Käytän hyväkseni aikaeroa

Tämän postauksen aloitan näyttämällä aivan ihastuttavan kortin jonka lähetti Jessica USA:sta. Jessica kertoo että Wisconsinissa, jossa hän asuu, asuu paljon aikoinaan Suomesta sinne muuttaneiden jälkeläisiä.

Ja onpa Jessica itsekin tällainen jälkeläinen, suomenkielisine sukunimineen! Hän sanoo että Wisconsin muistuttaa paljon Suomea ja ehkä juuri siksi suomalaiset muuttivat sinne.

Maailman postikorttipäivän kortti tuli Harjavallasta..

..ja toinen Tampereelta. Tänä vuonna näiden World Postcard Dayn korttien aiheena oli puu. Kiitos Outi ja Silpa kauniista korteista.

Tämä kortti tulee Israelista ja se onkin ensimmäinen kortti sieltä, eli uusi maa tulee korttikokoelmaani. Rakennus joka kuvassa on, sijaitsee Tel Avivissa ja sen on suunnitellut Yitzhak Rapaport.

Vielä riittää Maailman Postikorttipäivän kortteja. Tämä tuli Kiinasta. Sen lähetti tie-ja siltasuunnittelijana toimiva Ameng joka asuu Zhengzhou-nimisessä kaupungissa Keski-Kiinassa.

11 lähettämääni korttia on tälläkin hetkellä matkalle vastaanottajilleen. Noista yhdestätoista kortista 8 on matkalla Aasiaan, joten perille tulo kestää. Näistä kauimmin matkaa tehneen kortin lähetin 47 päivää sitten, joten kärsivällisyyttä tarvitaan perille menon odottamisessa. Jos ei jokin kortti ole saapunut vastaanottajalle kuudessakymmenessä päivässä, niin postcrossing arpoo lähettäjälle uuden osoitteen johon sitten saa kortin lähettää.

Ihmettelin postcrossingin facebook-yhmässä sitä miksi minulle on tullut näin paljon Aasia-osoitteita ja sain yhdeltä ryhmäläiseltä mielenkiintoisen arvelun asiasta.

Hän oli huomannut sellaisen seikan, että jos hän ottaa uuden osoitteen aamulla tai päivällä, niin osoite on useimmiten juuri Aasiaan. Mutta kun ottaa osoitteen illalla, niin varmimmin saa Eurooppa-tai USA-osoitteen. Tämä johtunee aikaeroista eli tuntuisi että osoitteen saa siihen maailmanosaan jossa ollaan hereillä silloin kun osoitetta ottaa. Nyt kokeilen tätä itsekin, sillä malttamattomana tykkään siitä että kortit menevät ripeästi perille.

Joku varmaan ihmettelee miksi minulle on niin tärkeää että kortit menevät mahdollisimman pian perille. No siksi, että joka kerta kun lähettämäni kortin vastaanottaja kuittaa kortin perille tulleeksi, saan minä uuden osoitteen johon voin kortin lähettää.

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!

✉✉✉

Niin harmaata

Repolainen reissaa ja räpeltää blogissa on jo pidemmän aikaa ollut käynnissä VÄRIHAASTE ja olen kerran siihen osallistunutkin. Tämän kuukauden väri on HARMAA ja nyt halusin tulla mukaan haasteeseen.

Ensimmäisessä kuvassa ovat harmaat kalliot. Täällä Ahvenanmaalla kalliot voivat yhtä hyvin olla punaisia, mutta nämä ovat harmaita. Yhtä ihania ovat aina olkoon väri mikä tahansa.

Kuvan otin kesällä kun kävin TÄÄLLÄ.

Kotoamme löytyy jonkin verran harmaata. Tämä seinälautanen on meillä ollut jo kauan ja tapetti sen takana on ollut muutaman vuoden seinässämme.

Taitaa ainakin joka toisessa suomalaisessa kodissa olla harmaa sohva

ja niin on meilläkin. Meidän sohva on kulmasohva, enkä ole siihen erityisen ihastunut. Istun mieluummin nojatuolissa jossa saa hyvän tuen selälle, ja jossa istuinosa ei ole liian syvä tällaiselle metriviisikymmensenttiselle.

Tänään kävin uudestaan näyttämässä punkinpureman jälkeä terveyskeskuksessa. Punoittava alue oli kasvanut pari senttiä ja siihen oli osittain alkanut muodostua punainen rengas ympärille. Hoitaja selitti ja näytti kuvaa, että jos alue on vain punoittava, niin kuin minun oli viime käynnillä, vaikkakin oli yli kymmenen senttinen alue, niin ei tehdä mitään, mutta jos siihen ilmestyy punainen rengas ympärille, niin sitten kirjoitetaan antibioottiresepti. Eli nyt sitten pääsen aloittamaan antibiootin kun tuo rengas on ruvennut siihen ympärille muodostumaan.

