Herttaisin, parjatuin, viehättävin,kaunein, kätevin, koristeellisin, vihrein, varottavin, vanhin, keskeisin, upein, pisin, rauhallisin

HERTTAISIN:

Pistäydyttiin Turussa. Ja kun sääkin suosi, niin lähdettiin ystävien kanssa kävelylle keskustaan. He asuvatkin keskustassa, joten helppo oli lähteä katselemaan vanhan kotikaupungin vilinää.

Kiivettiin Kakolan mäelle, mutta oltiin sen verran aikaisessa, että mikään kahviloista ei ollut vielä auki, eikä myöskään Kakolan myymälä. Kovasti rakennettiin joka puolella ja ainakin vielä näytti mielestäni ankeahkolta, mutta varmaan kun saadaan kaikki valmiiksi ja paikkaan tulee enemmän istutuksia ja vihreyttä, niin eiköhän siitä viihtyisä tule. Yhtään kuvaa en tullut ottaneeksi tuolta alueelta. Tämäkin sähkökaappi oli Puutarhakadulta jonka ylitimme matkalla tuonne Kakolan mäkeen. Tykkään siitä kun noita kaappeja somistetaan ja jos kuva on näinkin herttainen, niin se saa hyvälle mielelle.

PARJATUIN:

Reittimme jatkui kohti Aurajoen rantaa ja mäeltä laskeuduimme pehmeästi funikulaarilla. Tuo paljon parjattu laite toimii, tai sitten ei, mutta onneksemme nyt ei ollut mitään häiriötä ja pääsimme ensi kertaa kokeilemaan sitä.

VIEHÄTTÄVIN:

Viehättävä vanha rakennus oli kuvattava. Tämäkin talo oli aikoinaan vankilan henkilökunnan asuintalo, nyt en tiedä keitä siinä asuu, mutta kaunis on talo ja sen piha.

KAUNEIN NÄKYMÄ:

Joen ranta on nykyään mitä parhain ja kaunein maisemien ihailulle ja kävelylle ja ravintoloitakin löytyy vaikka kuinka monta. Aina kun tänne poikkeaa, niin jotain uutta on rakennettu. Ja tuntuu, että Turussa rakennetaan ihan joka puolella. Ihan päätä huimaa se rakentamisen määrä ja ihmisvilinäkin nyt, kun on tottunut hiljaisempaan menoon Ahvenanmaalla. En kyllä osaa sanoa kumpi sitten on parempi, kaikki isomman kaupungin tarjonta ja mahdollisuudet, vai pienemmän paikkakunnan verkkaisempi tahti, vaikkakin sitten pienemmät ympyrät joka asiassa. Molemmissa on tietysti hyvät ja huonot puolet.

Aurajoen poikki tauotta kulkeva föri on yksi Turun tunnetuimmista "symboleista". Sen lähellä olevan rakennuksen seinään oli kiinnitetty piirretty kuva tuosta paljon käytetystä lautasta.

KÄTEVIN:

Förillä pääsee kätevästi kulkemaan joen itä-ja eteläpuolille ja polkupyöränkin voi sillä kuljettaa.

KORISTEELLISIN:

Muutama kaivonkansikin tuli kuvattua. Tämä oli yksi koristeellisimmista.

VIHREIN JA VAROTTAVIN:

Ihailin istutuksia Aurajoen rannalla, mutta  samalla täytyi varoa koko ajan ettei osunut ohi suhahtelevien polkupyörien tielle.

VANHIN:

Esposito on tiettävästi Turun vanhin ravintolalaiva, ainakin jos nettiin on uskomista.

KESKEISIN:

Kävelimme ydinkeskustaa kohden ja poikkesimme parissa myymälässä ostaaksemme J:lle kengät. Hänellä oli jalassa jo monta vuotta palvelleet kengät ja hän halusi samanlaiset, tai saman tyyliset. Löysimmekin ihan samanlaiset, mutta toisen väriset, mutta ne olivat väärää kokoa, eikä liikkeessä ollut muita kokoja jäljellä. Myyjä lupasi tilata oikeaa kokoa olevat siksi kun seuraavan kerran matkaamme Turkuun, mikä onkin jo runsaan viikon päästä.

Hellesää rupesi jo janottamaan ja päätimme mennä torin varrella olevan hotellin kattoterassille nauttimaan juomat. Samalla saisi katsella yläilmoista miten torin remontti edistyy.

