IHANA HELSINKI

Olimme varanneet jo talvella matkan Helsinkiin. Helsinki on ainakin minulle jäänyt tuntemattomaksi enkä ole siellä käynyt kuin muutamia kertoja. Ainoastaan kerran aikaisemmin olen ollut siellä yötä. Tai, olinhan lapsena 60-luvulla muutaman yön siellä kun osallistuin voimistelijana siellä järjestettyihin suurkisoihin. Siitä ajasta ei mieleen jäänyt paljoa muuta kuin iso Olympiastadionin nurmikko jolla teimme erilaisia voimisteluliikkeitä isolla joukolla. Muistissa on myös se että majoituimme koulussa jumppasalissa.

No nyt ei majoituttu jumppasalissa vaan hotellissa. Siitä kerroinkin jo TÄÄLLÄ.

Saavuimme Helsinkiin mukavasti laivalla vietetyn yön ja tukevan aamiaisen jälkeen valmiina astumaan kaupunkitunnelmiin. Meri oli täälläkin vallitsevana elementtinä.  

Olimme saaneet vinkkejä mainiosta puhelimeen ladattavasta sovelluksesta, HSL:n eli Helsingin Seudun Liikenteen kätevästä app:sta, josta voi ostaa helposti lipun yleisiin kulkuneuvoihin.Lisää kyseisestä sovelluksesta voit lukea TÄÄLTÄ.

Koska hotellimme sijaitsi muutaman kilometrin päässä satamasta niin rupesimme samantien tutkailemaan tuota appia. Ja helppo se olikin ladata omaan puhelimeen. Sitten voi valita haluaako ostaa yhden vai useamman päivän lipun. Ostimme ensimmäisenä päivänä vaan yhden päivän lipun kun emme tienneet miten helppoa sen käyttö olisi tai kuinka paljon sitä tulisimme käyttämään. Jälkeenpäin havaitsimme että käyttäisimme tätä tosi ahkerasti joten kolmen päivän lippu olisi tullut edullisemmaksi.

Raitiovaunu numero 4 lähti sataman lähettyviltä ja sillä pääsimme lähelle hotelliamme.  

Matkalla hotelliin näimme poliisiautoja ja moottiripyöräpoliiseja arviomme mukaan tavanomaista enemmän ja ihmettelimme mitä on tekeillä.

Finlandiatalon edustalla liehuivat monet liput. Sitten uutisista luimmekin että meneillään oli EU:n oikeus-ja sisäministerien kokous täällä Helingissä.

Kävelimme lyhyen matkan raitiovaunupysäkiltä hotellillemme ja asettauduimme taloksi.

Tai emme kyllä asettautuneet vaan purimme laukkumme ja sitten lähdimme kaupunkia katselemaan.

Meillä oli alkamassa kolmen päivän pituinen vierailu kauniissa Helsingissä.

Ensimmäisen päivän vietimme keskustassa kaupungin vilinää ihmetellessä ja etsien varjopaikkaa sillä ilma oli erittäin helteinen kuten koko vierailumme ajan.

Illaksi ostimme herkkuja ja niitä nautimme hotellissa väsyneinä mutta tyytyväisinä kaikkeen päivän aikana kokemaamme. Raitiovaunuajeluista huolimatta askelia kertyi päivän aikana 17.000!

Suomenlinnassa kävimme viimekin vierailullamme, mutta se on niin mahtava paikka että päätimme lähteä sinne tälläkin kertaa.

HSL:n lipulla pääsi Suomenlinnan lauttaankin. 

Muuten, kun olimme ladanneet tuon app:n niin siinä sanottiin että "näytä matkalippu kuljettajalle" ja eka matkalla ihmettelimme että miten kuljettajalle sen pääsee näyttämään kun vaunut olivat tosi pitkiä ja kuljettaja istui lasikopissaan. Emme nähneet kenenkään lippuja kuljettajalle näyttävän ja niin istahdimme penkille mekin. Puhelimet olivat kuitenkin valmiina mahdollisen tarkastajan käyntiä varten, mutta kukaan ei lippuja kysellyt.

Seuraavilla kerroilla olimme jo kuin stadilaiset konsanaan emmekä pitäneet puhelimia esillä lippujen näyttöä varten!

Suomenlinnan lauttamatka sujui ripeästi ja lautta oli täynnä kun sääkin oli mitä parhain.

