Kesähuoneen kevättä

Pääsiäinen lähestyy ja pääsiäiskranssimme on jo paikoillaan kesähuoneessa. Tällä kertaa en ripustanutkaan sitä seinälle tai oveen, niinkuin aikaisempina vuosina, vaan laitoin sen pöydälle kukkien ympärille.

Kesähuoneessa, eli terassin lasitetulla osalla on aurinkoisina päivinä jo mukavan lämmintä ja ollaan jo ruokailtukin siellä. Enimmillään oli lämmintä jo +18 astetta, eli ihan mukavat lukemat.

Eilen tuntui jo siltä, että täytyy ottaa verhot esille kaapista ja ripustaa ne paikoilleen että saa liikaa auringonpaistetta estettyä. Olimme ottaneet verhot ja bambukaihtimet pois terassilta talveksi, kun pelkäsin että homehtuvat jos jäävät sinne talveksi.

Sohvan istuintyynyt ovat selvinneet hyvinä talvesta ja uskon että verhotkaan eivät olisi menneet huonoiksi vaikka olisivatkin olleet talvella kesähuoneessa, sillä kuivana kaikki siellä on pysynyt.

Laitoin myös pöytäliinat ja tyynyt paikoilleen ja nyt näyttääkin aika valmiilta, joten kesäiset lämpötilat saavat tulla.

Keltaiset kukat kuuluvat pääsiäiseen ja istutin ne callunoiden tilalle murattien kanssa samaan ruukkuun. Muratit ovat talvehtineet hyvin kesähuoneessa. Vettä en ole niille talven aikana antanut, mutta lehdet ovat säilyneet hyvin vihreinä ja hyvinvoivan näköisinä.

Nyt kun illat ovat jo pidempään valoisia, niin laitoin lyhdyt jo kaappiin. Grilli, joka on ollut talvella täällä kesähuoneessa, vietiin ulos omalle paikalleen, samoin kaksi tuolia ja pikku pöytä, jotka myös olivat suojassa täällä talven yli.

Nyt täällä on taas avaraa kun kalusteina on ainoastaan ruokapöytä tuoleineen ja tuo sohva sekä sohvapöytä. Pikkuinen sivupöytä ja pyörillä varustettu vaunu mahtuvat myös hyvin tänne.

Varsinaisia pääsiäiskoristeita meillä ei muita ole, kuin tuo kranssi ja tämä amppeliin hypännyt pikku pupu. Pääsiäinen on kuitenkin niin lyhyt, että nämä koristelut tuntuvat riittäviltä.

Ulos terassin kattamattomalle osalle on kesäksi tulossa iso pöytä ja penkit, jotka J tekee itse. Malttamattomana hän jo onkin odottanut ilmojen lämpenemistä että pääsee nikkaroimaan. Hän täytti tasavuosia helmikuussa ja sai toivomansa jiirisahan (se kai sen nimi oli?) lahjaksi ja nyt pitäisi sitä päästä kokeilemaan!

Rauhallisissa merkeissä, kotioloissa, menee meidän pääsiäinen.

Miten sinulla, mitä suunnitelmiä sinulla on, vai eikö pääsiäinen juurikaan eroa tavallisesta viikonlopusta?

MUKAVAA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

🐣🐤🐥

 

Iloista, mutta myös hiukan haikeaa

Kun lähtee kävelemään pikkutielle maalaismaisemassa, voi nähdä yllättäviäkin asioita. Siis sellaisia jotka nähdessään on pakko hieraista silmiään ja miettiä onko tämä totta.

Kotimme lähellä on pikku tie, jota aika usein kiertelemme. Tien alkupäässä on kaksi Godbyn kerrostaloa ja tie alkaa näiden talojen välistä. Heti kerrostalojen jälkeen sivuutetaan maalaistalon navetta ja navetan vastapäätä, tien toisella puolella näkyy kalliolla tämä kuvan näkymä.

Joku on halunnut ilahduttaa ohikulkijoita rakentamalla paikalle oikean pikku kaupungin, jossa autot ja junat kulkevat milloin tunnelista, milloin junaradalla rotkon yli.

