MIKSI MUUTIMME AHVENANMAALLE?

Multa on usein kysytty miksi supisuomenkielinen perhe muuttaa Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaahan on virallisesti yksikielinen, eli täällä kieli on ruotsi. Voisi ajatella että moni suomenruotsalainen joka arkipäivässään haluaisi käyttää enimmäkseen omaa äidinkieltään eli ruotsia, on turhautunut siihen että mantereella asuessa on useimmilla paikkakunnilla pakko osata ainakin jonkin verran suomea.

Jos muuttaa tänne Ahvenanmaalle niin suomen kieltä ei tarvitse osata ollenkaan. Se on ruotsinkielisille tietysti hyvä asia ja houkuttelee tänne muuttoon.    

Mutta entäs me suomenkieliset, kuten meidän perhe? 

Miksi joku haluaa muuttaa paikkakunnalle jossa omaa äidinkieltä ei voikaan ihan niin vaan käyttää jokapäiväisissä tilanteissa?

Syitä voi tietysti olla vaikka kuinka paljon. Ehkä kaikkein suurin syy on rakastuminen. Rakastua voi tietysti Ahvenanmaan kauniiseen luontoonkin niin paljon että haluaa nähdä sitä koko ajan ja siksi muuttaa tänne. Mutta tarkoitan nyt rakastumisella rakastumista toiseen ihmiseen. Eli varsin suuri osa tänne muualta muuttaneista on muuttanut siksi kun on rakastunut ahvenanmaalaiseen. 

Silloin Ahvenanmaa on ehkä jo ennalta tullut ainakin jollain lailla tutuksi tuon toisen ihmisen kautta ja jos ruotsinkieli ei vielä sujukaan kovin hyvin, niin kun vierellä on sitä äidinkielenään puhuva kumppani, niin oppiminen sujuu varmasti aika jouheasti.

Samoin on paljon helpompi päästä sisälle täkäläiseen kulttuuriin ja elämänmenoon kun on läheisiä jotka ovat täältä kotoisin tai ainakin kauan täällä asuneita.

Meillä ei tänne muuton syynä ollut ruotsinkieli, päinvastoin. Se taisi ollakin se ainut asia joka olisi voinut meidän muuttomme tänne vesittää.

Meillä, miehelläni ja minulla oli kouluruotsi jonkinlaisessa hämärässä muistikuvassa, mutta kun sitä emme olleet joutuneet koskaan käyttämään, niin onnetontahan sen puhuminen oli. Lapsemme, jotka silloin olivat 5-ja 7-vuotiaita eivät osanneet ollenkaan ruotsia.

Muuton alkuunpanija ja suurin syy oli mieheni täältä saama työpaikka. Työpaikka täällä taitaakin myös olla aika monella muuton syynä. Mieheni työpaikka oli suurelta osalta suomenkielinen, sillä kaikki lähimmät työkaverit olivat mantereelta ja puhuivat äidinkielenään suomea.

Hän ehti olla täällä töissä vuoden ennenkuin me muut muutimme perässä.  

Laivoilla matkustaminen oli ehtinyt jo tuon vuoden aikana tulla tutuksi paitsi miehelleni, joka matkusti joka viikonloppu kotiin Turkuun, niin myös meille muille perheenjäsenille. Kävimme täällä aina silloin tällöin lomilla ja tutustuimme miehen työkavereihinkin. Tällöin alkoi jo tuntumaan aika kotoisalta kun tunsi joitakuita täältä, vaikkeivat nuo työkaverit täällä asuneetkaan.

Niinpä vuoden 1983 elokuun alkupäivinä teimme päätöksen tänne muuttamisesta, vuodeksi. Koulut alkoivat jo parin viikon päästä tuosta päätöksestä joten kiire tuli asioiden järjestämisen kanssa.

Nuoruuden innolla ja ystävien avustuksella saimme kuitenkin muuton hyvin järjestettyä ja arkipäivä alkoi täällä Ahvenanmaalla.

Jokapäiväinen elämä rupesi rullaamaan mukavasti täällä uudella kotipaikkakunnalla.

Meidät otettiin mukavasti vastaan täällä. Mieheni työkaverin perheeseen tutustuttiin heti ja nuoremman lapsen päiväkodin kautta tutustuttiin toiseen suomenkieliseen perheeseen. Lasten kautta saatiin uusia kontakteja.

Koulussa oli tyttärellemme järjestetty kielen oppimiseen oma avustaja ensi alkuun ja hänen ansiostaan tyttäremme oppikin ruotsinkielen tosi nopeasti. Nuorempi oppi kieltä päiväkodissa ja koulun alkuun mennessä sanavarasto oli kuin alkuperäisellä ruotsinkielisellä.