Poikkesimme Suomenlinnan kirkossa ja nautimme kirkon viileydestä. Nimet vieraskirjaan ja sitten saarta kiertelemään.

 

Jos olisimme matkustaneet tänne ennen kännyköitten aikaa, niin ehkä tästäkin puhelinkioskista oltaisi kotiin soitettu ja kerrottu että kaikki on hyvin. Viehättävä muisto menneiltä ajoilta oli tänne jätetty!

Viehätti se minun lisäkseni muitakin, sillä heti perässämme tuli perhe jonka äiti tuli myös kuvaamaan tuota puhelinkioskia. Perheen teini ilmaisi kiinnostuksensa: "kuka jaksaa kiinnostua puhelinkopista". Niinpä, eri ikäisillä on eri kiinnostuksen kohteet. 

Suomenlinnasta löysimme myös pienen hiekkarannan jossa lapset saivat uida. Se olikin varmaan kaivattu mahdollisuus näin kuumana päivänä. Piknikillä olijoita näkyi myös täällä, kuten hiukan joka puolella tätä kaunista saarta. 

Kaupunkiin palatessamme oli satamaan saapunut loistoristeilijä Silver Spirit. Sama laiva oli sitten myös yhden päivän vierailulla Maarianhaminassa.  

Olimme siitä kummallisia matkailijoita että emme menneet sisälle oikeastaan mihinkään vaikka kaikki oli ihan silmien edessä. Oli vaan kiire saada haalittua kuviin mahdollisimman monia paikkoja. Ensi kerralla sitten ehdimme toivottavasti sisätiloihinkin.

Vaikka olen puolet elämästäni kaupungeissa asunut, niin nyt taisin vaikuttaa lähinnä erämään asukilta kun silmät pyöreinä ihmettelin väenpaljoutta joka puolella. Se ei kuitenkaan minua häirinnyt vaan nautin kaikkialla parveilevasta ihmismäärästä. 

Koska matkamme ajaksi sattui kaikkien aikojen hellejakso tuntui melkein siltä kuin olisimme olleet ulkomailla. Mutta  kaikkialla selvisi omalla äidinkielellä, mikä ei matkoilla ole mahdollista, eikä edes omalla kotipaikkakunnallani, joten matkasta saattoi nauttia täysillä. 

 

Ennen matkalle lähtöä olimme listanneet joukon paikkoja joissa haluamme käydä ja yksi niistä oli Hietaniemen hautausmaa.

Viimeisen matkapäivämme aamuna suunnistimmekin sinne. Hotellilta oli sopiva kävelymatka tuonne hautausmaalle. Mielessä oli kiva käyskentely puiden varjossa kuuluisuuksien hautapaikkoja bongaillen.

Kuuluisuuksien hautoja nähtiinkin, mutta varjoisista paikoista ei ollut puhettakaan, vaan aurinko porotti täydeltä terältä ja suurin innostus hautausmaalla vaelteluun jäi. Presidenttien hautoja näimme ja taiteilijoiden hautojen alueelta löysimme myös tuttuja nimiä. Näimme vain muutaman alueen koko hautausmaasta. Ehkä tännekin palaamme ensi kerralla jos silloin on hiukan viileämpää.  

Kummallisuuksiakin osui kohdallemme, kuten tämä outo pissaaja. Ei se ainakaan kaunis näky ole, mutta varmaankin taiteellinen. 

Patsaan lähettyvillä oli tämä vähintäänkin merkillinen moottoripyörärakennelma, joka kuului venäläiseen moottoripyörillä matkanneeseen joukkoon.

Tämä paljon huomiota saanut rakennus, kirjasto Oodi, kuului myös niihin nähtävyyksiin jotka ehdottomasti halusin nähdä tällä matkallamme.

Harmikseni unohdin kännykän hotellille, joten sisäkuvia minulla ei tästä kohteesta ole, mutta myöhemmin otin kuvan edes ulkopuolelta.

Olihan se näkemisen arvoinen paikka, mutta olin kuullut monelta niin ylistäviä arvosteluja tuosta paikasta, että odotin varmaan jotain ihan ylimaallista nähtävää. Toisaalta kävelimme tuon kirjastorakennuksen aika ripeässä tahdissa läpi kun ei niitä kuvia voinut ottaa, joten voi olla ettemme ihan kaikkea nähneet. Tännekin haluan ensi kerralla tulla paremmalla ajalla.

