voiteen käyttö on varsin vaivatonta ja laitan sitä illalla. Aamulla normaali kasvojen pesu ja rupikohtiin voi laittaa hajustamatonta voidetta. Itse olen laittanut Bepanthenia, joka mielestäni nopeuttaa parantumista.

Tolerak-voide myydään 20 gramman tuubeissa, joka on ainakin minulle turhan suuri koko, sillä sitä menee tavattoman pieni määrä, kun voidetta ei saa käyttää enää neljän viikon päästä korkin avaamisesta. Tuosta kuvan tuubista olen nyt käyttänyt voidetta jo kolme viikkoa, eikä se paljoa ole vähentynyt. Voide maksaa kuitenkin 50-60€, joten tuntuu aikamoiselta haaskaamiselta kun kaikkea tuubissa olevaa ei voi käyttää.

Sitäpaitsi noita keratoosiläikkiä tuppaa ilmestymään uudestaan ja uudestaan, joten olisi hyvä jos voidetta voisi käyttää samasta tuubista useampaankin hoitokertaan, tai sitten pitäisi olla mahdollisuus ostaa pienempiä tuubikokoja.

Lisää tietoa löytyy vaikka kuinka paljon netistä. Tähän olen kirjannut vain omia kokemuksiani.

Lisään vielä sen, että ihossani ei ennen hoitovoiteen laittamista näkynyt mitään erikoista, ainoastaan sormiin tuntui että siinä oli karhea läntti. Voide sitten saa aikaan tuon rupeutumisen.

Mutta tällä tiedolla ja viisaudella mitä minulla nyt on, olisin miettinyt hiukan tarkemmin miten paljon auringossa oleskelen. Mutta eihän siihen aikaan kun olin lapsi ja nuori, näistä paljoa tiedetty ja nuorempanahan ihminen on taitava väistämään kaikki tällaiset jutut.

KAIKESTA HUOLIMATTA, NAUTITAAN KEVÄÄSTÄ, MUTTA VIISAASTI!

😎😎😎

Kupla, auringonkukkia ja muuta

Kortteja on taas tullut. Ensimmäinen tulee Intiasta, jossa Paresh asuu Punessa. Hän keräilee vaikka mitä, mm. nimikirjoituksia, kolikoita, postimerkkejä.....   Ja hän haaveilee perustavansa jonain päivänä pienimuotoisen museon kaikesta keräämästään. Kortissa oleva auto on hänen oma kuplansa. Ja hieno onkin!

16päivää, 6271km

Anke asuu miehensä ja cavalier king charles-spanielin kanssa Pohjois-Saksassa. Hän on sairaseläkkeellä, ja hänellä on kaksi tytärtä ja neljä lapsenlasta. Anke viettää mielellään aikaa merellä, joko Saksan pohjoisosassa tai Tanskan yksinäisillä saarilla.

15päivää, 1045km

Anna asuu Salzburgissa, Itävallassa. Hän tykkää muumeista ja toivoo pääsevänsä joskus Suomessa käymään. Anna harrastaa kutomista ja maalaamista ja on suuri eläinten ystävä.

14päivää, 1475km

Tämä kortti tulee Japanista. Sen lähetti Kazu, joka asuu 300km:n päässä Okinawasta. Kazu tykkää lukemisesta, elokuvista, matkustamisesta ja moottoripyöräilystä.

12päivää, 8431km

Dagmar asuu Potsdamissa, Saksassa. Hän on asunut siellä koko elämänsä ajan eikä voi kuvitella asuvansa jossain muualla. Dagmar on käynyt kaikissa Pohjoismaissa, paitsi Islannissa.

21päivää, 968km

Olga asuu lapsensa ja lapsenlapsensa kanssa Varsovassa, Puolassa, mutta tulee Venäjältä. He ovat asuneet Puolassa 3,5 vuotta.

Hehkeää, hännällistä ja havisevaa

Huhtikuun bingorivistö oli kyllä melkeinpä ylivoimaisen vaikea. Niinpä jouduin omien kuvieni lisäksi turvautumaan kuvapankin kuviin.