Muutama talo ja kaksi valtavan kokoista etanaakin on näkyvissä.

Näin tämän "kaupungin" ensimmäistä kertaa viime syksynä. Ihmettelin kuka on tämän tehnyt ja ihailin pikkutarkkoja yksityiskohtia. Talven tultua lumi peitti kaiken muun, mutta vaaleanpunaiset kukat pilkistivät hangen keskeltä.

Nyt keväällä kun lumi on sulanut, kuvasin vihdoinkin koko näkymän. Kaikki rakennelmat olivat säilyneet hyvin talven yli.

   

Kahteen taloon on kirjoitettu tekstiä. Toisessa lukee "Belgrad old" ja se talo esittää vanhemman tyylistä taloa, luultavasti Belgradissa, koska se paikka on kattoon kirjoitettu. Toinen talo taas näyttää modernilta ja sen seinässä lukee "Beograd novi" eli se esittää millaisia taloja Belgradiin nykyään rakennetaan.

Eli tämä viehättävä rakennelmakokonaisuus taitaa olla jonkun tänne muualta muuttaneen teos. Ihanaa että kaikki on saanut olla paikoillaan jo näinkin kauan ilman että se olisi rikottu.

Googlasin tuon "Podgorican" ja se on Montenegron pääkaupunki. Mikä opettavainen kävely tästä muodostuukaan, sillä tuota en tiennyt entuudestaan.

Tästä taideteoksesta tulin iloiseksi, mutta myös hiukan surulliseksi, sillä teoksen tekijä varmaan kaipaa tuonne entiselle kotiseudulleen. Olisipa kiva tietää kuka tämän on tehnyt. Ehkä se vielä joskus selviääkin, pikku kylässä kun asumme.

Kävelymme jatkui pitkin tätä tuttua tietä. Useimmiten kävelemme reittiä joka vie ympäri ja palaamme toista tietä takaisin kotiin, mutta nyt päätimme jatkaa suoraan tätä samaa tietä eteenpäin.

Kevät oli saanut tien vierustan puron solisemaan iloisesti.

Jatkoimme kulkuamme ja tulimme tienhaaraan. Tämän tiekyltin olen nähnyt ennenkin. Taitaa tie johtaa Beatlesiä fanittavan ihmisen kotiin tai mökille. 

Emme kuitenkaan kääntyneet Penny Lanelle vaan jatkoimme suoraan eteenpäin. Taloja ei tämän tien varrella ole, mutta muutama rakennus pilkoitti kauempana metsässä ja merenranta näkyi paljaiden puiden oksien lomasta.

No nyt näkyi jotain iloisen punaista pajunkissojen seassa. Monta hienoa sydäntä oli ripustettu oksille.

Ja viereisissä puskissa roikkui tällaisia ukkoja. Joku on tehnyt kovan työn näiden teossa ja ripustanut ne oksille kulkijoiden iloksi.

Tässä on miniryijy, joka on tainnut jäädä hiukan keskeneräiseksi, tai onko tuuli sen hajoittanut repaleiseksi? Pitäisiköhän minun napata tästä idea ja ripustaa kaikki omatekemäni miniryijyt kodin edustan puskiin, jos vaikka joku innostuisi ostamaan?

Lisää taideteoksia. Näiden jälkeen ei muita näkynytkään. Hetken päästä saavuimme risteykseen jossa tie haarautui kahteen suuntaan. Olimme kävelleet jo useita kilometrejä, joten päätimme tässä kohtaa kääntyä takaisin päin.

Ennen kuin käännyimme takaisin näimme vielä tämän kiven päälle asetetun säästöpossun, joka arvatenkin on saman taiteilijan sinne laittama kuin tuo tien alussa oleva Belgrad-teos ja oksilla riippuvat esineet. Jos taskussani olisi ollut kolikko, niin olisin sen pudottanut säästöpossuun, sillä niin kiva oli tätä yllätyksellistä tietä kulkea.