Kun mietin näin jälkeenpäin tätä tekemäämme Helsingin matkaa niin huomaan että se oli pitkään aikaan sellainen matka että kotiin tultua haluaisin heti uudestaan samalle matkalle. Eikä kertaakaan tullut sitä minulle tavanomaista tunnetta kesken matkan että pääsispä pian jo kotiin.

Mietin jo uuden pääkaupunkimatkan varaamista!

MINNE SILLOIN KANNATTAISI SUUNNATA? EHDOTUKSIA?

💚💚💚

 

Mökkiterassin uudistus

Mökin terassin seinät on nyt maalattu sisäpuolelta. Terassille rakennettiin seinät runsaat kymmenen vuotta sitten, koska yleensä mereltä puhaltava tuuli on niin kova ettei terassilla voinut istua saati syödä.

Terassi on kuitenkin avoin yhdeltä sivulta joten mikään suljettu tila tämä ei ole.

 

Terassin seinät ovat koko sen olemassaolon ajan olleet harmaat eli samaa väriä kuin koko mökkikin. Olemme tykänneet harmaasta kovasti, mutta nyt tuli maalaaminen ajankohtaiseksi sillä aurinko ja merituuli ovat kuluttaneet maalipintaa melkoisesti.

Koska olemme jo maalanneet saunamökin ja varastorakennuksen mustiksi, niin mökin tuleva väri on myös musta. Ainoastaan ikkunoiden ympärillä on hiukan valkoista. Mökin maalausta emme vielä kuitenkaan tänä vuonna tee, mutta nämä terassin ulkoseinät maalataan nyt. 

Minua on koko ajan hiukan häirinnyt se että kun terassiseinät ovat samaa väriä kuin mökin seinät, niin niitä ei tavallaan erota toisistaan vaan kaikki näyttää yhdeltä ja samalta rakennukselta. Kauempaa katsottuna kokonaisuus ei kuitenkaan ihan ole näyttänyt siltä kuin tarkoitus on. 

 Niinpä nyt maalataankin terassiseinät myös ulkopuolelta valkoisiksi. Näin toivottavasti saadaan toivottu vaikutelma aikaiseksi eli että terassi on ikäänkuin oma erillinen tilansa, mutta kuitenkin kiinteästi mökkiin kuuluva.

Koska terassin ikkunat ovat vanhat, paikallisesta kierrätyskeskuksesta aikoinaan ostetut, piti niiden kittaukset uusia ja kaikki puitteet maalattiin uudestaan valkoisiksi. Pelkästään tällä toimenpiteellä terassin ilme raikastui ihmeesti.

Sillä aikaa kun J kittasi ja maalasi ikkunoita ulkopuolelta aloitin minä sisäpuolella seinien maalauksen. Olimme sopineet että minä maalaan alaosat niin pitkälle kuin yletän ja J maalaa yläosat.

Kolme maalauskertaa vaadittiin ennenkuin tulos oli hyvä. Voi sitä hämähäkinseittien määrää mikä harjattiin pois ennenkuin malaus voitiin aloittaa! Villiviinit asettivat myös omat hankaluutensa maalaukseen.

 

Suurin osa villiviinistä on onneksi kattorakenteissa jotka jätettiin entiselleen. Ajateltiin että jos katon tummat puuosat alkavat liiaksi häiritä niin maalataan ne myöhemmin. 

Pitihän se kokeilla miltä kahvi maistuu "uudella" terassilla, eikä siinä valittamista ollutkaan. Nyt on paljon valoisampi ilme koko terassilla ja kohta käydään ulkopuolen kimppuun. 

Pelargonitkin sopivat hyvin valkoista seinäpintaa vasten. Mutta voi olla että ne ja valkoinen seinäpinta yhdessä ovat hiukan liian romanttinen yhdistelmä minun makuuni, joten ensi vuonna en laita pelargonioita, vaan ehkä jotain pelkkää vihreää!

Ikkunat on vielä pestävä ja ylimääräinen kitti ja maali rapsuteltava pois, mutta sitten pärjätään  taas muutama vuosi näin.

MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE LUKIJOILLE!

💚💚💚

SAUNAPÄIVÄ

Tänään vietetään koko Suomen saunapäivää. Ylen kanavilla on kohistu tästä päivästä jo vaikka kuinka pitkään ja kehoitettu ihmisiä ilmoittamaan oma saunansa mukaan listaan tänään lämpimänä olevista saunoista.