Mutta kun Repolainen reissaa ja räpeltää sanoo ruudukon saatesanoina että "Kerro omalla tavalla - sanoin/kuvin tai mitä keksitkään", niin kaikki keinot lienevät sallittuja.

Tässä minun huhtikuun bingorivistö:

Ylärivi:

HUHKIA: Aika huhkiminen oli miehelläni kun kasvihuone siirrettiin toiseen paikkaan siksi aikaa kun siihen tehtiin uusi sokkeli.

HAPUILLA: Tuolla tavalla hapuilen minäkin puhelintani aamuisin yöpöydältä kun herään.

HARJOITELLA: Kuvassa ahvenanmaalaiset nuoret harjoittelevat ennen kohta alkavaa showta.

Keskirivi:

HILJAINEN: En tiedä mietiskeleekö nainen vai rukoileeko vai istuuko muuten vain hiljaisena paikallaan. Rauhoittava kuva kuitenkin.

HUOLETON: Uskon että keinussa vauhdikkaasti keinuva lapsi on aika huoleton, ainakin toivon niin.

HERSYVÄ: Kuvan nainen on varmaan kuullut jotain hauskaa tai vitsikästä ja puhkeaa hersyvään nauruun.

Alarivi: 

HÄNNÄLLINEN: Hännällinen on tuo pikku kissa. Häneen sopisivat aika monet muutkin bingon sanoista, ainakin harjoitella (elämistä), hiljainen, huoleton.

HEHKEÄ: Kuvan kaunotar on mielestäni todella hehkeä eli viehättävä, kaunis.

HAVINA: Kun tuuli heiluttaa näitä juhannussalon kruunuja, niin havinahan niistä kuuluu

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

💚💚💚

Kevään lämpimin päivä mökillä

Eilinen auringonlasku mökillä oli hieno. Istuin ikkunan ääressä tuvassa ja katsahdin ulos. Kun näin tämän näyn niin piti äkkiä juosta rantaan ennen kuin kaunis hetki menee ohi.

Meri oli lähes peilityyni ja vesi kirkasta. Iso vesilintuparvi pyrähti lentoon kun tulin rannalle, vaikka olivatkin melko kaukana minusta. Ääntelivät lentäessään melkein kuin olisivat moittineet minua heidän rauhansa häiritsemisestä. Ja ehkä moittivatkin.

Päivä oli mennyt keväisissä puuhissa. Olin haravoinut, siivonnut saunan ja huussin, tutkaillut kasvimaan tilanteen. Lavoissa vihersivät hienosti viimevuotiset sitruunamelissa, ruohosipuli ja timjami. 

J nosti verkon, mutta ei yhtäkään kalaa tullut. Ensi kerralla sitten parempi tuuri! Keväisin yleensä tulee ahvenia, joista kumpikin tykätään.

Kasvihuoneen siivoukseen en vielä ryhtynyt, sillä luvassa on roimasti kylmenevää ja jopa lunta, tai ainakin räntää, joten en halunnut vielä ottaa ulos kasvarissa talvehtineita ulkohuonekaluja.

Kompostori on herännyt talven jälkeen ja lämpötila on noussut kolmenkymmenen asteen tienoille. Kantta avatessa vastaan lehahtaa lämmin höyry ja raikas tuoksu.

Koska on ollut vähäluminen talvi, niin olen kotona kerännyt biojätteet bokashiin ja silloin tällöin olemme tulleet tyhjentämään ämpärin tänne mäkille lämpökompostoriin kun perille asti on päässyt ajamaan.

Bokashin tuon tänne siksi että en halua talvella tehdä multatehdasta sisätiloissa, vaikka se olisikin ihan mahdollista.

Kaikki kasvit tuntuvat selviytyneen talvesta. Syksyllä lavaan tökkäämäni hortensiakin on selvinnyt hengissä, vaikka olisi tarvinnutkin syvemmän kuopan. Taisi auttaa selviytymistä kun laitoin karisseita koivunlehtiä ja havuja sen suojaksi. 

