Ahvenanmaan suurin mäkilinna ja Idan tupa

Eräs sympaattisimmista paikoista Ahvenanmaalla on varmaan tämä pikku mökki Saltvikin Borgbodassa. Mökissä on aikoinaan asustanut Ida Jansson ja nykyään hänen kotinsa toimii museona.

Tämä punamultamaalattu mökki on aina avoinna vierailijoiden käyntejä varten ja aina yhtä siistissä kunnossa. Se on sen verran syrjässä isommista teistä, että tänne tulevat vain ne joita tämän tapaiset nähtävyydet kiinnostavat, eikä tihutyöntekijöitä uskoakseni täällä käy. 

Idan mökki on aivan tien vieressä ja pihapiiri on aidattu riukuaidalla. Auton voi jättää aidan viereiselle pienelle parkkipaikalle.

Kuka tämä Ida, jonka kodista on tehty museo, sitten oikein on?

Ida Jansson syntyi Ahvenanmaalla, Saltvikin Bertbyvikissä huhtikuussa v. 1885.

Hän oli piika ja palvelijatar, joka toisinaan teki töitä jopa ilman rahapalkkaa.

Hänet kuvattiin erittäin työteliääksi ja ahkeraksi.

Saltvikin pappilassa hän teki taloustöitä saaden palkaksi ruokaa ja vaatteita ja hän työskenteli jonkin aikaa myös leipomossa.

Ida piti laulamisesta ja hän lauloi virsiä ja kansanlauluja. 

Idan laulua saakin kuunnella kun menee sisälle tähän mökkiin. Kun astuu tupaan, niin jostain alkaa kuulua naisen laulua. Se on Ida joka laulelee. Yritin katsoa mistä laulu tulee, mutta en keksinyt paikkaa. Vielä kun menin ulos mökistä kuului laulu pihamaalle asti.

Mökissä on esillä iso kirja, jossa kerrotaan Idasta ja hänen elämästään. Siinä kerrotaan myöskin se, että Ruotsin radio teki v. 1958 ohjelman Idasta ja hänen elämästään ja näitä lauluja on myös tallennettu levylle.

Tuvassa on rukki jolla Ida kehräsi lankaa, ompelukone jolla hän ompeli vaatteita ja lisätienestiä Ida sai marjanpoiminnalla.

Ida ei ollut koskaan naimisissa, ainoastaan kerran kihloissa. Hänelle syntyi kuitenkin neljä tytärtä, joista yhtäkään hän ei pystynyt pitämään.

Viidentenä lapsena, v. 1924 syntyi poika Gustav Adolf, joka oli vammainen, eikä pystynyt huolehtimaan itsestään. Ida ei voinut jättää häntä pitkiksi ajoiksi yksin kotiin ja niin Idan piti tehdä päivätyötään lähitaloissa ja kotona.

Samana vuonna kun poika syntyi, sai Ida perinnön yhden lapsensa isältä ja pystyi ostamaan itselleen tämän pienen torpan.

Ida asui poikansa kanssa täällä, kunnes sai kaksi pahaa sairaskohtausta, eikä pystynyt enää yksin huolehtimaan pojastaan ja asumaan vaatimattomassa mökissä ja he molemmat muuttivat hoitolaitokseen. He halusivat sielläkin asua yhdessä ja jakoivat huoneen siihen asti kun Ida kuoli v. 1966. Poika Gustav Adolf asui siellä kuolemaansa asti v. 1994.

Idan mökin lähettyvillä on polku joka johtaa Borgbodan muinaismuistoalueelle, jossa myös kannattaa käydä samalla kun tutustuu tähän mökkiin.

Muinaismuistoalueen arkeologiset löydöt ajoittuvat pronssikaudelta keskiajalle.

Katso lisää täältä

Nykyään aluetta vartioivat symboliset puuveistokset, jotka on veistetty muinaispohjoismaisten mallien mukaan. Polku Borgbergetille kulkee laidunhakojen halki ylös mäelle. Alueella on laiduntavia eläimiä toukokuusta lokakuuhun.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💙💙💙

 

No nyt kyllä kelpaa!