Olen aikonut ilmoittaa meidänkin mökkisaunan mukaan kampanjaan, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Kunnes tänään havahduin siihen että SE SAUNAPÄIVÄ on juuri tänään.

Kirjauduin ylen sivuille aikomuksenani vihdoinkin ilmoittautua ja pettymyksekseni luin että viimeinen ilmoittautumispäivä oli eilen.

No, ei hätää, saunamme lämpiää joka tapauksessa tänään!

Jos sinua kiinnostaa nähdä millaisessa saunassa löylyttelemme niin voit katsoa sen TÄÄLTÄ.

Yle:n Saunapäivä-sivu löytyy TÄÄLTÄ.


Aiotko sinä saunoa tänään? Jos, niin minkälaisessa saunassa?

OIKEIN HIKOILUTTAVAA PÄIVÄÄ JOKO SAUNASSA TAI MUUTEN VAAN!

EI TÄYDELLINEN, MUTTA MELKEIN

Tykkäätkö vanhoista jugend-tyylin rakennuksista?

Jos vastauksesi on myönteinen ja etsit hotellimajoitusta Helsingistä, niin hotelli jossa pääkaupunkivierailumme ajan majoituimme voisi olla sinulle mieleen.

Hotelli on nimeltään Hellsten Helsinki Parliament. Se sijaitsee Töölössä eli ihan lyhyen kävelymatkan päässä ydinkeskustasta. Lähellä ovat niin Eduskuntatalo, Oodi, Kansallismuseo, Musiikkitalo, Finlandiatalo, Kiasma ja vaikka mitkä kiinnostavat paikat.

Hotelli on vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa joten vaikka rakennuksen ympärillä on kaupunkiliikennettä niin huoneeseen ei kuulunut liikenteen ääniä, eikä kesän kuumuus päässyt huoneeseen. Tosin meidän huoneeseemme paistoi vain aamuaurinko, joten en pysty sanomaan mikä oli tilanne muissa ilmansuunnissa sijaitsevissa huoneissa.

Meillä oli käytössämme yksi huone joka oli tilava ja siinä oli keittiösyvennys ruokapöytineen. Meille kahdelle astioita oli riittävästi, mutta hotellin arvostelusivuilta luin että suuremmalle joukolle niitä ei ollut riittävästi, vaikka varattuna olikin ollut suurempi erillisellä makuuhuoneella varustettu huone.

Kun luin näitä arvosteluja, niin olin valmis vaihtamaan tekemäämme varausta sillä joidenkin negatiivisten arvostelujen pelästyttämänä kuvittelin että tuli varattua ihan ala-arvoinen paikka Helsingin vierailuamme varten.

Oman varauksemme olin tehnyt jo talvella, mutta kun mietin hotellin vaihtoa alkukesästä olivat hinnat jo niin korkeita etten ruvennut vaihtoa tekemään, vaan ajattelin että "otetaan riski".

Ja riskinotto kannatti. Huoneemme ylitti odotukset eikä joidenkin hotellivieraiden kokemia pettymyksiä huoneen suhteen tullut vastaamme.

Huone oli tilava ja kaikki tarvittava löytyi myös keittiösyvennyksestä. Ruokaakin olis halutessaan voinut valmistaa. Me tyydyimme vain aamupalan valmistamiseen ja tuntuikin kivalta syödä  omassa rauhassa ja samalla katsoa aamu-tv:tä ja suunnitella päivän ohjelmaa. 

Jotkut olivat arvostelleet kosteusvaurioista keittiössä ja meidänkin huoneessamme tiskialtaan vieressä oli puinen seinä, joka oli kärsinyt vesiroiskeista joita väkisinkin tuli seinään tiskatessa. Samoin näkyi veden valumien jälkiä kaappien alaosassa. Mutta nuo asiat eivät meitä haitanneet, koska olivat lähinnä kosmeettisia, emmekä olleet mitään luxus-hotellihuonetta varanneetkaan.

Kauneinta osaa hotellista saimme ihailla kun hissin sijasta kävelimme alas huoneestamme porraskäytävän kautta. Nämä vanhojen talojen porrastilat voittavat nykytalojen vastaavat tilat kauneudessaan. Kauniita värejä, kiiltävät kivilattiat, koristeelliset kaiteet ja ihanat ikkunat. Ainoana miinuksena se että ikkunat eivät olleet ihan vastapestyjä. Sama ilmiö kiinnitti huomioni huoneessamme, jossa ikkunoiden takana avautui hieno puistonäkymä, jota jouduimme nyt katselemaan likaisten ikkunoiden läpi.