Olisi kiva istuttaa se kukkapenkkiin, mutta sitten se varmaan joutuisi jänisten tai kauriiden syötäväksi, joten turvallisempaa on antaa sen kasvaa aitauksen sisällä lavassa.

Tänään pitää vielä jatkaa haravoimista ja jos puhtia riittää, niin ehkä voisin vielä siivota saunakamarin. 

Huomiseksi onkin sitten luvattu vain muutaman plussa-asteen lämpötiloja, joten pitää nauttia lämpimästä kevätsäästä niin kauan kuin sitä riittää.

HIENOA PÄIVÄÄ SINULLE!

💛💛💛

 

Pieni ja punainen (huhtikuun haaste)

Huhtikuun haasteen aika!

Sen aiheena on PIENI JA PUNAINEN. Pieniä autoja kun rakastan, niin tähän sopii tämä söpö punainen Fiat 500, joka on yksi lempiautoistani.

Kun ajattelee jotain pientä ja punaista, niin ainakin minulle tulee mieleen jokin punainen marja, kuten puolukka, joka tietysti on pieni kooltaan. Mutta pieni voi olla hiukan suurempikin kooltaan, jos sitä verrataan lajitovereihin. Kun ajatellaan esim. autoja, niin tämä auto on ilman muuta pieni ja kun vielä väri on punainen, niin ei herkullisempaa kokonaisuutta voisi olla. Toinen värivaihtoehto tähän automalliin minulla olisi musta.

Aina kun näen tällaisen helmen, niin sydämessä liikahtaa. Siinä on jotain niin "lelumaista" ja herttaista, että jos oman auton vielä ostaisin, niin tämä olisi ykkössehdokkaani.

Kuvan olen ottanut joskus Maarianhaminassa ja talo auton vieressä on myöskin superkaunis.

Hienon vastaanoton sai viime kuukauden haaste, jossa aiheena oli erikoinen rakennus. Mitenkähän käy tämän kuukauden aiheen kanssa?

KAUNISTA JA KEVÄISTÄ HUHTIKUUTA!

🚗🚗🚗

Mukana:

Villa Emilia

Satavuotiaan sylissä

Päivin Oma Plogi

Annasimplecrochet

Terhin tarinoita

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Sairaasti sukkaa

Kieltenopen kotiblogi

Näpertelijä

Pikilanka

Enkulin käsityöt

Stanstalandia

Maijun tekeleitä

Lappalainen etelässä

Rikkaruohoelämää

Pikku Akan tilkkuvakka

Ruostetta ja rakkautta

Kaikkea muuta

Silmukka soikoon

Uminomat

Kauas on pitkä matka

Yvonne työskentelee lentokentällä. Hän on naimisissa, hän on kolmen pojan äiti ja hänellä on 10 lastenlasta ja 11 lastenlasta. Hän keräilee enkelifiguureja ja muita antiikkiesineitä. Hän asuu Louisianassa, USA:ssa

(29 päivää, 8165km)

Beth asuu USA:n Indianassa. Hänellä on neljä lasta jotka ovat iältään 15-22-vuotiaita. Hänellä on myös 3-vuotias kultainennoutaja, jonka kanssa tulee ulkoiltua paljon.

(25 päivää, 7057km)

Marty asuu myöskin USA:ssa. Hän on opettaja joka rakastaa taidetta. Hän kirjoittaa että kävi muutama vuosi sitten Jyväskylässä konferensissa ja osti tämän kortin sieltä Marimekko-kaupasta. Kangas joka kortissa on kuvattuna on nimeltään "Päiväntasaaja" ja sen on suunnitellut Erja Hirvi 2003. 

Marty neuloo paljon ja on oppinut jopa kehräämään omaa lankaa.

(25päivää, 8165km)

Ikkunakortin lähetti Arlett, joka asuu Elsterbergissä Saksassa. Hän haluaa tehdä maailmaa värikkäämmäksi korttien avulla ja haluaa näin näyttää ettei käsinkirjoitettujen viestien aika ole ohi.

(7päivää, 1176km)

Tsekkiläinen Ota asuu vuoristoisella seudulla. Hän harrastaa pyöräilyä, jalkapalloa ja postikorttien keräilyä.

