Apua, punkki puri!

Onko sinulla koskaan ollut punkkia? Minulla on vaikka kuinka monta kertaa. Täällä Ahvenanmaallahan niiltä ei voi välttyä, vaikka pukeutuisi miten tahansa ja vaikka pitäisi nurmikot lyhyinä, eikä menisi heinikkoihin kulkemaan.

Pari kolme viikkoa sitten havaitsin polvitaipeessani pienen pienen punkin. Itse sitä olisi ollut vaikea tuollaisesta paikasta poistaa, mutta onneksi on tuo J joka valitsi punkkipihtivalikoimistamme yhdet ja rupesi punkkia poistamaan. Koska punkki oli niin pieni, että hyvä kun sen näki, niin sen poistaminenkaan ei ollut kovin helppoa hyvistä apuvälineistä huolimatta.

Aika monenlaisia punkkipihtejä on meilläkin kokeiltu, mutta nämä ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Itse tykkään noista "sorkkaraudoista", mutta jos punkki on tosi pieni, niin silloin niillä ei sitä tahdo saada pois. Silloin ovat nuo vasemmanpuoleiset hyvät.

Aika jännää kun nyt katson noita vasemmanpuoleisia, niin huomaan vasta nyt että niiden toisessa päässä on tuollainen lovi. Sehän tietysti voisi toimia myöskin samalla tavalla kuin nuo "sorkkaraudat", eli se ujutetaan punkin alle ja sitten nykäistään punkki pois. Sitä en ole tullut koskaan kokeilleeksi.

Tuolla päällä voi sitten myös nitistää punkin kun sen on saanut irrotettua. Mikä ihana ääni onkaan se naps, joka kuuluu, kun punkin painaa lituskaiseksi ja tietää että sen elämä oli siinä!

No, kuten sanottu, tällä kertaa punkki joka minulla oli oli aika pieni. Uskoin kuitenkin että J sai sen kokonaan poistettua, enkä ajatellut asiaa sen enempää.

Mutta kun punkin poistosta oli kulunut parisen viikkoa niin puremakohtaa kutitti kovasti ja raavin sitä hetken. Kutina ei lakannut ja uskoin että olen saanut toisen punkin samaan paikkaan. Punkin olemassaolonhan useimmiten huomaa siitä kun jossain paikkaa ihossa kutiaa.

Vilkaistuani puremakohtaa huomasin että siinä oli noin kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva punainen ympyrä. Koska olin lukenut että jos puremakohtaan tulee punoittava ympyrä, niin on heti mentävä lääkäriin. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan samaksi aamuksi.

Tuntui hyvältä kun sai ajan niin pian. Tultuani terveyskeskukseen kävikin ilmi että minulle oli varattu sairaanhoitajan vastaanotto.

Näytin puremakohtaa ja hoitaja mittasi sen ja otti valokuvan. Kuvittelin että nyt hän näyttää sitä lääkärille ja lääkäri kirjoittaa antibioottireseptin.

Eihän se sitten niin käynytkään. Hoitaja sanoi että nyt seurataan vähintään kymmenen päivää ja katsotaan jos tuo punoittava ympyrä häviää. Ja jos se häviää, niin sitten ei tarvita mitään kuuria, mutta jos ei häviä niin sitten otan yhteyttä uudestaan.

Pettyneenä lähdin kotiin. Tuntui kummalliselta että pitää odottaa noin kauan ennen kuin mahdollisesti saa antibiootin. Tietysti olen ottanut TBE-rokotuksen säännöllisin väliajoin, mutta sehän ei suojaa borrelioosilta, vaan Kumlingen taudilta,  joten kauhistuttaa ajatella ehtiikö jo tämän odotteluajan aikana tapahtua vaikka mitä kehossani, punkin puremastahan voi tulla aika pahojakin jälkiseuraamuksia.

Kun lukee netistä ohjeita miten toimia punkin pureman jälkeen jos tuollainen punoittava rengas on tullut, niin niissä sanotaan aina että punainen rengas on merkki tartunnasta ja silloin aloitetaan antibioottikuuri.

