TAMMIKUUN JUTTUJA

TAMMIKUU 2020:

- villasukkia
- kissoja
- valokuvaamista
- patikointia
- muumimukeja
- Nuutinpäiväkarkkeja (ei itselle)
- kuuraa
- terveellistä syömistä

Vaikka tammikuun mieltääkin tosi pitkäksi kuukaudeksi, niin tänä vuonna mielestäni sekin meni hujauksessa. Sää on ollut vaihtelevan leuto, sekä aurinkoa että hiukan sadettakin. Pakkaspäiviä ei täällä etelässä pahemmin ole ollut, lumesta puhumattakaan.

Nyt on jo alkanut päivä pidentyä. Pihamme pensaassa ovat lehden alut jo aika pitkällä, uskomatonta. Tiedä sitten miten niiden käy jos nyt iskee tosi talvi.

Tammikuun kuukausikollaasi näyttää iloiselta ja värikkäältä.

Lisää tammikuisia tunnelmia ja tuntoja näet TÄÄLTÄ.

IHANAA VIIKONLOPPUA SINULLE!

💙💙💙

HANKI ASTIOITA UUDELLA TAVALLA

kuva https://astiapalvelu.arabia.fi/

Törmäsin itselleni aivan uuteen ilmiöön: astialainaamoon. Kaikkihan varmaan tiedämme että ainakin vaatteita ja taideteoksia voi lainata, mutta nyt voi lainata astioitakin. 

Kun kierrättäminen on tänä päivänä tosi suosittua, niin tämän idean uskoisi pääsevän suosioon.

Mistä on kyse?

Arabia on perustanut palvelun astiapalvelu.arabia.fi josta voi kiinteää kuukausimaksua vastaan saada käyttöönsä haluamansa astiat. Sopimusaika on vähintään vuosi.

Astiastoja voi vuokrata 2 hengen astiastosta aina 12 hengen astiastoon ja valittavana on useita asiasarjoja, joten mieleinen löytyy varmasti jokaiselle.

kuva TÄÄLTÄ

Mitä tämä palvelu sitten maksaa?

Esim.- Mainio Sarastus-sarja 2:lle 5,90/kk (sis. 2 mukia, 2 kulhoa, 

           2 lautasta 19cm, 2 lautasta 25cm)

        - Mainio Sarastus-sarja 6:lle 14,90/kk

         -Mainio Sarastus-sarja 12:lle28,90/kk

kuva   TÄÄLTÄ

kuva   TÄÄLTÄ

kuva   TÄÄLTÄ



Miten palvelu toimii?

-Astiastoissa on siis kiinteä kuukausihinta ja niitä voi varata netin kautta TÄÄLTÄ .

-Toimitus annettuun osoitteeseen veloituksetta

- Sopimusaika vähintään vuosi

- Rikkoutuneen astian voi vaihtaa uuteen Arabian ja Iittalan myymälöissä

kuva   TÄÄLTÄ



Kun sopimus päättyy:

1. Lunasta astiat omaksesi jos haluat, maksamalla lunastushinnan,

      esim. KoKo 2:lle lunastushinta 20€, 8:lle 80€, 12:lle 120€

tai

2. Palauta astiat Arabian tai Iittalan myymälään. Astioiden tulee tällöin olla 

    ehjiä ja siistejä, mutta käytön aiheuttamaa luonnollista kulumaa saa olla. 

kuva    TÄÄLTÄ

Mielestäni tämä on aivan mahtava mahdollisuus vaikka kokeilla jotain astiasarjaa vuokraamalla ensin vaikka vain kahdelle hengelle ja jos astiat tuntuvat hyviltä, niin sitten tekee hankinnan suuremmasta määrästä.

Lisää kierrätyksestä Iittalan Vintage-sivulla täällä.

Kertyyhän noista kuukausimaksuista jonkinmoinen summa, mutta laatuastiat eivät halpoja ole.

Onko jollain jo kokemuksia ko. palvelusta? Tai voisitko itse harkita tämän kokeilemista?

MITÄ NÄMÄ OVAT?

