OSAISKOHAN SITÄ?

Viime postaus meni vähän sairaskertomuksen puolelle, joten nyt iloisempaa asiaa, kun tervehdyttykin ollaan melkeinpä täysin.

Tai ainakin niin paljon, että kahden viikon tauon jälkeen uskaltauduin torstaiseen kudontaryhmään. Tai saamme käydä siellä vaikka joka päivä, mutta torstaisin on opettajakin paikalla.

Olen tällä hetkellä kutomassa kaitaliinaa. Yhden olen jo kutonut ja nyt on siis toinen menossa. Tämä on kivaa puuhaa, kunhan on tarpeeksi yksinkertaista ettei koko ajan joudu purkamaan. Virheet nimittäin yleensä huomaa vasta sitten kun on jo ehtinyt virheen jälkeen kutoa vaikka kuinka paljon. Joskus tekisi mieli jättää virhe sikseen, mutta kun tietää että se sitten aina harmittaa kun silmä siihen osuu, niin on parasta ottaa hiukan takapakkia. Virheen korjaaminen tahtoo vaan viedä enemmän aikaa kuin itse kutominen.

Koska olen ihan aloittelija vieläkin näissä kutomisissa, niin pyrin valitsemaan helppoja malleja. Eihän sillä tavalla tietysti opi yhtä paljon kuin tekemällä vaativampia malleja, mutta toisaalta kun hermo ei kestä ihan mitä vaan ja valmistakin olisi kiva saada.

Olen kuitenkin uskaltautunut ilmoittautumaan vohvelikankaisen pyyhkeen kutomiseen. Se ei kuulemma ole ihan helppoa. Saa nähdä kuinka käy. 

Kun suunnittelin tätä liinaa, niin mieleen tuli idea tehdä se tavallisesta kirjavasta sukkalangasta. Tiedäthän ne langat joista ihan itsekseen muodostuu mitä hienoimpia kuvioita. Varmistin kokeneemmilta kutojakumppaneilta että villalangasta yleensä on mahdollista tällaista liinaa kutoa. He vakuuttivat että melkeinpä mistä vaan voi kutoa, joten ei muuta kuin aloittamaan.

Kotona minulla olisi ollut vaikka minkälaista lankakerän loppua joita olisi voinut käyttää, mutta koska halusin käyttää tällaista kirjavaa lankaa, niin ajattelin etten halua siihen sotkea mitään muita värejä.

Tämä lanka, vaikka kirjava onkin, on silti hillityn värinen ja siitä taitaakin tulla oikeinkin kiva liina.

 

Ennen tuota kirjavaa liinaa kudoin tällaisen liinan. Se on myös villalangasta. Mukana on 7 veljestä ja jotain muuta. Ei ole sekään hullumpi (vaikka siinä on ainakin yksi virheellinen kohta, ja toivon etteivät muut sitä huomaa).

 

Puolet salissa olevista kangaspuista kuuluu meidän ryhmälle ja toinen puoli maanantaina kokoontuvalle ryhmälle. Tänään meitä oli ennätyksellisen vähän, joten siksi näyttää aika tyhjältä. Toisaalta hyvä, sillä nyt sain minäkin tosi paljon apua kun suunnittelin liinojen jälkeen aloittavani kahden maton tekoa.

Mallin olin katsonut valmiiksi kirjasta, mutta kun pitää laskea tarvittavan materiaalin menekki, niin siihen en tosiaan pysty, joten apua tarvittiin. Enkä usko että koskaan pääsen siihen pisteeseen että osaisin maton kutoa ihan alkuvalmisteluista alkaen itse. Siinä on niin monta eri vaihetta että pyörryttää.

 

Nyt pitää valita sopivat loimilangat ja kuteet, joita tarvitaan useampaa väriä. Tulossa on isohko matto ja ajattelin väreiksi sinisiä sävyjä, suklaanruskeaa ja valkoista. 

Kangaspuilla kutominen on tosi kivaa, mutta turhauttavaa on se kun tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta usko omiin kykyihin ei riitä ja ei uskaltaudu kokeilemaan kovin vaikeita malleja. Mutta osaiskohan sitä kuitenkin?

TÄLLAISTA TÄNÄÄN, MITÄS SINULLA?

💓💓💓