Niin ei nyt kuitenkaan kohdallani tehty. Ensi tiistaina soitan uudelleen terveyskeskukseen ja toivon silloin saavani apua tähän.

💜💜💜

Maailman postikorttipäivä

Taas on kertynyt pino kortteja. Tässä kaikki viime päivinä tulleet kortit:

Upea kortti, jossa näkyy Vapaudenpatsas ja pilvenpiirtäjät tulee USA:sta. Lähettäjä on ollut kovin lyhytsanainen sillä kortissa lukee vain "Hallo", eikä edes lähettäjän nimeä siitä löydy. Mutta kortti on tosi kaunis.

Sienikortin lähetti Anne, joka on eläköitynyt hoitaja.  Nyt eläkeläisenä hän nauttii kotinsa puutarhatöistä ja viettää aikaa  seitsemän lapsenlapsensa kanssa.

Majakkakortti tuli Natalielta USA:sta. Hän asuu Chicagossa.  Tämä  majakka on Michigan-järven rannalla.  Natalie nauttii syksystä kauniita maisemia ihaillen.

1.10 vietettiin maailman postikorttipäivää ja siihen teemaan liittyen useilla paikkakunnilla järjestettiin WPD-miittejä. Tämä kortti tulee Walesista, Iso-Britanniasta ja sen lähetti juuri tuona päivänä Alison. Alison on jäänyt tänä vuonna eläkkeelle ja hän on eläköitymisessään vielä siinä vaiheessa että hän miettii miltä tämä aikakausi tuleekaan näyttämään. Pitää vielä mainita, että Alison oli valinnut hienot postimerkit, joissa oli minun lempiaiheet eli autot ja junat.

Kemissäkin oli pidetty lokakuun ensimmäisenä päivänä WPD-miitti ja sieltä tuli Leenan lähettämänä tämä kortti. Kemissä oli ollut osanottajia kahdeksan ja he olivat pitäneet miitin ravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja pöytä tarpeeksi iso crossailuun ,eli siihen, että jokainen kirjoittaa tai leimaa nimensä isoon pinoon kortteja, jotka sitten lähtevät ympäri maailman.

Ja vielä yksi samaan aiheeseen liittyvä kortti joka on tosi veikeä. Sen lähetti Pirjo joka on harrastanut postcrossingia jo yksitoista vuotta. Hän oli iloinen että sai juuri minun osoitteeni kortilleen, sillä tämä oli ensimmäinen kortti jonka hän sai lähettää Ahvenanmaalle. 

Maryellen USA:sta lähetti tämän ihanan toukka-kortin. Kortissa on kuva kirjan kannesta. Tuon kirjan nimi on englanniksi "The Very Hungry Caterpillar" ja sen on kirjoittanut lastenkirjojen kirjailija Eric Carle.

Googlasin onko ko. kirjaa ilmestynyt suomeksi, ja olihan se ja se on nimeltään ""Pikku toukka paksukainen". 

Harmi kun Amerikan posti on laittanut tuollaisen leiman kivan kortin päälle.

Kiinasta tulee tämä kortti, vaikka kuvassa onkin Japanin Fuji. Harmillista että lähettäjä on unohtanut kirjoittaa nimensä.

Tänään tulikin postia kaukaa, sillä Kiinasta tuli toinenkin kortti. Sen lähetti Gladys, joka asuu pikkukaupungissa nimeltä Kaiping. No, rupesi kiinnostamaan mikä kiinalaisten mielestä on pikkukaupungin asukasmäärä, niin luin että siellä on n. 750.000 asukasta. Kaikki on suhteellista :)

Viimeinen kortti tulee Berliinistä, josta Wiebke lähetti minulle Maailman postikorttipäivän miittikortin. Tulipa tästä kuvan rakennuksesta mieleen Turussa oleva ihan samanoloinen rakennus Linnankadun ja Kristiinankadun risteyksessä.

Tällaiset kortit tällä kertaa!