Tämä talvi on, ainakin tähän asti, ollut poikkeuksellinen, siitä kai kaikki voidaan olla jotakuinkin yhtä mieltä. Lappi hukkuu lumeen ja etelässä ei lunta ole ollenkaan.

Meillä päin on yhden kerran tänä talvena tullut lunta, ehkä noin sentin verran. Nyt on maa paljaana ja ruohikot vihertävät.

Tuulta on saatu melkoisesti ja yhtenä päivänä huomattiin että lintulaudalta oli katto lentänyt maahan. Nyt se on varmuuden vuoksi sidottu narulla kiinni.

Linnuille olisi tarjolla kuorittuja auringonkukansiemeniä, mutta linnut ovat tainneet löytää paremmat apajat, sillä pitkään aikaan ei ole yhtään vierailijaa laudallamme käynyt.

 

Pensaista puskee uutta vihreää. Mitenkähän käy jos kovat pakkaset ja lumipyryt kuitenkin tulevat tännekin?  Lehtien vihreä kilpailee huomiosta reunusnauhan kirkkaan vihreän kanssa. On se ruma, mutta toimii hyvin tässä viettävässä kukkapenkissä. Sitä on saatavissa hillitymmänkin vihreänä, mutta se väri tuntui olevan kaikkialta lopussa silloin kun sitä tarvitsin. 

Heinä, joka minulla kasvoi koko kesän ruukussa, on nyt syksystä saakka ollut maahan kaivettuna ja näyttää voivan hyvin. Se sopii kyllä paremmin ruukkuun mielestäni, joten kevään tullen laitan sen taas ruukkuun, jos on silloin vielä hengissä.

 

Lintulaudan alle on tipahtanut auringonkukan siemeniä. Nyt maasta nousee joitain vihreitä alkuja, enkä tiedä ovatko ne auringonkukan alkuja, vai syksyllä istuttamiani sipulikukkia. Asia selviää kunhan hiukan kasvavat.

Osaatko sinä näistä pienistä aluista sanoa mitä ovat?

 

Hopeahärkki jonka viime keväänä istutin käytävän reunuskasviksi kapeana nauhana, on levinnyt niin suureksi matoksi että kohta pitää sitä ruveta karsimaan. 

Vaikka lunta ja pakkasia ei olekaan, niin vielä pitää malttaa jokunen kuukausi odotella että pääsee pihaa muokkaamaan.

Nyt on hyvää aikaa tehdä käsitöitä. Ja kyllä olen tehnytkin. Minuun on iskenyt oikea "neuloosi" ja en tekisi mitään muuta kuin kutoisin.

Nämä pitkät, polveen asti ulottuvat villasukat Marimekkokuviolla valmistuivat pari päivää sitten.

Kyllä ovat sormet kovilla näitä värkätessä, mutta kun on niin mukavaa puuhaa, niin ei malta olla tekemättä. 

Sukat on tehty tyttärelle, mutta en malttanut olla kokeilematta niitä omiin jalkoihini. Hyvin sopivat ja voi olla että teen itsellenikin tällaiset. Nyt kuitenkin ensin toiselle tyttärelle on tulossa samanlaiset, vaikkakin hiukan eri väreillä.

 

Tyttärentytär puolestaan sai tällaiset. 

Ulkoilu ja kävelylenkit ovat jääneet vähiin viime päivinä kun nojatuoli kutimineen vetää puoleensa. Nyt on kuitenkin ryhdistäydyttävä tuon asian suhteen. Sadetta on luvattu täksi päiväksi, joten viisainta lähteä liikkeelle nyt heti kun ei sada,  ettei sateesta myöhemmin tule este ulkoilulle. 

REIPASTA UUTTA VIIKKOA, TAMMIKUUN VIIMEISTÄ JO!

💗💗💗

AHVENANMAAN VINKKI 1/2020

Aamu oli tosi kaunis ja se sai meidät lähtemään luontoon ja vuoden ensimmäiselle piknikille. Suuntanamme oli Herröskatan, joka on luonnonsuojelualue, Lemlandin kunnassa, n. 40km Maarianhaminasta.

Herröskatanilla on lyhyt vaellusreitti n. 1,6km, helppokulkuisessa maastossa.

