Kun luonto sekoittaa pään

Tiedätkö sen tunteen kun suunnittelet vaikka mitä ja sitten kaikki jostain kummasta syystä meneekin ihan toisin? Ehkä liika suunnitteleminen onkin turhaa kun parasta kuitenkin taitaa olla hetkessä eläminen, tai enhän minä tiedä onko se noin, mutta niin sanotaan.

Nyt ei ole kyse mistään dramaattisesta, vaan ihan vaan luonnosta lumoutumisesta, kuten kohdallani aina tapahtuu. Lähden vaikka kävelylle ja olen käynnistänyt askelmittarin. No, näpsin kuvia minkä ehdin ja mietin jo miten kivan postauksen tästä saan blogiin. Kuvat ovat kauniita. Niin, mitä muuta Ahvenanmaan maisemakuvat voivat ollakaan.

Kun palaan kotiin, niin huomaan ettei puhelimeeni ole jäänyt jälkeäkään ottamistani kuvista. Askeleet ja kulkemani reitin Sport Tracker on kyllä tallentanut tunnollisesti, mutta kuvat ovat ihan jossain muualla. Kai jossain pilvessä. Nuo pilvihommelit ovat minulle ihan tuntematon käsite. No postaus jää sitten tekemättä.

Olen onneton Sport Trackerin käyttäjä, tai en vaan tajunnut että appi pitää laittaa pois päältä kuvien ottamisen ajaksi ja sitten taas käynnistää. Joten, sen käyttäminen sai kohdallani loppua.

Toissapäiväisellä lenkilläni ei ollut kuitenkaan kyse askelista tai mittarien (tai käyttäjän) toimimattomuudesta, vaan jo aiemmin mainitsemastani luonnosta lumoutumisesta.

Kaikkialla oli valkoista ja auringonpaisteista. Voiko kevättalven sää enää hienompi olla? 

Maisemien ihailu ja niiden kauneudesta huokailu veivät kuitenkin siinä määrin huomioni että unohdin kuvaamisen melkein kokonaan. Kuvasin kuitenkin vanhan kivitalon seinän, mikä sekin on mielestäni tosi kaunis.

Tämä alue johon kävelin on entisen mielisairaalan (eli nykyisin sanotaan psykiatrinen sairaala) aluetta. Miksikähän nykyään ei enää pidetä sopivana mielisairaala-sanaa kun kuitenkin puhutaan mielenterveyspotilaista?

Sairaalatoiminta on jo joitakin vuosia sitten siirretty Maarianhaminaan Keskussairaalan yhteyteen. Sinne rakennettiin uusi ja hieno psykiatrisen sairaanhoidon yksikkö. Tilat ovat kyllä upeat ja ajanmukaiset, mutta ympäristö ei pysty mitenkään kilpailemaan tämän vanhan paikan kanssa.

Vanha sairaala sijaitsi ihan rannalla. En tiedä onko kyseessä meri vai järvi, mutta kaunis paikka on joka tapauksessa. Voin kuvitella miten hienoa oli että sairaalan potilaat voivat nauttia vaikka kauniista kesäpäivästä täällä. 

Nykyisin tällä alueella on mm. leipomo-kahvila, hostel, sosiaalialan toimintaa ja toimistotiloja. Pihapiirissä on entinen sairaalan henkilökunnan asuintalo, jossa nykyään on vuokra-asuntoja. 

Iso kivitalo on vielä remontissa, enkä tiedä mitä siihen vielä tulee. Jos tulee asuntoja, niin aika upeita varmaan tulee. Ja mitkä näköalat olisi ikkunoista järvelle/merelle!

Vielä ihailen lumen keskellä olevaa valkoista rakennusta. Onkohan entinen ruumishuone? Kaunis se on joka tapauksessa ja nyt kun sen vierelle on rakennettu viihtyisä pergola-alue penkkeineen ja suihkukaivoineen, on siinä kesällä hienoa nauttia linnunlaulusta ja pergolan keskellä olevan suihkulähteen solinasta.

Tällaisia paikkoja, kuin koko tämä entinen sairaala-alue on paljon ja useimmiten ne on rakennettu luonnonkauniille paikoille. 

Kotiin päästyäni harmittelin vain sitä, etten tullut ottaneeksi enemmän kuvia. No, seuraavalla kerralla sitten, pysyväthän nuo paikat tuolla.

Niin, askelia kertyi 7000 ja vähän päälle. Otin nimittäin käyttöön puhelimen askelmittarin, joka sallii kuvien säästämisenkin ja on halutessa koko ajan päällä ilman että sitä pitää erikseen käynnistää. Kätevää ja yksinkertaista!

HIENOA PÄIVÄÄ!

💙💙💙