Minne tiet tästä tienhaarasta johtavat, siitä minulla ei ole tietoa. Uskon että jomman kumman tien varrella näiden teoksien taiteilija asuu. 

OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA!

💙💚💛💜

 

Mitä tienasin kirpputorimyynnillä?

 Halusin päästä eroon tavaroista jotka minulla olivat käyttämättöminä. Mitään vikaa niissä ei ollut, mutta ei vaan tullut niitä käytettyä. Olen aika innokas karsija ollut aina, joten minulle ei ole kovin paljoa tavaraa kertynyt, mutta välillä haluaa kuitenkin karsia ja saada selkeyttä kotinsa säilytystiloihin.

Ahvenanmaalaisilla on oma nettikirppis, jossa olen joskus myynyt jotain, mutta välillä sanouduin siitä irtikin kun tuntui että ilmoituksen jättäminen sinne meni liian monimutkaiseksi ja työlääksi. Kun sain ohjeita siitä miten puhelimella voi ilmoituksen sinne laittaa, totesin sen niin yksinkertaiseksi tavaksi, että laitoin heti myynti-ilmoituksen sinne.

Nyt olen myynyt jonkinverran erilaisia tavaroita ja ollut tyytyväinen myyntituloksiin. Pari juttua minulla on siellä tälläkin hetkellä myynnissä, mutta nyt tuntuu nihkeältä niiden myymisen onnistuminen.

Tässä kuvia niistä tuotteista jotka olen siellä myynyt:

Tämä Marimekon pikku laukku oli mulla ehkä kerran tai kaksi käytössä, joten sen voi sanoa olleen käyttämätön. Ostaessani olin kuvitellut käyttäväni sitä vaikka juhlissa tai ulos syömään mennessä. Aina kävi kuitenkin niin, ettei sitä tullut otettua, vaan otin mieluummin yksivärisen laukun joka sopi paremmin vaatetukseen.

Kirpparilla myydessäni sain tästä laukusta 37€.

Juuri hiihtoloman alla myin nämä monot hintaan 30€. Miehelläni oli monoja kaksin kappalein, joten nämä joutivat myyntiin. Talviurheiluvälineet menivätkin hyvin kaupaksi tänä vuonna kun juuri ennen hiihtolomaa täälläkin oli tarpeeksi lunta jotta pääsi hiihtämään. No, hiihtolomaan mennessä se sitten sulikin pois.

Monojen lisäksi myytiin J:n toiset sukset ja niistä saatiin myös 30€.

Uhtua-sarjan kahvikupit, joita oli kahdeksan kappaletta, olivat vuodesta toiseen kaapissa käyttämättöminä, eikä niitä tullut käytettyä. Nykyisin tarjoan kahvin aina mukista, joten miettimisen jälkeen päädyin nämä myymään. Kuppien lisäksi astiastoon kuului vielä sokeriastia ja kermanekka, mutta leipälautaset pidin itselläni, sillä niitä käytämme ahkerasti. Näille tuli hinnaksi 40€.

Epäröin myyntia siksi, että ajattelin että jos kohdalle tulee jonkin "arvokkaan" tilaisuuden järjestäminen, niin pitäisi ehkä olla kahvikuppeja. Sitten tulin siihen tulokseen että niin arvokasta meidän kohdalle ei tule ettei kahvin voisi tarjota mukista.

Nämä vanhat punnukset olen joskus ostanut joltain kirpparilta ja ne ovat olleet koristeena keittiön yläkaapin päällä. Nyt kun tämän perkauspuuskan sain, niin halusin päästä näistäkin eroon. Ne menivätkin heti kaupaksi ja sain niistä 20€.

Toiseen Marimekko-laukkuun sain myös tarjouksen välittömästi kun olin sen myyntiin laittanut. Tarjouskilvan jälkeen sen hinnaksi tuli 37€. Tämä laukku oli myös jäänyt käyttämättä sen värin vuoksi. Kaupassa väri oli tuntunut hyvältä, mutta käytännössä minulla oli vaikeuksia yhdistää sitä vaatetukseen.

