Kaikki on yhtä kaaosta

Iltapäivä on jo hämärtynyt ja kello on niin paljon, että on aika sulkea työpaikan ovi ja lähteä kotiin.

Pieni jännitys kutkuttaa mukavasti vatsanpohjassa kotiin ajellessani, sillä tänään meille on tulossa mieluisia vieraita.

Vielä pitää tehdä hiukan valmisteluja ennen vieraiden tuloa. Kun pääsen kotiin , ja menen keittiöön, haluaisin sulkea silmäni, tai juosta karkuun.

Keittiön tiskialtaat ja työtasot ovat täynnä pesemättömiä astioita ja kaikkea muuta mahdollista sinne kuulumatonta tavaraa. Nyt iskee paniikki!

Vieraat ovat tulossa millä hetkellä hyvänsä ja koti on kuin myrskyn jäljiltä.

Rupean raivaamaan tiskipöytää, tarkoituksenani laittaa likaiset astiat tiskikoneeseen. Kun avaan tiskikoneen luukun, on näky vähintäänkin hämmentävä.

Kone on täynnä, ja tavaroista, jotka siellä ovat, näkyy että koneen pesuohjelma on työnsä tehnyt.

Ihan päällimmäisenä on lappeellaan pleksilevy, pleksilevy, joka normaalisti on vesimittarikaappimme sisällä suojana. Otan pleksin ulos koneesta ja sen alta paljastuu lääketarjotin, jollaisia minäkin olen työssäni täyttänyt. Ja mikä ihmeellisintä, kaikki tarjottimelle jaetut lääkkeet ovat ihan kuivia ja ehjiä. Tyttäreni, joka on sairaanhoitaja, on myös tullut meille ja kysynkin häneltä, jos hän tietäisi jotain siitä miten lääketarjotin on tiskikoneeseen joutunut. Mutta hänellä ei ole mitään tietoa tarjottimen koneeseen joutumisesta, saati siitä miten se meille on kulkeutunut.

"Nyt ajavat vieraat pihaan"

 

Nyt ajavat vieraat pihaan. Olemme saaneet paikkoja siistittyä, ja tervehdimme iloisesti vieraita kehottaen heitä käymään peremmälle. 

Rupean valmistelemaan kahvipöytää, mutta mistään ei löydy yhtäkään kuppia tai mukia. En ymmärrä mihin ne kaikki ovat hävinneet ja hermostun yhä enemmän. Rupeamme porukalla etsimään mukeja.

Sitten juolahtaa mieleeni, ettei meillä ole mitään kahvileipääkään. Vai onko?

En millään pysty muistamaan olenko leiponut jotain, tai hankkinut kaupasta.

Aikaa kuluu ja kuluu ennen kuin kaikki kaapit tutkittuani satun katsomaan alimmaiseen laatikkoon, ja sieltä löytyy pullia, kakkuja ja vaikka mitä.

Leikkuulaudat ovat kateissa, samoin ystävien pikkulapselle varattu syöttötuoli...

Kaikki on yhtä kaaosta ja juoksen ympäri kotia, enkä enää tiedä mitä etsin ja mistä.

"Äkkiä herään unesta"

Äkkiä herään unesta ja pomppaan ylös sängystä. Missä on kynä ja paperia? Tämä uni täytyy äkkiä kirjoittaa ylös ennen kuin unohdan sen. Vielä tokkuraisena unesta rupean kirjoittamaan muistiin unen pääkohtia. Näkemättä jäi löytyikö jostain mukeja tai kuppeja joista juoda kahvia.

Uni jäi ikään kuin kesken, mutta se ei minua harmittanut yhtään, päinvastoin.

Menen keittiöön ja kaadan itselleni ison mukillisen höyryävää kahvia. Missään ei näy jälkeäkään sotkuista, vaan kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kurkistan vielä varovasti tiskikoneeseen. Se on tyhjä.

ETTÄ SELLAINEN PAINAJAISUNI!

💜💜💜

(Kirjoituskurssilla oli aiheena UNI ja tällaisen unen minä näin)

Postauksen kuvat Pixabay

Joulun aika alkoi meillä

Nyt alkoi joulun aika, kun ollaan ensimmäisessä adventissa. Ajoissa kun aloittaa kaiken koristelun, niin voi sitten ajoissa ottaa koristeet poiskin :)

Ikkunoissa on adventtitähdet. Kestäviä ovat, on samat tähdet vuodesta toiseen. Taittelin tapetin jämistä yksinkertaisen koristeen ja ripustin sen kokeeksi vierashuoneen ikkunaan. 