💚💚💚

Kävele kanssani - lokakuu

Eräänä kauniina päivänä päätin kuvata pätkän kävelyreittiäni ja tehdä siitä postauksen blogiin. Halusin osallistua Saran Villa Emilia-blogin haasteeseen, jossa kuvataan kuukausittain omia kävelylenkkejä.

Olimme autolla matkalla mökille ja päätin hypätä kesken matkan pois autokyydistä ja kävellä loppumatkan.

Tämän kauniin keltaisen talon luota aloitin. Tuo talo on niin soma ja vilkaisen aina sen suuntaan kun tästä ohi ajamme.

Pari hevosta oli tien toisella puolella ja toivoin, että olisivat tulleet hiukan lähemmäksi, mutta eivät olleet minua huomaavinaankaan.

Kylän keskellä on vanha bussikatos. Koskaan en ole busseja tässä nähnyt ja luulenkin että tämä on nykyisin vain koulubussin pysähtymispaikka. Vaikka enpä ole koko kylässäkään lapsia nähnyt, joten lieneekö koululaisiakaan.

Yleinen tie päättyy juhannussalon kohdalle, mutta minä jatkan kulkuani eteenpäin. 

Postilaatikoita on melkoinen määrä ja onhan siinä meidänkin nimemme yhdessä. Joskus aikaisemmin kun olimme kesäisin pidempiä aikoja mökillä, muutimme postin tulemaan tänne. Nykyisin tulee paikallislehtikin digitaalisena, joten juuri mitään ei laatikkoomme tipahda.

Tässä näkee kerran viikossa eläkeläisiä pelaamassa petankkia.

Tie jatkuu maatalon pihan läpi. Tämän jälkeen on enää pari taloa ennen kuin ollaan mökkitiellämme.

Tämän taidan kuvata joka vuosi. Tästä tulee niin jouluinen olo kun näkee tuon pikku kuusen punaista seinää vasten.

Tien vierustan ojaa on joku kaivanut syvemmäksi. Nyt eivät vedet virtaa tielle.

Tässä kohtaa tie haarautuu kahteen tiehen. Meille mennään suoraan menevää tietä eli oikean puoleista.

Tämä pikku mökki on tainnut olla asumattomana koko sen yli kolmekymmenvuotisen ajan kuin meillä mökkipaikka on ollut. Nyt siinä ihmeekseni olikin mies keräämässä oksia kasoiksi. Onkohan omistaja vaihtunut? Olisipa kiva jos joku rupeaisi tätä kunnostamaan mökikseen ennen kuin se rapistuu ihan kokonaan. Tai jospa tähän tulisikin ihan uusi mökki?

Lähellä mökkiämme ollaan jo. Naapurit mökkeilevät tässä.

Siellä pilkottaa kävelyretkeni päätepiste. 

Aina ensimmäiseksi katson onko kasvihuone pystyssä ja ehjänä, sillä se joutuu koville tuulille alttiiksi. Onneksi se on taas kerran selvinnyt tuulista, vaikka ei nyt tässä kuvassa näykään. Kääpiösamettiruusut jaksavat vielä kukkia.

Ihanaa päivää!

💛💛💛

Hemmets almanacka - Kodin almanakka

Nyt minulla on se, nimittäin ihastuttava kodin almanakka - Hemmets almanacka!

Olin ihastellut sitä suositun ruotsalaisen bloggarin Clara Lidströmin blogissa ja tiesin heti että se on jotain minkä haluaisin itselleni. Sen olisi voinut tilata Claran blogin kautta, mutta sitä en halunnut tehdä, koska tiesin, että jos se yleensä onnistuisi, niin se vaatisi sen seitsemät krumeluurit ennen kuin kirja olisi minulla.

Sitten tajusin, että sehän voisi löytyä nettikirjakauppa Adlibriksen valikoimista. Olen sieltä tilannut monta kertaa ja heiltä tilaaminen onnistuu jopa tänne meillekin sujuvasti ja ongelmitta. Ja sieltähän sen sainkin sitten tilattua itselleni.

Viikoittaisten kalenterisivujen lisäksi kirjassa on vinkkejä satokauden kasvisten käyttöön ja kirjan lopussa on tilaa vuosiyhteenvedolle.