Ahvenanmaalaisen keraamikon Jussi Mäkelän valmistamat kahvikupit, kermakko ja sokeriastia jäivät samasta syystä käyttämättä kuin nuo Uhtua-kupit. Olen aikoinaan ostanut nämä isälleni ja perin ne sitten hänen jälkeensä, mutta käyttämättä ne minulla jäivät, joten myyntiin laitoin nekin. Näiden hinnaksi tuli 22€.

Jussi Mäkelä on aikoinaan työskennellyt Kustavin Savipajassa ja nämä kupit ovat varmaan saaneet vaikutteita sieltä, sillä minulla sattuu olemaan muutama Kustavin Savipajankin kuppi jotka ovat hyvin saman mallisia kuin nämä.

Viimeinen myyntini oli tämä Pehtoori-kahvipannu, joka meillä on ollut milloin koristeena, milloin kukkamaljakkona. Jouluna kokeilin sopiiko se induktioliedelle ja hyvin sai glögin kuumennettua tässä kannussa.

Kannun olen ostanut joskus 70-luvulla jolloin vielä pannukahvia keittelin. Nyt myin sen hintaan 40€.

Kivasti sai kukkaron täytettä näilläkin muutamalla myynnillä. Toisaalta voi laskeskella miten paljon pulleampi kukkaro olisi jos näitä tavaroita ei olisi alkujaankan hankkinut! 

Mietin miten paljon olemme vuosien varrella vieneet kierrätykseen tavaraa, josta olisi voinut pienellä vaivannäöllä saada hiukan rahaakin. Mutta usein kierrätykseen tulee vietyä yhtä ja toista muuttojen yhteydessä ja silloin yleensä on sen verran muuta tehtävää ja muistettavaa, ettei aikaa ja jaksamista riitä kirpputorimyymiseen. Pääasia kuitenkin että tavarat menevät kierrätykseen eivätkä kaatopaikalle.

Oletko sinä kirppismyyjä tai -ostaja?

Nyt kun olen päässyt hyvään alkuun kirpputorimyynnissä, niin pitää mennä kurkistelemaan ulkovarastoon jos siellä vielä olisi jotain myytävää.

Enkä ole vielä mökilläkään ehtinyt inventaariota tehdä, joten voi olla että kohta taas löytyy myytävää.

💚💚💚

Miltä kevät näyttää Ahvenanmaalla juuri nyt?

Ahvenanmaalla on kevät jo aika pitkällä. Parin päivän takaisella mökkikäynnilla poikkesimme Kastelholman linnan liepeillä myös ja kuvasin siellä maisemia.

Lunta ei enää näy ja sää oli sopiva pieneen kiertelyyn sekä linnan ympärillä että JanKarlsgårdenin ulkoilmamuseossa.

Nyt tulee paljon kuvia, mutta vähän tekstiä:

Mökkirannassa näytti hiukan talvisemmalta, johtuen mereltä ajautuneista jäistä ja sohjosta. Lunta ei ollut kuitenkaan täälläkään muualla.

Aurinko paistoi kirkkaasti ja vesilintuja uiskenteli rannan edustalla, mutta ne loittonivat tapansa mukaan heti kauemmas kun lähestyin rantaviivaa niitä kuvatakseni.

Ensi viikolla on luvattu lämmintä ja suunnitelmissamme onkin avata mökkikausi. Ihanaa, kevät on kohta täällä!

Viime postauksessa näytin minkälaisia löytöjä tein kirpparilla. Seuraavassa postauksessani ajattelin näyttää mitä itse olen nettikirpparilla myynyt ja millä hinnoilla. Jos kirpparit kiinnostaa, niin tule katsomaan. Nähdään pian!

💙💙💙 

 

Nyt onnisti, tein tosi löydön

Eilen tuli hyvä mieli! Tein löydön paikalliselta nettikirppikseltä. Siellä oli myynnissä 23cm:n Iittalan Teema-ruokalautasia.

Myyjä oli kirjoittanut tekstiin, että "erittäin säästäväisesti käytettyjä". 

