Ilta-aurinko kesähuoneessa ja aloitettu projekti mökillä

Kesäilta ennen auringon laskua saa kesähuoneen valon ihan toisenlaiseksi kuin päivällä paistava aurinko.  Näistä ikkunoista ei aurinko juurikaan paista, paitsi ihan viime säteillä ennen kuin laskee.

Lännen puolella olevista ikkunoista paistaa sitäkin useammin ja nyt kun päivät ovat olleet helteisiä, niin kaihtimet ovat olleet alas laskettuina. Eläviä kasveja meillä ei kesähuoneessa ole, sillä välillä kuumuus tulee niin korkeaksi etteivät ne viihdy täällä.

Tuo hakuropaju joka kuvassa näkyy on pelastettu myrskyisiltä tuulilta kesähuoneeseen vähäksi aikaa. Tuuli oli sen kaatanut ulkona ja katsoin parhaimmaksi ottaa sen sisälle. Se on muutenkin vaihtamassa kasvupaikkaa ja on matkalla mökille jossa istutan sen maahan. Mulla on näiden pikkupuiden kanssa ollut ongelmia, eikä paremmin tunnu tämänkään kanssa menevän. Luovutan nyt sen ajatuksen kanssa että kasvattaisin puita ruukussa. Vielä on bambu isossa ruukussa, saa nähdä kuinka kauan. Hyvin se toistaiseksi voi.

Ruohosipulin kukat ovat kuivahtamassa maljakossa ja ihan hyviltä näyttävät. Ne eivät varmaankaan kärsi kuumuudestakaan.

Kolme vuotta sitten tekemäni pihlajanmarjakoriste on vielä olemassa, nyt vaan roikkuu katon sijasta seinällä. Marjat ovat hiukan kutistuneet ja tummuneet. Ehkä teen syksyllä uuden tuoreemmista marjoista.

Mutta mitä tapahtuu mökillä? Tähän kohtaan sopii sanonta "toisen roska on toisen aarre".

Tästä projektista enemmän sitten kun kaikki on valmista.

Hetki sitten läppärini "sääruutu" varoitti rankkasateesta ja kävin nostamassa terassin pelargonit kesähuoneeseen, ne kun eivät oikein tykkää rankasta sateesta. Kun olin ne siirtänyt ja istahdin takaisin koneen ääreen, niin samainen ruutu kertoikin että tulossa on "kevyt sade" eli kovin vaihtelevassa säässä täällä mennään.

KIVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

Lentokoneen hylky ja leppoisat kesäpäivät

Taas välillä korttien pariin. Viisi uutta korttia on tipahtanut postilaatikkooni viime päivinä.

Tähän majakkakorttiin liittyy ihmeellinen sattuma. Kortti tulee USA:sta, Floridasta ja sen lähetti Jenean. 

Sattuma on seuraavanlainen: Olin saanut kortin USA:sta ja koska postcrossingissa saadut kortit rekisteröidään, niin rupesin tuota korttia rekisteröimään. Joka korttiin merkitsee lähettäjä  ID-koodin, jonka vastaanottaja  tarvitsee jotta voi rekisteröinnin tehdä.

Kortissa oli tuo koodi kirjoitettu niin, että en pystynyt päättelemään onko koodin viimeinen numero 1 vai 7. Ajattelin että kokeilen ensin ykköstä. No se antoikin kuvan kortista jossa oli tuo ykkösellä päättynyt koodi. Mutta kun sitten rupesin katsomaan minkälainen kortti tuon koodin taakse kätkeytyy, niin ei se ollut ollenkaan se kortti jonka olin saanut.

Päätin sitten kokeilla sitä toista koodia joka päättyi seitsemään ja sieltähän tulikin näkyviin se kortti jota pitelin kädessäni.

Eli tässä oli käynyt niin että kaksi postcrossaajaa USA:sta oli melkein samanaikaisesti lähettänyt minulle kortin, ja toisessa tuo ID-koodi päättyi ykkösellä, toisessa seiskalla, muuten numerot olivat täsmälleen samat kummassakin.

Maria, Espanjasta, Barcelonasta, lähetti tämän tulevaisuutta kuvaavan kortin.  Maria kirjoittaa että kuukausi on ollut hyvin sateinen.

Hän on, samoin kuin minä, kiinnostunut arkkitehtuurista ja tykkää erityisesti Alvar Aallon töistä!