Autojen pysäköintipaikka on alueen ulkopuolella, ja siitä  kävellään jonkin matkaa tietä pitkin, kunnes saavutaan pienelle hiekkarannalle. Jos on vaikeuksia liikkumisen kanssa niin autolla voi jatkaa vielä pysäköintipaikalta eteenpäinkin, kunnes saavutaan rantaan.  Invapaikoitus löytyy ihan tämän pikkuisen hiekkarannan vierestä. Tosin alueella ei muuten taida päästä kovin laajalle pyörätuolilla liikkumaan, mutta rannalle katselemaan ohikulkevia laivoja ainakin pääsee.

Ja grillipaikka on myös tässä. Pöytä ja penkit grillin vieressä mahdollistavat aterioinnin hienossa paikassa ihan rannassa. Grillauspaikkoja löytyy alueelta muualtakin ja ne on merkitty pysäköintipaikan vieressä olevalle taululle.

Siisti huussi on  invaparkkipaikan ja grillausalueen läheisyydessä.

Satuimme paikalle juuri kun Amorella meni ohitse matkalla Maarianhaminaan. Aurinko lämmitti mukavasti ja sai veden kimaltamaan niin että silmiä häikäisi.

Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran olimme täällä käyneet, olemme usein laivalla kotiinpäin tullessa katselleet ikkunasta koska tämä niemenkärki näkyy. Niemenkärjen maamerkkinä näkyy lintutorni. Ja kun se näkyy, niin siitä kestää noin tunnin verran että ollaan perillä Maarianhaminassa.

Viime käyntimme jälkeen tänne on ilmestynyt hieno puusilta jota pitkin piti tietenkin kokeilla mennä, vaikka toistakin kautta rantaan lintutornin luokse olisi päässyt.

Tuulensuojassa auringonpaisteessa oli tosi lämmintä, mutta rantaa lähestyessä tuuli ja sen mahtava humina kuuluivat ja olo alkoikin heti tuntua viileämmältä.

Siellä lintutorni jo näkyykin. Olen tainnut joskus kiivetä sinne ylös, mutta nyt ei enää moinen houkuttele. Upeat maisemat sieltä avautuu.

Ihailin harmaita kallioita ja vihreitä havupuita ja pensaita, jotka kesällä tarjoavat monia rauhallisia ja tuulensuojaisia paikkoja auringonpalvojille tai luonnonystäville. Kalliot saattavat näin talvella, tai sateen jälkeen olla hyvinkin liukkaita joten hiukan varovainen kannattaa niillä hypellessä olla.

Lintutornin rappusille oli laitettu lappunen jossa sanottiin torniin kiipeämisen tapahtuvan omalla riskillä. Puiset rappuset voivatkin olla liukkaita talvella, mutta nyt sitä vaaraa ei varmaan ollut. En lähtenyt kokeilemaan. Mutta eräs toinen lähti, tietenkin. Tuli sentään ehjänä alas.

Emme kävelleet kaikkia polkuja täällä, mutta mukavan kävelylenkin kuitenkin teimme. Kun tulimme takaisin auton luo, joimme pystykahvit auringossa. Kesällä olisimme ottaneet eväskorin mukaamme rantaan ja istuneet kalliolla näkymistä nauttien. Täällä parkkipaikalla näkymänä oli vain korkeat puupinot, joita kaikkia ei vieläkään ole saatu korjattua pois vaikka ennätysmyrskystä on jo yli vuosi.

Mieli oli hyvä kun tuli lähdettyä ulos luontoon. Ei tarvita sen ihmeempiä elämyksiä, sillä luonnossa liikkuminen itsessään on jo mahtava elämys ja tyytyväisyyden tuoja, vai kuinka?

💚💚💚 

MEILLÄ ON KISSANPÄIVÄT

"Hei! Minä olen Mimi. Olemme veljeni Elviksen kanssa olleet pari päivää ihan kahdestaan kotona kun muu perhe lähti kyläilemään mantereelle."

