KEVÄÄN JA KESÄN MUISTO

Sain jo jokin aika sitten Kivisen Vilmalta haasteen jossa näytetään kuvia kevään ja kesän varrelta. (Toivottavasti ette ole ihan jo kyllästymiseen asti nähneet samanlaisia kuvia blogipostauksissani.)

Kevään ensimmäisiä kukkijoita ovat orvokit jotka eivät kevään oikullisista säistä ole moksiskaan ja kukkivat kiitollisina pitkälle kesään. Jotkut saavat ne kukkimaan kauniina koko kesänkin, mutta siihen minä en pysty, vaan viimeistään juhannuksen maissa laitan ne kompostiin.

Tämän kevään ja kesän suurin ja ainoakin projekti oli lasiterassin, kesähuoneen valmistuminen. Siitä on haaveiltu ja vihdoin se saatiin toteutetuksi. Ja miten monet hetket siellä onkaan vietetty! Ei ole haitannut sade eikä tuuli ja jos aurinko on liikaa lämmittänyt niin avataan ovi ja seinällä oleva luukku.

Nyt syksyn tullen kun siellä ei enää tarkene, niin tuotiin grilli ulkoa tänne talvisäilöön. Pari tuoliakin ja pikku pöytä ulkoa saatiin tänne mahdutettua ja nyt ovat hyvässä suojassa. Se lämmitin on vieläkin hankkimatta ensimmäisen epäonnistuneen oston jälkeen ja voi olla ettei sellaista hankitakaan.

Keväällä ja alkukesällä tehtiin useita luontoretkiä kevään kukkaloistoa ihaillen ja kuvaillen. Kevät taitaakin olla sitä kauneinta aikaa täällä Ahvenanmaalla. Ihanaa että korona-aikaan pystyy sentään nauttimaan täysillä luonnosta ja ulkoilma-elämästä.

Tänä keväänä tai oikeammin alkukesänä pääsimme myös juhlimaan yo-juhlia, tosin supistetusti. Aurinko paistoi ja voimme istua sekä sisällä että ulkona. 

Paljon tuli vietettyä aikaa mökilläkin. Tänä vuonna ei viljelty tomaattia ja kurkkua ollenkaan vaan pidimme välivuoden siltä osin. Kasvatuslaatikoissa kasvihuoneen ulkopuolella kasvatettiin kuitenkin hernettä, tilliä ja salaatteja.

Loppukesällä innostuin pyöräilyyn hankittuani sähköavusteisen polkupyörän. Satoja kilometrejä ehdin sillä ajella ennen syyssateita. Nyt on ollut taukoa juurikin sen vuoksi että sateella ja myrskytuulella en sentään polkemaan lähde. Ja sairastelu vei viimeisenkin innon ja jaksamisen pyöräilyyn.

Mutta mielessä siintää jo ajatus keväisistä pyöräretkistä. 

 

Tällaisia tunnelmia oli minun kesässäni. Entä sinun? Haastan mukaan kaikki jotka haluavat osallistua. Kiva olisi kuulla  ainakin kommenteissa miten kesäsi meni.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛

MITÄ NYT KUULUU?

Hei!

Pieni kaupunkikierros tehty tänään. Ihailin kirjaston ja Alandica-konserttitalon välissä olevia istutuksia ja ruskan värjäämiä puita. Oltiin liikkeella "jo" puoli yhdentoista aikaan aamupäivällä ja kaupunki oli melkein aavemaisen tyhjä.

Joitakin kauppoja vasta availtiin. Oli kiva kierrellä keskustassa ilman varsinaista asiaa. Tein kirjaostoksia, kun kirjakaupassa sai kolme suomenkielistä pokkaria kympillä. Valikoima ei ollut suuren suuri, mutta onnistuin kuitenkin löytämään kolme sellaista kirjaa joita arvelin lukemisen arvoisiksi. Lisäksi lainasin kirjastosta muutaman kirjan, joten lukemisesta ei nyt ainakaan tule puutetta.