Tämä upea kortti oli kirjekuoressa ja hämmästykseni oli suuri kun kortin viesti oli kokonaan kirjoitettu suomeksi. Kortin lähetti Erina, joka asuu Washingtonissa, mutta rakastaa New Yorkia, josta valokuva on otettu v. 1933.

Erina osaa jonkin verran suomea, sillä hän on lapsena asunut kolme vuotta Suomessa.

Lähipäivinä on tullut kolmaskin mustavalkoinen kortti (joita olen toivonutkin). Kortissa näyttäisi olevan lentokoneen hylky, mutta kortissa ei lue tarkempia tietoja siitä. Olisipa ollut mielenkiintoista lukea tuosta hylystä jotain.

Kortin lähettäjä, 23-vuotias Lucie, asuu Pariisissa ja saa tänä vuonna päätökseen elokuva-alan koulutuksensa.

Jännä yksityiskohta tässä kortissa oli se, ettei postimerkkiä ollut ollenkaan. Postimerkin paikalle oli tussilla kirjoitettu "Student to student". Ehkä opiskelijat Ranskassa saavat lähettää kortteja ilmaiseksi?

Viimeinen kortti ei ole varsinaisesti tullut postcrossingin kautta, mutta liittyy siihen vahvasti. Blogini lukija Sini tarjosi minulle häneltä jääneitä postikortteja ja ostinkin niitä ison nivaskan edulliseen hintaan, koska hän ei enää niitä tarvitse kun on lopettanut postcrossailun.

Sini kirjoittaa itsekin blogia, johon pääset tästä klikkaamalla.

Kiitos Sini vielä tätäkin kautta hienoista korteista!

Sinin kortin sanoin haluan toivottaa kaikille

LEPPOISIA KESÄPÄIVIÄ!

Kaunista katseltavaa

Juhannus meni, mutta juhannussalot pysyvät paikoillaan ensi vuoteen asti, eli kunnes ne otetaan alas ja koristellaan uudestaan.

Emme olleet missään katsomassa salkojen pystytystä, mutta tänään ajelimme hiukan ympäriinsä ja otin kuvia muutamista. Noita salkojahan täällä riittää. Mahtaakohan kukaan tietää tarkkaa lukumäärää. 

Niistä jotka tänään näimme, oli ehdoton suosikkini tämä. Nuo kruunut ovat kuin taideteoksia, värit kauniita ja aika hillittyjä ja itse kruunut olivat muhkean täyteläisiä. Varmaan on käytetty tunti jos toinenkin niiden tekemiseen, niin taidokkaita ja erikoisia ne ovat. 

Kruunuilla on oma symbolinen merkityksensä. Kastelholman linnan vieressä olevassa Jan Karlsgårdenin ulkoilmamuseossa on pienimuotoinen näyttely jossa kerrotaan juhannussalkojen historiasta.

Kruunuista sanotaan näin: "Kruunun on tulkittu symboloivan neitsyyttä ja toivoa nuoruudesta, terveydestä ja iloisesta tulevaisuudesta. Kruunukehikot tehtiin alun perin kaisloista ja koristeltiin tupsuilla, jotka valmistettiin värikkäistä matonkuteista, värjätystä lampaanvillasta, taitetuista paperinauhoista tai muista kirkasvärisistä materiaaleista. Nykyään kehikot valmistetaan useimmiten rautaputkesta, rautalangasta tai puukepeistä, jotka koristellaan leikatuilla ja viikatuilla kreppi-ja silkkipaperinauhoilla tai iloisen värisillä tupsuilla, ruseteilla ja nauhoilla. Nykykoristeissa käytetään usein kuitukangasta."

Näyttelyssä oli kuva auringosta, jollaisia myös toisinaan näkee juhannussaloissa.

Auringon merkityksestä kerrotaan näin: "Monissa juhannussaloissa esiintyy aurinko, jonka taakse on kiinnitetty esimerkiksi kukkoa tai kalaa esittävä tuuliviiri vuosilukuineen. Aurinko symboloi elämää ylläpitävää lämpöä, joka saa kaiken kasvamaan. Kukko tai kala auringon takana symboloi maanviljelystä ja kalastusta. Auringot ovat yleisimpiä pääsaaren saloissa, mutta niitä esiintyy myös saaristossa."

