Nautitaan valoisuudesta

Tulihan sitä lunta meillekin. Tosin ensi viikoksi on luvattu sitten taas +8 asteen lämpötiloja, joten äkkiä tämä sulaa. Mutta nautitaan kauniista näkymistä siihen asti. Heti tuli joulun tuntu kun maa on valkoinen.

Kesähuoneen ikkunoista ei juurikaan ulos näe. Melkein kuin olisi lumimajassa.

J pääsi mielipuuhiinsa eli lumitöihin. Varoittelen aina häntä rehkimästä liikaa. Ja menenpä toisinaan auttamaankin jos lunta on tullut ihan mahdottoman paljon. Tänä aamuna oli traktori käynyt auraamassa parkkipaikan.

Ehkä teen vielä pienen kävelylenkinkin myöhemmin päivällä kunhan kunta on saanut jalkakäytävät aurattua. Kummasti maisema valoistuu kun maa on valkoinen.

Miten teillä päin, onko paljon lunta tullut?

Tykkäätkö enemmän lumettomasta talvesta vai kunnon lumi-ja pakkastalvesta?

Joko olet tutustunut uuteen blogiini , jossa esittelen kaikki postikortit jotka saan? Tervetuloa katsomaan!

Hienoa päivää kaikille!

⛄⛄⛄

Neonväri ja uusi blogi

Neonväri:

"Neonväri on väri joka muistuttaa jalokaasua sisältävän loistelampun valon aiheuttamaa värin kirkasta hohdetta. Nimi johtuu yhdestä väristä joka aiheutuu nimenomaan alkuaine Neonin aiheuttamasta kirkkaasta sävystä, vaikka sävyjä on useita"

Näin kuvailee Wikipedia neonväriä. Minulle tulee aina neonväristä mieleen tuo kuvani lankakerän keltainen, enkä tiedä miksi juuri se, sillä neoniahan tosiaan on montaa väriä.

Kotoamme ei kaikki kaapit penkomallakaan löytynyt mitään vaatetta jossa olisi ollut neonväri, mutta kynissä sentään löytyi ja onpa ensi vuoden Superin almanakassakin neonväriä kannessa.

Osallistun tällä kuvalla Repolainen reissaa ja räpeltää-blogin VÄRIHAASTEESEEN jossa tällä kertaa on värinä neon.

Ja sitten vielä ihan muuta asiaa. Olen täällä blogissa ruvennut yhä enemmän ja enemmän esittelemään postcrossingissa saamiani kortteja. Mutta nyt niitä alkaa tulla niin paljon, että jos ne kaikki näytän täällä, niin muuta ei sitten mukaan mahdukaan. Ja läheskään kaikki blogini lukijat eivät ole kiinnostuneita postikorteista, joten perustin niitä varten ihan oman blogin.

Blogin nimi on MY POSTCARDS ja kirjoitan sitä sekä englanniksi että suomeksi. Blogia pääset katsomaan KLIKKAAMALLA TÄSTÄ. 

Toivon tietysti että mahdollisimman moni teistä tämän blogin lukijoista liittyisi lukijaksi myös tuohon uuteen. Siellä on jo monta postausta, mutta blogi hakee vielä pikkuisen lopullista muotoaan. Tarkoituksena on jatkaa samalla linjalla kuin mitä täälläkin olen tehnyt, eli paitsi että näytän saamani kortit, myös kerron mistä ne tulevat ja mitä lähettäjä mahdollisesti on itsestään kertonut.

Tervetuloa kurkkaamaan uuteen blogiini. Tämä vanha jatkaa ihan kuten ennenkin.

Ihanaa uutta viikkoa!

💛💛💛

Koiran kuorsausta ja Marimekkoja

Taas on tullut kortteja. Tämän ensimmäisen lähetti

Jennifer Texasista. Jennifer kirjoitti kortin kuunnellen

samalla koiransa kuorsausta :)

    

Hannelelta tuli tämä upea Halloween-kortti. Halloween-miitti oli pidetty, ei enempää eikä vähempää kuin Turun Linnassa. Linnassa näyttää olleen tosi aavemainen tunnelma.

Tanja lähetti tämän kesäistä tunnelmaa hohkaavan viiliaiheisen kortin. Tanja kertoo miten hänen lapsuudessaan kotona tehtiin itse viiliä ja päälle siroteltiin sokeria ja talkkunajauhoja ja hyvää oli. Tänä päivänä hän ei tykkää viilistä ollenkaan. Minä taas muistan nuo ruskeat kerma/maitopullot!

Tämä ihana kaunis kortti tuli Minnalta. Kortissa lukee että se on näköispainos viime vuosisadan alun postikortista. Tämä kortti ei tullut postcrossingin kautta, vaan facebookin postikorttiringin kautta.

Toinenkin Halloween-aiheinen kortti tuli. Nimittäin Liisa lähetti Seinäjoen miitistä tämän kissakortin. Aika upea tunnelma kortissa. Miitti oli torikeskuksessa joka on kuulemma aika rauhallinen paikka, mutta hampurilaisravintola siellä sentään on joten miittailijat saivat syödäkseen jotta jaksoivat sitten taas näitä kortteja kirjoitella.