Joulukuusen laitoimme tänä vuonna kesähuoneeseen. Mietin ensin sen koristelua, että laittaisin vain pikku valot, mutta laitoin kuitenkin koristeita lisäksi. Ulkona terassin kaiteella kiertää valoköynnös, mutta se ei näy näissä kuvissa.

Nämä kuusessa olevat valot ovat sen verran lyhyessä pätkässä, että ne pystyi vaivatta "avaamaan" suoraksi, mutta jos on vaan hiukankin pidempi johto, niin selvittelyssä on aina oma taistelunsa. Olen yrittänyt jos jonkinlaista konstia pakata ne joulun jälkeen, mutta aina ovat yhtä sekaisin. Olen kiertänyt ne     rullalle, tai käärinyt ne pahvinpalan ympärille, mutta ei auta.

Samoja ongelmia? Miten ratkaiset?

Nyt meillä on kaikissa valoköynnöksissä led-lamput, jotka tuntuvat kestävän paremmin. Aiemmissa oli aina monta lamppua jotka eivät palaneet kun seuraavana vuonna ne otettiin esiin. Varalamppujakin niihin kokeiltiin vaihtaa, mutta lopputulos oli aina yhtä huono.

SULOISTA SUNNUNTAITA!

💛💛💛💛💛

En vielä tiedä toimiiko tämä

Ajattelin toivottaa hiukan joulumieltä naapureillemme ja samalla päästä eroon sellaisesta, jota en enää halua säilyttää. Onko idea hyvä, vai huono, se jää nähtäväksi.

Aamupalalla minulla on tapana lukea lehteä. Päivän sanomalehden luen netistä hiukan myöhemmin, sillä en viitsi konetta siirtää ruokapöydälle aamupalan ajaksi, kun muuten sen paikka on muualla.

Useimmiten lehti , jota luen, on jokin sisustuslehti ja niitä minulle on kertynyt isot pinot, vaikka aina välillä vienkin niitä paperikeräykseen.

Nyt minulla oli sisustuslehtien joulunumeroita 11kpl, uusin tältä vuodelta, ja muut pari-kolme vuotta vanhoja. Olin lukenut ne jo niin moneen kertaan, että osasin ne melkein ulkoa, enkä löytänyt niistä enää minua kiinnostavaa materiaalia.

Laitoinkin paikalliseen nettikirppikseen ilmoituksen että myyn nämä kaikki 11 kpl hintaan 10€. Mielestäni tuo kymppi olisi ollut pieni palkkio vaivasta joka tuollaisen ilmoituksen tekemiseen kuvineen sisältyy.  Kukaan ei kuitenkaan ollut kiinnostunut maksamaan kymppiä näistä lehdistä ja otin ilmoituksen pois netistä.

Ihan jätepaperikeräykseen en halunnut noita hyväkuntoisia ja mielestäni kalliitakin lehtiä vielä laittaa, ja niinpä keksin, että vienkin ne taloyhtiön roskishuoneeseen, josta halukas voi ne itselleen ottaa luettavaksi.

Laitoin lehdet koriin ja koriin kiinnitin vielä lapun että siitä voi ottaa luettavaa kuka vaan haluaa. Kun lähden ulos, niin vien samalla korin tuonne roskishuoneeseen, joka muuten on tosi siisti ja puhdas, niin että lehdet säilyvät siellä kyllä puhtaina. 

Saa nähdä kiinnostuvatko naapurit näistä lehdistä. Jos eivät, niin jätepaperisäiliö on ihan lähellä. Sinne ne seuraavaksi päätyvät, jos en sitten vie niitä Emmaukseen.

Mitä pidät ideastani? Onko muita vastaavia kierrätysehdotuksia?

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💚💚💚

Mikä ärsyttää taas kerran?!

Kirjoituskurssilla aiheena oli kirjoittaa jostain tuntemuksesta. Minä valitsin aiheeksi ÄRSYTYKSEN. Ja ärsytyksen aiheita kyllä riittääkin.

Tässä minun kirjoitukseni:

Aamulla hän nousee ylös sängystä omassa makuuhuoneessaan. Tai eihän se mikään makuuhuone enää nykyään ole vaan MAKKARI. Makkarista hän kulkee OLKKARIN (=olohuone) kautta keittiöön ja valmistaa aamupalan.