☺☺☺

 

Apua, punkki puri!

Onko sinulla koskaan ollut punkkia? Minulla on vaikka kuinka monta kertaa. Täällä Ahvenanmaallahan niiltä ei voi välttyä, vaikka pukeutuisi miten tahansa ja vaikka pitäisi nurmikot lyhyinä, eikä menisi heinikkoihin kulkemaan.

Pari kolme viikkoa sitten havaitsin polvitaipeessani pienen pienen punkin. Itse sitä olisi ollut vaikea tuollaisesta paikasta poistaa, mutta onneksi on tuo J joka valitsi punkkipihtivalikoimistamme yhdet ja rupesi punkkia poistamaan. Koska punkki oli niin pieni, että hyvä kun sen näki, niin sen poistaminenkaan ei ollut kovin helppoa hyvistä apuvälineistä huolimatta.

Aika monenlaisia punkkipihtejä on meilläkin kokeiltu, mutta nämä ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Itse tykkään noista "sorkkaraudoista", mutta jos punkki on tosi pieni, niin silloin niillä ei sitä tahdo saada pois. Silloin ovat nuo vasemmanpuoleiset hyvät.

Aika jännää kun nyt katson noita vasemmanpuoleisia, niin huomaan vasta nyt että niiden toisessa päässä on tuollainen lovi. Sehän tietysti voisi toimia myöskin samalla tavalla kuin nuo "sorkkaraudat", eli se ujutetaan punkin alle ja sitten nykäistään punkki pois. Sitä en ole tullut koskaan kokeilleeksi.

Tuolla päällä voi sitten myös nitistää punkin kun sen on saanut irrotettua. Mikä ihana ääni onkaan se naps, joka kuuluu, kun punkin painaa lituskaiseksi ja tietää että sen elämä oli siinä!

No, kuten sanottu, tällä kertaa punkki joka minulla oli oli aika pieni. Uskoin kuitenkin että J sai sen kokonaan poistettua, enkä ajatellut asiaa sen enempää.

Mutta kun punkin poistosta oli kulunut parisen viikkoa niin puremakohtaa kutitti kovasti ja raavin sitä hetken. Kutina ei lakannut ja uskoin että olen saanut toisen punkin samaan paikkaan. Punkin olemassaolonhan useimmiten huomaa siitä kun jossain paikkaa ihossa kutiaa.

Vilkaistuani puremakohtaa huomasin että siinä oli noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva punainen ympyrä. Koska olin lukenut että jos puremakohtaan tulee punoittava ympyrä, niin on heti mentävä lääkäriin. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan samaksi aamuksi.

Tuntui hyvältä kun sai ajan niin pian. Tultuani terveyskeskukseen kävikin ilmi että minulle oli varattu sairaanhoitajan vastaanotto.

Näytin puremakohtaa ja hoitaja mittasi sen ja otti valokuvan. Kuvittelin että nyt hän näyttää sitä lääkärille ja lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin.

Eihän se sitten niin käynytkään. Hoitaja sanoi että nyt seurataan vähintään kymmenen päivää ja katsotaan jos tuo punoittava ympyrä häviää. Ja jos se häviää, niin sitten ei tarvita mitään kuuria, mutta jos ei häviä niin sitten otan yhteyttä uudestaan.

Pettyneenä lähdin kotiin. Tuntui kummalliselta että pitää odottaa noin kauan ennen kuin mahdollisesti saa antibiootin. Tietysti olen ottanut TBE-rokotuksen säännöllisin väliajoin, mutta sehän ei suojaa borrelioosilta, vaan Kumlingen taudilta,  joten kauhistuttaa ajatella ehtiikö jo tämän odotteluajan aikana tapahtua vaikka mitä kehossani, punkin puremastahan voi tulla aika pahojakin jälkiseuraamuksia.

Kun lukee netistä ohjeita miten toimia punkin pureman jälkeen jos tuollainen punoittava rengas on tullut, niin niissä sanotaan aina että punainen rengas on merkki tartunnasta ja silloin aloitetaan antibioottikuuri.

Niin ei nyt kuitenkaan kohdallani tehty. Ensi tiistaina soitan uudelleen terveyskeskukseen ja toivon silloin saavani apua tähän.

💜💜💜

Miten tarina jatkuu, sen voit katsoa TÄÄLTÄ

Maailman postikorttipäivä

Taas on kertynyt pino kortteja. Tässä kaikki viime päivinä tulleet kortit:

Upea kortti, jossa näkyy Vapaudenpatsas ja pilvenpiirtäjät tulee USA:sta. Lähettäjä on ollut kovin lyhytsanainen sillä kortissa lukee vain "Hallo", eikä edes lähettäjän nimeä siitä löydy. Mutta kortti on tosi kaunis.