Angela Hollannista lähetti majakkakortin. Majakan lisäksi kortissa on Hollannille niin tunnusomaiset kukat, tulppaanit. Kortin kääntöpuolella on kaksi majakka-aiheista postimerkkiä sekä kaksi postilaatikon kuvaa (majakan lisäksi ovat myös postilaatikot toiveaiheitani). Hienoa kun lähettäjät lukevat saajan toiveita korttien suhteen ja laittavat vielä jotain ekstraakin mukaan.

Page, Seattlesta lähetti tämän tosi kivan kortin. Siinä on oikeastaan kuvattu koko postcrossingin idea ja toiminta. Page kuuluu kirjoittajaryhmään, hän on eläkkeellä ja kahden aikuisen pojan äiti.

Marimekko-kortti tuli Saksasta Heikeltä. Heike kirjoittaa että viime päivinä heillä on ollut oikea intiaanikesä, mutta nyt sää on muuttunut sumuiseksi.

Toinenkin Marimekko-kortti tuli tänään, nimittäin USA:sta. Lähettäjä on Mike, joka kirjoittaa olevansa 70-vuotias, mutta mieleltään paljon nuorempi. 

Keep Calm-kortti on Sandran lähettämä. Sandra asuu Saksassa pikkukaupungissa Itämeren rannalla. Sandra kertoo että täydellisen päivän hän aloittaa kahvimukin kera auringonnousua ihaillen.

Eric, joka asuu Freibergissä, Saksassa, lähetti tämän kortin.

Tämä mustavalkokortti tuli aina Hong Kongista saakka. Kuvassa on Astor Hotellin ruokasali. Valitettavasti lähettäjä on kirjoittanut tekstin niin epäselvästi että sain ainoastaan selville että kyseessä on viiden tähden hotelli. Ja senkin ymmärsin vasta viidestä tähdestä jotka hän oli piirtänyt.

Junakortti tuli USA:sta ja lähettäjä on Dave. Dave kertoo että heillä on tosi lämmintä, melkein sietämättömän kuumaa.

Päivi Lahdesta lähetti tämän kortin. Kuvassa on Lahdessa oleva Veljeskoti. Päivin kortissa oli hieno jäänmurtaja-postimerkki.

Viimeinen postauksen kortti tulee Saksasta Monikalta.  Monika on juuri valmistelemassa opetustuntia. Kuvassa on kaunis Bavarianjärvi. Kuvassa on vielä kesä, mutta Monika kertoo että heilläkin on nyt syksy.

Tänään tuli ennätysmäärä kortteja, nimittäin yhdeksän kappaletta.

KIVAA PÄIVÄÄ!

💜💜💜

Näppärää pyykinkuivatusta

Taas on se aika vuodesta jolloin ei enää ulkona saa pyykkejä kuivaksi kun usein on kostea ja sumuinen sää. Itse vien pyykkejä ulos tosi harvoin kesälläkään sillä meillä on J tehnyt tosi näppärän systeemin pyykkien kuivatukseen. 

Ripustan kaikki pyykit vaatepuille kuivumaan ja sukat ja muut pienemmät vaatekappaleet sellaiseen härpäkkeeseen jossa on pyykkipojat joihin vaatteet kiinnitetään.

Mutta mihin nuo vaatepuut sitten ripustetaan?

No tällaisiin saunan (tai muun huoneen) seiniin kiinnitettyihin puurimoihin.

Tähän mahtuu koko koneellinen pyykkiä kuivumaan ja koska vaatteet roikkuvat ilmavasti niin ne ovat muutamassa tunnissa kuivia.

Puurimat on kiinnitetty seiniin ja pysyvät tukevasti paikoillaan. Mökillä meillä on ollut käytössä sellaiset metalliset putket jotka pingotetaan kahden seinän väliin, mutta ne eivät tahdo kauan pysyä paikoillaan, joten nämä ovat kyllä paljon paremmat, mutta vaativat tietysti hiukan nikkarointitaitoa jotta ne saa hyvin paikoilleen.

Saunassa on ilmanvaihtoventtiili ihan näiden kuivatustankojen yläpuolella joten sekin nopeuttaa kuivumista.

Sukat ja alusvaatteet ripustan kuivumaan näin.

Koska nuo tangot pitää kätevyyden vuoksi ripustaa aika ylös (ettei lyö päätään tankoihin tai pyykkeihin), niin sauna on mitä oivallisin paikka niille. Muuten joutuisi käyttämään jonkinlaisia tikkaita että ylettyisi ripustamaan pyykit, mutta saunassa on jo "tikkaat" valmiina, nimittäin lauteet.

Jätän saunan oven aina auki kuivatuksen ajaksi. Kuivatusrummussa kuivatan ainoastaan froteepyyhkeet, jotka tulevat ihanan pehmeiksi siinä pyörittyään. Ja toppatakit ovat toinen vaateryhmä johon sitä käytän.