Fäktargubbe-ukko:

"Korkeimpana juhannussalossa on fäktargubbe-ukko, jonka pitkät litteät kädet heiluvat tuulessa. Joillakin ukoilla on myssy, jokin hattu ja joskus piippu. Fäktargubbe-ukon sanotaan "miekkailevan hyvän sadon puolesta" ja kuvastavan ahvenanmaalaista ahkeruutta."

Kannattaa Kastelholman reissulla poiketa tähän aittaan sisälle lukemaan lisää juhannussalon historiasta. Ovet ovat aina auki.

"Mastopuu, joka yleensä on kuusen runko kaadetaan talvella. Entisaikojen salot olivat maalaamattomia, mutta nykyisin salot maalataan useimmiten valkoisiksi ja toisinaan niihin maalataan eri väreillä kierteitä ja ornamentteja. Vihreistä lehdistä ja oksista valmistetaan salkoon kiinnitettäviä köynnöksiä ja seppeleitä. Salkoja voi esiintyä niin 10- kuin 25-metrisinäkin. Salkoon on kiinnitetty useita pienoja eli poikkipuita, joko yksittäin tai ristikkäin. Pienojen uloimpiin päihin voidaan kiinnittää myös pieniä kuusipuiden latvoja, lippuja tai paperilla ja kukilla koristettuja tupsupäisiä tappeja. Pienojen päässä saattaa nähdä myös seppeleitä ja lehväkimppuja. Nykyään useimmat juhannussalot nostetaan lipputangon jalkaan. Kallion laelle pystytettävän saaristolaissalon kiinnitys varmistetaan myös rautavaijerein."

Salon pystyyn nostamisessa käytetään apuna pitkiä puutankoja. joiden avulla salko hilataan pystyyn usean miehen voimalla. Nykyisin käytetään myös apuna nostolaitteita.

Saloissa on kauniita yksityiskohtia, kuten kukkaseppeleitä. 

Tämä on kyllä hieno perinne, jonka toivoo säilyvän uusillekin sukupolville.

Mielenkiintoisen näistä juhannussaloista tekee sekin, että niitä on niin monenlaisia ja värisiä. Jossain kunnassa/kylässä käytetään kunnan perinteisiä värejä näihin kruunuihin ja toisissa sitten taas on käytetty monia eri värejä.

Kannattaa poiketa pienemmillekin teille, sillä mutkan takana saattaa odottaa kaunis yllätys juhannussalon muodossa.

MUKAVAA JA LÄMPÖISTÄ PÄIVÄÄ!

💙💚💛💜💗

 

Miten vietät juhannusta?

Juhannus - keskikesän juhla.

Tuota sanontaa en ole koskaan ymmärtänyt, sillä minulla ei keskikesä ole vielä juhannuksena, vaan vasta heinäkuun puolivälissä.

Nuorempi sukupolvi sen sijaan   ei varmaankaan tunne että keskikesä olisi vasta tuolla heinäkuussa, koska heidän kouluaikanaan kesäloma on yleensä päättynyt jo elokuun puolivälin paikkeilla, kun taas minun ikäisilläni kesäloma jatkui aina elokuun loppuun asti. Kouluvuosi päättyi aina toukokuun viimeinen päivä ja uusi lukuvuosi alkoi syyskuun ensimmäisenä.

Muistan aina miten kesä tuntui loputtomalta ja jo heinäkuun loppupuolella aloin odottaa kesäloman päättymistä ja koulun alkamista. 

Nyt taas tuntuu että kesät menevät aivan liian nopeasti.

Juhannus oli nuorempana tosi merkittävä juhla ja jos vaikka sairastumisen vuoksi joutui sen viettämään kaupungissa, niin se oli melkeinpä maailmanloppu. Kaupunki oli kuin aavekaupunki ja kaikki paikat oli suljettu pyhän ajaksi.

Nykyään on herätty siihen että yhä useampi viettää juhannuksen kaupungissa, joko olosuhteiden pakosta, tai ihan omasta halustaan ja heille halutaan järjestää mahdollisuus mukavan juhannuksen viettoon. Tämä on hyvä asia ja antaa enemmän vaihtoehtoja siihen millaisen juhannuksen, tai muun juhlapäivän, itselleen järjestää. 

