Totuttelemista

Siirrettiin taas kerran kelloja, tällä kertaa taaksepäin, eli siihen ns. normaaliaikaan. Minulle ei ole väliä eletäänkö kesä-vai talviaikaa, mutta tuosta muuttamisesta olisi kiva päästä eroon.

Se kun siirrytään talviajasta kesäaikaan, eli siirretään kelloja tunnilla eteenpäin, sopii itselleni hyvin, sillä olen aamuvirkku ja herään aina kukonlaulun aikaan, Mutta syksyllä kun kelloja siirretään taaksepäin, herään sitten jo ennen kuin iltavirkut ihmiset ovat edes ehtineet mennä nukkumaan.

Niin kävi eilenkin, kun ihan valmiina nousemaan katsoin kelloa, ja se näytti puoli neljää. Koska emme olleet vielä kelloja siirtäneet, niin tajusin että kellohan on vasta puoli kolme.

Puolen tunnin nukahtamisyrityksen jälkeen nousin ylös ja vilkaisin ulos ikkunasta. Kylä nukkui, kuten tavallista kun meillä herätään uuteen päivään. Ainoa tuikku joka näkyi oli täysikuu. Niin kaunis näky kuin se onkin, niin en voi estää ärsyyntymisen tunteita kun sen näen. Miksi sen pitää möllöttää taivaalla niin kirkkaana ja häiritä nukkumistani!

Jos tehtäisiin jonkinlainen tilasto siitä kenen ikkunoihin valo ensimmäisenä aamulla syttyy, niin meidän koti olisi kyllä kärkisijoilla! 

Sanotaan että vanhempana ei enää tarvitse niin paljon unta kuin nuorena, mutta kyllä meidän naapurustossa ainakin tuntuu unta riittävän vanhoillekin, niin pimeänä ikkunat ovat silloin kun meillä jo ladataan kahvinkeitintä. En tajua miten ihmisillä riittää unta niin pitkään. 

No aamukahvi nautittiin sitten siinä kolmen, puoli neljän paikkeilla. Huvittuneina totesimme että lounasaika taitaakin sitten olla joskus aamukahdeksan korvilla.

Päivä  valkeni kuitenkin tosi kauniina ja aurinkoisena. Pakkasta oli aamutuimaan n. kuusi astetta. 

Kävimme päivemmällä katsomassa tyttären kissanpentua. Siellä se karvapallo piileskeli milloin sängyn alla, milloin jossain muualla. Hiukan leikki myös pallolla. Vielä se ei ole ihan tullut kaveriksi perheen vanhemman kissan kanssa, mutta varmaan ne tottuvat toisiinsa kunhan rauhassa saavat toisiaan tutkailla.

Kissanpentuvierailun jälkeen ajelimme vielä Kastelholmaan ihailemaan syksyistä luontoa. Maa oli monin paikoin keltaisten lehtien peitossa ja lehdet kahisivat mukavasti jalkojen alla kun kävelimme linnan ympäristössä.

Kyllä syksy on aika ihanaa aikaa. Tänä yönä nukuttiin jo ihan normaalisti, eli heräiltiin puoli kuuden maissa. Eiköhän tähän talviaikaan taas totuta.

🍁🍂🍂🍂🍁

Kotimme

Tykkään tehdä "kysymyksiä ja vastauksia-postauksia" ja nyt tein sellaisen pitkästä aikaa. Kysymykset liittyvät kotiini.

1. Sisustustyylini

Jotain tiettyä tyyliä ei meidän kodissa ole, vaan vähän kaikenlaista.   Meillä ei ole tyylihuonekaluja eikä muutakaan arvokasta jonka kulumista tai rikkimenemistä pitäisi pelätä.