Ja usko tai älä, löysin itselleni takin. En tosin kirpparilta, vaan ihan tavallisesta vaateliikkeestä. Näin tummansinisen kevyttoppatakin ja tykästyin siihen, eikä hintakaan ollut mahdoton, varsinkaan kun takeissa oli 25% alennus. Epäillen ettei se sovi kuitenkaan, menin sovituskoppiin ja ihme ja kumma se sopi päälleni!

Eilen viritettiin ekat valot terassille. Terassilla, vaikka katettu onkin, ei enää pahemmin tarkene istuskella, mutta valot näkyvät mukavasti sisälle. 

Näiden lisäksi meillä palaa pari lyhtyä joissa on  led-kynttilät joita ei aidosta kynttilänvalosta erota. Ne jäävät palamaan kun menemme nukkumaan ja sammuvat sitten itsestään. Huoletonta ja helppoa. Nämä lyhdyissä palavat led-kynttilät ovat olleet jo viime vuonna käytössä ja toimivat hyvin patterit vaihdettuamme.

Sen sijaan pienessä lyhdyssä joka meillä myös on terassilla, oli pieni tuikkukynttilän kokoinen led-kynttilä, joka ei kestänyt kylmässä. Aluksi se paloi hienosti, mutta parin päivän jälkeen se ei enää syttynyt ja silloin muistimmekin, että samalla tavalla kävi viime vuotiselle pikkuiselle led-kynttilälle.

Minä voin jo hyvin, mutta antibiootit väsyttävät aika lailla. Kerran, pari päivässä pitää mennä ainakin hetkeksi lepäämään. Ruoka on alkanut maistua, eivätkä tuoksutkaan enää pahemmin tee pahaa. Kahvi ei kuitenkaan maistu entiseen tapaan. Olenkin ollut jo yli viikon  ilman kahvia.

Kutsu ultraäänitutkimukseen tuli eilen ja myöskin aika lopputarkastukseen, jolloin tapaan kirurgin. Kaikenlaisiin kysymyksiin pitää vastata kaavakkeella ennen lopputarkastukseen menoa ja arvelenkin että tulossa voi olla sappileikkaus. Toivottavasti on.

Kiitos teille kaikille jotka olette kommentein jakaneet kannustuksia sekä täällä blogissa että Facebookin puolella. Olette kullan arvoisia! 💗

KIVAA VIIKONLOPUN JATKOA JA MUISTAKAA SIIRTÄÄ KELLOA TUNNILLA TAAKSEPÄIN YÖLLÄ!

💗💗💗

Olipahan viikonloppu!

Enpä tiennyt torstai-aamuna mitä viikonlopulla tulisi tapahtumaan. Olin jo muutaman päivän tuntenut tuttuja kipuja rintalastassa, kylkiluissa ja selän puolella. Sehän oli TIETZEN-syndrooma johon olen saanut diagnoosin pari vuotta sitten.

Mikä on TIETZEN-syndrooma? Se on kylkiluiden ja rustojen tulehdus, joka tulee ja menee ilman että tiedetään mikä nuo kohtaukset laukaisee. Se voi olla erittäin kivulias, eikä salli oikein minkäänlaista asennon muutosta ilman että sattuu. Mikään asento ei ole hyvä, eikä makuullakaan oikein pysty olemaan. Kun taas nousee ylös niin hetken päästä on päästävä pitkälleen.

Syytä tähän sairauteen ei tunneta, eikä sitä voida parantaa. Oireita voi lievittää särkylääkkeillä. Itselläni on aikaisemmin ainakin hiukan helpottanut erilaiset venyttelyt ja rintakehää avaavat liikkeet, mutta nyt niistä ei ollut apua. Onneksi tämä tauti on vaaraton.

Tällä kertaa oireet olivat kuitenkin tavallista kivuliaammat. Ne säteilivät myös selkään lapaluiden seutuville. Särkylääkkeitä otin, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Koska Tietzenissä on hyvin samanlaisia oireita kuin sydänkohtauksessa, rupesin miettimään jospa kuitenkin olisi kyseessä sydänperäinen vaiva.

