lauantai 18. tammikuuta 2020

NYT NÄITÄ TULEE!



Käsityövimma on iskenyt minuun, niin kuin aina talvisin. Kudon (tai neulon hienommin sanottuna) sukkia. Niiden kutomiseen tulee oikein himo kun alkuun pääsee.( Näitä kuvan sukkia en kuitenkaan ole itse kutonut vaan ne ovat allaolevan kirjan sivuilta.)

Kun sitten  luin Arjen Helmiä-blogista kaimani Kristiinan postauksen JonSukista niin se oli menoa. Hänen kutomansa sukat olivat aivan ihanat. Olin näitä sukkia jo jossain netissä aikaisemminkin ihaillut, mutta nyt sain tietää mistä sukista oikein on kyse.



Kristiina vinkkasi mistä hän oli ohjeet sukkiinsa saanut. Kyseessä on JonSukat Villasukkarakkautta-kirja. Tilasin heti itselleni tuon kirjan ja muutaman päivän päästä se minulle tulikin.

Kirjan on kirjoittanut Jonna Nordström, joka on myös suunnitellut kirjan sukkien mallit. 

En ollut koskaan aikaisemmin kutonut kirjoneuletta. Kerran, pari olen yrittänyt, mutta yritys tyssäsi heti alkuunsa kun langat nurjalla puolella kiristivät ja neuleesta tuli yhtä käppyrää. Olin jo melkein luopunut yrityksistä tehdä kirjoneuletta, kunnes luin Kristiinan postauksesta että hänkään ei ollut kirjoneuleita aiemmin tehnyt ja nyt oli kuitenkin saanut aikaan hienoa jälkeä.

Selailin kirjaa ja ihailin sen ulkonäköä ja sitä miten ihanalta jopa kirjan sivujen paperi tuntui sormissa.

Nyt tuntui että voishan tästä jotain tullakin.
 



Ja tulihan siitä. Valitsin ensimmäiseksi kirjoneuleyrityksekseni ne sukat, jotka vaikuttivat helpoimmilta tehdä eli mallin nimi on Jonskit.

Kaikissa JonSukissa työläin ja vaikein vaihe on varren kutominen. Voi miten aloittelijan sormet joutuivat koville kun yritti saada lankoja pysymään oikeassa järjessä etusormen päällä! 

Ja mitä kaikkia outoja sanoja tuli ohjeissa vastaan: lankadominanssi, lankajuoksut, kiepautus, langan sitominen, valepalmikko jne. Kaikista oli kuitenkin selvät ohjeet ja hyvin loppujen lopuksi selvisin näiden tekemisestä.


Nyt ovat ensimmäiset sukat valmiit ja olen päätellyt langat ja höyryttänyt sukat. 



Täysin tyytyväinen en lopputulokseen kuitenkaan ole. Kun sukat olivat valmiit huomasin varressa virheelliset kohdat, mutta niiden korjaaminen on nyt myöhäistä.

En myöskään tiennyt näitä tehdessä, miten tehdään kun vaihdetaan väriä neuleessa. Tein yksinkertaisesti niin että solmin langat toisiinsa. Mietin kuitenkin että miltä lankojen solmut tuntuvat, vai tuntuvatko jalkapohjissa, sillä solmut tulivat juurikin saumaan joka jää jalan alle.

Ohjetta tähän värin vaihtoon en kirjasta löytänyt, joten katsoin netistä ja siellä oli selkeät ohjeet. Solmuja ei tehdä. Nyt on sitten näissä ensimmäisissä muhkurat pohjissa.

Olkoon nämä ensimmäiset sukat harjoituskappale ja toivon ettei kukaan kurkista sukkien sisäpuolelle, sillä kovin siistiä jälkeä siellä ei ole.
 



Tämän mallin mukaan tein nuo sukkien varret. Malli oli helppotajuinen ensikertalaisellekin kunhan oli tarkkana kerrosten lukumäärästä. Pidin kerroksista kirjaa ja merkkasin aina kerroksen valmiiksi saatuani sen paperille ylös. Mielestäni on työlästä laskea kerroksia jälkeenpäin, joten tällainen sopii minulle paremmin. 



Kirjassa oli selitetty yleisimpiä termejä joita sukkien kutomisessa käytetään. Nämä onneksi olivatkin minulle entuudestaan tuttuja. 



JonSukissa jalkaterä kudotaan aina raidalliseksi ja ennen kärkikavennuksia tulee aina raita joka on samaa tehosteväriä kuin kantapää, teräosa ja varren resorit, eli näissä tuo punainen. 



Aloitin jo uusia sukkia. Nyt tulee erilaiset ja pidempivartiset. Ei aavistustakaan kuka näitä tekemiäni sukkia tulee käyttämään, mutta kun on kiva tehdä, niin teen. Nämä sukat ovat nimeltään JonMari ja niihin tulee Marimekko-kankaista tuttuja kuvioita.

Nyt on into niin piukassa, että kaikki muu tahtoo jäädä!



MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙

tiistai 14. tammikuuta 2020

HELPPO KEINO LISÄTÄ VIHREÄN SYÖNTIÄ



Luin Me Naiset-lehden nettisivulta mielenkiintoisen artikkelin Ulrikasta, joka on vegaani ja hän on kehittänyt systeemin jolla kasviksia tulee syötyä enemmän ja ne ovat helposti otettavissa käyttöön.

