NÄIN TOIMII POSTI!

En taas voinut olla harmistumatta!

Kuten ehkä muistat oli blogissani jokin aika sitten arvonta jossa palkintona oli tee-joulukalenteri. Arvontaan osallistui teitä lukijoita ihan mukava määrä ja voittajakin saatiin selville.

Voittaja ilmoitti minulle yhteystietonsa ja minä paketoin kalenterin ja marssin postiin paketin kanssa. Virkailija punnitsi paketin ja ilmoitti lähetyksen hinnaksi jotain kymmenen euron päälle. Mielestäni postimaksu kuulosti aika suurelta paketin painoon ja arvoon nähden ja kysyinkin onko se halvin mahdollinen hinta postituksesta.

Kannatti kysyä halvempaa hintaa sillä kun lähetys lähetettiin postipakettina eikä kirjeenä, niin hinnaksi tuli 7,40€ eli säästyi kolme euroa.

Silloin oli marraskuun 7. päivä.

Tänään on marraskuun 28. päivä. Arvonnan voittaja varmaan on jo moneen kertaan ihmetellyt miksei lupaamani tee-joulukalenteri ollenkaan tule perille, kun ensimmäinen adventtikin on jo ihan ovella.

Kun tänään menin postilaatikolle, niin kappas vaan, oli tullut pakettipalautus. Lähettäjäksi oli merkitty juurikin samainen ihminen jolle olin paketin lähettänyt.

Ei muuta kuin takaisin postin pakettikortti kourassa ja mieli ärtyneenä. Annoin virkailijalle pakettikortin ja hän nouti paketin takahuoneesta. Se oli se samainen tee-joulukalenteripaketti jonka kolme viikkoa sitten olin itse lähettänyt. Kysyin tietysti miksi paketti on tullut takaisin minulle, mutta hän ei osannut sitä selittää muulla tavalla kuin että mantereen posteissa on tapana palauttaa paketti lähettäjälle viikon kuluttua ellei vastaanottaja ole sitä noutanut.

Jos käytäntö tosiaan on tuo, niin eikö tällaisessa tapauksessa kun on lakkoiltu pari viikkoa, olisi pitänyt joustaa ja pitää sitä pakettia hiukan kauemmin?! En tiedä onko saajalle edes mennyt tietoa tuon paketin saapumisesta.

Niin tai näin, halusin kuitenkin lähettää paketin samantien uudestaan ja kirjoitin postissa siihen uuden pakettikortin. Arvaa vaan jouduinko maksamaan toiset 7,40€ että paketti lähti vastaanottajalle!

Toivon tosiaan että paketti tällä kertaa löytää perille.

Postilähetysten hinnat ovat kyllä ihan pilvissä tänä päivänä. Tämä paketti painoi 320g ja kun sen kaupasta ostin, niin se maksoi 10€.

Nyt sen pelkkä postittaminen maksoi 2x7,40€ eli 14,80€. 


Uskon ja toivon että arvonnan voittaja RITAVUOREN JUURELLA saa pakettinsa lähiaikoina ja että se vielä kestää ehjänä tämän edestakaisen matkustamisen.

LÄMMINHENKISTÄ TULEVAA PIKKUJOULUA JA ENSIMMÄISTÄ ADVENTTIA KAIKILLE!

💜💜💜

KAUNIS KOTI MERINÄKÖALALLA

Välillä oman kodin esittelyistä muiden koteihin. Tämä kaunis talo on myytävänä lähellä Maarianhaminaa. Mitkä näköalat!

Kuvat LYYSKI FASTIGHETER.



Tänään sataa. Voisi ehkä sanoa että taas. Mutta ensimmäinen adventti lähestyy ja meillä on jo kyntteliköt ja tähdet ikkunoissa. Mites teillä?



MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💧💧💧

KYSYMYKSIÄ KODISTA JA YKSI KIRPPARILÖYTÖ

Suomalaisessa sisustuslehdessä (Deko 8/19) oli juttu josta sain idean postaukseen. Siinä kysytään omaan kotiin liittyviä asioita.