Miksi ikkunat olivat pesemättä kun muuten siivous oli tehty viimeisen päälle, sitä ihmettelin.

Hotellin sijainti oli aivan täydellinen: ei ihan ydinkeskustassa, mutta lyhyen kävelymatkan päässä kaikesta kiinnostavasta. Jos ei kävely houkuttanut helteessä, niin raitiovaunu kulki parinsadan metrin päässä hotellilta.

Kyllä kertyi askeleita kulkiessamme kaupungin katuja ristiin rastiin. Parhaimpina päivinä ylittyi 17.000 askeleen määrä. Välillä istahdettiin katselemaan monenlaisia kulkijoita joita täällä riitti. 

Taidettiin kokeilla kaikkia HSL:n raitiovaunulinjoja. Ihanan viileissä ratikoissa oli nautinto istua ajelemassa ja katselemassa paikkoja joihin ei kävellen olisi tullut mentyä. Latasimme HSL:n sovelluksen puhelimiimme ja niin saimme matkustella ratikalla niin paljon kuin halusimme ja ehdimme vierailumme aikana. Nyt ymmärrän senkin että jos asuu tällaisessa paikassa jossa julkinen liikenne toimii niin hyvin kuin täällä, niin omaa autoa ei  välttämättä tarvitse. Ja raitiovaunuliikenteen lisäksi olisi ollut mahdollista valita bussit tai Metro, mutta meille riitti ratikkakyyti. 

Matkamme Helsinkiin oli pienimuotoinen merkkipäivämatka meille. Yhtenä matkapäivistämme tuli nimittäin kuluneeksi 50 vuotta siitä kun meistä tuli "me". Olisiko silloin kun teineinä seurustelun aloitimme osannut kuvitella että näin pitkälle päästäisiin!

Kaikkien yhdessä tekemiemme ulkomaanmatkojen jälkeen tunsin ensimmäistä kertaa että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kotimaan matkailukohteeseen. 

Kiitos Helsinki 💓💓💓

PIHASAUNAN UUDET VÄRIT

Tänä vuonna tuntuu että kaikki muu paitsi kasvihuoneen tomaatit kasvaa hurjaa vauhtia. Johtuneeko alkukesän kanankakkarakeiden sirottelusta sinne tänne?

Tai sitten on vaan saatu sopivassa suhteessa aurinkoa ja vettä. Laventelit ainakin tuntuvat tykkäävän tämän kesän sääolosuhteista. Kolme vuotta sitten ostamani purkkilaventelit ovat kasvaneet melkeinpä pikku pensaiksi. Eipä uskoisi kun keväällä katselee talven jälkeen melkeinpä kuolleilta näyttäviä varsia että niistä vielä kesän myötä kasvaa hienosti kukkivia ja ihanasti tuoksuvia kukkia. Näistä olen hiukan ottanut varsia kotipihallekin ja tuntuvan sielläkin pikkuhiljaa pääsevän kasvun alkuun. 

Jossain tuolla varsien keskellä asustaa sisilisko jonka aina silloin tällöin voi nähdä päivää paistattelemassa terassin lämpimällä puupinnalla.

Alkukesällä tosi halvalla Tokmannilta ostamani samettiruusut ovat myös kasvaneet mahtavan suuriksi.

Kukkapenkissä olen tänään tehnyt suurimuotoista ja armotonta raivausta. Muutamat kasvit ovat sekoittuneet toisiinsa ja niinpä piti ruveta rajoittamaan niiden leviämistä. 

Kottikärryjen takana näkyvä laakeripensas kaipaa myös muotoilua, sillä se on kasvanut pois muodostaan. Haluan pitää sen pyöreänä enkä myöskään halua sen kasvavan suuremmaksi. Siispä kohta sakset esille ja leikkuutöihin. Koivu joka näkyy kuvan oikeassa reunassa saa saman käsittelyn. Se onkin jo kahdeksantoista vuotta vanha ja voisi olla aika suuri jos ei oltaisi sitä säännöllisesti leikattu. 

Samaan aikaan kun minä pienennän pensaita ja revin liiaksi levinneitä kasveja on J käynyt terassin tuulensuojan ikkunoiden kimppuun. Hän on jo saanut rapsutettua vanhat hilseilevät maalit pois ja uudelleen maalaus on aloitettu.