Jonkin verran myyntikojuja jo oli, mutta keskeneräiseltä vielä näytti. Kukkalaatikoita rakennettiin ja laatoitustöitä tehtiin. Parkkihalli torin alla on jo käytössä ja ajattelimmekin pysäköidä automme sinne kun tulemme ensi kerralla käymään.

Monet muistot heräsivät näitä näkymiä katsellessa ja kierrellessämme kaupunkia. Välillä tuntui, että onko kaikki tämä muutos ja uuden laittaminen tarpeellista, mutta kai se niin on, että aikaa on seurattava.

UPEIN:

Tämän kävelyreitin upein istutusryhmä löytyi rautatieaseman edustan puistosta. Tästä olikin enää lyhyt matka kävelymme alkupisteeseen, eli ystävien kotiin. Oli hyvä kävely ja askeliakin kertyi runsaat 14.000. Tuohon, tai edes puoleen siitä kun pääsisikin päivittäin, niin johan kunto kohenisi. Kaupungilla askeleet vaan kertyivät kuin huomaamatta ja reitin valinnanvaraa oli huomattavasti paljon enemmän kuin täällä kotikylässä.

PISIN JA RAUHALLISIN:

Emme kierrelleet laivassa muuta kuin kävimme aamiaisella.  Olimme sanoneet ystävillemme, että haluamme katsastaa laivan "paremman" aamiaispaikan, mutta se olikin harmiksemme täyteen buukattu, mutta toisessa paikassa oli tilaa, joten söimme sitten siellä. 

Vielä käynti taxfreessä ja sitten vietimmekin loppuajan hytissä, johon kuljimme tätä pitkää käytävää pitkin. Kovin oli hiljaista, eikä tainnut monessakaan hytissä olla matkustajia. Me varaamme nykyisin aina hytin, vaikka matkustaisimme päivälaivalla, niin kuin useimmiten teemmekin. On ihanaa tietää, että pääsee hyttiin lepäämään kun siltä tuntuu. Mehän matkustammekin vain paikasta Maarianhamina paikkaan Turku, emmekä välitä laivan huvittelutarjonnasta.

Kiva oli taas päästä hiukan tuulettumaan, mutta aina on yhtä kivaa palata kotiin.

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!

🚢🚢🚢

 

Voiko näin vaikeaa ollakaan?

Miten vaikeaa voi uusien silmälasien hankkiminen olla?! No, sanoisin että tällä kertaa tosi vaikeaa. Käytin puoli päivää ajanvarauksiin, sitten kun ensin pääsin niin pitkälle.

Uusien lasien hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, sillä nykyiset lasini ovat metallia ja ne ovat aiheuttaneet minulle kutinaa silmien alle siihen kohtaan missä kehykset koskettavat ihoa. Olen yrittänyt sietää kutinaa ja kärsiä, sillä lasien ostaminen ei ole mikään pikku juttu, ei rahallisesti, eikä muutenkaan kun asuu saarella jossa on tasan kaksi optikkoliikettä.

Kun olin tehnyt päätöksen uusien lasien ostamisesta, marssin ensin isompaan noista kahdesta liikkeestä. Siellä oli tupa täysi ja rupesin itsekseni katselemaan ja sovittelemaan laseja. Laseja oli vaikka kuinka paljon, mutta kun mulla oli kriteereinä, että lasien tulee olla muoviset tuon allergian vuoksi ja mielellään tummahkot pokat ja niissä tulee olla jokin "juju", niin valikoima supistui kummasti. Löysin kuitenkin yhdet, SIIS VAIN YHDET, joista tykkäsin ja jotka sopivat kasvoihini.

Olin vihdoin odottamisen jälkeen saanut nuoren myyjän käsiini ja sanoin että ostaisin ne lasit, mutta ensin tietysti pitäisi varata aika optikolle. Olin kuvitellut että näkötarkastukseen pääsee ehkä korkeintaan viikon odotuksella, mutta hämmästyksekseni hän sanoi että tarkastukseen pääsisi vasta lokakuussa. Kun siinä vaiheessa rupesin epäröimään, enkä olisi halunnut odottaa niin kauan, niin hän sanoi että voi katsoa jos on tullut peruutusaikoja. Yksi peruutusaika olisi ollutkin syyskuun puoliväliin, mutta ajattelin siinä vaiheessa että haluan ensin mennä katsomaan tuohon toiseen optikkoliikkeeseen joka kaupungissamme on. Ehkä siellä olisi enemmän valinnan varaa ja näkötarkastukseen pääsisi aikaisemmin.