Sain heti ajan terveyskeskukseen, jossa otettiin EKG, joka oli kuitenkin ihan normaali. Särkylääkereseptin kanssa menin takaisin kotiin.

Kärvistelin iltaan saakka särkylääkkeitä napsien, mutta olo ei vaan helpottunut. Lisäksi oli tullut huonovointisuutta ja oksensinkin kerran. Kipu tuntui nyt myös ylävatsalla ja säteili vyötärön molemmin puolin. Kaikki tuoksut ja ruoan ajatteleminenkin sai voimaan pahoin.

Vihdoin päätin soittaa akuutille ja kysyä neuvoa mitä tehdä. Muutaman kysymyksen esitettyään sairaanhoitaja jonka kanssa puhuin, kehoitti tulemaan sinne. Ajoimme kaupunkiin keskussairaalaan ja pääsin tutkimuksiin. Useampi tunti niissä meni kun aina piti odottaa jotain tuloksia. Taas otettiin sydänfilmi, verikokeita ym. Korona-testikin otettiin.

Lääkäri päätti ottaa minut sisälle osastolle tarkempia tutkimuksia varten, mistä olinkin helpottunut.

 

Osastolla pääsin neljän hengen huoneeseen, jossa onneksi ei muita ollut, joten sain olla kuin yksityishuoneessa. Tippa laitettiin ja annettiin särkylääkettä tiheään tahtiin. Välillä tuntui että olo paranikin, mutta sitten kivut taas palasivat. Osasyy kipuihin oli tuo Tietzen, mutta se ei selittänyt vatsan kipuja ja pahoinvointia.

Olin CT-kuvauksessa., minkä jälkeen lääkäri uskoi että kivut johtuvat sappeen (vai oliko se sappitiehyeisiin) kertyneestä sakasta. Nesteytyksellä asian pitäisi hoitua. Pääsin kotiin ohjeella ottaa Buranaa ja Panadolia neljä kertaa vuorokaudessa ja jollei olo parannu niin uudestaan yhteys akuutille.

Kotona perjantain ja lauantain välinen yö oli yhtä tuskan taivallusta, sanoisinko suoraan että helvettiä. Kivut olivat kovat eikä helpotusta tullut mistään. Särkylääkkeet eivät auttaneet yhtään, yökötti, missään ei saanut oltua. Aamun koittaessa päätin että uudestaan sairaalaan on mentävä. Soitin sinne taas ja kehottivat tulemaan sinne. Kysyivät tarvitsenko ambulanssia, mutta J vei minut sinne. 

Samat toimenpiteet kuin edelliselläkin kerralla. Korona-testin otto oli nyt suorastaan kivulias, vaikka edellisellä kerralla ihan siedettävä. Negatiivista näytti nytkin. Enemmän verikokeita ja muuta. Vatsan palpoimista niin että on arka vieläkin. Nyt kipu tuntui selvästi sapen kohdalla, oikeassa kyljessä. Diagnoosin tekemistä vaikeutti varmaankin se että mulla oli sekä noita Tietzen-oireita että nämä vatsaoireet.

Tälläkin kertaa monen tunnin tutkimusten jälkeen päädyttiin siihen että minut otetaan osastolle.

 

Nytkin pääsin samaan huoneeseen kuin edelliselläkin kerralla ja muita ei ollut tälläkään kerralla. Tiesin jo rutiinit joten ei enää kaikki ollut yhtä uutta kuin edellisellä kerralla. En ole ollut aikaisemmin potilaana sairaalassa, jos ei lasketa kahta kertaa kun olen synnyttänyt.

Päivä meni enimmäkseen nukkuessa, sillä väsymys oli kova kun en kolmeen yöhön ollut pystynyt nukkumaan. Nyt piti olla myös syömättä kun ei tiedetty mitä tutmuksia vielä otettaisiin. Antibiootti aloitettiin ja ravinto tuli tippapullon muodossa. Vähitellen aloin jopa tuntea itseni nälkäiseksi, mitä tunnetta ei muutamaan päivään ollut ollut. Olinkin ollut kaksi päivää syömättä, sillä mitään ei pystynyt suuhunsa laittamaan.