(6päivää, 1105km)

Mitsumi asuu Nagoya-nimisessä kaupungissa Japanissa. Hän on eläkkeellä, mutta tekee vielä osa-aikaistyötä neljä päivää viikossa.

(14päivää, 7956km)

Silvia asuu Munchenissä Saksassa. Hän on kiinnostunut historiasta ja erityisesti linnoista ja muista historiallisista paikoista.

(14päivää, 1449km)

Niin monta kaunista korttia oli taas tullut. Laskin että nämä seitsemän korttia ovat tehneet matkaa yhteensä yli 35.000km!

IHANAA PÄIVÄN JATKOA!

💛💛💛

Alku aina hankalaa.....

Mökkikausi avattu! Ollaan oltu kaksi yötä täällä ja ei vielä mennä kotiin kun on luvattu niin kaunista säätäkin. Aurinko paistaa täydeltä terältä.

Yöllä on ollut pakkasta ja kun kävin katsomassa lavakauluksia, niin maa on niissä vielä jäässä. Sain kuitenkin putsattua pois viimevuotiset yksivuotiset kukkien kuivuneet varret sieltä, joten näyttää siistimmältä.

Haravoitavaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta yksi homma kerrallaan.

Eilen kokosin uuden lehtikompostorin kehikon. Se on sellainen verkkomainen joka saadaan pysymään kasassa eräänlaisten jousien kanssa. Kun yritin niitä kierrellä paikoilleen, meinasi päästä paha sana, mutta olin päättänyt etten anna periksi. Kävi kuitenkin mielessä että oliskohan helpompaa vaan kiinnittää kehikon seinät toisiinsa nippusiteillä, mutta niitä ei täältä mökiltä löytynyt, joten yritin uudestaan ja kun keksin systeemin miten jouset saadaan paikoilleen, niin sitten se sujuikin aika näppärästi.

Ehdin kuitenkin noita jousia väännellessä saada yhden sormeni turpoamaan aika kummalliseksi vinkuraksi. Minulla on artroosi sormissa, joten ne taisivat rasittua hiukan liikaa tuossa hommassa, mutta tänään sormi näyttää aika entisenlaiseltaan, joskin muhkurainen ja vino on edelleen, eikä siitä ainakaan paremmaksi muutu.

Tällaiset jouset tuli sekä ylös että alas joka kulmaan. Tämän uuden lehtikompostin takana on meidän vanha lehtikompostori ja kun pengoin sitä niin siellä kuivuneiden kukkavarsien ja lehtien alla oli ihan valmista hyvää multaa, joten siirsin kaikki kompostoitumattomat tähän uuteen ja nyt voin ottaa multaa siitä vanhasta.

Tämä uusi vaikutti ensin tosi heppoiselta, mutta uskon että se täyttää tehtävänsä. Se on paljon kauniimpi kuin vanha lehtikompostorimme, joka on puisista rimoista koottu,  eikä se juurikaan erotu ympäröivästä luonnosta. Kauempaa kun katsoin noita, niin vanha erottuu tosi selvästi, mutta uusi "piiloutuu" ympäristöön hienosti.

Nyt olen oppinut miten tuo kootaan, niin voisihan niitä olla useampikin :)

Lämpökompostorissakin alkaa lämpö nousta kun se on nyt saanut uutta biojätettä sisäänsä. Eilen tyhjensin sitä hiukan alaosasta ja painelin massaa alaspäin. Laitoin vielä ison juomapullon, jossa oli kuumaa vettä, kompostorin sisälle lämpöä tuottamaan. Aika ihanaa olla pitkästä aikaa täällä mökillä!

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

🌞🌞🌞

Etanapostia

Taas tullut kortteja. Näitä postauksia tulee nyt aika usein. Ylläolevan kortin sain USA:sta Laurindalta, joka asuu Wermontissa.

Hän etsii kiinnostavia matkakohteita saamiensa korttien avulla. Laurinda on ammatiltaan opettaja ja on vastikään tullut isoäidiksi. Onnittelut!