Minäkin sain työpaikan ihan kotimme läheltä, joten pystyimme jo suunnittelemaan oman talon ostamista. Täällähän kiinteistön ostamiseen vaaditaan ns. kotipaikkaoikeus, joka edellyttää viiden vuoden täällä asumista ennenkuin sen saa. Kun talon osto tuli kohdallamme ajankohtaiseksi niin meillä ei sitä vielä ollut, mutta saimme kuitenkin ostaa poikkeusluvalla. Sen saamiseksi riitti että molemmilla oli vakituinen työ täällä ja olimme asettautuneet tänne pysyvästi.

Nykyisin taitaa tuossa kiinteistöjen ostossakin olla jotain muutoksia, joten se voi hoitua helpomminkin.

Alunperin olimme ajatelleet muuttaa tänne vain vuodeksi, eli kokeilla millaista täällä on asua.

Mutta vuosi venyi ja venyi eikä täältä sitten muutettukaan enää, vaikka ikävä Turkuun ja sukulaisiin vaivasi ajoittain kovasti. Ja vaikka ruotsinkieli nyt sujuikin, niin omaa kieltäkin ikävöi jatkuvasti ja se tunne ei varmaan poistu koskaan.

Kun lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa ja mieheni työpaikka lopetti täällä, päätimme mieheni kanssa muuttaa takaisin Turkuun.

Taas saatiin olla omankielisellä alueella ja sukulaisetkin olivat lähellä. Paitsi tyttäret, joista toinen jäi Ahvenanmaalle ja toinen muutti pohjoiseen. Eli taas oli ikävä. Mökkikin meillä oli Ahvenanmaalla ja sinne oli nyt pitkä matka.

Kunnes päätettiin muuttaa takaisin Ahvenanmaalle.

Kaksitoista vuotta asuttiin Turussa, kunnes tahdottiin takaisin tänne. Oltiin valmiita pakkaamaan taas kotimme ja jättämään kummankin synnyinkaupunki taaksemme. Mies kulki pari vuotta vielä Ahvenanmaan ja mantereen väliä töihin ja minä sain työpaikan Maarianhaminasta.

Nyt ollaan asuttu täällä yhdeksän vuotta ja uskoisin ettemme enää täältä muuta pois. Ollaan kotiuduttu hyvin. Molemmilla on mielekkäät harrastukset joille jää aikaa kun ollaan nyt eläkkeellä. Molemmat lapsetkin perheineen ovat nyt täällä.

Ystäviäkin on sopivasti ja mökille on lyhyt matka.

Koskaan ei varmaan kuitenkaan juurettomuuden tunteesta pääse eroon, enkä varmaan koskaan voi tuntea että olisin ahvenanmaalainen, mutta en myöskään enää turkulainen.

Tämä on sopivan kokoinen paikka meille asua ja jos menohaluja riittää niin kaikkea löytyy. Eikä Tukholmakaan kaukana ole. Laivayhteydet Helsinkiin ja Tallinnaan sekä tietysti Turkuun ovat hyvät..

Minä olen tutustunut paikallisiin työni ja harrastusten kautta ja onhan täällä minulle tärkeä "Muijakerho" eli meitä on seitsemän suomenkielistä naista jotka tapaamme säännöllisesti. Se onkin aikamoinen henkireikä minulle.


Täällä asuvista äidinkieleltään suomenkielisiä on 5-6%.

Kansalaisopisto (Medis) järjestää kursseja tänne muuttaville jotka haluavat oppia ruotsia.

Työttömyysaste on hyvin alhainen, n.3,1%.

Asukkaita koko Ahvenanmaalla on hiukan alle 30.000 ja se lisääntyy koko ajan. 

Kiinnostuitko saamaan lisää tietoa Ahvenanmaasta? 

Mm. näistä paikoista voit aloittaa etsimisen:

 Mariehamns stad (asuntoja, työpaikkoja, kouluja, päivähoitopaikkoja     ym.) AMS.ax (työpaikkoja, kursseja ym.) Visit Åland. Lisäksi on  kunnilla omat  kotisivunsa joissa kannattaa vierailla.

Eli yhteenvetona meidän perheen tänne muuttoon voisi sanoa: Muutimme työn perään tänne. Kokonaisuudessaan on viihdytty hyvin, vaikka tietysti ihmettelyn aihettakin on tullut niinkuin varmaan aina kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle.

Kaduttu ei kuitenkaan tänne muuttoa olla. On ollut terveellistä nähdä elämää hiukan muultakin kantilta kuin siltä johon on syntynyt.

TREVLIG FORTSÄTTNING PÅ DAGEN! (ja sama suomeksi)

💙💙💙