Päivän kohokohta oli kun illalla sanottiin ettei tarvitse enää paastota ja kysyttiin mitä haluaisin syödä. Kun tarjotin tuotiin eteeni tuntui kuin siinä olisi ollut juhlaillallinen, vaikka ateria koostuikin juustovoileivästä, jogurtista, tuoremehusta ja teestä. Yritin syödä varovasti ja kuulostelin tuntemuksiani ettei vaan olisi taas ruoka tullut ylös.

Yö meni hyvin, heräsin vain muutaman kerran ja yhden kerran pyysin lisää kipulääkettä. Aamulla oli vuorossa aamupala ja aamutoimet ennen lääkärinkiertoa.

Lääkäri kertoi perusteellisesti mistä kivut johtuvat ja selitti vaikka mitä. Osa varmaan meni minulta ohi, mutta pääosin uskon sisäistäneeni mistä on kysymys.

Sain kahdet antibiootit kotona otettaviksi ja lisäksi särkylääkettä. Tulossa on vielä neljän viikon päästä tehtävä sapen ultraäänitutkimus.

Sunnuntaina pääsin kotiin parempikuntoisena kuin muutamana viime päivänä. Kovin hyvä vointi ei vieläkään ollut, mutta siedettävä. Apteekin kautta kotiin lepäilemään. Illalla jaksoin jo kiinnostua tv:stäkin, joten parempaa kohti toivottavasti ollaan menossa.

Yö meni hyvin vaikkakin särkylääkettä jouduin yölläkin kerran ottamaan.

Sairaalaan en välttämättä enää haluaisi, mutta kyllä täytyy kiittää sairaalahenkilökuntaa kaikesta hyvästä hoidosta ja huolenpidosta. Olette mahtavia, kiitos!

Uskon että tervehtyminen vie vielä muutaman päivän, sen verran kuitti olo vielä on. 

MUKAVAA UUTTA VIIKKOA!

💚💚💚

 

EI TULLUT TAKKIA, MUTTA TULI ....

Hei!

Tänään näytän sinulle viimeisimmän kirpputorilöytöni. Se löytyi kun käväisin pikaisesti kotikyläni Emmauksessa. Takkia olin itselleni metsästämässä, mutta eipä löytynyt takkia vaan tällainen kummajainen.

Kauniit värit kiinnittivät huomioni heti ja pitelin sitä kädessäni, kääntelin ja katselin ja laitoin takaisin myyntipöydälle. Katselin muita tavaroita, mutta mitään mielenkiintoista ei näkynyt. Palasin takaisin tämän esineen luo ja päätin kuitenkin ostaa sen. Hinta oli 4€. 

En tiennyt mihin sen laittaisin, eikä siinä ollut minkäänlaista ripustussysteemiäkään, mutta ajattelin että kaipa se johonkin hyllylle sopii.

En oikein tiedä mitä tuo kaiverrettu kuva esittää. Näyttää niinkuin siinä olisi kaksi rekeä tai kelkkaa, mutta mitä esittää tuo kädet pystyyn nostanut ihmishahmo? Olisi kiva tietää miksi taiteilija on ihmisen näin piirtänyt.

Taulun/levyn kääntöpuolella on tekijän signeeraus. Uppsala ja Sweden oli helppo lukea, mutta nimi on joku Paula tai Paulan ja sukunimi ehkä alkaa F-kirjaimella. Keksin että tuo kirjain etunimen perässä onkin ehkä v eli voisi olla von jotain.

