Näppärää pyykinkuivatusta

Taas on se aika vuodesta jolloin ei enää ulkona saa pyykkejä kuivaksi kun usein on kostea ja sumuinen sää. Itse vien pyykkejä ulos tosi harvoin kesälläkään sillä meillä on J tehnyt tosi näppärän systeemin pyykkien kuivatukseen. 

Ripustan kaikki pyykit vaatepuille kuivumaan ja sukat ja muut pienemmät vaatekappaleet sellaiseen härpäkkeeseen jossa on pyykkipojat joihin vaatteet kiinnitetään.

Mutta mihin nuo vaatepuut sitten ripustetaan?

No tällaisiin saunan (tai muun huoneen) seiniin kiinnitettyihin puurimoihin.

Tähän mahtuu koko koneellinen pyykkiä kuivumaan ja koska vaatteet roikkuvat ilmavasti niin ne ovat muutamassa tunnissa kuivia.

Puurimat on kiinnitetty seiniin ja pysyvät tukevasti paikoillaan. Mökillä meillä on ollut käytössä sellaiset metalliset putket jotka pingotetaan kahden seinän väliin, mutta ne eivät tahdo kauan pysyä paikoillaan, joten nämä ovat kyllä paljon paremmat, mutta vaativat tietysti hiukan nikkarointitaitoa jotta ne saa hyvin paikoilleen.

Saunassa on ilmanvaihtoventtiili ihan näiden kuivatustankojen yläpuolella joten sekin nopeuttaa kuivumista.

Sukat ja alusvaatteet ripustan kuivumaan näin.

Koska nuo tangot pitää kätevyyden vuoksi ripustaa aika ylös (ettei lyö päätään tankoihin tai pyykkeihin), niin sauna on mitä oivallisin paikka niille. Muuten joutuisi käyttämään jonkinlaisia tikkaita että ylettyisi ripustamaan pyykit, mutta saunassa on jo "tikkaat" valmiina, nimittäin lauteet.

Jätän saunan oven aina auki kuivatuksen ajaksi. Kuivatusrummussa kuivatan ainoastaan froteepyyhkeet, jotka tulevat ihanan pehmeiksi siinä pyörittyään. Ja toppatakit ovat toinen vaateryhmä johon sitä käytän.

Muuten kuivatan kaiken pyykin noilla tangoilla ja lakanatkin mahtuvat hyvin niille roikkumaan sileästi.

Kolme kuvaa - marraskuu

Vain kolme kuvaa kuukaudessa-haasteessa on päästy jo toiseksi viimeiseen kuukauteen eli marraskuuhun. Niinpä kuvien aiheet alkavatkin M:llä.

Ensimmäinen kuva näyttää MUUMEJA. Muumimukeja minulla on aika monta ja sopivasti muumi-aiheeseen sopii tänään kirjoittamani kortti, joka lähtee Kiinaan Yichalle. Hän on toivonut muumikortteja, joten uskon että tämä on hänelle mieluisa.

Toisessa kuvassa on tekemäni MINIRYIJY. Kuvasta mittasuhteita saattaa olla vaikea nähdä, mutta tämän koko on 35x25cm.

Viimeisessä kuvassa on MURATTI, jonka olen vastoin kaikkia odotuksia saanut pysymään sisällä hengissä jo useamman kuukauden. Itäikkuna taitaa olla sille mieluisa.

Muutama muukin on jo ehtinyt tähän haasteeseen osallistua:

Villa Emilia

Kaikkea muuta

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Ruusuperhonen

Marjatan kirjat ja mietteet

Satavuotiaan sylissä

Puikoillanikin

Repolainen reissaa ja räpeltää

Retkiä & hetkiä

KIVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

Kävelyllä marraskuussa

Saran Villa Emilian blogihaasteessa kävellään omia polkuja taas marraskuussakin.  Sää oli aivan mahtava, melkein kuin keväällä, ja lähdin hyvillä mielin ulkoilemaan.

Ensimmäinen kohde jonka reitilläni kuvasin oli tämä sininen talo, joka on jo muutamia vuosia ollut asumattomana. Se on aika iso ja siitä saisi varmaan kunnostamalla isompikin perhe kivan kodin. Kyltti jossa mainostetaan ravintolaa, ei ole enää ajankohtainen, sillä tuo ravintola lakkasi olemasta samoihin aikoihin kuin talo autioitui.

Vastapäätä tuota sinistä taloa sitä vastoin asutaan ja kauniilta näyttää niin talo kuin pihakin.

Tässä talossa on kunnan tieasema. 

Erään talon pihalla liehuu Ukrainan (?) lippu.

Kauniit vihreät kasvustot punaharmaata kalliota vasten kiinnittävät aina huomion.

Käännyn pienemmälle tielle josta kuljetaan kylän uimarannalle.

Pellon reunaan on ilmestynyt pyörien päällä oleva pikkuinen mökki. Se on ollut täällä joskus aikaisemminkin, mutta välillä oli poissa. En tiedä miksi se on tuotu tänne.

Kuljen venesataman ohi, mutta en mene itse satamaan.

Tien varrella on muutama omakotitalo joissa on rantatontit. Niissä olisi koti ja mökki samassa. 

Jatkan matkaani ja nyt sukellankin metsäpolulle. Mietin etukäteen josko polku olisi paikoitellen veden vallassa, niin kuin usein on ollut, mutta nyt sitä vaaraa ei ollut, vaan hyvin pääsi kulkemaan kuivin jaloin.

Mielessä häivähti sellainenkin ajatus, että mitä jos tulisi susi vastaan. Susiahan on Ahvenanmaallakin lähiaikoina nähty. Onneksi sain kulkea rauhassa.

Tässä kohtaa polun katkaisee aita, eikä porttia ole, mutta onneksi tuosta kuitenkin pääsee yli lyhytjalkainenkin, sillä siinä on sopivasti isohko kivi jonka päältä pystyy ylittämään aidan. Joku fiksu ihminen on laittanut tuon ylimmän aitapuun ympärille muovista suojan, niin ettei siinä revi vaatteitaan. Tätä polkua kuljetaan läpi talvenkin, vaikka lunta olisi enemmänkin. Joka vuosi lumeen on tallautunut polku.

Tietä varmaan aiotaan korjata koska pari isoa sorakasaa oli tuotu tien varteen.

Lähestyn jo kylän asutusta ja nuo heinäpaalit viittaavat siihen että tässä lähellä asustavat eläimet.

Maatalon lehmät olivat syömässä, mutta kun yritin päästä hiukan lähemmäksi niitä, niin osa niistä pelästyi ja toiset tuijottivat minua ihmetellen. 

Nyt olen jo ihan lähellä kotia, sillä näiden talojen takana on meidän talo. Hieno kävelyilma oli ja askeliakin kertyi yli kuusi tuhatta ihan huomaamatta kun etsi kivoja kuvauskohteita.

Postauksen ensimmäisen kuvan alla olevasta linkistä pääset katsomaan Saran ja muiden bloggaajien kävelylenkkejä.

💛💛💛