Ihana, erilainen hotelli Turussa

Pitkäaikainen haaveeni toteutui vihdoin, kun pääsimme yöpymään Turun Puolalanmäen kupeessa sijaitsevaan Park Hotelliin.

Olen  monta kertaa ihaillut tätä kaunista jugend-rakennusta ulkoapäin, ja aina on haluttanut kurkistaa sisällekin. 

Sisälle olen aikoinani päässytkin, mutta silloin 70-luvulla rakennus ei vielä ollut hotelli, vaan Marttayhdistyksen talouskoulu ja kävin siellä muutaman viikon kurssin. Silloin en vielä ollut kiinnostunut arkkitehtuurista tai sisustuksista, eikä talo tietenkään näyttänyt sisältä ollenkaan samanlaiselta kuin nykyään. Eikä tainnut pihakaan olla kummoinenkaan, ehkä.

Hotellin sijainti Turun Rauhankadun puistonpuoleisessa päädyssä on mitä parhain: ihan keskustassa, mutta kuitenkin tosi hiljaisessa ympäristössä. Meillä oli huoneen ikkuna auki koko yön, eikä mitään ääniä sisälle kuulunut.

Piha, tai paremminkin puutarha, on tosi kaunis ja kesällä siellä on varmaan nautinnollista istua ja ihailla näkymiä.

Pihan päädyssä on  tilava parkkipaikka, johon auton sai vaivatta paikoitettua. 

Tämä rakennus on rakennettu v. 1920 yksityishuvilaksi ja sen rakennutti John Edward Eager, joka silloin toimi Chrichtonin telakan johtajana.

Vuonna 1956 kiinteistön osti Marttayhdistys joka perusti sinne talouskoulun ja se toimi vuoteen 1982 saakka. Silloin omistaja vaihtui ja remonttien jälkeen v. 1984 paikkaan avattiin Park Hotel.

Hotelliin sisään astuessa, tuntuu kuin astuisi johonkin ihan uuteen (tai paremminkin vanhaan) maailmaan. Vaikka tiesin odottaa jotain erilaista, niin kaikki mitä näin yllätti kuitenkin.

Oma makuni on melkeinpä ihan tämän hotellin tyylin vastakohta, enkä mitenkään voisi asua näin koristeellisessa ja runsaassa ympäristössä. Mutta viehätyin kuitenkin sisustuksen runsaudesta ja tyylistä. Se oli virkistävä poikkeus nykyhotellien tyylikkääseen yksinkertaisuuteen ja samankaltaisuuteen.

Täällä ei koskaan voinut tietää mitä seuraavan kulman takana tulee näkyviin.

Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Sinne pääsi toki hissilläkin, mutta me kiipesimme marmoriportaita pitkin ylös.

Olin hiukan googlannut hotellin sivuja ja tiesin suunnilleen miltä huoneissa näytti. Meidän huone taisi olla "hillityin" huoneista sisustuksen suhteen. Huoneita on parikymmentä ja joukkoon mahtuu pari sviittiäkin.

Huoneesta löytyi ihan kaikki tarpeellinen ja se oli melko tilavakin, vaikka huonekaluja olikin aika paljon. Sänkyjen lisäksi oli yöpöydät, sohva, sohvapöytä. peilipöytä, pikkupöytä toisen peilin alla ja vielä yksi tuoli. Ikkunassa oli raskaat samettiverhot niin kuin tyyliin kuuluukin ja iso anopinkieli oli leveällä ikkunalaudalla.

TV:kin oli seinällä, mutta se ei oikein tuntunut sopivan tyyliin tietenkään, vaikka tärkeä lisä huoneen mukavuuteen olikin. Toisaalta, mistä olisikaan löytynyt sellainen tv, joka olisi tyyliltään samaa kuin huoneen sisustus?!

Tauluja ja peilejä oli omassa huoneessammekin useita ja hotellin yleisissä tiloissa niitä oli varmaan satoja. Jos jokaista olisi pysähtynyt erikseen tutkailemaan, niin vierailumme aika ei olisi siihen riittänyt.

Sängyt olivat tosi mukavat ja ihanan leveät. Vaatteiden säilytykseen oli kummallakin oma kaappi ja minibaari löytyi huoneesta myös. Tosin juomien hinnat pitivät näppimme erossa niistä.

Kaikkialla oli puhdasta ja mietinkin, käytännöllisenä ihmisenä, miten hankalaa tällaisessa vanhassa talossa on siivota kun huonekalujen jalkojakin on kaikkialla.

Huoneemme kylpyhuone oli tilava ja siellä olisi halutessaan päässyt nauttimaan ammekylvystäkin. 

Vastaanoton vieressä oli isompi sali.

Me nautimme aamupalan tässä. Aamupala oli tosi kattava ja ihan kaikkea mitä haluan aamupalalta löytyi. Tunnelma oli rauhallinen ja kotoisa. Jos olisi ollut kesä ja lämmintä, niin aamupalan olisi voinut nauttia ulkona puutarhassakin.

Kyllä sai tarpeeksi hyvää syötävää ja monta lajia jäi vielä maistamattakin.

Ikkunoita oli aika paljon, mutta tyyliin sopivien paksujen verhojen ansiosta päivänvaloa ei kovin paljoa sisälle päässyt. Mutta onneksi voi tunnelmoida ihanilla lampuilla.

Oleskelualueitakin löytyi, mutta niissä emme tiukan aikataulun vuoksi ehtineet istuskella.

Pihasaunassa emme myöskään käyneet.

Puutarhan muovikalusteet pistivät hiukan silmään, sillä ne eivät tuntuneet sopivan tähän arvokkaaseen miljööseen, mutta itse puutarha oli hieno.

Nyt olen nähnyt miltä tässä kauniissa rakennuksessa sisällä näyttää ja voisinpa tulla tänne uudemmankin kerran. Ja kaikki kehut tulevat sydämestä, sillä tämä ei ollut yhteistyöpostaus.

Matkamme varsinainen tarkoitus oli silmälääkärikäynti ja uusien lasien osto, mutta siitä sitten toisen kerran.

MUKAVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💚💚💚