"Onneksi mummi asuu ihan tuossa naapurissa ja hän on luvannut katsoa peräämme ja antaa meille ruokaa kun olemme kaksistaan. Meillä ei ole mitään kissanluukkua, joten tarvitaan ihminen avaamaan ovi meille että pääsemme ulos ja sisälle takaisin."

"Onhan meillä toki hiekkalaatikkokin tuolla kylpyhuoneessa, mutta ei siihen viitsi mennä kuin jos ihan pakko on. Kivampi on asioita toimittaa ulkona ja saa samalla tutkiskella paikkoja tässä lähistöllä. Kauaksi omasta kotipihasta emme koskaan lähde, mutta hiukan laajemmalle kuin omalle pihalle sentään meillä on tapana mennä." 

"Mummi nappasi minusta kuvan, mutta tuli hiukan epäselvä kun tietysti liikautin päätäni juuri kun kuvaa otettiin."

"No moi vaan minunkin puolestani! Minä olen Elvis, tuon Mimin isoveli. Tai veli ja veli, eihän meillä samoja vanhempia ole, mutta kuitenkin. Ollaan tultu ihan hyvin toimeen. Minä olen poikakissa ja tuo Mimi on tyttökissa. Onneksi isäntäväkemme on huolehtinut siitä ettei meille kuitenkaan perillisiä tule, sillä kaksi kissaa samassa perheessä on meidänkin mielestämme ihan sopiva määrä."

"Mimille meinasi käydä huonosti noin vuosi sitten, sillä jokin tai joku oli raadellut hänen toisen takajalkansa niin että se vaan roikkui ihan voimattomana.  Mietittiin jo amputoimistakin ja olisi ollut kauheaa jos pikkusisko olisi joutunut lopun ikäänsä kolmella tassulla hyppelemään. Lääkäri kyllä sanoi että kissat yleensä selviävät ihan hyvin kolmellakin jalalla, mutta kauhealta se kuulosti."

"Sitten lääkäri halusi kuitenkin kokeilla muuta keinoa ja lastoitti Mimin jalan. Lasta tuki jalkaa hyvin ja Mimi rupesikin melkein heti kävelemään sillä jalalla. Vaikka hiukan hassulta hänen kävelynsä näytti ja meitä hiukan hymyilyttikin se tyyli, mutta emme näyttäneet huvitustamme Mimille."

"Jalka parani kuin paranikin, mutta kun lasta poistettiin niin näky oli kyllä surkea. Jalka oli ohentunut puoleen siitä mitä se alunperin oli ollut. Mimi kuitenkin rupesi sitä käyttämään reippaasti ja ei kestänyt kauaakaan kun jalka oli saanut lihasta lisää ja kohta se oli ihan samanlainen kuin toinenkin takatassu."

"Mummi kävi juuri antamassa meille aamuruoan ja olemme nyt pesseet itsemme, joten taitaisi olla aika lähteä ulos. Ovikin on jo raollaan. Elvis on jo menemäisillään ulos, mutta kääntyi kuitenkin katsomaan tuleko Mimi ollenkaan mukaan."

Mimistä on ehkä tuon aikaisemman tapaturman johdosta tullut hiukan arka ja hänellä kestää aina jonkin aikaa ennenkuin hän uskaltautuu ulos. Yleensä hän menee ensin tuolin alle ja sieltä tähyilee onko reitti turvallinen.  

Yhä jatkuu mietiskeleminen. Elvis tuijottaa jo keskittyneesti ulos ja aikoo ehkä jo mennä, mutta Mimin huomio on kiinnittynyt johonkin ihan muuhun. 

"Ei tuota siskoa jaksa odottaa. Naisilla aina kestää lähteminen niin kauan". Ja niin lähti Elvis yksinään ulos. Hännänpää vain vilahti oviaukossa.

Vaan mihin hävisi Mimi?

"No täällähän minä, omassa pahvilaatikossani. Tämän tekivät lapset meille kivaksi piilopaikaksi. Täältä on mukava seurata mitä muut tekevät ja täällä tuntuu turvalliselta olla. Mutta taidan minäkin kuitenkin lähteä ulos."