Aamupalan valmistuttua voi lämpimällä säällä mennä sen nauttimaan joko PARTSILLE (=parveke), tai  TERDELLE (=terassi). Voi miten hän tunteekaan ärsytyksen nostavan päätään. Kuka näitä uusia, älyttömiä sanoja keksii!!??

Hän miettii, että jospa itsekin keksisi jonkin uuden sanan, vähän niin kuin Peppi Pitkätossu aikoinaan. Peppihän keksi nimittäin hienon sanan "pönkki". Mutta sitten tulikin vaikeuksia keksiä mikä esine voisi olla nimeltään pönkki.
Ehkä ei sittenkään kannata ruveta itse uusia sanoja keksimään.

Ja se se vasta ärsyttävää onkin, kun vanhatkin ihmiset, saman ikäiset kuin hän itse, käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin "MUKSAA päivää" (=mukavaa päivää) tai "lähdettiin MÖKSÄLLE" (=lähdettiin mökille). Luulevatko he olevansa jotain ikiteinejä?! Tekee mieli hakata päätä seinään tai heittää se kahvimuki PARTSILTA alas kun näitä pohtii. Pikku piru pään sisällä kiusoittelee häntä ja houkuttaa kirjoittamaan yleisönosastoon tai someen näistä epäkohdista, mutta sitä hän ei sentään tohdi tehdä, vaikka sappi kiehuukin.

Aamukahvin juotuaan hän tapansa mukaan vilkaisee Instagramin päivityksiä. No nyt! Ystävä on LEIPASSUT(=leiponut) (mikä sana tuokin!!) lapsensa syntymäpäiväksi TÄYTE KAKUN. Nuo yhdyssanavirheet vasta ärsyttävätkin. Luulisi jokaisen osaavan noin selvän yhdyssanan kirjoittaa oikein. Vaan eikö mitä!! Kakkukuvan alle on leipojan ystävä kommentoinut: 

SYNTYMÄPÄIVÄ KAKKU. Sentään syntymäpäivä kirjoitettu oikein. 

Hän tietää, että moni pitää häntä pilkunviilaajana, mutta kun kaikki tuollaiset virheet risovat niin. Ei hän itsekään ollut koulun äidinkielentunneilla mitenkään aktiivinen, mutta jotain sentään jäi sieltäkin päähän. Ainekirjoituksesta on kaksikin sanaa jäänyt erityisesti muistiin. Turun murteella puhuttiin PINKVIINISTÄ, mutta opettaja korjasi sen oikeaan muotoon PINGVIINI. Toinen mieleen jäänyt sana oli turkulaismuodossa PALOPÄÄLIKKÖ , ja opettajan muoto oli PALOPÄÄLLIKKÖ kahdella ällällä. Ainakin nämä kaksi sanaa hän kirjoittaa sen jälkeen aina oikein.

Ärsyttävien sanontojen kärjessä keikkuu sanonta "IKÄ ON VAIN NUMEROITA". Jumalauta, niin varmaan onkin niin kauan kuin ihminen on terve, vetreä ja muutenkin kaikin puolin toimiva! Mutta annas olla kun kolottaa sieltä sun täältä, ja olo on muutenkin kankea ja voimaton. Kyykystä ei pääse ylös, ja jos metsässä kävelylenkillä tulee hätä, niin on parasta kyykistyä joko puun tai kiven viereen jos mielii päästä kyykystä ylös.

Onneksi hän liittyi aikoinaan facebookin "Yhdyssana on yhdyssana"-ryhmään. Sieltä saa mukavasti vertaistukea.

💗💗💗

Postauksen kuvat Pixabay

Moderni kerrostalo, mummonmökki ja rantahuvila

Tänään haluan esitellä kolme erilaista kohdetta, jotka ovat myynnissä täällä Ahvenanmaalla. Yksi esiteltävistä on kerrostalo, modernia uudistuotantoa merinäköalalla, yksi vanha punamultamaalattu mummonmökki, ja kolmas kohde on vapaa-ajanasunto upealla rantatontilla.

Mäklarhuset

Fastighetskonsult

Lyyski fastigheter

Meillä on tänään pilvistä. Toivottavasti aurinko paistaa sinun päivääsi!

💛💛💛

Prästgårdsnäset, yksi Ahvenanmaan luontopoluista

Aurinko paistoi ja lämpötila oli +8 astetta, joten oli oikein hieno sää lähteä ulkoilemaan. Kohteeksi valitsimme tällä kertaa Finströmin kirkon vierestä lähtevän Prästgårdsnäsin luontopolun.