Postaukseni  kuvissa esittelen uusimman kirpparilöytöni, joka on eräänlainen kynttilänjalka/tuikkukippo/kukkamaljakko. Sitä voi käyttää ylläolevan kuvan tavalla, tai sitten sen voi kääntää ylösalaisin jolloin se toimii maljakkona tai  tuikkukippona. Eli monikäyttöinen esine on ja mielestäni tosi kaunis. Vaikka se näyttää mielestäni arvokkaaltakin, niin maksoin siitä vain 3€.

Mutta nyt niihin kysymyksiin:

Mikä on kotisi tarina? Kotimme on vasta kaksi vuotta vanha. Sen tarina voisi kuulua näin: Asuimme kaupungissa kerrostalossa ja olimme asuntoomme tosi tyytyväisiä, joten mitään tarkoitusta saati tarvetta muuttamiseen ei ollut.

Kuitenkin kerran ajellessamme entisen kotikylämme teillä huomasimme että erään mäen päälle oltiin rakentamassa rivitaloa. Paikka oli kaunis ja palvelut lähellä, joten kiinnostuimme tuosta rakenteilla olevasta talosta. Ajelimme silloin tällöin paikan ohi ja etsimme tietoa rakentajasta tai siitä ovatko talon huoneistot  myytävänä, mutta minkäänlaista kylttiä tms. ei näkynyt. Ajattelimme että ehkä kyseessä on vuokrarivitalo ja jätimme talon melkein pois mielestämme.

Kunnes eräänä päivänä netistä sattui silmiin myynti-ilmoitus tuon talon asunnoista! Talossa oli myynnissä kaksi kolmiota ja kolme suurempaa asuntoa. Innostuimme kolmiosta ja soitin heti välittäjälle. Sovimme yksityisnäytöstä.

Olimme heti myytyjä. Asunnossa kaikki asiat olivat kohdillaan ja supisimme keskenämme että tämä se on! Hiukan mietitytti pelko kahden asunnon loukkoon joutumisesta, mutta ilmoitimme kuitenkin välittäjälle että olimme tosi kiinnostuneita.

Pankkikäynnin jälkeen asiat alkoivat rullata eteenpäin ja kohta oli kaupat tehty sekä tästä uudesta että entisestä asunnostamme.

Mistä kotisi sisustus on peräisin? Vaikka mistä. Osa ihan tavallisista huonekalukaupoista ja osa on vanhaa, tai tosi vanhaa. Ikeaa on jonkin verran,  tuunattuja huonekaluja ja itse tehtyjä mattoja löytyy myös. Antiikkia ei ole, paitsi yksi vanha puutuoli. Tykkäämme molemmat yksinkertaisesta, selkeästä ja rennosta sisustuksesta. 

Mikä on parasta asuinpaikallasi? Asuinpaikkakunnallamme Godbyssä (hassu nimi, eikö) on oikeastaan kaikki mitä tarvitsee. On kaksi kauppaa, pankki, apteekki, koulut, päiväkoti, terveyskeskus, kirjasto, hammaslääkäripalvelut, kampaamoita peräti kolme, posti, uima-ja liikuntahalli eivätkä Maarianhaminankaan palvelut ole kaukana, n. 15 km:n päässä.

Eli jos parasta ominaisuutta pitäisi valita, niin sanoisin että maaseutumainen elinympäristö jossa palvelut ja harrastusmahdollisuudet kävelymatkan päässä.

Mikä on parasta kodissasi? Kotimme on meille sopivan kokoinen ja toimiva. Sijainti on hyvä. Koska kyseessä on rivitalo niin meillä on mahdollisuus laittaa oma alueemme talon edessä ihan sellaiseksi kuin haluamme. Talon yhteiset alueet hoidetaan huoltoyhtiön toimesta joten liikaa pihatöitä ei asukkaille tule. Hyvä asia kodissamme on myös esteettömyys: ei rappuja sisääntulon yhteydessä ja tässä voi asua vanhempanakin ja vaikka liikuntaesteisenä. 