Nyt ovat molemmat kissat ulkona ja mummi pääsee lähtemään omaan kotiinsa. Kissat viihtyvät yleensä muutaman tunninkin ulkona. Yleensä Elvis tulee aikaisemmin sisälle ja Mimi ehkä vasta iltapäivän ruokinnalle.

Nyt on jo ilta ja Elvis on jo aikoja sitten tullut sisälle, mutta Mimiä ei näy. Tai kävi hänkin syömässä, mutta on nyt taas ulkona.

Elvis pitää mummille seuraa ja kuvittelee ehkä jotain ruokaa taas saavansa kun istahti tuohon pöydän päähän.

Tarkkaavainen on Elviksen ilme. Taitaa kuulla jotain ääniä ulkoa, vai näkikö kärpäsen? 

"Hyvin meni viikonloppu vaikka perhe olikin poissa. Palvelu pelasi ja saatinkohan me mummilta hiukan isommat ruoka-annokset kuin mitä yleensä saadaan. Ei kerrota kuitenkaan kenellekään."

"On meillä aika kissanpäivät!"

IHANAA UUTTA VIIKKOA SINULLEKIN!

t. Elvis & Mimi

😸😺

NYT NÄITÄ TULEE!

Käsityövimma on iskenyt minuun, niin kuin aina talvisin. Kudon (tai neulon hienommin sanottuna) sukkia. Niiden kutomiseen tulee oikein himo kun alkuun pääsee.( Näitä kuvan sukkia en kuitenkaan ole itse kutonut vaan ne ovat allaolevan kirjan sivuilta.)

Kun sitten  luin Arjen Helmiä-blogista kaimani Kristiinan postauksen JonSukista niin se oli menoa. Hänen kutomansa sukat olivat aivan ihanat. Olin näitä sukkia jo jossain netissä aikaisemminkin ihaillut, mutta nyt sain tietää mistä sukista oikein on kyse.

Kristiina vinkkasi mistä hän oli ohjeet sukkiinsa saanut. Kyseessä on JonSukat Villasukkarakkautta-kirja. Tilasin heti itselleni tuon kirjan ja muutaman päivän päästä se minulle tulikin.

Kirjan on kirjoittanut Jonna Nordström, joka on myös suunnitellut kirjan sukkien mallit. 

En ollut koskaan aikaisemmin kutonut kirjoneuletta. Kerran, pari olen yrittänyt, mutta yritys tyssäsi heti alkuunsa kun langat nurjalla puolella kiristivät ja neuleesta tuli yhtä käppyrää. Olin jo melkein luopunut yrityksistä tehdä kirjoneuletta, kunnes luin Kristiinan postauksesta että hänkään ei ollut kirjoneuleita aiemmin tehnyt ja nyt oli kuitenkin saanut aikaan hienoa jälkeä.

Selailin kirjaa ja ihailin sen ulkonäköä ja sitä miten ihanalta jopa kirjan sivujen paperi tuntui sormissa.

Nyt tuntui että voishan tästä jotain tullakin.

Ja tulihan siitä. Valitsin ensimmäiseksi kirjoneuleyrityksekseni ne sukat, jotka vaikuttivat helpoimmilta tehdä eli mallin nimi on Jonskit.

Kaikissa JonSukissa työläin ja vaikein vaihe on varren kutominen. Voi miten aloittelijan sormet joutuivat koville kun yritti saada lankoja pysymään oikeassa järjestyksessä etusormen päällä! 

Ja mitä kaikkia outoja sanoja tuli ohjeissa vastaan: lankadominanssi, lankajuoksut, kiepautus, langan sitominen, valepalmikko jne. Kaikista oli kuitenkin selvät ohjeet ja hyvin loppujen lopuksi selvisin näiden tekemisestä.

Nyt ovat ensimmäiset sukat valmiit ja olen päätellyt langat ja höyryttänyt sukat. 

Täysin tyytyväinen en lopputulokseen kuitenkaan ole. Kun sukat olivat valmiit huomasin varressa virheelliset kohdat, mutta niiden korjaaminen on nyt myöhäistä.