Kuvassa näkyy sisustuksemme sekamelska: vanha tuoli isäni jäämistöstä, uudempi jakkara Kakolan myymälästä, eteisen kenkähylly ja olohuoneen lasikaappi Ikeasta, seinällä isovanhempieni kihlakuva, sen alla mieheni voittopokaalit, lattialla kutomani räsymatto, vanhan tuolin yläpuolella ylinnä matkamuisto Lapista, keskellä tyttären antama taulu ja alinna kirpputorilöytö.

2. En luopuisi

En luopuisi ruokapöydästämme joka kuvassakin osittain näkyy. Se on n. 25 vuotta vanha, joten ei mitään antiikkia, mutta tykkään sen kuluneesta pinnasta enkä halua sitä edes hiottavan tai lakattavan uudestaan.

Lapsilta ja muilta läheisiltä saadut lahjaesineet ovat myös sellaisia joista en halua luopua.

En luopuisi myöskään valokuvakansioista joita on aika pino kertynyt vuosien varrelta. Valokuvia on myös laatikoissa ja niistä olisin valmis perkaamaan pois kaikki sellaiset jotka esittävät ihmisiä joita en edes tunne (esim. vanhempieni tuttujen kuvia), mutta J sanoo aina ettei valokuvia saa tuhota, joten siellä ne varaston ylähyllyllä ovat laatikossaan vuodesta toiseen.

3. Parasta kodissamme

Parasta kodissamme on se, että asuntomme on päätyhuoneisto, ja se ettei tänne näe ulkoa.  Toinen "parasta kodissamme-asia"  on se että meillä on itse rakennettu kesähuone, jossa vietämme paljon aikaa.

Hyvää kodissamme on myös se että meillä on talon sisäänkäynnin edustalla mahdollisuus kasvattaa pensaita, pikku puita ja kukkia. Siinä on juuri sopiva määrä puuhaa jonka jaksaa ja haluaa tehdä mökin pihatöiden lisäksi. On ihanaa kun voi suoraan ulko-ovesta astella vaikka juomaan kupposen kahvia ja samalla voi silmäillä missä olisi jotain kohennettavaa tai nypittävää.

4. Lempipaikkani

Tai ainakin yksi niistä on tämä jo hiukan nuhjaantunut nojatuoli. Se ei sovi ollenkaan siihen paikkaan jossa se on, sillä se on osittain terassille avautuvan oven edessä. Se on myös hullussa paikassa sohvaan nähden, mutta sen on vaan kuitenkin oltava siinä missä se on, sillä siitä voin katsoa TV:tä, siinä on hyvä valo tehdä käsitöitä ja se on tosi mukavan mallinen ja antaa hyvän tuen selälle.

Tyynyn kun laittaa vielä selkänojan yläosalle, niin voi lepuuttaa niskaansakin sopivasti.

Mutta tuota tuolin kangasta ja varsinkin  käsinojien väriä inhoan. Veisinkin sen mielelläni uudelleen verhoiltavaksi, mutta mietin onko se kuitenkaan sen arvoinen että verhoilupalkkio kannattaisi maksaa.

5. Sisustuspaheeni

En tiedä onko minulla sisustuspaheita. Olen kyllä impulsiivinen ja saatan ostaa jonkin kauniin esineen tai huonekalun hetken mielijohteesta, mutta harvoin olen joutunut ostoksiani katumaan, joten ei kai ainakaan mitään kovin turhaa ole tullut ostetuksi.

6. Haaveilen

Vaikka tämä asunto on meille sopivan kokoinen ja muutenkin mieleisemme, niin  aina löytyy jotain mistä haaveilla.

Olisi kiva jos olisi kaksi vessaa. Meillä on ollut monessa kodissa kaksi vessaa ja se on tosi mukavaa vaikka kodissa ei asu kuin kaksi aikuista. Mutta nyt on tyydyttävä yhteen. Olen kyllä keksinyt miten tähänkin asuntoon saisi sijoitettua toisen, mutta se olisi niin kallis ja suuritöinen ratkaisu, ettei sellaista tehdä kuin haaveissa, tai sisustusohjelmien remonteissa.