Itse olen viettänyt juhannukset lähes poikkeuksetta mökkimaisemissa, joko isovanhempien mökillä tai myöhemmin omassa kesäpaikassa. Teini-ikäisenä tosin tuli muutama juhannus vietettyä kaupungissa. 

Nykyään minulle sopii juhannuksen vietto yhtä hyvin kotona kuin mökilläkin.

Miten sinä olet juhannuksia viettänyt?

HYVÄÄ JA TURVALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!

🌸🌼🌿🌼🌸

Pitääkö nuo kukat poistaa?

Tänään on lempipäiväni maanantai, mutta aika tylsä päivä on kuitenkin ollut. Sää on ollut sateinen, niin ettei ulos ole juurikaan asiaa ollut.

Illalla kuitenkin sää muuttui aurinkoiseksi ja lämmintäkin on. Pujahdin terassille katsomaan miten kasvit voivat ja hyvinhän ne näyttävät voivan.

Viimevuotinen ruohosipuli on innostunut kukkimaan ja houkuttelee pörriäisiäkin kukilleen. Nuo kukat ovatkin niin kauniita, upean värisiä, yksinkertaisia palleroita. On tästä ruokiinkin riittänyt ja riittää vielä pitkäänkin.

Luin kuitenkin kasvatusohjeista, että sen ei saisi antaa kukkia, sillä kukkiminen tyrehdyttää versokasvun ja kasvusto kuihtuu jo kesällä.

Kukkavarret olisi hyvä katkaista jotta kasvi ei siemennä liikaa. Mitähän haittaa siitä liiasta siementämisestä olisi?

Ja vielä, jos pääsee kukkimaan kunnolla, pitäisi se leikata alas uusien versojen kasvattamiseksi. Sen voi alasleikata 2-3 kertaa kesässä. Tämä saa kasvin kasvattamaan uuden, mehukkaan naatiston.

Ruohosipuli jaetaan kolmen vuoden välein, eli tämä omani pitäisi jakaa ensi kesänä.

Pitääköhän minun nyt sitten mennä leikkaamaan se alas? Miten raaskin poistaa kaikki kukkavarret ja muutkin varret, kun juuri olen niitä ihastellut!

Kokemuksia muilla tästä?

💜💜💜

Nyt niitä tuli aika monta!

Nyt korttipostaus. Olen kerännyt viime viikon aikana tulleet kortit tähän yhteen postaukseen.

Ylimpänä oleva kortti tulee Japanista, Kobesta ja sen on lähettänyt Ayaka, joka työskentelee apteekissa. Ayaka aloitti kirjeensä kirjoittamalla ensin Hello! ja sitten luultavasti sama japanilaisilla kirjaimilla.

Kortin kuvatekstissä on viisaus: "Fabulous is health, happiness, home and cake". Siihen voin minäkin yhtyä :)

Seuraava kortti tulee USA:sta Kadynilta. Hän kertoo että muutti viime vuonna Australiaan ja on parhaillaan USA:ssa käymässä perhettään tapaamassa. Hänellä on kissa ja koira ja hän tykkää kahvista, musiikin kuuntelusta, lukemisesta ja kirjoittamisesta.

Marian, joka asuu Saksassa pienessä kylässä, lähellä Muncheniä kirjoitti tämän kortin. Hän työskentelee viimeistä vuotta ennen eläkkeelle jäämistään.

Japanista tuli toinenkin kortti, Akikolta. Akiko oli päässyt käymään Tokion Disneylandissa. Siellä vierailee 18 miljoonaa kävijää vuosittain ja se on ensimmäinen Disneyland joka perustettiin USA:n ulkopuolelle. Se perustettiin v. 1983, joten se vietti 40-vuotisjuhliaan viime vuonna.

Dorothy Hong Kongista muisti minua mustavalkokortilla. Onkohan rakkaudessa tullut mutka matkaan?

Tässä kortissa on kuva Etelä-Koreasta, jossa Allison asui vuoden ajan. Nyt Allison asuu Texasissa, jossa kortin lähettämispäivänä on ollut helteistä, 35 °C.

Kahvikortti tuli Vikiltä, joka rakastaa kahvia.  Viki asuu Edmontonissa Kanadassa.

Eckhardt, joka asuu Saksassa 50km:n päässä Hampurista, lähetti tämän kauniin kortin. Hän on työskennellyt 42vuotta Punaisella Ristillä ja on nyt ollut eläkkeellä kaksi vuotta. Hän soittaa rumpuja ja kitaraa rockyhtyeessä. 