Muuten kuivatan kaiken pyykin noilla tangoilla ja lakanatkin mahtuvat hyvin niille roikkumaan sileästi.

Kolme kuvaa - marraskuu

Vain kolme kuvaa kuukaudessa-haasteessa on päästy jo toiseksi viimeiseen kuukauteen eli marraskuuhun. Niinpä kuvien aiheet alkavatkin M:llä.

Ensimmäinen kuva näyttää MUUMEJA. Muumimukeja minulla on aika monta ja sopivasti muumi-aiheeseen sopii tänään kirjoittamani kortti, joka lähtee Kiinaan Yichalle. Hän on toivonut muumikortteja, joten uskon että tämä on hänelle mieluisa.

Toisessa kuvassa on tekemäni MINIRYIJY. Kuvasta mittasuhteita saattaa olla vaikea nähdä, mutta tämän koko on 35x25cm.

Viimeisessä kuvassa on MURATTI, jonka olen vastoin kaikkia odotuksia saanut pysymään sisällä hengissä jo useamman kuukauden. Itäikkuna taitaa olla sille mieluisa.

Muutama muukin on jo ehtinyt tähän haasteeseen osallistua:

Villa Emilia

Kaikkea muuta

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Ruusuperhonen

Marjatan kirjat ja mietteet

Satavuotiaan sylissä

Puikoillanikin

Repolainen reissaa ja räpeltää

Retkiä & hetkiä

Sweets & socks

Anun puutarha

Uminomat

Silmukka soikoon

KIVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

Kävelyllä marraskuussa

Saran Villa Emilian blogihaasteessa kävellään omia polkuja taas marraskuussakin.  Sää oli aivan mahtava, melkein kuin keväällä, ja lähdin hyvillä mielin ulkoilemaan.

Ensimmäinen kohde jonka reitilläni kuvasin oli tämä sininen talo, joka on jo muutamia vuosia ollut asumattomana. Se on aika iso ja siitä saisi varmaan kunnostamalla isompikin perhe kivan kodin. Kyltti jossa mainostetaan ravintolaa, ei ole enää ajankohtainen, sillä tuo ravintola lakkasi olemasta samoihin aikoihin kuin talo autioitui.

Vastapäätä tuota sinistä taloa sitä vastoin asutaan ja kauniilta näyttää niin talo kuin pihakin.

Tässä talossa on kunnan tieasema. 

Erään talon pihalla liehuu Ukrainan (?) lippu.

Kauniit vihreät kasvustot punaharmaata kalliota vasten kiinnittävät aina huomion.

Käännyn pienemmälle tielle josta kuljetaan kylän uimarannalle.

Pellon reunaan on ilmestynyt pyörien päällä oleva pikkuinen mökki. Se on ollut täällä joskus aikaisemminkin, mutta välillä oli poissa. En tiedä miksi se on tuotu tänne.

Kuljen venesataman ohi, mutta en mene itse satamaan.

Tien varrella on muutama omakotitalo joissa on rantatontit. Niissä olisi koti ja mökki samassa. 

Jatkan matkaani ja nyt sukellankin metsäpolulle. Mietin etukäteen josko polku olisi paikoitellen veden vallassa, niin kuin usein on ollut, mutta nyt sitä vaaraa ei ollut, vaan hyvin pääsi kulkemaan kuivin jaloin.

Mielessä häivähti sellainenkin ajatus, että mitä jos tulisi susi vastaan. Susiahan on Ahvenanmaallakin lähiaikoina nähty. Onneksi sain kulkea rauhassa.

Tässä kohtaa polun katkaisee aita, eikä porttia ole, mutta onneksi tuosta kuitenkin pääsee yli lyhytjalkainenkin, sillä siinä on sopivasti isohko kivi jonka päältä pystyy ylittämään aidan. Joku fiksu ihminen on laittanut tuon ylimmän aitapuun ympärille muovista suojan, niin ettei siinä revi vaatteitaan. Tätä polkua kuljetaan läpi talvenkin, vaikka lunta olisi enemmänkin. Joka vuosi lumeen on tallautunut polku.

Tietä varmaan aiotaan korjata koska pari isoa sorakasaa oli tuotu tien varteen.

Lähestyn jo kylän asutusta ja nuo heinäpaalit viittaavat siihen että tässä lähellä asustavat eläimet.

Maatalon lehmät olivat syömässä, mutta kun yritin päästä hiukan lähemmäksi niitä, niin osa niistä pelästyi ja toiset tuijottivat minua ihmetellen. 

Nyt olen jo ihan lähellä kotia, sillä näiden talojen takana on meidän talo. Hieno kävelyilma oli ja askeliakin kertyi yli kuusi tuhatta ihan huomaamatta kun etsi kivoja kuvauskohteita.

Postauksen ensimmäisen kuvan alla olevasta linkistä pääset katsomaan Saran ja muiden bloggaajien kävelylenkkejä.

💛💛💛