Auton voi jättää joko Finströmin kirkon vieressä olevan seurakuntatalon parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa seurakuntatalon vierestä alkavaa hiekkatietä muutaman sata metriä luontopolun omalle parkkipaikalle.

Me ajoimme luontopolun parkkipaikalle ja paikoitimme auton. Muita ei paikalla näkynyt. Pieni punainen parakkimainen rakennus oli parkkipaikan reunassa ja sinne näkyi tulevan sähköä aurinkokennosta. Tässä polun alussa on myös opastetaulu, joka näyttää reitin ja kertoo hiukan mitä on odotettavissa.

Luontopolun alue on ympäröity aidalla, sillä kesällä (touko-lokakuussa) siellä laiduntaa eläimiä. Sinne saa tietysti silti mennä patikoimaan. Nyt portti oli auki ja  huokaisin helpotuksesta, kun totesin että nyt siellä ei ole lehmiä tai lampaita, kun portti on auki. Olen sen verran paljon kaupunkilaistyttö, että en halua joutua kovin lähelle lehmiä tai lampaitakaan.

Lähdimme kävelemään polkua pitkin. Polut on hyvin merkitty, eikä eksymisvaaraa ole. Polku kiertää niemen ja yhdessä kohtaa tulee ihan rantaankin. Siellä rannassa oli pöytä ja penkit, joten piknik onnistuu hienoissa maisemissa. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta katselimme hetken kaunista merimaisemaa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ihailimme vihreitä sammalmättäitä, joihin aurinko paistoi. Kaatuneiden puiden rungoissa kasvoi paljon kääpiä ja maa oli joka puolella sankan lehtikerroksen peittämä.

Maasto oli viime aikojen sateista johtuen melkoisen kosteaa ja saimme myös katsoa tarkkaan jalkoihimme ettemme astuisi lehmänläjiin. Märimmissä paikoissa oli pitkospuut, jotka olivatkin tarpeen.

Keväällä täällä on hieno kukkaloisto, nyt oli vaan lehdettömiä tammia ja pähkinäpensaita. Ihmettelimme sitä ettei aluskasvillisuutta juurikaan näkynyt. Joku lintu viserteli, mutta muuten oli ihan hiljaista, jollei oteta huomioon lehtien kahinaa polulla kulkiessamme. Kaunista oli siltikin, vaikka kukat ja lehdet puuttuivat.

Taukopaikkoja, joissa oli pöytä ja penkit, oli kaksi. Molemmat hienosti merkittyinä. Nämä "rastbord"-kyltit ovat ilmestyneet viime käyntimme jälkeen ja näyttivätkin ihan uusilta.

Tämä Prästgårdsnäsetin polku on vain 2,5km pitkä, jos jättää auton tuohon mihin mekin jätimme. Mutta jos haluaa hiukan pidemmän kävelyn, niin kannattaa jättää auto jo tuonne seurakuntatalon parkkipaikalle.

Polku on helppokulkuinen, sillä mäkiä tai kallioita ei polulla ole. Lastenrattailla ei kuitenkaan kannata sinne yrittää, sillä ainakin nyt maa oli aika pehmeää, joten lastenvaunujen pyörät saattaisivat upota maahan.

Pois lähtiessämme ihailimme vielä 1400-luvulla valmistunutta Finströmin kirkkoa, joka näkyi komeana tietä pitkin ajaessamme.

Reippailu luonnossa on näin syksylläkin ihan parasta. 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💚💚💚

7 tapaa hyödyntää lasitettua terassia talvella

Kesähuoneessa ei enää tule oltua, sillä meillä ei ole mitään lämmitintä siellä, joten aika vilpoista on jo sielläkin. Juuri hetki sitten katsoin mittarista että siellä oli +10 astetta. Ehkä tarkenisi vielä hetken siellä istua jos kääriytyisi lämpimään peittoon.

Muutama päivä sitten otin krysanteemin ulkoa sisälle kesähuoneeseen, sillä se oli varmaan saanut kylmää kun lehdet nuokkuivat niin kovin. Nuokkuvat ne vieläkin, mutta muutama kukkanuppu on vielä innostunut aukeamaan. Kastelen sitä vielä varovasti, mutta kauan ei siitä taida saada nauttia.

Ilta-auringon viime säteet loistavat ikkunoiden läpi. Kaikki ulkokalusteet on jo muutama viikko sitten korjattu sisätiloihin ja grilli tuotiin sisälle tänne kesähuoneeseen. Grillaamaan ei täällä ole tarkoitus ruveta. Kaasupullo jätettiin ulos apupöydän hyllylle ja pöytä peitettiin talveksi. 