Kuvituksena on käytetty kuvia, jotka Clara on ottanut kodistaan. Hänen sisustustyylinsä on kodikkaan vanhanaikaista ja kuvat sopivat hienosti tähän kirjaan jonka tyylistä ainakin itselleni tulee mieleen 40-50-luku. 

Joka kuukaudella on oma teemavärinsä ruudutettuine sivujen kehyksineen.

Joka viikolle on oma kalenterisivu johon mahtuu kirjaamaan tärkeät muistettavat. Omaan kalenteriini olen jo kirjoittanut kaikki läheisten  syntymäpäivät. Tekisi mieli jo kirjoittaa vaikka mitä, mutta ensi vuoden alkuun on kuitenkin maltettava, sillä kirja alkaa tammikuusta.

Kalenterissa on paljon hyödyllistä tietoa, mm. reseptejä, säästövinkkejä, omaa hyvinvointia koskevia juttuja, viherkasvien hoitoa ja paljon muuta kodinhoitoon liittyvää. 

Näitä vinkkejä voi hyödyntää jo nyt. Esim. joulunajan tehtäviä voi jo  halutessaan tutkailla.

Kirja on niin kaunis ja sivujen paperi on sellaista johon on hyvä kirjoittaa koska se on mattapintaista ja pehmeähköä, joten muste näkyy siitä hyvin ilman että sivujen kiilto haittaisi lukemista. 

Tilasin tämän netistä, mutta vasta tilattuani tuli mieleen, että ehkä tämän olisi saanut paikallisista kirjakaupoistakin. Tein tämän postauksen ihan vaan siksi että olen niin ihastunut tähän kalenteriin, eikä tämä ole mikään yhteistyöpostaus.

Jos sinulle heräsi kiinnostus katsoa millaista blogia Clara Lidström kirjoittaa, niin sitä pääset katsomaan klikkaamalla Underbara Clara.

Mukavaa sadepäivää!

💦💦💦

Kumman valitset?

Törmäsin Via per aspera ad astra - blogissa mielenkiintoiseen haasteeseen KUMMAN VALITSET? Travel edition, ja halusin itsekin toteuttaa postauksen samasta aiheesta. 

Kaikki kuvat postaukseen valitsin TÄÄLTÄ.

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukset:

Rinkka vai matkalaukku?

Rinkkaa en ole koskaan omistanut, enkä ole sitä tarpeelliseksikaan kokenut, joten tähän sanon matkalaukku. Tosin minulla on aina reppukin mukana, sillä se on kätevä eri paikoissa kulkiessa ja vapauttaa kädet vaikka kuvien ottamiseen.

Jos lähtisin interrailille tai vastaavalle, niin silloin tietysti rinkka olisi ehdoton.

Aasia vai Afrikka?

Molemmissa olen käynyt ja täytyy sanoa että kumpaankaan en enää tunne kiinnostusta matkustaa. Aasiaan on niin pitkät lennot, että sinne en enää lähtisi, paitsi ehkä jos voisin matkustaa sellaisessa luokassa jossa voisi makuuasennossa matkustuksen tehdä ja jossa voisi vapaasti jaloitella aina kun tarve olisi.

Afrikassa olen käynyt kahdessa eri maassa eikä niistä kumpikaan säväyttänyt. Tietysti Afrikassa on maita vaikka kuinka paljon ja mielenkiintoista nähtävää riittäisi.

Mutta kuitenkin tähän kohtaan valitsen Euroopan maat. Niissä riittää aivan tarpeeksi koettavaa ja nähtävää minun laiselleni ihmiselle.

Auringonnousu vai -lasku?

Molemmat ovat kauniita ja molempia olen myös matkoillani nähnyt. Mutta valitsen kuitenkin auringonnousun koska olen aamuvirkku. Olemme yleensä ensimmäisten joukossa aamupalaa nauttimassa.

Iltaisin olemme aika aikaisin päivällisellä ja hiippailemme hotellihuoneeseen yleensä siihen aikaan kun paikalliset vasta rupeavat suunnittelemaan syömään lähtöä.