Millainen sisustaja olet? Olen rohkea kokeilemaan erilaista. Uskallan käyttää värejä. Voisin haluta kalustaa kotini suurelta osalta design-huonekaluilla, mutta budjetti ei siihen anna mahdollisuuksia. Toisaalta voin hankkia huonekalun myös kirpparilta. Haluaisin kotiini isoja viherkasveja, mutta niille ei oikein ole tilaa. Haluaisin useammin vaihtaa huonekalujen paikkaa, mutta siihenkään ei koskaan tunnu olevan mahdollisuutta. Milloin on vaikka sohva mitoitettu niin että se sopii vain ja ainoastaan tiettyyn paikkaan, milloin on terassin ovi sijoitettu niin että lempinojatuolini tulee juuri oven eteen, kun haluan sen olevan juuri tuossa paikassa joka on paras tv:n katselua silmälläpitäen (näkyy kuvan vasemmassa reunassa).Eli jotakin voisin muuttaakin vaikka edellisessä kysymyksessä sanoin asuntoamme toimivaksi :)

Mikä on kotisi tärkein esine? Kaikki keittiölaitteet ovat tietysti tärkeitä. Jos ihan tarkkaan ajattelen, niin tärkein on ehkä sittenkin pesukone. Paljoa ei tuosta jää jälkeen tv tai puhelinkaan, saatikka tietokone. Imurikin on hyvä olla olemassa. 

Mutta jos kysymyksellä tarkoitetaan huonekalua, niin oliskohan se sänky. Jos ei kunnon sänkyä ole, niin nukkuminen on mahdotonta.

Oletko tiptop vai boheemi? En taida oikein olla kumpaakaan, tai sitten hiukan molempia. Tavarat eivät meillä loju missään tuolien selkämyksillä, vaan kaikki yleensä viedään käytön jälkeen omille paikoilleen, joten siinä mielessä aika siistiä on. 

En kuitenkaan ole mikään himosiivooja, joten villakoiria saattaa nurkista löytyä. Onneksi on olemassa kätevä rikkaimuri jolla saa nopeasti hiukan siistittyä jos äkkiä pitää koti saada siistiksi. Varsinaisen imurin voisin kyllä ottaa siivouskaapista hiukan tiheämpään tahtiin. Ja pölyjen pyyhkiminen on ihan sitä kaikkein tylsintä hommaa.

Mutta melkeinpä rakastan pyykkien pesemistä (koneella), niiden kuivumaan laittamista ja viikkaamista, astianpesukoneen täyttämistä ja tyhjentämistä. 

Mistä kodikkuus syntyy? Minulle kodikkuus syntyy sopivasta valaistuksesta; useampia pikku valaisimia, ei kattolamppuja muuta kuin esim. siivotessa, kynttilöiden tuikkeesta, pehmeistä materiaaleista, muhkeista sohvatyynyistä, takkatulesta.

Läheisten kanssa nautitusta hyvästä ateriasta ,maanläheisistä väreistä,  ei liian hienosta sisustuksesta, eikä liian täyteen kalustetuista huoneista. 

Mitä värit merkitsevät sinulle? Värit ja niiden yhteensopivuus ovat minulle tärkeitä. Kotimme kaikki seinät oli alunperin maalattu valkoisiksi, mutta nyt olemme maalanneet makuuhuoneemme seinät tummahkolla sinisellä, olohuoneen yksi seinä  myös maalattu ja hiukan tapettiakin on seiniin laitettu. Koti tuntuu enemmän omalta kun on tehnyt oman maun mukaisia muutoksia.

Mistä sinut löytää kun et ole kotona? Mökiltä. Mutta onhan sekin koti, joten silloinkin olen tavallaan kotona. Voin myös olla kävelyllä, tai kirjastossa. 

Mistä haaveilet? En ihan kauheasti mistään kotiin liittyvästä. Tai kyllä sentään haaveilen että voisimme rakentaa terassille lasitetun osan jossa olisimme tuulilta suojassa.