Viimeinen kortti tulee Ruotsista. Sen lähetti postcrossing-ystäväni Hannele, joka on ollut viisipäiväisessä Postcrossing-tapaamisessa Ruotsissa, Öölannissa.

Varmaan tosi hieno matka ja paljon nähtävää. Korttiin on Hannelen lisäksi kirjoittanut, tai leimannut nimensä, kolmisenkymmentä muuta tuohon tapaamiseen osallistunutta. Kiitos Hannele ja te muut!

Kesäkuun kolme kuvaa-haaste

Kesäkuusta on kolmannes mennyt ja nyt on hyvä aika julkaista 

"Vain kolme kuvaa"- kuukaudessa haaste.

Ensimmäinen K-alkuinen kuvani on KASVIMAA tai kasvilavat paremminkin. Tänä vuonna olen onnistunut paremmin kuin parina viime vuotena. Liekö syynä laadukkaampi multa vai ahkerampi kastelu, en tiedä. Salaattia on poimittu jo jonkin aikaa ja paljon on koko ajan tulossa uutta.

KOMPOSTORI on toinen kesäkuun sanani. Kotona käytän bokashi-menetelmää.  Mökillä taas on käytössä lämpökompostori ja kompostoiva kuivakäymälä, sekä niihin molempiin kevyemmät kompostorit jälkikompostointiin. Ei hienompaa tunnetta melkein ole, kuin se, kun saa kompostorista lapioida valmista hyvää multaa. Tätä ei varmaan ymmärrä muut kuin ne jotka itsekin kompostoivat!

Koska postikortit liittyvät niin tiiviisti nykyisin harrastuksiini, niin kolmas

k-alkuinen sana on ilman muuta KORTTI.

Postcrossing-harrastuksen puitteissa liityin Suomen postcrossingyhdistykseen ja tervetuliaislahjaksi sain sieltä nipun kortteja ja tarroja, joita voi liimata lähettämiinsä kortteihin. Jäsenet voivat myös yhdistyksen kautta saada tarjouksia postcrossingissa käytettäviin materiaaleihin.

Muiden haasteeseen jo osallistuneiden kuvia:

Pian ja nopeasti

Näpertelijä

Retkiä ja hetkiä

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Sweets & socks

Villa Emilia

Kaikkea muuta

Arkisin

Enkulin käsityöt

Tikusta asiaa

Puikoillanikin

Uminomat

Satavuotiaan sylissä

Kieltenopen kotiblogi

Ruusuperhonen

StanstaLandia

Marjatan kirjat ja mietteet

Repolainen reissaa ja räpeltää

Rikkaruohoelämää

Lappalainen etelässä

Anun puutarha

Hiidenkiven puutarhassa

Tau(v)on paikka

Näitä kasvatan terassilla

Mitä terassillamme kasvaa?

Minäpä kerron. Yksi tämän vuoden hankinnoista on VUORIBAMBU (vuoriruokobambu) "Fargesia Murieliae". Siitä toivon useampivuotista terassikasvia. Talveksi se pääsee kesähuoneeseen ja toivon todella että se säilyy hengissä ensi kesäänkin.

- kasvaa n. 1-1.5m pituiseksi

- aurinkoinen tai osittainen varjoisa kasvupaikka

- ikivihreä ja erittäin kestävä

Vuoribambun ympärille istutin muutaman MEHITÄHDEN, jotka ovat innostuneet kasvamaan suuriksi kun ovat saaneet kunnolla vettä.

Kaiteen laatikoissa on mm. sinistä LOBELIAA. Ostin niitä neljä kappaletta ja istutin kaksi molempiin laatikoihin, mutta ne olivat niin jättimäisen reheviä, että arvelin multatilan loppuvan kesken heti alkuunsa. Niinpä kaivoin ne ylös ja jaoin kunkin taimen kahteen osaan. Nämä jaetut taimet istutin sitten uudestaan kaksi jakotainta per laatikko.  Toivon etteivät ne ottaneet nokkiinsa jakamisesta. Ainakin hengissä ovat vielä kun jakamisesta on viisi päivää.

