Totuttelemista

Siirrettiin taas kerran kelloja, tällä kertaa taaksepäin, eli siihen ns. normaaliaikaan. Minulle ei ole väliä eletäänkö kesä-vai talviaikaa, mutta tuosta muuttamisesta olisi kiva päästä eroon.

Se kun siirrytään talviajasta kesäaikaan, eli siirretään kelloja tunnilla eteenpäin, sopii itselleni hyvin, sillä olen aamuvirkku ja herään aina kukonlaulun aikaan, Mutta syksyllä kun kelloja siirretään taaksepäin, herään sitten jo ennen kuin iltavirkut ihmiset ovat edes ehtineet mennä nukkumaan.

Niin kävi eilenkin, kun ihan valmiina nousemaan katsoin kelloa, ja se näytti puoli neljää. Koska emme olleet vielä kelloja siirtäneet, niin tajusin että kellohan on vasta puoli kolme.

Puolen tunnin nukahtamisyrityksen jälkeen nousin ylös ja vilkaisin ulos ikkunasta. Kylä nukkui, kuten tavallista kun meillä herätään uuteen päivään. Ainoa tuikku joka näkyi oli täysikuu. Niin kaunis näky kuin se onkin, niin en voi estää ärsyyntymisen tunteita kun sen näen. Miksi sen pitää möllöttää taivaalla niin kirkkaana ja häiritä nukkumistani!

Jos tehtäisiin jonkinlainen tilasto siitä kenen ikkunoihin valo ensimmäisenä aamulla syttyy, niin meidän koti olisi kyllä kärkisijoilla! 

Sanotaan että vanhempana ei enää tarvitse niin paljon unta kuin nuorena, mutta kyllä meidän naapurustossa ainakin tuntuu unta riittävän vanhoillekin, niin pimeänä ikkunat ovat silloin kun meillä jo ladataan kahvinkeitintä. En tajua miten ihmisillä riittää unta niin pitkään. 

No aamukahvi nautittiin sitten siinä kolmen, puoli neljän paikkeilla. Huvittuneina totesimme että lounasaika taitaakin sitten olla joskus aamukahdeksan korvilla.

Päivä  valkeni kuitenkin tosi kauniina ja aurinkoisena. Pakkasta oli aamutuimaan n. kuusi astetta. 

Kävimme päivemmällä katsomassa tyttären kissanpentua. Siellä se karvapallo piileskeli milloin sängyn alla, milloin jossain muualla. Hiukan leikki myös pallolla. Vielä se ei ole ihan tullut kaveriksi perheen vanhemman kissan kanssa, mutta varmaan ne tottuvat toisiinsa kunhan rauhassa saavat toisiaan tutkailla.

Kissanpentuvierailun jälkeen ajelimme vielä Kastelholmaan ihailemaan syksyistä luontoa. Maa oli monin paikoin keltaisten lehtien peitossa ja lehdet kahisivat mukavasti jalkojen alla kun kävelimme linnan ympäristössä.

Kyllä syksy on aika ihanaa aikaa. Tänä yönä nukuttiin jo ihan normaalisti, eli heräiltiin puoli kuuden maissa. Eiköhän tähän talviaikaan taas totuta.

🍁🍂🍂🍂🍁