Sienikortin lähetti Anne, joka on eläköitynyt hoitaja.  Nyt eläkeläisenä hän nauttii kotinsa puutarhatöistä ja viettää aikaa  seitsemän lapsenlapsensa kanssa.

Majakkakortti tuli Natalielta USA:sta. Hän asuu Chicagossa.  Tämä  majakka on Michigan-järven rannalla.  Natalie nauttii syksystä kauniita maisemia ihaillen.

1.10 vietettiin maailman postikorttipäivää ja siihen teemaan liittyen useilla paikkakunnilla järjestettiin WPD-miittejä. Tämä kortti tulee Walesista, Iso-Britanniasta ja sen lähetti juuri tuona päivänä Alison. Alison on jäänyt tänä vuonna eläkkeelle ja hän on eläköitymisessään vielä siinä vaiheessa että hän miettii miltä tämä aikakausi tuleekaan näyttämään. Pitää vielä mainita, että Alison oli valinnut hienot postimerkit, joissa oli minun lempiaiheet eli autot ja junat.

Kemissäkin oli pidetty lokakuun ensimmäisenä päivänä WPD-miitti ja sieltä tuli Leenan lähettämänä tämä kortti. Kemissä oli ollut osanottajia kahdeksan ja he olivat pitäneet miitin ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja pöytä tarpeeksi iso crossailuun ,eli siihen, että jokainen kirjoittaa tai leimaa nimensä isoon pinoon kortteja, jotka sitten lähtevät ympäri maailman.

Ja vielä yksi samaan aiheeseen liittyvä kortti joka on tosi veikeä. Sen lähetti Pirjo joka on harrastanut postcrossingia jo yksitoista vuotta. Hän oli iloinen että sai juuri minun osoitteeni kortilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kortti jonka hän sai lähettää Ahvenanmaalle. 

Maryellen USA:sta lähetti tämän ihanan toukka-kortin. Kortissa on kuva kirjan kannesta. Tuon kirjan nimi on englanniksi "The Very Hungry Caterpillar" ja sen on kirjoittanut lastenkirjojen kirjailija Eric Carle.

Googlasin onko ko. kirjaa ilmestynyt suomeksi, ja olihan se ja se on nimeltään ""Pikku toukka paksukainen". 

Harmi kun Amerikan posti on laittanut tuollaisen leiman kivan kortin päälle.

Kiinasta tulee tämä kortti, vaikka kuvassa onkin Japanin Fuji. Harmillista että lähettäjä on unohtanut kirjoittaa nimensä.

Tänään tulikin postia kaukaa, sillä Kiinasta tuli toinenkin kortti. Sen lähetti Gladys, joka asuu pikkukaupungissa nimeltä Kaiping. No, rupesi kiinnostamaan mikä kiinalaisten mielestä on pikkukaupungin asukasmäärä, niin luin että siellä on n. 750.000 asukasta. Kaikki on suhteellista :)

Viimeinen kortti tulee Berliinistä, josta Wiebke lähetti minulle Maailman postikorttipäivän miittikortin. Tulipa tästä kuvan rakennuksesta mieleen Turussa oleva ihan samanoloinen rakennus Linnankadun ja Kristiinankadun risteyksessä.

Tällaiset kortit tällä kertaa!

💚💚💚

Kävele kanssani - lokakuu

Eräänä kauniina päivänä päätin kuvata pätkän kävelyreittiäni ja tehdä siitä postauksen blogiin. Halusin osallistua Saran Villa Emilia-blogin haasteeseen, jossa kuvataan kuukausittain omia kävelylenkkejä.

Olimme autolla matkalla mökille ja päätin hypätä kesken matkan pois autokyydistä ja kävellä loppumatkan.

Tämän kauniin keltaisen talon luota aloitin. Tuo talo on niin soma ja vilkaisen aina sen suuntaan kun tästä ohi ajamme.

Pari hevosta oli tien toisella puolella ja toivoin, että olisivat tulleet hiukan lähemmäksi, mutta eivät olleet minua huomaavinaankaan.

Kylän keskellä on vanha bussikatos. Koskaan en ole busseja tässä nähnyt ja luulenkin että tämä on nykyisin vain koulubussin pysähtymispaikka. Vaikka enpä ole koko kylässäkään lapsia nähnyt, joten lieneekö koululaisiakaan.

Yleinen tie päättyy juhannussalon kohdalle, mutta minä jatkan kulkuani eteenpäin. 

Postilaatikoita on melkoinen määrä ja onhan siinä meidänkin nimemme yhdessä. Joskus aikaisemmin kun olimme kesäisin pidempiä aikoja mökillä, muutimme postin tulemaan tänne. Nykyisin tulee paikallislehtikin digitaalisena, joten juuri mitään ei laatikkoomme tipahda.