Googletin nimellä Paula v F ja sain tulokseksi Paula von Freymann. Netistä löysin tietoa hänestä. Hän on v. 1939 syntynyt suomenruotsalainen keraamikko joka asuu Ruotsissa. Hän on työskennellyt mm. Rörstrandin porsliinitehtaassa ja v:sta 1972 hänellä on ollut oma keramiikkaverstas Uppsalassa. Hän valmistaa mm. ruukkuja, vateja, lautasia ja koristekeramiikkaa. Paula von Freymann signeeraa tekemänsä teokset joko "PvF" tai "Paula v F".

Yritin löytää netistä tämän ostamani esineen kuvan ja jotain samansuuntaista löysinkin, mutta en juuri tätä. No se ei minua haitannut. Oli kuitenkin mielenkiintoista että sain tietää tämän esineen tekijän ja suunnittelijan.

J kiinnitti tähän pikku tauluun ripustuslangan ja niin se voitiin laittaa seinälle, tai hyllylle jos niin haluttaisiin.

Meillä oli jo ennestään olohuoneen lasikaapin vieressä pikku taulu ja Lappi-aiheinen seinäkoriste. Sovittelimme tätä uutta hankintaa samalle seinälle ja siihen se tuntuikin sopivan mitä parhaimmin.

 

Ehkä oli hyväkin etten sitä takkia kirpparilta löytänyt, sillä silloin olisi tämä ehkä jäänyt  ostamatta. On se kaunis vaikka en kuvan sanomasta tiedäkään.

💜💜💜

 

ONKO TÄMÄ NYT SITÄ?

Perjantain ja lauantain välisenä yönä iski flunssa joka sai olon tukkoiseksi ja päänsärkyiseksi. Finrexiniä join koko lauantain ja jouduin perumaan menon lauantaisiin synttärikutsuihinkin kun en halunnut ottaa riskiä tartuttaa muita. Harmitti, sillä tapaamiset ovat tämän vuoden aikana jääneet tosi vähiin. Tavallista varovaisemmaksi näinä aikoina on varmaan aika moni tullut ja ihan kauhealta tuntuu jos sattuu aivastamaan vaikka kaupassa. Aina kun on jotain hiukankin flunssaan viittaavaa oiretta, käy mielessä että onko tämä nyt sitä koronaa. Tuntuu että heti on joku tuijottamassa pahalla silmällä kun "sairas" on uskaltautunut asioimaan. Itselläni on allergiaa ja aivastelua ja kröhää on aika usein.

Tuo flunssa kesti tasan yhden päivän ja sunnuntaina olo oli jo ihan normaali. Mulla on näitä yhden päivän flunssia aina silloin tällöin.

Monena päivänä on ollut huono ja välillä sateinenkin ilma, mutta sunnuntaina paistoi aurinko täydeltä terältä houkuttaen ulos.

Pakkasimme reppuun kahvitermoksen ja voileipiä ja suunnistimme Herröön jossa tiesimme patikointireitin varrella olevan useita pöytiä joissa voisi juoda kahvit.

Aika moni muukin oli lähtenyt liikkeelle ihanaan syysluontoon. Kuljimme tuttuja polkuja ja näimme ohi lipuvan Ruotsinlaivankin. Kävi mielessä pari viikkoa sitten tapahtunut Amorellan pohjakosketus, mutta hyvin näytti purjehdus sujuvan, vaikka paikka on erittäin kapea. Kuvassa tuo kapeus ei vielä näy, sillä laiva on vasta saapumassa tuohon kapeaan kohtaan.

Löysimme pöydän ja penkit aurinkoisesta kohtaa ja istahdimme nauttimaan kahvista. Miten paljon paremmalta kaikki maistuu ja tuoksuukin luonnon keskellä.

Kahvihetken jälkeen kävelimme vielä rantaan ja jatkoimme sitten kulkuamme toista polkua pitkin takaisin autolle.

Mukava oli kulkea syksyisessä luonnossa auringosta nauttien. Mielessä kävi kuitenkin keväiset käynnit samassa paikassa. Vaikka syksyinen luonto on raikas ja ilma hyvä hengittää, niin kyllä tämäkin paikka on kauneimmillaan keväällä.