(16päivää, 5908km)

Olaf asuu Saksassa Bremenin ja Hampurin välillä. Hän on eläkkeellä ja ajelee moottoripyörällään. Olaf on lähettänyt ja saanut yli 22.000 korttia postcrossingin kautta, Wau!

(11päivää, 996km)

Upea autokortti tulee Reinholdilta, joka asuu pikkukaupungissa, Saksassa. Hän on naimissa ja neljän lapsen isä, joka kerää postimerkkejä.

(15päivää, 1219km)

Minna asuu Tampereella ja on 42-vuotias. Hänellä on sekä kissa että koira. Minna kertoo että on usein matkustanut laivalla Ahvenanmaan ohi, mutta maihin ei ole tullut poikettua.

(19päivää, 249km)

Rob, joka tämän kortin lähetti, asuu Englannissa. Hän harrastaa valokuvausta ja matkustamista. 

(12päivää, 1467km)

Chris asuu Helsingissä. Hän kertoo että Helsingissä on lumi sulanut ja märkää on, mutta laskettelemaan olisi vielä kiva päästä.

Kuvan kortissa on kahvihetki Hotelli-ja ravintolamuseossa, jossa Chris kävi viimeksi pari viikkoa sitten, mutta vieraili siellä useinkin silloin kun opiskeli hotellivirkailijaksi. Nykyään hän työskentelee röntgenhoitajana.

Kortissa on Helsingissä leimattu päivämäärä 27.2, mutta minulle se tuli vasta eilen eli 19.3! Missä lienee seikkaillut näin kauan. Siihen oli joku muu kuin Chris kirjoittanut osoitteeni alle Fin, eli onkohan vahingossa lähetetty Ruotsiin kun kotipaikallani on ruotsinkielinen nimi? Postinumerosta kuitenkin pitäisi selvitä että Suomessa ollaan.

(21 päivää, n. 300km) Eli todellista etanapostia tällä kertaa!

💚💚💚

Voi ,miksi kirjoittaa niin epäselvästi!

Jana, joka asuu Bremenissä, Saksassa, lähetti tämän miittikortin jossa on 19 allekirjoitusta, eli niin monta osallistujaa oli heidän miitissään. Jana työskentelee fysioterapeuttina ja tykkää urheilusta. Hän myös kuuntelee mielellään 80-luvun musiikkia.

(11päivää, 1054km)

Felice asuu Chicagossa, USA:ssa. Hän on 65-vuotias ja eläkkeellä. Felice tykkää pyöräilystä ja pyöräileekin vuoden ympäri. Mutta eräänä päivänä kävi ikävästi kun tien pinta oli jäinen ja Felice kaatui pyörällään. Toivottavasti ei käynyt pahemmin.

(13päivää, 6911km)

Antonio, joka asuu Italiassa, Tarantossa,lähetti tämän autokortin. Antonio oli valitettavasti kirjoittanut niin pienellä ja epäselvällä käsialalla, että en pystynyt lukemaan hänen tekstiään. Harmi, sillä on aina mielenkiintoista lukea mitä lähettäjä itsestään tai kotipaikastaan kertoo.

(34päivää, 2205km)

 

Kiinasta saakka on tullut tämä kortti. Sen lähetti Howard, joka oli kirjoittanut tekstin tosi hienolla käsialalla, wau! Howard on opiskelija ja haluaa saada kortteja ympäri maailman ja on siksi mukana postcrossingissa.

(43päivää, 7695km)

Olga on alunperin Venäjältä, mutta asuu nykyisin Saksassa. Hän pitää lukemisesta ja ulkoilee paljon luonnossa. Hänen suuri unelmansa on päästä käymään Japanissa.

Maryna asuu Tanskassa mutta tulee Ukrainasta, Odessasta. 

(11päivää, 669km)

Viimeinen kortti tulee Ralfilta Saksasta. Hän on 61-vuotias ja asuu Caldenin kaupungissa. Ralf tykkää matkustella.

(15päivää, 1185km)

 Tähän mennessä lähettänyt 208 korttia, joista matkalla saajalleen on 12kpl.

Hienoa päivää kaikille!

💛💛💛