Ja ehkä olisi mahtavaa saada joskus ammattisiivoojaa kuuraamaan huusholli lattiasta kattoon, vaikka jouluksi.

Mitä mieltä muuten olet kolmen euron kirpputoriostoksestani?


OIKEIN IHANAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💓💓💓

OSAISKOHAN SITÄ?

Viime postaus meni vähän sairaskertomuksen puolelle, joten nyt iloisempaa asiaa, kun tervehdyttykin ollaan melkeinpä täysin.

Tai ainakin niin paljon, että kahden viikon tauon jälkeen uskaltauduin torstaiseen kudontaryhmään. Tai saamme käydä siellä vaikka joka päivä, mutta torstaisin on opettajakin paikalla.

Olen tällä hetkellä kutomassa kaitaliinaa. Yhden olen jo kutonut ja nyt on siis toinen menossa. Tämä on kivaa puuhaa, kunhan on tarpeeksi yksinkertaista ettei koko ajan joudu purkamaan. Virheet nimittäin yleensä huomaa vasta sitten kun on jo ehtinyt virheen jälkeen kutoa vaikka kuinka paljon. Joskus tekisi mieli jättää virhe sikseen, mutta kun tietää että se sitten aina harmittaa kun silmä siihen osuu, niin on parasta ottaa hiukan takapakkia. Virheen korjaaminen tahtoo vaan viedä enemmän aikaa kuin itse kutominen.

Koska olen ihan aloittelija vieläkin näissä kutomisissa, niin pyrin valitsemaan helppoja malleja. Eihän sillä tavalla tietysti opi yhtä paljon kuin tekemällä vaativampia malleja, mutta toisaalta kun hermo ei kestä ihan mitä vaan ja valmistakin olisi kiva saada.

Olen kuitenkin uskaltautunut ilmoittautumaan vohvelikankaisen pyyhkeen kutomiseen. Se ei kuulemma ole ihan helppoa. Saa nähdä kuinka käy. 

Kun suunnittelin tätä liinaa, niin mieleen tuli idea tehdä se tavallisesta kirjavasta sukkalangasta. Tiedäthän ne langat joista ihan itsekseen muodostuu mitä hienoimpia kuvioita. Varmistin kokeneemmilta kutojakumppaneilta että villalangasta yleensä on mahdollista tällaista liinaa kutoa. He vakuuttivat että melkeinpä mistä vaan voi kutoa, joten ei muuta kuin aloittamaan.

Kotona minulla olisi ollut vaikka minkälaista lankakerän loppua joita olisi voinut käyttää, mutta koska halusin käyttää tällaista kirjavaa lankaa, niin ajattelin etten halua siihen sotkea mitään muita värejä.

Tämä lanka, vaikka kirjava onkin, on silti hillityn värinen ja siitä taitaakin tulla oikeinkin kiva liina.

 

Ennen tuota kirjavaa liinaa kudoin tällaisen liinan. Se on myös villalangasta. Mukana on 7 veljestä ja jotain muuta. Ei ole sekään hullumpi (vaikka siinä on ainakin yksi virheellinen kohta, ja toivon etteivät muut sitä huomaa).

 

Puolet salissa olevista kangaspuista kuuluu meidän ryhmälle ja toinen puoli maanantaina kokoontuvalle ryhmälle. Tänään meitä oli ennätyksellisen vähän, joten siksi näyttää aika tyhjältä. Toisaalta hyvä, sillä nyt sain minäkin tosi paljon apua kun suunnittelin liinojen jälkeen aloittavani kahden maton tekoa.

Mallin olin katsonut valmiiksi kirjasta, mutta kun pitää laskea tarvittavan materiaalin menekki, niin siihen en tosiaan pysty, joten apua tarvittiin. Enkä usko että koskaan pääsen siihen pisteeseen että osaisin maton kutoa ihan alkuvalmisteluista alkaen itse. Siinä on niin monta eri vaihetta että pyörryttää.