Toivon mukaan loputkin flunssan rippeet jäivät tuonne polulle. Ei ainakaan tarvitse pelätä ketään tartuttaneensa sillä vaikka muitakin oli yllättävän paljon liikkeellä niin alue on kuitenkin sen verran suuri ettei tungosta päässyt syntymään. Ja vastaantullessa, kuten ainakin täällä tapoihin kuuluu, tervehdittiin kaikkia vähintään hymyllä ja jatkettiin samantien matkaa.

Tämän päivän ohjelmasta ei suurempia suunnitelmia ole, mutta jos en muuta keksi, niin ainakin kaksi suurta mattoa odottaa hapsujen solmimista. Pyörälenkille en ehkä vielä uskaltaudu ja sääkin näyttää tänään vähän oikulliselta.

MUKAVAA PÄIVÄÄ JA SYYSLOMAA NIILLE JOILLA SELLAINEN MENOSSA ON!

💛💛💛

 

RUOKAPÖYDÄN TUOLIEN UUDET VÄRIT

Oikein mukavaa viikonlopun alkua!

Nyt tulee jo ties kuinka mones kotipostaus, mutta kun tänäänkin satoi niin eipä tehnyt mieli lähteä ulos kuvaamaan vaikka kaupungissa käytiinkin, niin että jos ei olis satanut  olisin voinut näyttää teille vähän syksyistä Maarianhaminaa.

Mutta nyt kaupunkikuvien sijasta on tyytyminen kodin tuunauskuviin. Ja kuten usein, niin minä olen toiminut suunnittelijana ja J on sitten toteuttanut suunnitelmani. Hyvin toimii tämä meidän tiimi.

Ruokapöytä ja sen tuolit ovat palvelleet meitä uskollisesti jo kymmeniä vuosia. Aikanaan ne Iskusta ostettiin kun Turussa asuttiin ja ne ovat jo monessa muutossa kolhiintuneet. Ruokapöydän kansilevy on käytössä kulunut ja monen pienen ja vähän isommankin ruokailijan toimesta saanut yhtä ja toista raapua. Onpa käynyt niinkin että kuuma puurolautanen on kuluttanut pöydän pinnasta lakkaa pois. Mutta minusta nuo kaikki kolhut ja epätasaisuudet tekevät pöydästä vain entistäkin paremman ja varoitin J:tä tekemästä mitään pöydän pinnalle.

Mutta pöydän jalat ja tuolien selkänojat ja jalat kaipasivat kohennusta. Alkujaan ne on kuultomaalattu valkoisiksi, mutta tuo maali on ihmeesti kulunut pois ja valkoisen sijaan väri näytti paikoin melkein vaaleanpunertavalta.

Olin hiukan varovasti ehdottanut tuolien vaihtamista käytettyihin tuoleihin jotka ostaisimme jostain kirpputorilta, mutta siihen tuli J:ltä jyrkkä ei. Mietin itsekin että kun nämä meidän tuolit ovat kuitenkin hyvälaatuiset ja tukevat, eivätkä nitise ja natise, niin olisihan hiukan hullua vaihtaa ne joihinkin mahdollisesti huonompiin.

Mutta ainakin maalattava ne olisi. Mutta väri tuotti ongelmia, niinkuin aina kun jotain pitää maalata. Alkuperäinen valkoinen väri ei houkuttanut, sillä se tuntui jotenkin niin itsestään selvältä väriltä näihin kalusteisiin. Istuinosaa ei myöskään haluttu maalata vaan se jätettiin entiselleen. 

Selailin sisustuslehtiä ja pinterestiä ja vaikka mitä. Sellaisia pöytäryhmiä näkyi paljonkin joissa pöydän ympärillä on erilaisia tuoleja ja tykkään niistä kyllä, mutta nyt meidän tuolit ovat kaikki samanlaisia, joten mikä neuvoksi.