Siellä olin ainoa asiakas ja rupesin kyselemään näkötarkastuksen mahdollisuutta, toivoen saavani sen aiemmin kuin äskeisestä liikkeestä. Mutta ei toteutunut toiveeni. Ensimmäinen vapaa aika olisi sielläkin ollut joskus lokakuussa.

En mitenkään halunnut odottaa niin kauan, että olisin saanut lasit vasta joskus marraskuussa, sillä sen verran epämukavilta nykyiset lasini tuntuvat.

Miesmyyjä oli tosi mukava ja avulias ja olisin mielelläni ostanut uudet lasit heidän liikkeestään. Hän sanoi, että jos minulla on mahdollisuus mennä näkötarkastukseen vaikka mantereelle, johon pääsee nopeammin, niin voisin tulla lasireseptin kanssa sitten heille hankkimaan lasit. Näin saisin uudet lasit paljon nopeammin.

Olemmekin menossa Turkuun lähiaikoina ja siellä olisin voinut mennä näkötarkastukseen. Mutta sitten muistin miten hankalaa oli, kun viimeksi ostin lasit Turusta ja ne eivät istuneetkaan oikein hyvin nenälleni. Oli matkustettava pitkä matka että sain ne muokattua paremmiksi.

Seuraavaksi keksin katsoa Ruotsin silmälasikauppojen tarjontaa. Olin jo tilaamassa aikaa Norrtäljeen, jonne meiltä matkustaa parissa tunnissa. Mutta siellä oli sama ongelma kuin täällä Ahvenanmaalla, eli aikoja ei saanut kuin aikaisintaan marraskuuhun. Uskomatonta!

Kyllä nyt jo otti päähän aika rankasti. Nyt tuntui jo se ensimmäisen paikallisen aika syyskuun puoliväliin ihan siedettävältä. Mutta kun siellä oli valikoima niin huono.

Olin netistä tutkinut mantereen silmälasiliikeiden tarjouksia ja valikoimia ja viimein päädyin soittamaan siihen liikkeeseen josta sanotaan että "Olisi kannattanut käydä Specksaversillä". Sieltä vastasikin erittäin mukavan ja ystävällisen tuntuinen naishenkilö.

Vapaita aikoja oli ihan vaikka kuinka paljon ja sama oli tilanne kaikissa muissakin mantereen liikkeissä joiden nettivaraussivustoilla vierailin. Aikoja oli saatavissa melkeinpä samalle päivälle!

Olin katsonut allakkaani ja todennut että syyskuun viides päivä olisi oikein sopiva päivä Turun matkalle. Lähtisimme aamuyöllä laivalla, olisimme perillä aamukahdeksalta ja takaisin kotiin tulisimme iltalaivalla.

Kerroin tuolle henkilölle toiveeni ja hän totesi että se sopisi heillekin, mutta että pitäisikö minun varata aika silmälääkärille, eikä optikolle. Olin tullut kertoneeksi että muutama vuosi sitten, entisiä laseja hankkiessani, silmälääkäri oli todennut silmissäni pienen alkavan kaihin. Olen sen jälkeen käynyt toisellakin silmälääkärillä ja hän ei puolestaan löytänyt minkäänlaista kaihia silmistäni.

Myymälässä ei nyt kuitenkaan uskallettu ottaa riskiä silmieni suhteen ja sanoivat että he vaativat silmälääkärin tarkastuksen. No, heillä ei sitten ollut aikoja kuin johonkin viikkojen päähän. Mutta he vinkkasivat, että voinhan mennä mille tahansa silmälääkärille ja tulla sitten reseptin kanssa heille laseja valitsemaan.

Niinpä tilasin yksityiseltä lääkäriasemalta ajan silmälääkärille ja sain sen juuri tuolle haluamalleni päivälle. Aikaisemminkin olisin päässyt, mutta tuo päivä oli sopiva.

Nyt sitten seurailen eri liikkeiden tarjouksia ja kun olen näkötarkastuksessa käynyt, menen siihen liikkeeseen jolla on parhaat edut.

Sitten vielä jännitin että saanko tuolle päivälle laivasta paikat meille ja autolle, sekä hytin. Onneksi se sentään onnistui hiukan paremmin kuin nuo muut ajan tilaukset.