 

Nyt pitää valita sopivat loimilangat ja kuteet, joita tarvitaan useampaa väriä. Tulossa on isohko matto ja ajattelin väreiksi sinisiä sävyjä, suklaanruskeaa ja valkoista. 

Kangaspuilla kutominen on tosi kivaa, mutta turhauttavaa on se kun tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta usko omiin kykyihin ei riitä ja ei uskaltaudu kokeilemaan kovin vaikeita malleja. Mutta osaiskohan sitä kuitenkin?

TÄLLAISTA TÄNÄÄN, MITÄS SINULLA?

💓💓💓

DIAGNOOSIA OMIN PÄIN

Sateiset päivät seuraavat toisaan. Vaikka eilen iltapäivällä aurinko yllätti ja paistoi täydeltä terältään.

Täällä on vietetty aikaa flunssan merkeissä.

Ihmeellinen flunssa olikin, kun noin joka toinen päivä olo oli kuin nuijittu; nenä tukossa ja yskä kuin kovimmalla tupakoitsijalla. Seuraavana päivänä olo oli taas mitä parhain.

Nyt flunssa alkaa olla selätetty. 

Kolme joogatuntia on jäänyt väliin, grr. Ehkä ensi viikolla pääsen. Jos ei sitten iske uusi sairaus. Nimittäin flunssasta parannuttuani sain jonkinlaisen vatsataudin.

Ylävatsaa poltti ja kipu säteili selkäänkin,

 kuin olisi vyö ollut tiukalla pallean ympärillä

 (ei ole sydänperäistä, sen tiedän).

Missään asennossa ei ollut hyvä olla. Palellutti kuin horkassa, minua joka en koskaan palele. Mietin jo sähköpeiton lainaamista tyttäreltä. 

Ylävatsakivun vuoksi rupesin tutkimaan netistä missä se sappi taas onkaan ja sehän oli juurikin siinä missä minulla kipu oli. Tutkin oireita ja arvaa mitä, minulla oli lähestulkoon kaikki ne oireet mitkä sappikohtauksessa voi olla!

Tiedänhän minä ettei lääkärikirjoja tai nettipalstoja lukemalla

 tule kuin vieläkin sairaammaksi,

 mutta kuitenkin.

Ja kun kaikki ruoka inhotti, niin kohdallani se oli niin ennenkuulumatonta että tosi paha sairaus täytyi olla kyseessä.

Yö meni  tuskaisessa olotilassa ja vähällä oli etten pyytänyt miestä viemään minua ensiapuun. 

Kun olin niin varma tuosta sappivaivasta,

 niin olin jo yöllä miettinyt mahdollista leikkaukseen joutumista/pääsemistä.

Kävin  suihkussa aamulla, vaikka hädin tuskin jaksoin seistä.  Jos vaikka terveyskeskuslääkäri passittaisi suorinta tietä sairaalaan, niin olisin ainakin puhdas. Soitin terveyskeskukseen.

Terveyskeskuksessa sairaanhoitajan kanssa selvitettiin tilannettani. Olikin oikein mukava hoitaja ja tuntui että paneutui huolella asiaani. Kerroin oireistani ja sanoin että kaikki ruoka inhottaa, erityisesti hapan. Se varmaan sai hänet ajattelemaan että kysessä voisi olla jokin vatsahappoihin liittyvä vaiva ja hän ehdotti että hankkisin ensi hätään vatsahappoihin vaikuttavaa lääkettä.

Minulla olikin lääkelaatikossa jäljellä kapseleita jotka ovat tuohon vaivaan. Olen nyt ottanut noita kapseleita kahtena päivänä ja olo alkaa olla kutakuinkin normaali.

Taidan päästä joogatunnille ensi viikolla, kop,kop.




OIKEIN KIVAA PÄIVÄÄ!

Ja oikein suuri kiitos ja halaus kaikille jotka taas suurin joukoin kommentoitte edelliseen postaukseen. Olette mahtavia!