Sitten pälkähti päähän että voisihan samanlaiset tuolit maalata eri värisiksi ja sillä tavalla saada vaihtelua sisustukseen pienellä vaivalla.  Siihen ideaan sain J:n suostumaan ja nyt piti vielä miettiä mitä värejä käytettäisiin. Kotoa löytyi yksi kalustemaalaukseen sopiva puolikas purkillinen maalia joka voisi riittää pöydän jalkoihin. Purkissa se näytti harmaalta, mutta maalatessa osoittautui enemmänkin siniseksi. 

Ihan hyvä siitä sinisenäkin tuli. Lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen halusimme tuoleihin kolmea eri väriä ja niin kahdesta tuli harmaita (Tikkurilan värikartan S500 Myrsky) kahdesta keskisinisiä (väri V353 Miete) ja kahdesta vedensinisiä (Y351 Pisara). Värit sopivat hyvin pöydän alla olevan maton väreihin ja myös muun sisustuksen väreihin.

Tuoleista tuli kuin uudet ja jos monivärisyyteen kyllästyy niin ne on helppo maalata uudelleen. Pöytä käännettiin niin että kaikkein kulunein paikka pöydän pinnasta on sellaisessa paikassa jossa me kahdestaan syödessämme emme koskaan istu, joten nyt kulutetaan uusia kohtia pöydästä!

Muutakin pientä fiksaamista tehtiin yhtenä päivänä. Yleensä tabletteja käytetään pöydällä. mutta me naulattiin ne seinälle kun tuntui että näytti liian tyhjältä. Haussa on vielä jotain muutakin uutta seinälle, ehkä joku hylly johon voisi laittaa samanhenkistä tavaraa kuin nuo tabletit. Ihanin löytö olisi jos tuon mustan peilin tilalle löytyisi isohko rottinkikehysteinen peili, mutta mistä sellaisen voisi löytää, en tiedä. Peilin vieressä on musta metallihylly, joten sen kanssa tämä peili sopii, mutta jotain pitää vielä tähän kehitellä.

Sain muuten vihdoinkin valmiiksi kaksi isoa mattoa joiden kutomisen aloitin jo kevättalvella. Ensimmäinen niistä jäi kesken kun korona aiheutti kutomispaikan sulkemisen, mutta nyt syksyllä sain sen valmiiksi. Toisen saman kokoisen kudoinkin sitten ennätysajassa ja huomenna on tarkoitus hakea molemmat kutomispaikalta kotiin. 

Miltähän ne täällä kotona näyttävät, vai tuleekohan niistä mökkimattoja, saa nähdä.

💙💙💙

 

LASITERASSIN SYYSILME

Tänään vihdoin sai aikaiseksi hankkia syys/talvikukkia terassille.  Ja mitäpä muuta taas tälläkin kertaa ostin kuin callunoita. Ne ovat jo monta vuotta peräkkäin olleet ne kukat joita haluan katsella koko talven ja jotka kestävät hyvin ja varisematta.

Joskus olen kokeillut jotain muuta kukkaa, mutta aina palaan näihin. Nyt kun minulla on ollut kesäkukkina murattia, niin istutin callunat samaan ruukkuun kuin muratit. Otin vaan murattien kanssa samassa ruukussa kesän ajan olleet pelargonit pois. Jahkailin pelargonien talvettamisen kanssa, mutta päätin kuitenkin etten niitä säilytä talven yli. Nämä kaikki callunat ja muratit ovat lasiterassilla tänä vuonna, mutta aikaisemmin minulla on ollut samoja kukkia ihan taivasalla ja hyvin ovat selviytyneet lumesta ja talven kylmyydestä.

Laitoin myös jo muutaman lyhdyn terassia valaisemaan. Niissä on kaikissa ajastimilla toimivat led-kynttilät jotka ovat tosi luonnollisen näköisiä ja huolettomia ja ovat omiaan tällaiseen tilaan. 

Eilisen kauniin päivän jälkeen tänään onkin sitten vuorostaan sadepäivä, joten ulos ei tee mieli.  Eilen ulkoilimme ja kuntoilimme tämänkin päivän edestä ja teimme yli 30 km:n pyörälenkin. 