Viime vuonna ostettu ja kesähuoneessa talvetettu SININATA "Festuca Intence Blue" ei näytä oikein hyvältä. Siinä on aika paljon ruskeaa, mutta vihreyskin on jonkin verran lisääntynyt, joten voihan se vielä selvitä.

Samaan aikaan tämän kanssa hankittu rungollinen PALLOTUIJA oli koko talven kauniin vihreä, mutta kevään tullen muuttui ruskeaksi ja kaikki oksat kuivuivat. En tiedä veinkö sen liian äkkiä kirkkaaseen kevätaurinkoon, vai mikä oli syynä, mutta se kuoli ja jouduin siitä luopumaan.

HAKUROPAJUN "Salix Integra Hakuro Nishiki" kanssa kävi yhtä huonosti kuin tuijan. Yritimme saada sitä vielä virkoamaan istuttamalla sen maahan, mutta kuollut mikä kuollut.

En kuitenkaan halunnut vielä luovuttaa hakuropajun kasvattamisesta ja hankin uuden täksi kesäksi. Siinä se nyt on istutettuna termoruukkuun ja näyttää hyvältä. Jos tämänkin menetämme, niin sitten luovutan. Sitten ei enää yhtään hakuropajua meille, ei sen paremmin maahan, kuin ruukkuunkaan.

Vaaleanpunainen PENSASHANHIKKI "Pink Paradise" on myös tämän kesän hankintoja. Saa nähdä miten viihtyy ruukussa.

- aurinkoinen kasvupaikka

- helppohoitoinen

- kukkii heinä-syyskuussa

Etualalla näkyy ihana PUOTAPILVI/HARSOTYRÄKKI "Euphorbia Hypericifolia", jota olen ihaillut jo monta vuotta kuvissa. Sen kukat ovat vaatimattomat, mutta niitä on valtavasti.

- kukkii koko kesän

- korkeus n. 20-30cm

- aurinkoinen tai varjoisa paikka

Poutapilven takana on PIKKUPIHLAJA-ANGERVO "Sorbaria Sorbifolia Sem"

- kukkii heinä-elokuussa

- kestää hyvin myös alasleikkausta

- kork. n. 1m

Tästä tykkään! Ruohosipuli on talvehtinut paikallaan ulkona laatikossa ja tänä vuonna siihen tulivat kukat. Kasvatan sitä enemmän kukkien kuin syömisen vuoksi koska tykkään niin sen ulkonäöstä kun se kukkii.

Pikkuisen salaattia mahtuu samaan laatikkoon.

Tuon ison puisen laatikon lisäksi terassilla on toinenkin iso laatikko, nimittäin laastipalju. Siihen kylvin KÖYNNÖSKRASSIA. Yksi ainoa siemen iti ja näytti tosi orvolta isossa laatikossa. En ruvennut sen enempää odottamaan josko joku toinenkin siemen rupeaisi vartta työntämään, vaan istutin samaan laatikkoon valkoisen LOBELIAN. Ajattelin, että jos krassi innostuisi kasvamaan, niin valkoisen kanssa se sopii hyvin samaan laatikkoon.

Terassin kaiteessa on vielä kaksi muutakin parvekelaatikkoa. Niihin istutin PELARGONIAA, LOBELIAA ja HOPEAPUTOUSTA. Lobeliat ovat ne toiset puolikkaat noista jaetuista lobelioista.

 

Näillä mennään tämä kesä. Yhteen laatikkoon olen kylvännyt HAJUHERNETTÄ, mutta siitä on näkyvissä vasta parin sentin alut kun olin hiukan myöhään liikenteessä niiden kanssa. Odotan että se kasvaessaan rönsyilisi kauniisti laatikosta alaspäin. Saa nähdä onnistuuko.

Tänään saatiin herätä sateen ropinaan ja aika suloiselta se kuulostaa pitkän kuivuuden jälkeen. Sadevesiastia on täpötäynnä ja käänsinkin tuon juoksuputken nokan toiseen asentoon ettei astia enempää täyty.

On se kumma, kun joka kevät/alkukesä tuntuu että yhtä paljon joutuu uusia kasveja hankkimaan, vaikka aina ajattelee, että tällä kertaa pääsisi vähemmällä. Pakkohan noita ei tietenkään ole hankkia, mutta kun tuovat kuitenkin niin paljon iloa elämään niin ei voi olla hankkimattakaan.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💦💦💦