Viikko sitten sain noutaa uudet silmälasini. Kyllä sitä olin jo odottanutkin, vaikka siitä kun astelin optikkoliikkeeseen valitsemaan kehykset, meni vain viikko siihen kun puhelimeen tuli viesti: "Silmälasisi ovat noudettavissa".

Niiden valmistus kävi niin nopeasti etten muista koskaan saaneeni uusia laseja näin nopsasti.

Syy uusien lasien hankintaan oli se, että olin tullut allergiseksi entisten lasieni metallikehyksille ja ne aiheuttivat välillä sietämätöntä kutinaa iholle. Silmien alle, siihen kohtaan missä kehykset koskettivat ihoa, oli tullutkin jo punaiset juovat, joten halusin päästä noista laseista eroon mahdollisimman pian.

Vaikeuksia lasien hankinnassa toki ensin oli. Täällä kerroin miten hankalaa alku oli.

Mutta sitten kun prosessi pääsi alkuun, kaikki onkin sujunut tosi mallikkaasti. Pari Turun matkaa tosin lasien hankinta vaati, mutta kiva oli vaihteeksi päästä vanhaan kotikaupunkiin käymään.

En tiedä mitä mieltä te muut olette Specksaversin laseista, vai oletteko ollenkaan käyttäneet heidän palveluksiaan, mutta minä en voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Olen kerran aikaisemmin hankkinut lasit heiltä ja jo silloin olin tosi tyytyväinen ostamiini laseihin. Silloin oli samainen tarjous, kuin nyt, että saa kahdet lasit yksien hinnalla. Tarjouksessa sai valita joko kahdet silmälasit, tai yhdet silmälasit ja yhdet aurinkolasit vahvuuksilla. Koska itselläni aurinkolasien käyttö on tosi vähäistä, eli pelkästään aurinkoisella säällä autoa ajaessa, niin halusin mieluummin kahdet silmälasit.

Noihin edessä oleviin pyöreisiin laseihin tykästyin heti ja halusin ne ehdottomasti. Nuo toiset taas olivat sellaiset, joista en ensin tykännyt yhtä paljon, mutta nyt ne ovatkin yllättäen suosikkini, eikä vähiten sen vuoksi että niiden leveämpi aisa tuntuu nyt aika kivalta.

Tykkään myös näiden pokien hiukan kulmikkaammasta mallista, ehkä siksi kun vanhat lasini olivat malliltaan melkein identtiset nyt ostamieni pyöreiden lasien kanssa ja on kiva että toiset nyt hankkimistani ovat erilaiset.

Minulla jo aiemmin olleet laseihin kiinnitettävät aurinkolipat sopivat näihin uusiinkiin pyöreisiin laseihin, joten hukkaan eivät mene nekään.

Nyt minulla on pitkäksi aikaa kahdet hyvät lasit ja kutiseva iho on taakse jäänyttä. Optikko osasi myös heti taivuttaa sangat kasvoihini sopiviksi ja molemmat lasit istuvat tosi hyvin ja tuntuvat mukavilta ja kevyiltä käyttää.

Linssit molemmissa laseissa ovat kovapinnoitetut, heijastamattomat ja SuperClean-pinnoitetut.

Maksoin molemmista laseista yhteensä 850€, joka, vaikka iso raha eläkeläiselle onkin, ei mielestäni ollut paha hinta kaksista hyvistä moniteholaseista. Viime kerralla vastaavalla tarjouksella, toisesta liikkeestä, sai maksaa 1300€.

Kyllä nyt kelpaa uusien linssien ja pokien läpi maailmaa katsella.

😍😎😍

 

Ihana, erilainen hotelli Turussa

Pitkäaikainen haaveeni toteutui vihdoin, kun pääsimme yöpymään Turun Puolalanmäen kupeessa sijaitsevaan Park Hotelliin.

Olen  monta kertaa ihaillut tätä kaunista jugend-rakennusta ulkoapäin, ja aina on haluttanut kurkistaa sisällekin. 

Sisälle olen aikoinani päässytkin, mutta silloin 70-luvulla rakennus ei vielä ollut hotelli, vaan Marttayhdistyksen talouskoulu ja kävin siellä muutaman viikon kurssin. Silloin en vielä ollut kiinnostunut arkkitehtuurista tai sisustuksista, eikä talo tietenkään näyttänyt sisältä ollenkaan samanlaiselta kuin nykyään. Eikä tainnut pihakaan olla kummoinenkaan, ehkä.