Lautasissa oli lähtöhinta, jonka nyt olen unohtanut. Tarjouksia oli tullut jo melkoisesti kun minä huomasin ilmoituksen.

Innostuin noista lautasista, sillä minulla on ennestään samankokoisia valkoisena, mutta niitä on liian vähän jos isolla porukalla kokoonnumme aterioimaan. Nämä kuusi kappaletta olisivat hyvä lisä. 

Korotin tarjoussummaa eurolla.

Summaa korottivat muutkin tasaisin välein ja jännitin miten korkeaksi hinta nousee. Olin ajatellut että lautasiin tulee varmaan liian korkea hinta kun niin moni oli kiinnostunut.

Kun sitten se hetki lähestyi jolloin tarjouskilpa loppuu, niin tein vielä viimeisen tarjoukseni. Muutaman minuutin sain jännittää tekeekö joku korkeamman tarjouksen. Olin valmis korottamaan vielä hitusen tarjoustani jos joku muu kilpailee näistä. Mutta kun määräaika päättyi sain todeta että minun tarjoukseni voitti!

Sovimme myyjän kanssa koska voin hakea lautaset. Matkalla hänen luokseen mietin vielä millaisen kuntoiset lautaset mahtavat olla. Voisihan nissä olla raapuja tai muita käytön jälkiä, vaikka ilmoituksessa oli tuo maininta säästäväisestä käytöstä.

Sain kokea iloisen yllätyksen kun myyjä toi lautaset ovelleen. Ne olivat ihan täydelliset! Ei minkäänlaista käytön jälkeä. Aivan kuin juuri kaupasta ostetut.

Ojensin tarjoamani summan myyjälle ja kehuin vielä lautasten hienoa kuntoa. Nyt oli helppo uskoa että niitä oli käytetty tosi hellävaraisesti. Myyjä vielä tokaisi ettei hän muista onko niitä koskaan tiskattukaan. No, siinä tapauksessa niistä ei oltu mitään syötykään, sillä ne olivat putipuhtaat ja uuden kiiltävät.

Olin enemmän kuin tyytyväinen kävellessäni autolle ja pidin kovasti kiinni lautaspinosta etten vaan pudottaisi niitä, ja autossa istuessani ne olivat sylissäni koko kotimatkan. En uskaltanut takapenkillekään niitä jättää etteivät mahdollisen äkkijarrutuksen ansiosta lentäisi lattialle.

Vaikka lautaset puhtaita olivatkin, niin tietysti laitoin ne samantien tiskikoneeseen.

Pesun jälkeen ihailin niitä vielä ja totesin tehneeni hyvät kaupat. Niin usein näkee että kirppiksillä myydään huonoja tuotteita, mutta tämän parempaa ei olisi voinut löytää. 

Voi olla että pienen paikkakunnan etuja on se, että "kaikki tuntevat kaikki", joten ehkä täällä harkitaan hiukan enemmän sitä minkä kuntoisia tavaroita kehtaa myyntiin laittaa.

Tänään piti tehdä koekattaus näillä lautasilla. Hyvältä näyttävät vieläkin. Tuli ihan pääsiäistunnelma, eikä pääsiäiseen pitkä aika enää olekaan.

Uskon että tulen silloin tällöin käyttämään näitä keltaisia lautasia valkoisten kanssa, sillä väri on hillitty ja helposti yhdistettävissä muihin väreihin.

Ja mitä nämä ihanuudet sitten tarjouskilpailun päätteeksi tulivat maksamaan?

41€ maksoin kuudesta lautasesta ja se oli mielestäni edullinen hinta uudenveroisista lautasista, vai mitä?

Nyt alkaa astiakaapissa olemaan niin kauniita lautasia, että olisin valmis ruuvaamaan ovet irti kaapista, mutta J ei suostu siihen, joten ehkä pidän sitten ovia raollaan että voin aina ohikulkiessani vilkaista lautaspinoa :)

💛💛💛

 

Vaihtelevaa

Oikullista ja vaihtelevaa on kevättalven sää. Se on taas saatu kokea. Runsas viikko sitten lumet olivat kutakuinkin sulaneet ja teimme retken LEMBÖTEN vanhalle kappelille, joka on sinne aikoinaan pystytetty merenkulkijoita varten.