Että on tässä pienellä paikkakunnalla, johon kuljetaan laivalla, myös näitä miinuspuolia. Mutta tuntuu kummalliselta ettei tänne saada riittävästi optikkoja, muusta hoitohenkilökunnasta puhumattakaan. Ja jännää sekin, että siinä kun mantereella suunnilleen "kukaan ei halua kouluttautua hoitoalalle", oli täällä juuri alkaneeseen sairaanhoitajakoulutukseen hakijoita yllin kyllin. Kahtakymmentä opiskelupaikkaa haki kahdeksankymmentä henkilöä.

OIKEIN MUKAVAA JA HIOSTAVAA VIIKONLOPPUA!

💛💛💛

Japaninvaahtera, puksipuu ja hakuropaju

Sanotaan ettei puutarha ole koskaan valmis ja tämän allekirjoitan täysin. Ja jos tekemisen puute alkaa vaivaamaan, niin ainahan voi kasveja siirtää. Ja kyllä olen siirtänytkin.

Tuskin koskaan on ostamani kasvi jäänyt sille paikalle johon sen olen ensimmäiseksi istuttanut.

Niin kävi tälle puksipuullekin. Istutin sen ensin isoon ruukkuun ja tarkoitus oli että se siinä saisi kasvaa terassilla. Pelkäsin kuitenkin sen talvenkestävyyttä ruukussa ja niin se istutettiinkin maahan etupihalle.

PUKSIPUU "Buxus sempervirens" on ikivihreä pensas, joka Suomessa talvehtii maan eteläosissa. Jos se talvehtii ulkona, niin kevättalvella se on suojattava varjostuskankaalla, jotta lehdet eivät kuivu voimakkaassa auringonvalossa. Lannoitetaan kasvukauden alussa ja vältetään lannoittamista kesällä ja syksyllä.

Leikkaamalla saadaan säilytettyä puksipuun pallomainen muoto. Leikkaus voidaan tehdä heti kun maa on keväällä sulanut.

Toinen uusi hankinta on JAPANINVAAHTERA "Dissectum Garnet", jota olen jo kauan ihaillut ja halunnut itselleni. Istutin sen isoon laatikkoon. Saatat muistaa että juuri samaisessa laatikossa oli alkukesällä HAKUROPAJU, jonka oli määrä saada siinä kasvaa. Kuinka ollakaan, niin sen siirsimme  etupihalle kukkapenkkiä kaunistamaan. Nyt istutin hankkimamme japanin vaahteran laatikkoon, täytin pinnan kivillä ja istutin sekaan pari kuunliljaa.

Eihän siinä mennyt kuin yksi päivä kun olin tullut siihen tulokseen, että japaninvaahterakin olisi turvallisinta istuttaa maahan, jotta talvi ei sitä ottaisi hengiltä.

Aamulla sitten keräsin kivet pois ja kaivelin kuunliljat ylös. Sitten lapioin erikoismullan kottikärryihin ja lopuksi nostimme puun ylös ja veimme sen etupihalle. 

JAPANINVAAHTERA on sirokasvuinen pikkupuu. 

- korkeus 1,5-2m

- kasvupaikka puolivarjoinen, suojaisa

- lannoitus keväällä ja juhannuksen aikaan

Japaninvaahtera istutettiin lopulta kukkapenkin kulmaan. Se on seinän lähellä, joten paikka on suojaisa ja puolivarjoinen. Puun juurelle istutin kuunliljoja, jotka olen saanut jakamalla vanhat kuunliljat.

Kuten kuvasta näkyy, niin kuivuus on tehnyt pihan nurmikon ihan ruskeaksi.

Japaninvaahteralla on kaunis punaruskea väritys ja se tuokin kivasti vaihtelua muun vihreän kasvuston joukkoon.

Tässä kasvaa nyt HAKUROPAJU Salix integra "Hakuro-nishiki" ja uskon että voin  luottaa siihen että se pärjää talven yli.

- hakuropajun lehdet ovat vihreä-puna-valkokirjavat

- saattaa talvehtia Etelä-Suomessa

- kasvupaikka aurinkoinen/puolivarjo

- latvus kestää hyvin leikkausta ja sitä voidaan leikata keväällä ennen

  kasvuun lähtöä. Leikkaus aikaansaa uutta vaaleanpunaista kasvua. 