Vaikka tuolla aiemmin sanoin etten haluaisi luopua ruokapöydästämme, niin voisin EHKÄ luopua siitä jos ruokapöydän paikka olisi niin iso, että siihen voisi sijoittaa tosi pitkän pöydän. Meitä on joskus jopa neljätoista ruokailijaaa pöydän ääressä ja silloin tämä nykyinen pöytä ja tila sen ympärillä eivät tahdo riittää.

Yksi silloin tällöin mielessä käyvä haave on myös keittiökaappien uudet ovet. Kotimme on vasta kuusi vuotta vanha, eikä uusille oville ole muuta tarvetta kuin se, etten tykkää näistä nykyisistä. Niissä ei periaatteessa ole mitään vikaa, mutta kun asunto oli juuri valmistunut kun sen ensimmäisen kerran näimme, niin ei pystytty enää vaikuttamaan materiaaleihin. 

Tällaisia ajatuksia minulla on nykyisestä kodistamme. 

Kodeista puheenollen, entinen kotimme näkyy olevan myynnissä täällä (klick) 

Olisi kiva kuulla teidän muidenkin mietteitä omasta kodistanne. Jos innostutte postaamaan, niin linkatkaa tänne niin tiedän tulla katsomaan!

KODIKASTA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

Ystävyyttä voi näinkin osoittaa

Eilen oli mukava päivä. Ensin aamulla kello kymmenen oli joogatunti. Siellä meitä on aina mukava porukka leppoisissa tunnelmissa. Joogamme on pääasiassa venyttelyä ja taivutteluja jotka tekevät hyvää iän kangistamille kehoille.

Taisin kertoa täällä blogissa aiemmin että olemme aloittaneet joogan uudessa paikassa ja että tämä paikka ei kuitenkaan ole ihan niin viihtyisä kuin se jossa aikaisemmin joogatuntimme pidettiin.

Nyt taidan kuitenkin pyörtää nuo sanani, sillä nyt kun astuin joogahuoneeseen niin huomasin heti että sisustusta oli kohennettu aika tavalla. Paikkaan oli tullut tunnelmaa tuovia valaisimia, viherkasveja ja verhoja.  Kaikki oli ikäänkuin pehmeämpää ja lämpimämmän tuntuista. Joten hyvä tuli myös tästä paikasta. 

Mutta eihän minun joogasta pitänyt kirjoittaa, vaan postauksen aihe liittyy näihin kuviin, joissa esittelemme erilaisia villasukkia.

Olen aikaisemminkin kertonut blogissani että meitä on seitsemän naista jotka kokoonnumme epäsäännöllisin välein toistemme koteihin "ompeluseuran" nimissä. Ompelua ei kuitenkaan meidän tapaamisissa pahemmin nähdä, vaan kokoontumiset koostuvat enemmänkin seurustelusta ja muusta mukavasta.

Olemme kaikki jo kymmeniä vuosia sitten tänne mantereelta muuttaneita suomenkielisiä. Moni meistä on tänne muuttanut rakkauden perään ja loput sitten työ on tuonut tänne.

Eilen meidät oli kutsuttu Leenan luokse. Olipa kiva tavata pitkän kesätauon jälkeen.

Kun syötyämme istuimme puhelemassa kaikesta mahdollisesta, tuli emäntä toisesta huoneesta käsivarrellaan nippu toinen toistaan kauniimpia villasukkia. Hän rupesi jakamaan noita kerhosukkia, kuten hän niitä nimitti, meille. Olimme kaikki hämmästyneitä sukista, sillä ensin luulimme että hän jakoi niitä jotta voimme käyttää niitä hänen luonaan kyläillessämme, mutta hän antoikin jokaiselle sukkaparin ihan ikiomaksi! 

Mikä työ onkaan ollut noiden tekemisessä, vaikka emäntä muuta väittikin.