Mukava oli kulkea hyvässä maastossa. 

Kappelin lähellä olevalla rannalla on vanha vene, joka on rakennettu viikinkiaikaisten veneiden mallin mukaan. Veneen vierellä on pöytä ja penkit piknikiä varten, eivätkä maisematkaan huonot ole. Meri on täällä vielä jäässä.

Lemböten kappelilla kannattaa käydä. Maasto on suurimmalta osalta helppokulkuista metsätietä, mutta kappeli sijaitsee mäellä johon kuljetaan jyrkähköä rinnettä, joka on kuitenkin hyvin lyhyt.

Sää oli kaunis ja raitista ilmaa saimme mukavasti.

Yhtenä päivänä kävelimme kotimme lähellä olevaan Färjsundetiin. Färjsundet on Finströmin ja Saltvikin kuntien raja. Sillalta on mukavat näkymät ympäröiviin maisemiin ja jos kahvihammasta kolottaa, niin kannattaa poiketa vieressä olevaan UFFE PÅ BERGET-kahvilaan. Kahvilasta on mahtavat näköalat ja kahvileivät ovat herkullisia. Kahvilalla on myös näköalatorni josta näkee vielä kauemmaksi.

Kahvila on auki kesäaikaan. Toivottavasti koronatilanne sallii aukiolon  tulevana kesänä.

Ohut jääpeite kattoi vielä vedenpinnan.

Parin päivän takainen lenkki tehtiin Maarianhaminan rantamaisemissa Östernäsissä. Aurinko lämmitti muuten raakaa säätä. Hieno merkitty kävelypolku lähellä kaupungin keskustaa.

Yksi uusikin käyntikohde meille tuli tutuksi noin viikko sitten. Ajoimme kaunista reittiä Maarianhaminasta Järsöhön. JÄRSÖN LUONTOPOLKU on kaksi kilometriä pitkä helppokulkuinen polku, joka kulkee osittain kallioilla ja muutamissa paikoissa pitkospuita pitkin. Pitkospuita oltiin uusimassa parhaillaan.

Me kuljimme "valkoista" polkua, mutta valittavana oli muitakin vaihtoehtoja, jotka kaikki on piirretty pysäköintialueen vieressä olevaan karttaan. Polut on hyvin merkitty joten eksyä ei voi. Jätimme auton kauempana olevalle pysäköintialueelle, mutta toinen pysäköintialue löytyy ihan polkujen lähtökohdasta, jossa on myös grillipaikka ja pöytiä. 

Meillä olikin kahvikori mukana ja oli kiva avata uusi piknik-kausi maisemia ihaillen.

Tänään sitten oltiinkin taas talvisessa kelissä, sillä yöllä oli tullut lunta. Iltapäiväksi on ennutettu vesisadetta, joten kovin pitkäaikaista lumimaisemaa ei taidettu saada.

Eikä haittaa vaikka lumi sulaakin. Oltiin jo niin keväisissä tunnelmissa. Maarianhaminassa yhden talon seinustalla kukkivat jo krookukset.

Kevään vaihtelevat säät ovat aina jotenkin rasittavia. Mielestäni talvella saa olla talviset olosuhteet, mutta jos lumet sulavat ja ilma lämpenee, niin sitten ei tarvitse enää tulla uutta talvea.

Tuli tästä mieleen sellainen hauska juttu jonka eräs tuttu joskus kertoi. Vanhempi sukulaistäti oli sanonut, kun tuskailtiin takatalvea, että "parempi että kaikki tulee nyt alas, niin sitten saa kesä tulla". Tuli mieleen, että onko tuolla taivaassa joku lumivarasto jonka pitää ensin tyhjentyä ennenkuin kesä voi tulla?

Miten teillä päin, onko talvi vai kevät?

💙💙💙