Aikainen aamu on mitä parhain aika tehdä kävelylenkki ja aistia eri asioita kaupungin heräämisessä: työhön kiiruhtavat ihmiset, kahvin ja vastaleivotun leivän tuoksu kahviloista ja leipomoista, kalastajien palaaminen mereltä saaliineen. Pienemmissä kaupungeissa voi kuulla kukonkin kiekuvan aamulla. Niin ja tietysti itse auringonnousu on kokemisen arvoinen.

Kortti vai käteinen?

Nykyisin ainakin Euroopan maissa matkustaessa rahanvaihto on onneksi jäänyt pois. Ja niissäkin maissa joissa euro ei ole käytössä pärjää yleensä kortilla. Muistissa on vielä aika, jolloin vaihdettiin jo kotimaassa rahaa sen maan valuuttaan johon matkustettiin. Matkashekit olivat myös joskus suosiossa.

Suosin korttimaksamista, olen sitten kotimaassa tai ulkomailla. Täytyy tosin myöntää, että jos kortilla maksaa jossain markkinoilla tai vastaavissa paikoissa, niin ihan pieni pelko myyjän rehellisyydestä voi käydä mielessä, varsinkin jos hän menee jonnekin takahuoneeseen kortin kanssa. Onneksi mitään ongelmia ei ole korttimaksamisen suhteen matkoilla ollut.

Finnair vai Ryanair?

Aikaisemmin matkustimme aina Finnairilla, mutta nyt jos lähtee ulkomaille, niin netistä pystyy tekemään kaikki varaukset ja valitsemaan lennot, joten viime vuosina on matkustettu ns. halpalennoilla. Eikä ole suurempaa valittamista niistä ollut. 

Alanya tai Fuengirola?

Alanyassa olen käynyt, enkä Turkkiin enää haluaisi. Fuengirola on näkemättä ja vaikka siitä voidaan olla yhtä jos toistakin mieltä, niin sinne näistä kahdesta vaihtoehdosta menisin.

Matkamuisto vai tuliainen?

Aikoinaan kun ensimmäisiä matkoja teimme, niin matkamuistoja tuli ostettua. Mutta vaikka ne tuntuivat tosi kivoilta matkakohteessa, niin kotiin ne eivät sitten oikein tuntuneetkaan sopivan.

Nykyisin emme osta oikeastaan mitään kotiin vietävää matkalta. 

Junalla vai laivalla?

Ehdottomasti junalla. Laivalla joutuu joka tapauksessa matkustamaan että pääsee edes tältä saarelta pois, joten laivamatkailu ei kovinkaan paljon houkuta. Sen sijaan junalla on tosi kiva matkustaa. Ollaan matkustettu monta kertaa pohjoiseen yöjunalla ja siinä on ihan oma tunnelmansa. Minäkin, vaikka ole huono nukkuja, nukun hyvin makuuvaunussa. Välillä herää kun juna pysähtyy asemilla ja silloin on kiva kurkistaa ikkunasta missä ollaan.

Hattu vai aurinkolasit?

Molempia olisi hyvä käyttää. En kuitenkaan omista aurinkolaseja. En tykkää käyttää niitä kun ne vääristävät värit ja haluan nähdä kaiken sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat. Leveälierinen hattu minulla on nykyään käytössä, mutta vain mökillä. Hatut eivät sovi minulle ollenkaan kun olen lyhyttukkainen ja käytän silmälaseja, joten en halua käyttää niitä "ihmisten ilmoilla". Turhamaista, tiedän kyllä.

Uusi maa vai tuttu kohde?

Molempi parempi. Muutamia kertoja on matkustettu samaan kohteeseen, esim. jos hotelli on ollut ihan ylivertainen. Mutta uuteen kohteeseen on aina kiva mennä. Enkä missään tapauksessa haluaisi että itsellä olisi jokin oma majapaikka jossain ulkomailla ja sinne sitten aina mentäisiin.

Mitä sinä olisit vastannut näihin kysymyksiin? Kerro se meille muillekin.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