Minulle ainakin, ja varmaan monelle muullekin, on tuttua se, että jääkaapissa on vaikka mitä kasviksia ja juureksia, mutta kiireessä, tai jos laiskottaa, tulee napanneeksi vaan pari tomaattia ja kurkun viipaleen lautaselleen. Ja niin saattaa sitten käydä niin että jotkut vihanneksista jäävät nuutumaan jääkaapin laatikkoon, eikä niitä sitten enää tule syötyä.

Ulrika oli keksinyt että jos hän pilkkoo kasviksia jo valmiiksi rasioihin, niin siitä tulee automaattisesti otettua lautaselle kun kaikki on jo valmiiksi pienennettyä.

Meillä syödään jo muutenkin aika kiitettävässä määrin vihanneksia, mutta enemmänkin voisi syödä. Innostuin tuosta valmiiksi pilkkomisesta kovasti ja päätin että se olisi kokeilemisen arvoista.




Ostimme kauppakäynnillä mm. paprikoita, punakaalia, kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Porkkanoita meillä oli ennestään.

Lehden jutussa mainittiin että Ulrika oli ensin kokeillut pakata pilkkomansa kasvikset muovirasioihin, mutta niissä kasvikset eivät säilyneet oikein hyvin, sillä kannet eivät olleet tarpeeksi tiiviitä.

Meillähän noita muovirasioita on joka lähtöön, sillä olen joskus ollut Tupperware-myyjä. Ne ovat kuitenkin jo monia vuosia vanhoja, joten arvelin etteivät niidenkään kannet enää ihan tiiviitä ole ja niin hankimme lasisia rasioita, joissa on tiiviit kannet. Näitä olikin sopivasti tarjouksessa Clas Ohlsonilla ja niitä sai kolme kahden hinnalla. Ostimme kuusi rasiaa, kolme pienempää ja kolme isompaa. Enemmänkin olisi tarvittu, mutta nämä saavat nyt riittää ensi hätään.

Punakaalin ja porkkanat raastoin yleiskoneella ja hetkessä meillä olikin rasiallinen tuoretta porkkanaraastetta ja toinen rasiallinen punakaalia.



Yhteen rasiaan sain mahtumaan kaksi paprikaa. Ne siivutin ihan tavallisesti veitsellä. Tästä on helppo ottaa vaikka leivän päälle, eikä tarvitse joka kerta erikseen siivutella ja pestä veitsiä ja leikkuulautaa kun teki samalla kertaa vähän suuremman satsin. 



Kaikkia porkkanoita en saanut mahtumaan rasiaan, joten jätin ne vielä kokonaisiksi. Olisihan ne voinut samalla raastaa ja laittaa pakastimeenkin. Pakastettaessa raasteesta tulee erittäin mehevää, kannattaa kokeilla. 



Rasiat vievät vähän tilaa jääkaapissa ja ovat siitä mukavia että niistä näkee kantta avaamatta sisällön. Nämä lasirasiat sopivat myös ruoantähteille ja niissä voi lämmittää ruokaa joko mikrossa tai tavallisessa uunissa. Ne kestävät myös konepesun. Näiden nimi taisi olla eväsrasia, eli eväät vaikka töihin kulkevat kätevästi näissä. 



Uskon että tällainen etukäteen pilkkominen ja raastaminen sopii erityisesti kiireisille, mutta myös meille vähemmän kiireellisille se tuntuisi olevan hyvä keino syödä enemmän terveellisiä ruoka-aineita.

Vihannekset säilyvät lehtiartikkelin mukaan näin pakattuina 3-4 päivää. Meidän rasialliset tuskin niin pitkää aikaa riittävät, joten parin päivän päästä on taas aika kokeilla uusia raastettavia! 

maanantai 13. tammikuuta 2020

ONKO TÄMÄ PERINNE SINULLE TUTTU?



"Hyvä Tuomas joulun tuopi,
paha Nuutti pois sen viepi"



Tuo lausepari on varmaan tuttu useimmille. Se kuvaa joulunajan pituutta, eli joulu alkaa Tuomaan päivänä 21.12. ja loppuu Nuutin päivänä 13.1.

Nuutinpäivän viettoperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Nuuttipukit, jotka entisaikaan kiersivät talosta taloon naamioituneina, kerjäsivät olutta ja ruokaa ja olivat siihen aikaan aikuisia, sekä miehiä että naisia. Naamioituneita he olivat ettei heitä tunnistettaisi.

Nuuttipukkiperinne on vanha ja nimensä se sai tanskalaisesta pyhimyksestä Knut Pyhästä.

Nykyisin nuuttipukkeina kulkevat lapset. He koputtavat oveen ja kysyvät saavatko tulla siivoamaan joulun pois. Tästä "siivoamisesta" he saavat palkkioksi makeisia tai ehkä pienen rahasumman.


Täällä Ahvenanmaalla tuo nuuttipukkiperinne vielä jatkuu, joskin tuntuu että se viime aikoina on vähentynyt. 


Onko sinun kotiseudullasi tätä perinnettä?


Tänään siis joulu virallisesti päättyy.


HYVÄÄ NUUTINPÄIVÄÄ!

💚💚💚