Nyt alkaa olla aika täyttä kukkapenkeissä, eikä ainakaan tänä kesänä ole enää tarkoitus niitä suurentaa. Nuo kuunliljathan suurenevat tuosta vähitellen, joten tyhjät paikat täyttyvät ajan mittaan. Kivet kukkapenkin keskellä, tässä kuvassa vasemmalla, ovat sitä varten, että on helpompi päästä niitä pitkin kävelemään ja kastelemaan kasveja.

Lue lisää puksipuusta TÄÄLTÄ

Lue lisää japaninvaahterasta TÄÄLTÄ

Lue lisää hakuropajusta TÄÄLTÄ

🌳🌳🌳

Mökkimaisemissa

Elokuun illat hämärtyvät ja eilen sytytin ensimmäistä kertaa pihavalot. Ei yhtään haittaa vaikka päivät lyhentyvätkin, sillä kesäillan hämäryys on mielestäni ihanan tunnelmallista.

Iltakävelyltä takaisin mökkiin palatessani huomasin paljon keltaisia koivunlehtiä maassa. Kuivuus kai on ne varisuttanut ennen aikojaan, niin kuin monena aikaisempanakin kesänä. Tänä vuonna ei ole tarvinnut ruohonleikkuun kanssa stressata, sillä ainoastaan rikkakasvit nurmikolla kasvavat kuivuuden keskellä.

Rannassa on koko kesän ollut keväällä sinne keräämämme risukasa vartomassa polttamista. Usein ei ole polttamiseen sopiva sää. Monta viikkoa jatkunut metsäpalovaroitus on nyt ohi, mutta nyt puolestaan kova tuuli estää polttamisen.

Auringonlaskun aikaan tuuli oli hiukan hiljentynyt.

Mutta aamulla rannalla voi ihailla vaahtopäitä ja kuulla meren kohinan. Nyt kun on luvattu helteisiä päiviä voi olla hyväkin että tuulee, niin jaksaa jotain tehdäkin.

J rupesi vanhaa soutuvenettämme kunnostamaan. Hän veti sen ylös maihin ja nyt on painepesuri käytössä. Sitten seuraa maalausta ja muuta fiksausta. Myös uudet airot pitää hankkia.

En aamulla vielä tiennyt hänen aikeistaan vetää vene ylös maihin. Kun olin aamutiskit tiskannut, vilkaisin rantaan ja huomasin että vene oli poissa. Pelästyin että onko hän mennyt verkkoja laskemaan tällaisella tuulella. Mutta hetken päästä näin että vene olikin turvallisesti pihanurmella.

Vaahtoavaa merta on kiva katsella rannalta. Yksi isompi laiva näkyi tänään merellä, mutta pienemmät veneet pysyttelevät poissa. Vaikka olisi tyynempikin päivä, niin hyvin huomaa että valtaosalla ihmisistä on lomat jo takana, sillä niin paljon on veneliikenne vähentynyt.

Leikkasin laventelia lyhyemmäksi ja poistin siitä kuivempia, ränsistyneitä oksia. Vielä tänään aion antaa puutarhan syyslannoitetta kaikille kasveille. Kotona tein sen jo viikko sitten.

Kasvilavoissa on tänä vuonna kasvatettu ainoastaan herneitä ja kesäkukkia. Loput herneet keräsin pari päivää sitten ja siivosin lavat. Kehäkukat, krassit ja koristetupakka saivat vielä jäädä paikoilleen.

 

Terassin kukkalaatikot olen myös jo tyhjentänyt, sillä tänä vuonna en onnistunut niiden kanssa ollenkaan. Johtuu varmaan siitä että ollaan oltu täällä huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina ja kastelu on toiminut huonosti. Aina pois lähtiessä on tullut kasteltua ihan liikaa ja sitten taas välillä kasvit ovat kuivuneet.

Asiasta ihan toiseen. Peräänkuulutan taas jotain hyvää ja helppoa kuvankäsittelyohjelmaa. Nyt käytän Photoscapea, mutta en juurikaan osaa tehdä sillä mitään. Sillä ei mielestäni pysty esim. ihan maltillisesti vaikka korjaamaan väritystä, vaan kuvista tulee sen avulla luonnottomia. Ohjelma saisi olla suomenkielinen ja ilmainen. Voi miten kaipaan Picasaa!

MUKAVAA JA KESÄISTÄ ELOKUUN PÄIVÄÄ!