Jokainen sukkapari on hiukan erilainen, mutta kaikkien varsissa on sama kukkakuvio. Näitä en itse ainakaan raaski käyttää kuin meidän naisten tapaamisissa, joten nyt sukkani ovat vaatekaappini hyllyllä odottamassa seuraavaa kokoontumista.

Aivan ihanan tervetulotoivotuksen saimme emännältä, kiitos!

SYKSYISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE !

💙💙💙

Kaunista mutta petollista

Kyllä kuva voi pettää. Kun tätäkin katsoo niin voisi luulla että on kaunis, aurinkoinen ja lämminkin päivä. Mutta kaikkea muuta. Myrskynnyt on tosi paljon pari viimeistä päivää. Joten petollista on syksyn sää.

Eilen piipahdettiin mökillä ja mökkitien yli oli kaatunut  iso puu, eikä autolla päässyt siitä paikasta ohi, joten piti kävellä mökille hakemaan moottorisaha. Pienen puuhastelun jälkeen päästiin jatkamaan perille asti.

Onneksi mökkipihassa olivat kaikki puut pystyssä, eikä kasvihuonekaan ollut lentänyt tuulien mukana.  Rannassa oli vene täyttynyt vedestä, mutta muuten se oli turvallisesti siinä paikassa missä pitikin.

Kotona terassilla kukkii vielä lobelia ja muratti sen vieressä on kasvanut komeaksi. Ruohosipuli on myös kauniin vihreänä toisessa laatikossa. 

Mutta muuten on terassi jo tyhjennetty. Jäljellä on vain nuo kaksi puista tasoa ja laatikko jossa säilytän kaikkea istutuksessa tarvittavaa tavaraa. Tuon laatikon kannen irtoamiseen olen herännyt jo kahtena yönä. On kyllä mahtava voima tuulella kun se oikein innostuu puhaltelemaan. Kansi nimittäin irtosi ja lensi pois laatikon päältä vaikka olin laittanut kaksi suurehkoa kiveä kannen päälle painoksi. Terassimme on talon kulmassa, joten tuuli pääsee puhaltelemaan monesta suunnasta, joten tuulta riittää.

Nyt siirrettiin tuo laatikko seinän viereen ja kansi "lukittiin" rautalangalla, joten ehkä nyt pysyy paikoillaan.

Kovan tuulen lisäksi on satanut ja yöllä saatiin rakeitakin.

Jos on terassi tyhjä, niin kesähuone alkaa olla aika täynnä. Osa ulkokalusteista on viety ulkovarastoon, mutta vielä jäi kesähuoneeseenkin vietävää. Tuo heinä ja vasemmalla näkyvä tuija ovat molemmat termoruukussa ja uskon ja toivon että kestävät hengissä talven yli.

Terassin matot piilotin sohvan alle.

Kesähuoneesta on mukava katsella tuulensuojassa ulos, mutta niin lämmintä ei täälläkään ole että enää haluttaisi täällä istuskella. Kesällä söimme lähes poikkeuksetta täällä kesähuoneessa, mutta nyt taitaa olla sisäruokailun aika alkanut.

Led-kynttilät on jo ajastettu palamaan ja valaisemaan pimeneviä iltoja.

Grillikin tuotiin jo sisälle, mutta täällä emme kuitenkaan grillaa. Tuolla ylähyllyllä näkyy vaakakokoelmani. Nyt niitä on jo viisi!

Mökillä on vielä syyshommia tekemättä. Nurmikko pitää varmaan kerran vielä leikata ja ulkokalusteita pitää laittaa katon alle suojaan. Lämpöä emme vielä ole siellä laittaneet päälle, mutta ihan kohta sekin pitää tehdä. Muutakin pientä puuhaa siellä vielä on. Ja sitten tulee se lehtien haravointi! Se ei kuulukaan mielipuuhiini.

MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!