En myöskään tiennyt näitä tehdessä, miten tehdään kun vaihdetaan väriä neuleessa. Tein yksinkertaisesti niin että solmin langat toisiinsa. Mietin kuitenkin että miltä lankojen solmut tuntuvat, vai tuntuvatko jalkapohjissa, sillä solmut tulivat juurikin saumaan joka jää jalan alle.

Ohjetta tähän värin vaihtoon en kirjasta löytänyt, joten katsoin netistä ja siellä oli selkeät ohjeet. Solmuja ei tehdä. Nyt on sitten näissä ensimmäisissä muhkurat pohjissa.

Olkoon nämä ensimmäiset sukat harjoituskappale ja toivon ettei kukaan kurkista sukkien sisäpuolelle, sillä kovin siistiä jälkeä siellä ei ole.

JonSukissa jalkaterä kudotaan aina raidalliseksi ja ennen kärkikavennuksia tulee aina raita joka on samaa tehosteväriä kuin kantapää, teräosa ja varren resorit, eli näissä tuo punainen. 

Aloitin jo uusia sukkia. Nyt tulee erilaiset ja pidempivartiset. Ei aavistustakaan kuka näitä tekemiäni sukkia tulee käyttämään, mutta kun on kiva tehdä, niin teen. Nämä sukat ovat nimeltään JonMari ja niihin tulee Marimekko-kankaista tuttuja kuvioita.

Nyt on into niin piukassa, että kaikki muu tahtoo jäädä!

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

💙💙💙

HELPPO KEINO LISÄTÄ VIHREÄN SYÖNTIÄ

Luin Me Naiset-lehden nettisivulta mielenkiintoisen artikkelin Ulrikasta, joka on vegaani ja hän on kehittänyt systeemin jolla kasviksia tulee syötyä enemmän ja ne ovat helposti otettavissa käyttöön.

Minulle ainakin, ja varmaan monelle muullekin, on tuttua se, että jääkaapissa on vaikka mitä kasviksia ja juureksia, mutta kiireessä, tai jos laiskottaa, tulee napanneeksi vaan pari tomaattia ja kurkun viipaleen lautaselleen. Ja niin saattaa sitten käydä niin että jotkut vihanneksista jäävät nuutumaan jääkaapin laatikkoon, eikä niitä sitten enää tule syötyä.

Ulrika oli keksinyt että jos hän pilkkoo kasviksia jo valmiiksi rasioihin, niin siitä tulee automaattisesti otettua lautaselle kun kaikki on jo valmiiksi pienennettyä.

Meillä syödään jo muutenkin aika kiitettävässä määrin vihanneksia, mutta enemmänkin voisi syödä. Innostuin tuosta valmiiksi pilkkomisesta kovasti ja päätin että se olisi kokeilemisen arvoista.

Ostimme kauppakäynnillä mm. paprikoita, punakaalia, kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Porkkanoita meillä oli ennestään.

Lehden jutussa mainittiin että Ulrika oli ensin kokeillut pakata pilkkomansa kasvikset muovirasioihin, mutta niissä kasvikset eivät säilyneet oikein hyvin, sillä kannet eivät olleet tarpeeksi tiiviitä.

Meillähän noita muovirasioita on joka lähtöön, sillä olen joskus ollut Tupperware-myyjä. Ne ovat kuitenkin jo monia vuosia vanhoja, joten arvelin etteivät niidenkään kannet enää ihan tiiviitä ole ja niin hankimme lasisia rasioita, joissa on tiiviit kannet. Näitä olikin sopivasti tarjouksessa Clas Ohlsonilla ja niitä sai kolme kahden hinnalla. Ostimme kuusi rasiaa, kolme pienempää ja kolme isompaa. Enemmänkin olisi tarvittu, mutta nämä saavat nyt riittää ensi hätään.

Punakaalin ja porkkanat raastoin yleiskoneella ja hetkessä meillä olikin rasiallinen tuoretta porkkanaraastetta ja toinen rasiallinen punakaalia.

Yhteen rasiaan sain mahtumaan kaksi paprikaa. Ne siivutin ihan tavallisesti veitsellä. Tästä on helppo ottaa vaikka leivän päälle, eikä tarvitse joka kerta erikseen siivutella ja pestä veitsiä ja leikkuulautaa kun teki samalla kertaa vähän suuremman satsin. 

