HOME, SWEET HOME

"HOME, SWEET HOME"

Välillä pitää olla "kaupunkikodissakin". Aamupalalla katselen ympärilleni ja mietin miten molemmat tykätään tästä kodista. Tämä on juuri sopivan kokoinen koti meille ja tuntuu että tästä kodista ei muuteta koskaan.

Paitsi että kodin sisäpuoli on hyvin toimiva ja sopivan kokoinen, niin ei ulkopuolellakaan hassumpaa ole. Asumme päätyasunnossa ja olohuoneen ja makuuhuoneen puolella on iso terassi johon paistaa iltapäivä-ja ilta-aurinko. Keittiön puolella paistaa aamusta puoleen päivään. Sillä puolella meillä on kaksi kukkapenkkiä. Muita pihatöitä, kuin kukkamaiden hoito, ei tässä olekaan, sillä nurmikonleikkuun ja mahdolliset lumityöt hoitaa huoltoyhtiö.

Eli voisi sanoa että tämä on melkein kuin asuisi omakotitalossa. Mutta tässä on vaan omakotitalon hyvät puolet.

Mainitsin jo nuo kaksi kukkapenkkiä. Niihin olemme istuttaneet vähän kaikenlaista kasvia. Osa on ostettu taimimyymälästä, ja osa tuotu mökiltä.

Kun perustimme näitä kukkamaita, niin ensin tietysti poistimme nurmikon ja toimme säkkikaupalla multaa tilalle.

Sitten istutimme pari pikkusyreeniä, pari pensasta ja hiukan kukkia. Penkkien reunoille istutimme mökiltä tuomaamme hopeahärkkiä ja toiseen samoin mökiltä tuotua ketoneilikkaa.

Miten pieniltä nuo reunaistutukset silloin pari vuotta sitten näyttivätkään!

Vielä tänä keväänä ne olivat tosi kauniit kukkiessaan ja olivat levinneet mukavasti. Tykkäsin kovasti niistä ja olin tyytyväinen kun viihtyivät niin hyvin. Uskon että niille keväällä antamani bokashi-multa oli saanut ne oikeaan kasvupyrähdykseen.

Mutta samalla kun nuo kaksi reunakasvia voivat hyvin ja voimistuivat ja levisivät, näytti siltä että ne valtaavat kaiken alan muilta kasveilta. Siinä olivat laventelit, kurjenpolvet ja pikkuinen ruusupensas hätää kärsimässä.

Varsinkin hopeahärkki kiemurteli juurineen maan alla putkahtaen esiin milloin minkäkin kasvin viereltä. Nyppäsin noita pieniä alkuja pois minkä ehdin, mutta aina niitä riitti. Kukkimisen jälkeen se ei näyttänyt enää kauniilta ja yritin pienentääkin sitä repimällä sitä rankalla kädellä niitä osia jotka jo uhkasivat täyttää kivetyn käytävänkin.

Eilen sitten kyllästyin näkyyn ja aloitin sekä hopeahärkin, että ketoneilikan poisto-operaation. Ensin yritin poistaa niitä vetämällä varsista, mutta eiväthän ne juuret siitä piitanneet, vaan jäivät maahan. Yritin kaivaa lapiolla, mutta voimani eivät riittäneet ja niin piti pyytää J apuun. Hän sai kaivetuksi ne juurineen ylös. Tai niinhän me luulimme.

Kun rupesin haraamaan multaa, niin mullan alta paljastui juuria aina vain uudelleen, vaikka hetken tuntui että nyt on kaikki poistettu. Hopeahärkki ainakin tuntuu olevan sitkeä kasvi. Aikani niitä juuren pätkiä keräsin , mutta kun suurin osa oli poistettu, niin oli pakko antaa periksi.

Möyhin mullan hyväksi ja siirsin pari havukasvia käytävän reunalle missä ne nyt pääsevät paremmin näkyviin ja toivottavasti kasvavat ja viihtyvät. Uutta multaa päälle ja reilusti vettä jotta juurtuvat. Käytävän ja kukkapenkin yhtymäkohtaan laitoin mökiltä tuotuja luonnonkiviä. Nyt näyttää paljon paremmalta ja siistimmältä.

Jos ja kun hopeahärkkiä vielä tulee esiin mullan alta, niin pitää vaan sitten nyppiä yksittäiset alut pois ettei pääsisi enää tähän kasvamaan.

Tänään haluan kunnostaa tuon toisen kukkapenkin jota en eilen jaksanut laittaa valmiiksi. Kiviä pitää siihenkin hakea ja lisätä multaa. Pikkuisen kasvien siirtelyä on siinäkin tehtävä, mutta sitten alkaa olla valmista tältä kerralta.

Nyt en enää ihmettele sitä, kun työkaverin mies sanoi että vaimon puutarhanhoito on pääasiassa sitä, että siirtelee kasveja paikasta toiseen.

Minä niin tunnistan tuon puutarhanhoitotyylin!

IHANAA PÄIVÄÄ!

💚💚💚