Noiden ulkokukkien lisäksi ostimme tänään pari purkkia maalia joilla on tarkoitus maalata ruokapöydän jalat ja tuolit. Ennestään ne ovat pöytälevyä ja tuolien istuinosia lukuunottamatta valkoiset. Valkoiset osat ovat kuitenkin haalistuneet ja kaipaavat uutta maalia pinnoilleen.  En halua kaikkien tuolien väriksi samaa, vaan värisävyissä saa olla hieman vaihtelua. Saa nähdä onnistuuko värivalinta kerralla, vai pitääkö tehdä useita kokeiluja.

Yksi pelargoni on vielä kaunis ja sen vielä säästin. Ei ehkä sovi oikein noiden callunoiden kanssa, mutta poiskaan en sitä vielä halua heittää. 

Mitään valoköynnöksiä en vielä laittanut. Ne saavat odottaa joulun aikaa. Nyt riittää valaistukseksi ja tunnelman luojiksi lyhdyt ja nuo kolme aurinkokennopalloa. Niihinkin on vielä riittänyt virtaa, mutta pilvisinä ja sateisina päivinä valo on heikohkoa. Saa nähdä syttyvätkö tänä yönä  ollenkaan.

SATEESTA HUOLIMATTA, OIKEIN IHANAA PÄIVÄÄ!

💧💧💧

 

AURINKOINEN, AJATUKSIA HERÄTTÄVÄ SYYSKUU

SYYSKUU

Syyskuun kuvakooste kertoo aurinkoisista loppukesän päivistä:  sadonkorjuujuhlia,

harrastusten aloittamista kevät-ja kesätauon jälkeen, luontoa, punaisia mökkejä, pyöräilyä, kotoilua.

Sadonkorjuujuhlissa kävimme, vaikka ensin aioimme jättää koko tapahtuman väliin. Kävimme muutamassa pienemmässä paikassa, joissa vielä oli onnistuttu säilyttämään kodikas tunnelma. Viime vuonna erehdyimme menemään isoon tapahtumaan, jossa musiikki raikui taustalla kovaäänisesti ja väkeä oli kuin isommassakin kaupungissa. Toki siellä oli lapsille vaikka mitä vempelettä ja viihdykettä ja aikuisille löytyi ostettavaa laidasta laitaan, mutta väkisinkin tuli mieleen kaupunkien messut joissa jokainen yrittää kaupata omaa tuotettaan. Sellaisia tapahtumia on mielestäni jo ihan tarpeeksi ja näiltä Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlilta odotankin jotain muuta, eli maaseudun elämän näkemistä pienesti. 

Harrastukset on aloitettu, vaikka korona-aika mietityttikin ja mietityttää yhä  niihin osallistumista. Ryhmät eivät ole suuria ja turvavälitkin tuntuvat olevan kunnossa. Tosin kudontapaikalla juomme kahvit keittiössä ja siellä istumme saman pöydän ääressä, joten siellä ei tarpeeksi etäisyyttä osallistujien välillä siinä tilanteessa ole. Olen itse koko korona-ajan pitänyt tiukkaa linjaa tuttujen ja ystävien tapaamisissa eli olemme tavanneet vain omia perheenjäseniämme. Nyt tämä harrastusten alkaminen toi minut taas lähemmäksi muita ihmisiä enkä tiedä miten siihen suhtautuisin. Pitäisikö jättää väliin harrastaminen kunnes tästä pandemiasta joskus toivottavasti selvitään, vai onko kuitenkin parasta elää mahdollisimman normaalisti, mutta kuitenkin varovasti tartuntariskit mielessä pitäen?

Miten te lukijat olette ottaneet syksyn ja sen tuomat haasteet vastaan? Menettekö harrastuksiinne ihan niin kuin ennenkin, käytättekö maskeja, teettekö töitä etänä, tapaatteko ystäviä?

NÄITÄ KYSYMYKSIÄ POHTIEN KAUNISTA SYKSYÄ IHAN JOKAISELLE!

💚💚💚

Muita syyskollaaseja voit katsella täältä.