Kaikkia porkkanoita en saanut mahtumaan rasiaan, joten jätin ne vielä kokonaisiksi. Olisihan ne voinut samalla raastaa ja laittaa pakastimeenkin. Pakastettaessa raasteesta tulee erittäin mehevää, kannattaa kokeilla. 

Rasiat vievät vähän tilaa jääkaapissa ja ovat siitä mukavia että niistä näkee kantta avaamatta sisällön. Nämä lasirasiat sopivat myös ruoantähteille ja niissä voi lämmittää ruokaa joko mikrossa tai tavallisessa uunissa. Ne kestävät myös konepesun. Näiden nimi taisi olla eväsrasia, eli eväät vaikka töihin kulkevat kätevästi näissä. 

Uskon että tällainen etukäteen pilkkominen ja raastaminen sopii erityisesti kiireisille, mutta myös meille vähemmän kiireellisille se tuntuisi olevan hyvä keino syödä enemmän terveellisiä ruoka-aineita.

Vihannekset säilyvät lehtiartikkelin mukaan näin pakattuina 3-4 päivää. Meidän rasialliset tuskin niin pitkää aikaa riittävät, joten parin päivän päästä on taas aika kokeilla uusia raastettavia! 

ONKO TÄMÄ PERINNE SINULLE TUTTU?

"Hyvä Tuomas joulun tuopi,
paha Nuutti pois sen viepi"

Tuo lausepari on varmaan tuttu useimmille. Se kuvaa joulunajan pituutta, eli joulu alkaa Tuomaan päivänä 21.12. ja loppuu Nuutin päivänä 13.1.

Nuutinpäivän viettoperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Nuuttipukit, jotka entisaikaan kiersivät talosta taloon naamioituneina, kerjäsivät olutta ja ruokaa ja olivat siihen aikaan aikuisia, sekä miehiä että naisia. Naamioituneita he olivat ettei heitä tunnistettaisi.

Nuuttipukkiperinne on vanha ja nimensä se sai tanskalaisesta pyhimyksestä Knut Pyhästä.

Nykyisin nuuttipukkeina kulkevat lapset. He koputtavat oveen ja kysyvät saavatko tulla siivoamaan joulun pois. Tästä "siivoamisesta" he saavat palkkioksi makeisia tai ehkä pienen rahasumman.

Täällä Ahvenanmaalla tuo nuuttipukkiperinne vielä jatkuu, joskin tuntuu että se viime aikoina on vähentynyt. 

Onko sinun kotiseudullasi tätä perinnettä?

Tänään siis joulu virallisesti päättyy.

HYVÄÄ NUUTINPÄIVÄÄ!

💚💚💚

SOKERILLA KUORRUTETTU

Tänään sai nauttia kauniista aamusta. Täysikuu oli mennyt menojaan ja päivä valkeni värjäten koko maiseman vaaleanpunaiseen. Että voi talviaamu olla kaunis! Lunta ei ole, mutta kuura peitti maan ja kaikki pinnat tehden ne pehmeämmän näköisiksi, kuin sokerilla kuorrutetuiksi.

 

Taivas oli värjäytynyt vaaleanpunaiseksi. Pessimisti minussa muisti heti tutun vanha sanonnan "Iltarusko tuulen nostaa, aamurusko paidan kastaa", mutta juuri nyt hetki oli täydellisen kaunis. 

Koska olin vielä yöpaidassa, kuvasin maisemaa terassilta. Nautin niin näistä rauhallisista aamuista jolloin ei ole kiirettä mihinkään. Mieleen muistuu aikaiset työaamut jolloin ennen seitsemää hiippailin töihin Maarianhaminan aamuautioita katuja pitkin, tai kun kesäaamuisin ajelin mökiltä töihin ja viikonloppuisin, koko matkalla saatoin kohdata vain yhden ainoan vastaantulevan auton.

TOIVOTTAVASTI SINULLAKIN OLI YHTÄ KAUNIS AAMU!

💟💟💟