KELLOT KILKATTI JA KALKATTI

KESÄKUU

Kesäkuu meni menojaan jo viikko sitten ja melkein unohtui kuukausikollaasin tekeminen. 

Mennyt kesäkuu taisikin olla kaikkien aikojen lämpimimpiä kesäkuita. Hellepäiviä oli yli kaksikymmentä ja korkeimmillaan lämpötila nousi 33,5 asteeseen. Mutta jos saatiinkiin hellettä, niin sadepäiviä ei pahemmin kertynyt, ainakaan täällä Lounais-Suomessa. 

Uskomattomalta tuo pitkäaikainen hellejakso tuntui kun jo aamulla lämpömittari saattoi näyttää kahtakymmentä astetta.

Lämpö sai aikaan todellisen kasvu-ja kukkimisryöpyn luonnossa ja kiertelimmekin monissa paikoissa patikoimassa.

Yhdellä patikointiretkellämme, Getan Höckböleen, rupesi metsästä yllättäen kuulumaan kalkatusta ja kilinää. Ääni voimistui ja pian kuului jo töminääkin. Alueelle saapuessamme olimme ylittäneet aidan yli menevät rappuset ja niiden vieressä olevassa kyltissä kerrottiin että alueella laiduntaa eläimiä.

Tälläisia kylttejä näkee usein patikointireiteillä, mutta harvoin niitä eläimiä kuitenkaan näkyy. Mutta nyt tuo kalkatus vaan voimistui ja kohta näimme lampaita jotka lähestyivät meitä. Ja niiden perässä tulla jolkutteli muutama lehmä. Koska hiukan pelkään lehmiä, niin ainakin minun silmissäni ne näyttivät valtavan kokoisilta. Katselin ympärilleni löytääkseni piilopaikan tai turvapaikan jos lehmät tulevat puskemaan meitä. Kello kilkatti yhden lehmän kaulassa ja olin jo valmis luopumaan ajatuksesta nauttia rauhallinen piknik läheisellä rannalla.

Yhtäkkiä kuitenkin yksi lampaista kääntyi pois päin meistä ja muut lampaat, sekä lehmät seurasivat sitä juoksujalkaa. Kello vaan kumahteli sen yhden lehmän kaulalla.

Pääsimme kuin pääsimmekin rantaan kahville ja maisemia ihailemaan.

Pois lähtiessämme emme onneksi enää noita petoja tavanneet. Mutta lehmänkellon pelottavan kumahtelun muistan varmaan ikuisesti!

💜💜💜