💚💚💚

Kausityöntekijät ryhmäkuvassa ja muuta hauskaa

 

Parhaillaan  on Ahvenanmaan taidemuseossa (Ålands konstmuseum) Anu Tuomisen näyttely "Kopplingar". Kopplingar voisi suomennettuna olla kytkentöjä, yhdistämisiä, liittämisiä.

Ja tosiaan liittämisistä useimmissa teoksissa olikin kyse.

Anu Tuominen on syntynyt v. 1961 Lemillä.

Wikipedia kertoo hänestä: Anu Tuominen tekee teoksia kirpputorimateriaaleista ja muista arkipäivän käyttöesineistä, usein käsityö-, tekstiili-ja lankatekniikoista. Tuominen on suomalainen kuvanveistäjä ja käsitetaiteilija. 

Hän sai Ars Fennica-palkinnon v. 2003, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta v. 1992 ja Kuvataideakatemiasta v. 1995.

Olin tutustunut Anu Tuomisen taiteeseen tv:n ja netin kautta ja olikin selvää että halusin tuon näyttelyn nähdä.

Ihan ensimmäiseksi silmiin osuivat nämä kaksi lautasta kun kierroksen aloitin.

Täytyy sanoa että on kyllä kekseliäisyys huipussaan. Vai tulisiko sinulle mieleen veistellä kynien loppuja ja tehdä niistä "ruokaa".

Kynät liittyvät aika moneen teokseen tässä näyttelyssä.

Vanha pulpetti on lainattu Vårdön Koulumuseosta. Bengt Donningilla oli ainakin riittävästi kyniä. Huomaatko että yksi kynä roikkuu jousen päässä pulpetin kannessa?

Tämä teos kuului sarjaan "Aurinkokuivattuja porkkanoita ja muita kelejä ja säätiloja".

Minun koulussani käytettiin tällaisia sini-punakyniä, nimenomaan noita joissa on sinisen ja punaisen raidan lisäksi kultaa kynän varressa. Mutta kuka olisi keksinyt tehdä niistä noin hienon muodostelman?

Ohuen ohuista langoista oli taiteilija tehnyt pätkän kudontaa.

"Aurinkokuivattuja porkkanoita ja muita kelejä ja säätiloja". Tässä lasten sadetakki johon leikattu aukkoja. Nuo leikatut pyöreät palaset on sitten yhdistetty sadetakkiin ripustamalla ne nauhana takin hihoista roikkumaan. Niin hulvattoman hauskoja ideoita tehdä taidetta!

Tämän teoksen nimeä ei voinut nauramatta lukea: "Kausityöntekijät ryhmäkuvassa". Kaikki pannulaput kirppareilta hankittuja.

Kirpputorilöytöjä ovat myös nämä patalaput.

Tällä pöydällä varmaan oli teemana nelikulmaisuus, sillä esillä oli vohvelikangas johon oli ommeltu sinisellä langalla neliöitä, valkoinen paperi, jossa sinisellä tehdyt ruudukot. Taaempana nelikulmaisia pyyhekumeja ja niiden takana säntillisesti neliöön asetetut sokeripalat.

Takaseinällä teos nimeltä "Oikeita väriympyröitä".

Etualalla munakupeista muodostettu teos "Valkoinen kuin valkuainen, keltainen kuin keltuainen".

Pikku tuolin päällä vielä pienemmät kumisaappaat jotka oli täytetty pajunkissoilla. Liittyy teemaan "muita sääoloja".

Ohuen ohuesta langasta virkatut pyörylät johdattivat katseen siniseen lasikulhoon jossa sininen lankakerä piilotteli. Väriteemaan sopivat kynän pätkät täydensivät asetelmaa.

Kaikki liittyy kaikkeen eli varsin osuva nimi tuo "Kopplingar".

Kynän pätkistä voi tehdä vaikka kaulakoruja.