Hotellin sijainti Turun Rauhankadun puistonpuoleisessa päädyssä on mitä parhain: ihan keskustassa, mutta kuitenkin tosi hiljaisessa ympäristössä. Meillä oli huoneen ikkuna auki koko yön, eikä mitään ääniä sisälle kuulunut.

Piha, tai paremminkin puutarha, on tosi kaunis ja kesällä siellä on varmaan nautinnollista istua ja ihailla näkymiä.

Pihan päädyssä on  tilava parkkipaikka, johon auton sai vaivatta paikoitettua. 

Tämä rakennus on rakennettu v. 1920 yksityishuvilaksi ja sen rakennutti John Edward Eager, joka silloin toimi Chrichtonin telakan johtajana.

Vuonna 1956 kiinteistön osti Marttayhdistys joka perusti sinne talouskoulun ja se toimi vuoteen 1982 saakka. Silloin omistaja vaihtui ja remonttien jälkeen v. 1984 paikkaan avattiin Park Hotel.

Hotelliin sisään astuessa, tuntuu kuin astuisi johonkin ihan uuteen (tai paremminkin vanhaan) maailmaan. Vaikka tiesin odottaa jotain erilaista, niin kaikki mitä näin yllätti kuitenkin.

Oma makuni on melkeinpä ihan tämän hotellin tyylin vastakohta, enkä mitenkään voisi asua näin koristeellisessa ja runsaassa ympäristössä. Mutta viehätyin kuitenkin sisustuksen runsaudesta ja tyylistä. Se oli virkistävä poikkeus nykyhotellien tyylikkääseen yksinkertaisuuteen ja samankaltaisuuteen.

Täällä ei koskaan voinut tietää mitä seuraavan kulman takana tulee näkyviin.

Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Sinne pääsi toki hissilläkin, mutta me kiipesimme marmoriportaita pitkin ylös.

Olin hiukan googlannut hotellin sivuja ja tiesin suunnilleen miltä huoneissa näytti. Meidän huone taisi olla "hillityin" huoneista sisustuksen suhteen. Huoneita on parikymmentä ja joukkoon mahtuu pari sviittiäkin.

Huoneesta löytyi ihan kaikki tarpeellinen ja se oli melko tilavakin, vaikka huonekaluja olikin aika paljon. Sänkyjen lisäksi oli yöpöydät, sohva, sohvapöytä. peilipöytä, pikkupöytä toisen peilin alla ja vielä yksi tuoli. Ikkunassa oli raskaat samettiverhot niin kuin tyyliin kuuluukin ja iso anopinkieli oli leveällä ikkunalaudalla.

TV:kin oli seinällä, mutta se ei oikein tuntunut sopivan tyyliin tietenkään, vaikka tärkeä lisä huoneen mukavuuteen olikin. Toisaalta, mistä olisikaan löytynyt sellainen tv, joka olisi tyyliltään samaa kuin huoneen sisustus?!

Tauluja ja peilejä oli omassa huoneessammekin useita ja hotellin yleisissä tiloissa niitä oli varmaan satoja. Jos jokaista olisi pysähtynyt erikseen tutkailemaan, niin vierailumme aika ei olisi siihen riittänyt.

Sängyt olivat tosi mukavat ja ihanan leveät. Vaatteiden säilytykseen oli kummallakin oma kaappi ja minibaari löytyi huoneesta myös. Tosin juomien hinnat pitivät näppimme erossa niistä.

Kaikkialla oli puhdasta ja mietinkin, käytännöllisenä ihmisenä, miten hankalaa tällaisessa vanhassa talossa on siivota kun huonekalujen jalkojakin on kaikkialla.

Huoneemme kylpyhuone oli tilava ja siellä olisi halutessaan päässyt nauttimaan ammekylvystäkin. 

Vastaanoton vieressä oli isompi sali.