Meillä on kesähuoneessa kaksi led-kynttilöillä varustettua lyhtyä, jotka toimivat ajastimella. Muita valoja ei täällä talvella tarvitsekaan. Ja onhan täällä seinävalaisin jos joskus tarvitaan tehokkaampaa valaistusta, mutta se meillä on päällä tosi harvoin. Kohta tulee kyllä lisää valoja kun tuomme joulukuusen tänne. Se näkyy hyvin olohuoneeseen ikkunoiden läpi, samoin ulos.

Vaikka ei kesähuonetta kylmään vuodenaikaan käytetäkään, niin ihan hyödyttömänä se ei kuitenkaan silloinkaan ole. Rupesin miettimään miten hyödynnämme kesähuonetta talvella ja keksin ainakin nämä:

- jäähdytämme ruoat ennen kuin ne laitetaan jääkaappiin tai pakastetaan

- tuomme tänne suojaan terassin huonekalut ja grillin

- täällä voi tuulettaa vuodevaatteita ym. jos sade estää tuulettamisen avotilassa

- täällä voi polttaa kynttilöitä ilman että tuuli sammuttaa ne

- kesähuone on tunnelmallinen olohuoneen jatke, vaikka talvella siellä ei

  oltaisikaan

- höyryävän kuuma glögi kynttilän valossa voisi houkuttaa talvellakin

- seitsemäs hyöty lasitetusta terassin osasta on tietysti se, että lumitöitä on

  vähemmän kun osa terassista on katettu :)

Mitä sinä ajattelet pimeistä illoista ja harmaista päivistä ja millä piristät niitä?

💛💛💛

Sytytän kynttilän

Tänään vietämme pyhäinpäivää. Silloin muistelemme poismenneitä läheisiämme. Olen jo ehtinyt siihen ikään, että noita poismenneitä on aika paljon, niin ihan lähipiirissä kuin hiukan kauempanakin. 

Omasta lapsuudenperheestäni on jäljellä enää minun lisäkseni nuorin veljeni. Poissa ovat äitini ja isäni, kaikki isovanhempani, kummitätini miehineen, kummisetäni, serkkuni ja hänen isänsä. Poissa ovat myös appivanhempani.

Viimeksi suuri suru osui kohdalleni, kun pikkuveljeni, minua kaksi vuotta nuorempi, menehtyi äkkiä runsaat kaksi vuotta sitten. 

Tänään en pääse heidän haudoilleen, mutta sytytän kotona kynttilän heille ja muistelen heitä lämmöllä.

RAUHAISAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

Helpot ja näyttävät pannulaput itse tehden

Näin pikkujoulujen ym. juhlien lähestyessä haluan antaa sinulle vinkin itse tehtävästä jutusta, joka on helppo, edullinen, nopea tehdä ja joka kodissa tarpeellinen. Sopii tuliaisiksi, lahjaksi, tai vaikka itselle omaan kotiin.

Mikä on helppo, nopea, tarpeellinen?

No, tietysti patalappu, tai pannulappu niin kuin minä sanon. Mutta tämä ei olekaan mikä tahansa ihan tavallisella tavalla tehty lappu. Lappu virkataan, ja lopputuloksena on kaksinkertainen lappu (ettei polta niin helposti sormia), ja vinosti muodostuvat kerrokset, eli näyttää hiukan erilaiselta kuin ne joita alaluokilla väsättiin.

Tästä se alkaa.

Ensin virkataan ketjusilmukoita tarpeellinen määrä. Määrä riippuu tietysti siitä miten ison lapun haluat tehdä. MUTTA, lappu on neliön mallinen ja tuo ketjusilmukkarivi ei olekaan lapun alareuna, vaan se osa joka lopulta tulee lapun keskelle vinosti alakulmasta yläkulmaan. Käytin 7Veljestä-lankaa ja virkkasin n. +/-40s. silmukan ketjun.

Sitten virkkasin kerroksia kerroksen perään. Mutta kun pääsen kerroksen loppuun, niin en käännäkään työtä niin kuin normaalisti tehtäisiin, vaan jatkan kerroksen päädyn ympäri, lisäämättä kuitenkaan silmukoita, niin kuin tehtäisiin jos virkattaisiin pyöreä lappu.

Virkatessa otin kustakin ketjusilmukasta vain sen takimmaisen langan koukulle, ja niin muodostuu hiukan erilaista pintaa kuin tavallisesti.