💚💚💚

KAKSITOISTA AJATUSTANI

Löysin vanhasta blogistani postauksen jossa kerron mikä minua ilahduttaa, ihastuttaa,innostuttaa jne. Nyt toteutin saman postausidean hiukan muunneltuna.

Asun saarella, pienehkössä taajamassa, jossa palvelut ovat lähellä ja suuri osa ihmisistä on ainakin hyvänpäiväntuttuja. Kotimme on viiden perheen rivitalossa. Kun kesällä avaan ikkunan voin kuulla lampaiden määkinää ja lehmien ääntelyä, eli maaseudulla ollaan.

Innostun kauniista luonnosta. Ja jos vielä onnistun nappaamaan hienon kuvan, niin hetki on täydellinen. Sää voi olla minkälainen tahansa. Luonto on aina mahtava.

Ihailen ihmisiä jotka jaksavat opetella uusia asioita. Mikään ei tunnu olevan heille mahdotonta ja heillä on kärsivällisyyttä mikä minulta aika usein puuttuu.

Haluaisin oppia enemmän käden taitoja, esim. keramiikka-astioiden teko kiinnostaa kovasti. Pelkään vaan ettei minulla ole tarpeeksi luovuutta tuollaiseen ja luovuttaisin heti jos hienosta ruukusta tuleekin lituska lautanen.

Rentoudun lukemalla. Juuri nyt olen innostunut lukemaan e-kirjoja ja olen liittynyt BookBeat-yhteisöön jossa saan lukea niin paljon kuin haluan ja ehdin pienehköllä kuukausimaksulla.

Rentoudun myös Instagramin parissa. Hienojen kuvien katseluun voi vierähtää tovi jos toinenkin.

Luonnettani kuvaa tietynlainen "tuuliviirimäisyys". Innostun helposti uusista asioista, enkä aina mieti tarpeeksi mihin tulin ryhtyneeksi. Onneksi mitään kovin katastrofaalista ei silti ole sattunut. 

Ilostun vaikka mistä. Mutta ainakin ilostun suunnattomasti jos minua kohtaa sellainen onni että löydän sopivan vaatekappaleen itselleni. Useimmiten tulen ulos sovituskopista hikisenä ja ärtyisänä kun ei taaskaan vaate sopinut. Ja ne peilit ja se valaistus siellä kopissa! Miksei niitä ole suunniteltu hiukan armollisemmiksi? Myynti lisääntyisi huimasti jos valaistus olisi edes hiukan lempeämpi.

Jos voisin tehdä mitä vain. Tähän pitäisi nyt kirjoittaa tietysti että lopettaisin kaikki sodat, tai jotain muuta yhtä hienoa, mutta en nyt kirjoita sitä. Jos voisin tehdä sellaisen jutun että vaikka meillä on kylmä talvi, niin olisi kuitenkin mahdollista kasvattaa kaikenlaisia eksoottisia hedelmiä ja nauttia niitä sitten vuoden ympäri, niin olisin tyytyväinen. 

Haluan ympärilleni puhdasta luontoa. Aamu-usvaa, linnunlaulua, auringonpaistetta, kevään heleyttä, kesän vihreyttä ja kukintaa, syksyn kellastuvia lehtiä ja sateitakin, talven lumisateita ja narskuvaa lunta askelien alla. 

Haaveilen omasta matkailuautosta, tai ainakin mahdollisuudesta vuokrata sellainen ja matkustaa rauhassa, maisemia ihaillen ja pysähtyä kahville silloin kun siltä tuntuu.

En luopuisi yhdestäkään vuodenajasta. Kaikki ovat omalla tavallaan hienoja.

Ajankohtaista juuri nyt. Ajatukset vievät jo hiukan jouluun. Mitään en ole vielä joulun suhteen tehnyt, eikä kiire vielä olekaan, mutta on kiva katsella joulukuvia ja muiden askarteluja. Yleensä meidän joulukausi alkaa pikkujoulusta ja silloin laitetaan kotona esille ikkunatähdet ja kyntteliköt.

Tällaisia ajatuksia tänään. Mitä sinulla mielessä? 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA !

💓💓💓 

(Postauksen kuvat PIXABAY)

SUOMENKIELEN ASEMA AHVENANMAALLA

ÅSUB (Ålands statistik-och utredningsbyrå) eli Ahvenanmaan tilasto-ja tutkimusvirasto lähetti kyselykirjeen n. 1000 henkilölle joilla on joku muu äidinkieli kuin ruotsi ja jotka ovat asuneet Ahvenanmaalla korkeintaan kymmenen vuotta.

"Kyselyn tarkoituksena on tehdä Ahvenanmaasta sellainen yhteiskunta jossa kaikilla on yhtäläiset elinolosuhteet ja osallistumismahdollisuudet."

Tuo alle kymmenen vuotta ei meidän kohdallamme ihan pidä paikkaansa sillä olemme asuneet täällä kahteen otteeseen, jo yhteensä 24 vuotta.

No, emme välittäneet siitä vaan aloimme kumpikin tahoillamme täyttämään kaavaketta. 

Kysymyksiin vastattiin ruksaamalla itselle parhaiten sopiva vaihtoehto. Ensin kysyttiin ikää, sukupuolta, äidinkieltä, syntymäpaikkaa ja sitä miksi oli muuttanut Ahvenanmaalle. Myös koulutustaustaa kysyttiin.

Tähän asti kaikki oli ihan normaaleja kysymyksiä joilla saatiin taustaa vastaajaan.

Sitten alkoi tulla outoja kysymyksiä saman maan sisältä tänne muuttaneelle 

Miten tärkeänä pidät:

- että osaat ruotsia (no ihan ok-kysymys kun on kyse yksinomaan ruotsinkielisestä paikkakunnasta)

- että perheesi pääsee Ahvenanmaalle (tai lähelle). Siis mitä? Totta kai muutimme tänne koko perhe! Nyt alkoi jo tuntua siltä että onko tämä kysely lähetetty ihan väärille ihmisille.

- että saat Suomen kansalaisuuden. Viimeistään tässä kohtaa tuli väkisinkin mieleen se että tätä kyselyä olisi ehkä tarvinnut muotoilla hiukan erilaiseksi sen mukaan mitkä olivat tänne muuttaneen syyt muuttoon ja mistä hän on muuttanut. 

- että lapsesi saavat käydä koulua tai opiskella

- perheellesi sopivan asunon saantia

- omaa autoa

Nyt oli jo lähellä että paperi menee roskiin.

Totta kai kyselyssä kysyttiin ihan järkeviä ja tärkeitä asioita esim. turvapaikan hakijoilta, mutta meiltä jotka olemme ikämme samassa maassa asuneet ja vapaaehtoisesti tänne tulleita, ei pakon sanelemina, olisi olettanut kysyttävän hiukan erilaisia kysymyksiä. Tuntui että meitä kohdeltiin omassa maassamme toisen luokan kansalaisina.

Vielä kysyttiin useita kysymyksiä mm. siitä miten selviäisimme ruotsin kielellä esim. lääkärikäynnistä, työnhausta, keskusteluista ystävien ja tuttujen kanssa, opiskelusta jne.

Kysymykset olivat monipuolisia ja niistä huomasi että kysymysten laatija oli osannut ottaa huomioon kaikki osa-alueet joissa tänne muuttaville voi tulla ongelmia ja avun tarvetta, joten näiden suhteen ei huomauttamista.

Sitten kysyttiin turvallisuuteen ja syrjintään liittyvää:

Jos liikut illalla yksin asuinalueellasi tunnetko olosi turvalliseksi, melko turvalliseksi, jne.

Mutta eniten niskakarvoja nosti tämä kysymys:

Oletko sitä mieltä että kuulut ryhmään jota syrjitään Ahvenanmaalla?

No kyllä todellakin syrjitään! Nimittäin suomenkielisiä.

Tähän kyselyyn pystyi nimittäin vastaamaan myös netissä. Ja kielivalikoimaakin löytyi: ruotsiksi, englanniksi, viroksi, romaniaksi ja latviaksi.