 

Suloinen mummonmökki

Mummonmökit ovat haluttuja vapaa-ajankoteja ja mikseivät olisi. Nuo useimmiten punaisiksi maalatut torpat on aikoinaan rakennettu asuintaloiksi, mutta nykyään niistä on tullut kaupunkilaisten viehättäviä lomanviettopaikkoja. 

Kooltaan ne ovat pieniä, mutta luonnetta niistä löytyy senkin edestä. Aina kun tuollaisen pikku talon näkee, niin tekisi mieli päästä kurkistamaan sisälle.

Ja tällä kertaa pääsinkin, sillä punaisen mökin, joka puiden lomasta pilkistää, omistaa serkkuni Orvokki. Orvokki on hänen toinen etunimensä ja kutsun häntä tässä nyt sillä nimellä, koska arvelen ettei hän halua kutsumanimeään tässä käytettävän.

Olen kuullut kehuja tästä mökistä ja sen ihanasta puutarhasta, mutta itselleni tämä oli ensi vierailu täällä.

Vaikka mökin vierestä kulkee tie, niin itse mökki on suojassa puiden takana. Vain hiukan punaista pilkistää vihreyden lomasta.

Että Orvokki on varsinainen viherpeukalo, sen huomaa joka puolella. Terassia ympäröi vihreys ja rehevät pelargonit laatikoissaan viihtyvät.

Ahmin näkymiä ja yksityiskohtia joka puolelta pihaa. Istuskeluryhmiä on useita ja näin on helppo valita päiväkahvipaikka auringon, tuulen tai vain mieltymyksen mukaan.

Grillin vieressä kasvavat yrtit sopivan lähellä ja niitä on helppo napata käyttöön tarvittaessa.

Rhododendronin kukinta on tältä vuodelta ohi, mutta ilman kukkiakin se on kaunis ja rehevä.

Vaikka pihaa ei malttaisikaan jättää, niin mieli tekee mennä katsomaan miltä sisällä näyttää. Sisälle kuljetaan pienen kuistin kautta ja tullaan tupaan. Tupa ei ole suuren suuri, mutta kaikki tarvittava sieltä löytyy ja täällä on vietetty joulujakin isommallakin porukalla.

Ja mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin koleana tai sateisena aamuna sytyttää puuhellaan tulet ja nauttia aamukahvi kaikessa rauhassa.

Tuvasta johtaa ovi makuukammariin. Seinällä on isäntäväen lapsuudenkuvat. Täällä saa parhaimmat unet.

Tämä on isäntäväen nukkumapaikka ja vieraille löytyy yöpymispaikka joko tuvan sohvasta tai vierasmökistä.

Pihasauna on kutsuva ja täällä peseydytään perinteisesti pesuvadeilla ja samassa tilassa missä löylytelläänkin.

Tämä Orvokin omakätisesti valmistama terassi valikoitui meidän kahvittelupaikaksi. Orvokki oli onnistunut kasvattamaan popcornitkin suuriksi ja tuuheiksi, toisin kuin minä, jonka popparien siemenet linnut söivät parempiin suihinsa jättäen jälkeensä vain mullalla sotketun terassin.

Vierasmökki on puutarhan reunassa. Kuvaa ottaessani en ollenkaan huomannut tuota köynnöstukea joka terassin reunassa näkyy. Nyt sen huomaan ja se taitaa olla ehkä sohvan selkänoja. Hienoa uusiokäyttöä!

Lähellä vierasmökkiä on vielä paikoillaan huussi, joka Orvokin suunnitelmien mukaan on pian siirtymässä historiaan, ainakin huussikäytössä, sillä uudelle huussille on jo paikka valittuna toisella puolella pihaa. Tässä vanhassa on aivan ihana katto, joka kuitenkin on jo todettu aika hataraksi ja voi pahimmillaan romahtaa sisällä istujan niskaan.

Voisin kuvitella, että Orvokki keksii tälle vanhalle jotain kivaa käyttöä jatkossakin.

Orvokin orvokit ovat vielä tähänkin aikaan kesästä hienoja.

Puutarhassa kasvaa myös omenapuita ja marjapensaita.

Kotiin lähtiessäni nappaan vielä portin pielessä kukkivista pikkuneilikoista ja mökistä kuvan. Kiitos Orvokki. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ja ihana päästä tutustumaan paratiisiinne. Oikein mukavaa ja leppoisaa loppukesää teille!

JA OIKEIN HIENOA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE MUILLEKIN!

💗💗💗