Kuulostaa ehkä hiukan kummalliselta koko tämä selitys, mutta on ihan yksinkertaista. Jatketaan vaan ympäri ja ympäri, eikä lisätä silmukoita "kaarteissa".

Kuvassa työn alkamiskohta on keskellä ja erottuu hiukan erilaisena kuin muu virkkausjälki.

Miten tämä nyt tällaiselta näyttää?

Vähitellen, työn edistyessä, jälki alkaa näyttää tällaiselta, eli se alkaa käpertymään päistään ja niin sen kuuluu tehdäkin. Jatketaan vaan ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Melkein jo valmista.

Kun jatketaan kerroksia, niin lopulta lappu on tällainen. Minulle, joka en paljoa ole virkannut, tämä oli aika ihmeellinen juttu. Ikinä en olisi keksinyt, että pannulapun voi näinkin tehdä, ja näin yksinkertaisesti.

Nyt vielä ompelen tuon aukon kiinni samalla langalla kuin virkkasinkin. Kun ompelu on tehty, niin valmiissa työssä ei tuo sauma erotu juuri lainkaan. Sitten pitää vielä virkata ripustuslenkki.

Valmista!

Tältä näyttävät valmiit pannulaput. Olin alun perin suunnitellut, että teen ripustuslenkit nahasta tai jostain nauhasta, mutta näin nämä "handmade"-laput kaupassa ja ostinkin niitä, joten tein ripustuslenkit sitten ihan virkkaamalla.

Nopeasti valmistuvat nämä pannulaput ja ovat hiukan erilaisia kuin tavalliset virkatut.

Mites siellä, oletko innostunut tekemään käsitöitä syksyn harmaudessa? Mitä käsitöitä mieluiten teet? Vai etkö ole ollenkaan käsityöihmisiä?

💙💙💙

Jos kivi osaisi kertoa...

Rannalla oleva erikoinen, yksinäinen iso kivi herätti huomioni ja menin lähemmäs katsomaan sitä. Ja mikä mielenkiintoinen tarina tähän kiveen kätkeytyykään!

Olin ohimennen lukenut paikallislehdestä tästä kivestä, mutta en ajatellut asiaa sen tarkemmin. Nyt kun näin kiven läheltä ja huomasin pienen kyltin sen edessä kallioon kiinnitettynä, mielenkiintoni heräsi.

Tuossa kyltissä sanotaan suurin piirtein niin, että tämä lohkare irtosi n. 200.000 vuotta sitten kalliosta ja ajautui jäätikön mukana Hollantiin. 

Kivi on ns. rapakiveä, jota käytetään mm. rakennuskivenä, sillä sillä on monipuoliset käyttömahdollisuudet. Suomi on maailman merkittävin rapakiven tuottajamaa. Kiven punainen väri johtuu alkalimaasälvästä.

Punaista rapakiveä on käytetty täällä Ahvenanmaalla mm. Bomarsundin linnoituksen  rakennustöissä. 

Hollantilainen taiteilija Bart Eysink Smeets kiinnostui tästä kivestä. Smeets sai erään geologin avulla selville, että tämä kivi on tyypiltään "Åland rapakivi" eli se tarkoittaa, että kivi on lähtöisin Ahvenanmaalta. Alankomaissa on paljon vastaavanlaisia kivilohkareita, jotka ovat kulkeutuneet sinne pohjolasta,  ja ne erottuvat ympäristöstään punaisen värin vuoksi.

Taiteilija Smeets halusi tuoda tämän kiven takaisin alkuperämaahan ja kuljetti sen auton peräkärryllä v. 2019 takaisin Ahvenanmaalle. 

Kivi sijoitettiin Lilla Holmenin pikku saarelle Maarianhaminaan ja sen edessä on pieni kyltti jossa kerrotaan hiukan kiven historiasta.

Kiven palauttamisen yhteydessä pidettiin pieni seremonia, jossa taiteilijan lisäksi oli läsnä pieni joukko maakunnan ja kaupungin edustajia.

Bart Eysink Smeets uskoo, että seuraavana jääkautena kivi on taas takaisin Alankomaissa ja hän toivoo, että joku silloin toimittaa sen taas takaisin Ahvenanmaalle :)

Smeetsin instagram-sivuilla on muutama kuva tästä kiven kuljetuksesta. Ne löytyvät instagramista @barteysinksmeets.

AIKAMOINEN TARINA!

💜💜💜