Mutta ei suomeksi.

Koska tämä kysely tehtiin nimenomaan täällä suhteellisen lyhyen aikaa asuneille olisi ollut hyvä että suomenkielisillekin, jotka ovat suurin muunkielinen muuttajaryhmä Ahvenanmaalla, olisi ollut mahdollisuus vastata kyselyyn omalla äidinkielellään.

Kysymykset tuli käytyä läpi ja kaavakkeet melkein kokonaan täytettyä, mutta päätimme kuitenkin jättää ne palauttamatta . Ei jaksa taistella oman äidinkielensä puolesta omassa kotimaassaan, kun se ei täällä mihinkään johda.

Tuo alussa lukenut sitaateissa oleva teksti kyselyn tarkoituksesta olikin pelkkä korulause, jonka ei ole tarkoituskaan toteutua.

Onneksi suurin osa ihmisistä täällä suhtautuu meihin  ihan ystävällisesti ja ystäviäkin olemme täältä saaneet.

Vaikka olemmekin suomenkielisiä!

💙💙💙

6 KUVAA KESÄSTÄ

Nyt tulee kesäkuvia.

Sain haasteen TUPLASTI TERAPIAA-bogista. Haasteessa julkaistaan kuusi kuvaa omasta kesästä ja valitaan kuvista se mieleisin.

Ei ollut ihan helppoa valita vain kuutta kuvaa kun niin paljon mukavia muistoja herättäviä kuvia löytyi omista kuvista.

Yllä olevan kuva valitsin koska se kertoo kesän aurinkoisesta päivästä kasvihuoneessamme. Pelargoni on tässä alkukesän kuvassa vielä kasvihuoneessa, mutta myöhemmin se kukki terassin pöydällä.

Yksi ensimmäisiä kukintansa aloittavia on kirsikkapuu. Tämän bongasin Turusta Aurajoen rannalta. Se somisti hienosti pientä kaupunkipihaa ja joen rantaa kävelevätkin saivat nauttia tuosta kauniista puusta.

Omalta mökkipihalta halusin näyttää saunamökkimme joka kesällä saatiin lopullisesti maalattua. Edellisen kesän maalailuja hiukan muuteltiin ja nyt se on sellainen kuin oli tarkoituskin.

Jokakesäinen ilonaihe on tämä runsaana ja pitkään kukkiva laventeli joka jo usean vuoden ajan on viihtynyt kasvihuoneemme vieressä. Tämä ei kelpaa jäniksille eikä kauriillekaan. Tästä olen ottanut alkuja kotipihallemmekin ja hyvin se tuntuu sielläkin viihtyvän. 

Tämä kuva on kesän Helsingin-matkaltamme. Sää oli erittäin helteinen koko vierailumme ajan ja nautimme täysin siemauksin matkastamme. Pääsispä kohta uudestaan tuonne!  Lisää matkakuviani täällä. 

Tämän haasteen teemana oli paras ja tämän auringonlasku-kuvan valitsin omaksi parhaaksi kuvakseni.

Näin voimakasta ilta-aurinkoa ei ihan aina näekään. Onneksi satuin juuri tänä hetkenä vilkaisemaan ulos ja kiirehdin rantaan kuvaamaan. Kuten tavallista nämä parhaat kuvaushetket ovat hetkessä ohi.

Tässä haasteen ohjeet:

Kuusi kuvaa kesästä- haaste:


Tämän vuoden teema on paras.

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Haasta yksi tai useampi blogi

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi
ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa.

Kerätään parhaat muistot yhteen postaukseen.

Minä haastan mukaan:

Kotonasi.
Kivisen Vilman piha
Luonnon luomaa
Vägen till Stormskäret- Tie Myrskyluodolle




Käy katsomassa Tuplasti terapiaa-blogista lisää kesäkuvia.


Haastepostauksia on aina kiva tehdä ja melkein aina osallistunkin saamaani haasteeseen. 


💓💓💓