Kaikki on yhtä kaaosta

Iltapäivä on jo hämärtynyt ja kello on niin paljon, että on aika sulkea työpaikan ovi ja lähteä kotiin.

Pieni jännitys kutkuttaa mukavasti vatsanpohjassa kotiin ajellessani, sillä tänään meille on tulossa mieluisia vieraita.

Vielä pitää tehdä hiukan valmisteluja ennen vieraiden tuloa. Kun pääsen kotiin , ja menen keittiöön, haluaisin sulkea silmäni, tai juosta karkuun.

Keittiön tiskialtaat ja työtasot ovat täynnä pesemättömiä astioita ja kaikkea muuta mahdollista sinne kuulumatonta tavaraa. Nyt iskee paniikki!

Vieraat ovat tulossa millä hetkellä hyvänsä ja koti on kuin myrskyn jäljiltä.

Rupean raivaamaan tiskipöytää, tarkoituksenani laittaa likaiset astiat tiskikoneeseen. Kun avaan tiskikoneen luukun, on näky vähintäänkin hämmentävä.

Kone on täynnä, ja tavaroista, jotka siellä ovat, näkyy että koneen pesuohjelma on työnsä tehnyt.

Ihan päällimmäisenä on lappeellaan pleksilevy, pleksilevy, joka normaalisti on vesimittarikaappimme sisällä suojana. Otan pleksin ulos koneesta ja sen alta paljastuu lääketarjotin, jollaisia minäkin olen työssäni täyttänyt. Ja mikä ihmeellisintä, kaikki tarjottimelle jaetut lääkkeet ovat ihan kuivia ja ehjiä. Tyttäreni, joka on sairaanhoitaja, on myös tullut meille ja kysynkin häneltä, jos hän tietäisi jotain siitä miten lääketarjotin on tiskikoneeseen joutunut. Mutta hänellä ei ole mitään tietoa tarjottimen koneeseen joutumisesta, saati siitä miten se meille on kulkeutunut.

"Nyt ajavat vieraat pihaan"

 

Nyt ajavat vieraat pihaan. Olemme saaneet paikkoja siistittyä, ja tervehdimme iloisesti vieraita kehottaen heitä käymään peremmälle. 

Rupean valmistelemaan kahvipöytää, mutta mistään ei löydy yhtäkään kuppia tai mukia. En ymmärrä mihin ne kaikki ovat hävinneet ja hermostun yhä enemmän. Rupeamme porukalla etsimään mukeja.

Sitten juolahtaa mieleeni, ettei meillä ole mitään kahvileipääkään. Vai onko?

En millään pysty muistamaan olenko leiponut jotain, tai hankkinut kaupasta.

Aikaa kuluu ja kuluu ennen kuin kaikki kaapit tutkittuani satun katsomaan alimmaiseen laatikkoon, ja sieltä löytyy pullia, kakkuja ja vaikka mitä.

Leikkuulaudat ovat kateissa, samoin ystävien pikkulapselle varattu syöttötuoli...

Kaikki on yhtä kaaosta ja juoksen ympäri kotia, enkä enää tiedä mitä etsin ja mistä.

"Äkkiä herään unesta"

Äkkiä herään unesta ja pomppaan ylös sängystä. Missä on kynä ja paperia? Tämä uni täytyy äkkiä kirjoittaa ylös ennen kuin unohdan sen. Vielä tokkuraisena unesta rupean kirjoittamaan muistiin unen pääkohtia. Näkemättä jäi löytyikö jostain mukeja tai kuppeja joista juoda kahvia.

Uni jäi ikään kuin kesken, mutta se ei minua harmittanut yhtään, päinvastoin.

Menen keittiöön ja kaadan itselleni ison mukillisen höyryävää kahvia. Missään ei näy jälkeäkään sotkuista, vaan kaikki on juuri niin kuin pitääkin.

Kurkistan vielä varovasti tiskikoneeseen. Se on tyhjä.

ETTÄ SELLAINEN PAINAJAISUNI!

💜💜💜

(Kirjoituskurssilla oli aiheena UNI ja tällaisen unen minä näin)

Postauksen kuvat Pixabay