Jo yhden maalauskerran jälkeen ero maalatun ja ei maalatun välillä on melkoinen. Täällä ikkunan sisäpuolella riittää maalaus, mutta ulkopuolella kittiä pitää lisätä etteivät lasit tipahda pihalle. 

Viime kesänä (vai oliko se jo edelliskesänä?) maalasimme saunamökin ja vajarakennuksen. Tänä vuonna niihin tehtiin jo hiukan muutosta. Rakennusten nurkkalaudat ja katon päätylaudat, sekä ikkunoiden ympäryslaudat oli aiemmin maalattu valkoisiksi. Mutta vaikutelma oli jotenkin levoton ja nyt maalasimme ne samalla mustalla kuin seinätkin. Ikkunoiden ristikot oli aiemmin maalattu samalla okrankeltaisella värillä kuin kuvassa näkyvä saunan ovi, mutta ne maalasimme puolestaan valkoisiksi.

Nyt vaikutelma on mielestäni paljon rauhallisempi. Hiukan kävi mielessä sekin että olisi maalattu nuo ikkunoiden ristikotkin mustalla, mutta ehkä näin on kuitenkin parempi, vai mitä tykkäät?

Itse mökki maalataan aikanaan saman väriseksi, mutta se ei ole tämän kesän puuhia. Hyvä kun on tälllaisia pienempiä kohteita joihin voi ensin kokeilla värejä, ettei tarvitse sitten kaikkien kohdalla tehdä maalausta useampaan kertaan.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙

  

PATIKOIMASSA

Ahvenanmaalla on useita patikointireittejä ja talvisen myrskyn jäljiltä taitavat useimmat niistä tässä vaiheessa kesää olla raivattuja kaatuneista puista.

Jos kaipaat tekemistä uimisen ja jätskinsyömisen lomaan niin patikoiminen koko perheen kesken on mitä mukavin ajanviete.

Me suunnistimme eilen Finströmin kirkon kupeesta lähtevälle PRÄSTGÅRDSNÄSET-nimiselle polulle.  Polku alkaa kirkon ja seurakuntatalon vierestä. Valkoinen patikointipolun merkki näyttää mistä päin polku alkaa. Olimme epävarmoja siitä onko polun alkupisteessä parkkialuetta ja jätimme auton seurakuntatalon parkkipaikalle. 

Seurakuntatalon sivustalta vie hyvä hiekkatie polun alkuun ja kävelimme tuon tien pätkän (muutaman sata metriä) peltomaisemia ihaillen. 

Polun alussa on taulut joissa kerrotaan hiukan polun kasveista ym. Taulun vieressä oli myös autoille parkkipaikka. Yhtään autoa ei kuitenkaan kauniista säästä huolimatta alueella näkynyt emmekä nähneet muita patikoitsijoita polulla kävellessämme. 

Polku on pituudeltaan 2,1 km joten sen voi kävellä lastenkin kanssa. Se on melko tasainen ja parissa paikassa on pitkospuut. Mäkiä ei myöskään ole eikä muita hankalia paikkoja.

Kuvan kartasta näkee että reitti kulkee lähelle rantaa ja rannassa on jykevä hirsipöytä jonka äärellä voi syödä evästä ja ihailla vesilintujen elämää.

Polku on selvästi merkitty valkopäisillä tolpilla joten eksymisen vaaraa ei ole. 

Kaatuneita puita näkyi polun vieressä paikoitellen, mutta polku oli raivattu puun rungoista joten kulkemaan pääsi esteettä. 

Pitkospuutkin olivat tukevat ja leveät, mutta lastenvaunuilla en kuitenkaan polulle lähtisi. 

Pidimme polun kääntymispaikassa juomatauon. 

Keväällä täällä kukkivat valko-ja sinivuokot, mutta nyt kukkivia kasveja oli melkoisen vähän. 

Pähkinäpensaita näimme paljon. 

Näitä kelta-lilanvärisiä kukkia näkyi monessa paikassa. En tunnistanut kyseistä kukkaa enkä ole sellaista aikaisemmin nähnytkään.

Tämä kukka on sitäkin tutumpi ja niitä näkyi myös isolla alueella.

Päivän kävelylenkki tuli tehtyä kauniissa säässä ennen näkemättömässä paikassa. Tänne pitää tulla toistekin ja ensi keväänä tiedän mistä löytyy uusi valkovuokkopaikka.

💚💚💚