Iloista, mutta myös hiukan haikeaa

Kun lähtee kävelemään pikkutielle maalaismaisemassa, voi nähdä yllättäviäkin asioita. Siis sellaisia jotka nähdessään on pakko hieraista silmiään ja miettiä onko tämä totta.

Kotimme lähellä on pikku tie, jota aika usein kiertelemme. Tien alkupäässä on kaksi Godbyn kerrostaloa ja tie alkaa näiden talojen välistä. Heti kerrostalojen jälkeen sivuutetaan maalaistalon navetta ja navetan vastapäätä, tien toisella puolella näkyy kalliolla tämä kuvan näkymä.

Joku on halunnut ilahduttaa ohikulkijoita rakentamalla paikalle oikean pikku kaupungin, jossa autot ja junat kulkevat milloin tunnelista, milloin junaradalla rotkon yli.

Muutama talo ja kaksi valtavan kokoista etanaakin on näkyvissä.

Näin tämän "kaupungin" ensimmäistä kertaa viime syksynä. Ihmettelin kuka on tämän tehnyt ja ihailin pikkutarkkoja yksityiskohtia. Talven tultua lumi peitti kaiken muun, mutta vaaleanpunaiset kukat pilkistivät hangen keskeltä.

Nyt keväällä kun lumi on sulanut, kuvasin vihdoinkin koko näkymän. Kaikki rakennelmat olivat säilyneet hyvin talven yli.

   

Kahteen taloon on kirjoitettu tekstiä. Toisessa lukee "Belgrad old" ja se talo esittää vanhemman tyylistä taloa, luultavasti Belgradissa, koska se paikka on kattoon kirjoitettu. Toinen talo taas näyttää modernilta ja sen seinässä lukee "Beograd novi" eli se esittää millaisia taloja Belgradiin nykyään rakennetaan.

Eli tämä viehättävä rakennelmakokonaisuus taitaa olla jonkun tänne muualta muuttaneen teos. Ihanaa että kaikki on saanut olla paikoillaan jo näinkin kauan ilman että se olisi rikottu.

Googlasin tuon "Podgorican" ja se on Montenegron pääkaupunki. Mikä opettavainen kävely tästä muodostuukaan, sillä tuota en tiennyt entuudestaan.

Tästä taideteoksesta tulin iloiseksi, mutta myös hiukan surulliseksi, sillä teoksen tekijä varmaan kaipaa tuonne entiselle kotiseudulleen. Olisipa kiva tietää kuka tämän on tehnyt. Ehkä se vielä joskus selviääkin, pikku kylässä kun asumme.

Kävelymme jatkui pitkin tätä tuttua tietä. Useimmiten kävelemme reittiä joka vie ympäri ja palaamme toista tietä takaisin kotiin, mutta nyt päätimme jatkaa suoraan tätä samaa tietä eteenpäin.

Kevät oli saanut tien vierustan puron solisemaan iloisesti.

Jatkoimme kulkuamme ja tulimme tienhaaraan. Tämän tiekyltin olen nähnyt ennenkin. Taitaa tie johtaa Beatlesiä fanittavan ihmisen kotiin tai mökille. 

Emme kuitenkaan kääntyneet Penny Lanelle vaan jatkoimme suoraan eteenpäin. Taloja ei tämän tien varrella ole, mutta muutama rakennus pilkoitti kauempana metsässä ja merenranta näkyi paljaiden puiden oksien lomasta.

No nyt näkyi jotain iloisen punaista pajunkissojen seassa. Monta hienoa sydäntä oli ripustettu oksille.

Ja viereisissä puskissa roikkui tällaisia ukkoja. Joku on tehnyt kovan työn näiden teossa ja ripustanut ne oksille kulkijoiden iloksi.

Tässä on miniryijy, joka on tainnut jäädä hiukan keskeneräiseksi, tai onko tuuli sen hajoittanut repaleiseksi? Pitäisiköhän minun napata tästä idea ja ripustaa kaikki omatekemäni miniryijyt kodin edustan puskiin, jos vaikka joku innostuisi ostamaan?

Lisää taideteoksia. Näiden jälkeen ei muita näkynytkään. Hetken päästä saavuimme risteykseen jossa tie haarautui kahteen suuntaan. Olimme kävelleet jo useita kilometrejä, joten päätimme tässä kohtaa kääntyä takaisin päin.

Ennen kuin käännyimme takaisin näimme vielä tämän kiven päälle asetetun säästöpossun, joka arvatenkin on saman taiteilijan sinne laittama kuin tuo tien alussa oleva Belgrad-teos ja oksilla riippuvat esineet. Jos taskussani olisi ollut kolikko, niin olisin sen pudottanut säästöpossuun, sillä niin kiva oli tätä yllätyksellistä tietä kulkea.

Minne tiet tästä tienhaarasta johtavat, siitä minulla ei ole tietoa. Uskon että jomman kumman tien varrella näiden teoksien taiteilija asuu. 

OIKEIN HIENOA VIIKONLOPPUA!

💙💚💛💜