Tässä näkee kerran viikossa eläkeläisiä pelaamassa petankkia.

Tie jatkuu maatalon pihan läpi. Tämän jälkeen on enää pari taloa ennen kuin ollaan mökkitiellämme.

Tämän taidan kuvata joka vuosi. Tästä tulee niin jouluinen olo kun näkee tuon pikku kuusen punaista seinää vasten.

Tien vierustan ojaa on joku kaivanut syvemmäksi. Nyt eivät vedet virtaa tielle.

Tässä kohtaa tie haarautuu kahteen tiehen. Meille mennään suoraan menevää tietä eli oikean puoleista.

Tämä pikku mökki on tainnut olla asumattomana koko sen yli kolmekymmenvuotisen ajan kuin meillä mökkipaikka on ollut. Nyt siinä ihmeekseni olikin mies keräämässä oksia kasoiksi. Onkohan omistaja vaihtunut? Olisipa kiva jos joku rupeaisi tätä kunnostamaan mökikseen ennen kuin se rapistuu ihan kokonaan. Tai jospa tähän tulisikin ihan uusi mökki?

Lähellä mökkiämme ollaan jo. Naapurit mökkeilevät tässä.

Siellä pilkottaa kävelyretkeni päätepiste. 

Aina ensimmäiseksi katson onko kasvihuone pystyssä ja ehjänä, sillä se joutuu koville tuulille alttiiksi. Onneksi se on taas kerran selvinnyt tuulista, vaikka ei nyt tässä kuvassa näykään. Kääpiösamettiruusut jaksavat vielä kukkia.

Ihanaa päivää!

💛💛💛

Hemmets almanacka - Kodin almanakka

Nyt minulla on se, nimittäin ihastuttava kodin almanakka - Hemmets almanacka!

Olin ihastellut sitä suositun ruotsalaisen bloggarin Clara Lidströmin blogissa ja tiesin heti että se on jotain minkä haluaisin itselleni. Sen olisi voinut tilata Claran blogin kautta, mutta sitä en halunnut tehdä, koska tiesin, että jos se yleensä onnistuisi, niin se vaatisi sen seitsemät krumeluurit ennen kuin kirja olisi minulla.

Sitten tajusin, että sehän voisi löytyä nettikirjakauppa Adlibriksen valikoimista. Olen sieltä tilannut monta kertaa ja heiltä tilaaminen onnistuu jopa tänne meillekin sujuvasti ja ongelmitta. Ja sieltähän sen sainkin sitten tilattua itselleni.

Viikoittaisten kalenterisivujen lisäksi kirjassa on vinkkejä satokauden kasvisten käyttöön ja kirjan lopussa on tilaa vuosiyhteenvedolle.

Kuvituksena on käytetty kuvia, jotka Clara on ottanut kodistaan. Hänen sisustustyylinsä on kodikkaan vanhanaikaista ja kuvat sopivat hienosti tähän kirjaan jonka tyylistä ainakin itselleni tulee mieleen 40-50-luku. 

Joka kuukaudella on oma teemavärinsä ruudutettuine sivujen kehyksineen.

Joka viikolle on oma kalenterisivu johon mahtuu kirjaamaan tärkeät muistettavat. Omaan kalenteriini olen jo kirjoittanut kaikki läheisten  syntymäpäivät. Tekisi mieli jo kirjoittaa vaikka mitä, mutta ensi vuoden alkuun on kuitenkin maltettava, sillä kirja alkaa tammikuusta.

Kalenterissa on paljon hyödyllistä tietoa, mm. reseptejä, säästövinkkejä, omaa hyvinvointia koskevia juttuja, viherkasvien hoitoa ja paljon muuta kodinhoitoon liittyvää. 

Näitä vinkkejä voi hyödyntää jo nyt. Esim. joulunajan tehtäviä voi jo  halutessaan tutkailla.

Kirja on niin kaunis ja sivujen paperi on sellaista johon on hyvä kirjoittaa koska se on mattapintaista ja pehmeähköä, joten muste näkyy siitä hyvin ilman että sivujen kiilto haittaisi lukemista. 

Tilasin tämän netistä, mutta vasta tilattuani tuli mieleen, että ehkä tämän olisi saanut paikallisista kirjakaupoistakin. Tein tämän postauksen ihan vaan siksi että olen niin ihastunut tähän kalenteriin, eikä tämä ole mikään yhteistyöpostaus.

Jos sinulle heräsi kiinnostus katsoa millaista blogia Clara Lidström kirjoittaa, niin sitä pääset katsomaan klikkaamalla Underbara Clara.

Mukavaa sadepäivää!

💦💦💦