En useinkaan ymmärrä nykytaidetta, mutta näistä tykkäsin. Anu Tuomisen teoksia on esitelty ympäri maailmaa, Euroopan maiden lisäksi ainakin Japanissa,  Intiassa ja Etelä-Koreassa.

Anu Tuominen  - KOPPLINGAR -  Ålands Konstmuseum 30.9-26.11.23

💙💚💛💜

 

 

Turhan krääsän keräilyä?

En tiedä olenko höpsähtänyt ihan täysin, vai mitä, sillä kun eilen poikkesin Emmauksessa, niin silmiini osui kaksi kaunista, vanhanaikaista vaakaa. Ja paitsi että ne olivat mielestäni tosi kauniita, niin ne maksoivat vain 3.50 €/kpl. Se ei mielestäni ollut hinta eikä mikään niistä kaunottarista ja niinpä marssinkin niiden kanssa kassalle maksamaan.

Käväisin katsomassa tori.fi:ssä näitä vaakoja ja niiden hintahaitari oli tosi suuri. Halvimmasta pyydettiin 4€ ja sitten oli monen hintaista muutamasta kympistä 60€. Tuo josta pyydettiin 60€, oli myyjän mukaan uusi, mutta itselle ei hintaa kuitenkaan nosta se että tuote olisi uusi.

Joten ainakaan tuo maksamani 3.50€ ei ollut ollenkaan hullumpi hinta.

En ollenkaan tarvitse tällaista vaakaa käyttöä varten, sillä kun joskus leivon jotain, niin punnitsen ainekset digitalivaa`alla, joka on tarkempi ja ehkä helpompikin käyttää. Mutta ei siinä samaa kauneutta ole kuin näissä vanhanaikaisissa.

Kuvassa vasemmalla on vanhin, jo muutaman vuoden minulla ollut vaaka ja oikealla ihana oranssinvärinen, joka näyttää ihan käyttämättömältä.

Tuota vanhaa olemme käyttäneet keittiön ikkunalaudalla hedelmien säilytyksessä. Ensin kokeilinkin laittaa kaikki kolme vaakaa keittiön ikkunalaudalle vierekkäin, mutta se ei kuitenkaan näyttänyt hyvältä.

Toinen vaihtoehto oli että laittaisin ne keittiön yläkaappien päälle, mutta sekään ei oikein napannut, varsinkin kun noita vaakoja on nyt vasta kolme kappaletta. Ehkä sitten jos hankin niitä lisää, ja varmaan hankinkin, ne näyttäisivät kivoilta kaappien päällä.

Tällainen vanha vaaka, niin kuin vanhat esineet yleensäkin, on niin hieno yksityiskohdiltaan ettei sellaista juurikaan enää näe nykypäivän tuotteilla.

Kaikki kolme vaakaani ovat ruotsalaisvalmisteisia, kaksi nyt ostamaani EKS-merkkisiä ja tuo kolmas Gunda-merkkinen.

Kun nuo kolme eivät päätyneetkään keittiöön, niin kuin niiden ehkä olisi pitänyt, niin arvaapa mihin ne lopulta laitoin?

No tänne kesähuoneen hyllylle ne sijoitin. Tästä ne näkyvät hyvin ja niille on sopivasti tilaa. Eivät tietenkään mitenkään liity kesähuoneeseen, mutta kun ovat niin kauniita katsella, niin mielestäni paikka on juuri sopiva niille.

Siellä ylähyllyllä ne nyt ovat rinnakkain. Ja jos, ja kun hankin niitä lisää, niin karsimalla muuta tavaraa hyllyltä saan vielä tilaa useammalle.

Hiukan enemmän nämä tietysti vievät tilaa kuin esim. munakupit tai vaikkapa kukkopillit, joita moni keräilee, mutta näiden kerääminen on kivaa siksikin, että näihin ei ihan joka päivä kirppareilla törmää, joten niitä kerääntyy pikku hiljaa.

Keräätkö sinä jotain, ja jos, niin mitä?

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA!

💛💛💛