Me nautimme aamupalan tässä. Aamupala oli tosi kattava ja ihan kaikkea mitä haluan aamupalalta löytyi. Tunnelma oli rauhallinen ja kotoisa. Jos olisi ollut kesä ja lämmintä, niin aamupalan olisi voinut nauttia ulkona puutarhassakin.

Kyllä sai tarpeeksi hyvää syötävää ja monta lajia jäi vielä maistamattakin.

Ikkunoita oli aika paljon, mutta tyyliin sopivien paksujen verhojen ansiosta päivänvaloa ei kovin paljoa sisälle päässyt. Mutta onneksi voi tunnelmoida ihanilla lampuilla.

Oleskelualueitakin löytyi, mutta niissä emme tiukan aikataulun vuoksi ehtineet istuskella.

Pihasaunassa emme myöskään käyneet.

Puutarhan muovikalusteet pistivät hiukan silmään, sillä ne eivät tuntuneet sopivan tähän arvokkaaseen miljööseen, mutta itse puutarha oli hieno.

Nyt olen nähnyt miltä tässä kauniissa rakennuksessa sisällä näyttää ja voisinpa tulla tänne uudemmankin kerran. Ja kaikki kehut tulevat sydämestä, sillä tämä ei ollut yhteistyöpostaus.

Matkamme varsinainen tarkoitus oli silmälääkärikäynti ja uusien lasien osto, mutta siitä sitten toisen kerran.

MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💚💚💚

Unohtuneet

ELOKUU

Elokuu meni ja nyt ovat ilmat viilentyneet ja sadetta, joskin myös auringonpaistetta, saadaan päivittäin. Melkein kaikki kesäkukat olen jo poistanut laatikoista ja ruukuista. Ainoastaan pelargonit ovat vielä niin kauniita, että ne saavat vielä olla paikoillaan.

Elokuuhun sisältyi paljon tapahtumia ja mantereella käytiin useammankin kerran kun kerran alkuun päästiin. 

Koska kuukausikollaasien esittely blogissa on unohtunut kesä-ja kevätkuukausien osalta, niin laitan ne nyt tähän samaan postaukseen.

HEINÄKUU

Heinäkuussa, kuten koko kesänäkin, vietimme enemmän aikaa varsinaisessa kodissamme kuin mökillä. Kuukausi on hyvin helteinen, eikä sadetta juurikaan saatu. Pöytätuulettimille tuli taas tarvetta. 

Kuumuus houkutti kävelylle metsän siimekseen ja luontopolku Godbyssä tuli testattua.

KESÄKUU

Kesäkuuhun mahtui paljon kaikenlaista. Silloin juhlittiin Ahvenanmaan 100-vuotisjuhlia ja kaupungilla oli väkeä tosi paljon. Paljon oli kävijöitä koko kesänäkin, sillä kesän hotelliyöpymisten määrässä tehtiin ennätys, eli n. 55.000 yöpymistä kertyi Ahvenanmaalle tänä kesänä.

Teimme matkan Föglöön, Carlsro Badhotelliin, johon ihastuimme ikihyviksi, eikä vähiten kauniiden maisemien ja hyvän ruoan vuoksi.

Kävimme Turussa ja ajoimme täällä Ahvenanmaalla tutustumaan Vårdön kirkkoon.

Kotiterassillemme teimme tuulensuojaseinämän.

TOUKOKUU

Toukokuussa matkamme vei Kökariin ja se olikin ensimmäinen vierailumme siellä. Ajelimme ympäri saarta ja näimme paljon kaikenlaista kaunista. Sääkin suosi, mutta hiukan viileää oli vielä, eikä kovin paljoa muita kesävieraita vielä ollut liikkeellä.

Yövyimme Hotell Brudhällissä, ja siellä söin varmaankin parhaan hampurilaisen ikinä.

Lisää Kökarista

MAALIS-HUHTIKUU

Ihana kevät! Kevään keskelle pyrähti vielä lumipyry, joka teki maiseman erityisen kauniiksi, vaikka lumesta ei enää olisi väliä ollutkaan. Äkkiä se kuitenkin suli pois.

Ensi reissu uudella Viking Gloryllä. Jonoja joka paikassa, mutta olihan laiva hieno.

Tammi-ja helmikuun kollaasit löytyvät täältä.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