LUONNOSSA

Jokakeväinen retki RAMSHOLMENIN luonnonsuojelualueelle tehtiin tänään. Ramsholmen on Maarianhaminasta Eckeröön päin n. 4-5km:n matkan päässä, joten vaikka polkupyörällä sinne pääsee mukavasti ja autolla ihan alueen viereen.

Alueen ympäri kiertää helppokulkuinen polku joka on noin 1,5 km pitkä. Polku kiertää lehtomaisemaa ja varsinkin näin keväällä  valkovuokot ja muut kevätkukat  kukkivat suurina mattoina.

Koska alue on luonnonsuojelualuetta niin sieltä ei saa poimia mitään mukaansa. Siellä täällä on pöytiä penkkeineen joissa voi nauttia omia eväitä. Alue rajoittuu rantaan ja se on myös vesilintujen suosiossa.

Talven myrskytuhojen jälkiä on täällä, niinkuin joka puolellakin Ahvenanmaata vielä näkyvissä. Vanhoja puita oli kaatuneena jonkin verran, mutta ne eivät vaikeuttaneet alueen polulla kulkemista.

Vasta pois lähtiessämme huomasimme kyltin jossa varoitettiin kaatuneista puista joita ei vielä ole ehditty poistaa. Lisäksi mainittiin että kulkija liikkuu alueella omalla vastuullaan. 

Viime postauksessa kyselin tämän kukan nimeä. Se ei ollut keltavuokko joksi itse sitä arvelin, vaan mukulaleinikki. Kiitos lukijat jotka autoitte minua löytämään oikean nimen kukalle.

Näitä oli vaikka kuinka paljon myös tuolla Ramsholmenilla.

Tämä puolestaan on se keltavuokko ja kovin paljon se muistuttaakin valkovuokkoa. 

Keväinen Ramsholmen on kuin satumaa. Paljon linnunlaulua ja  kukkivia valkovuokkoja, jotka eivät vielä tänään olleet ihan parhaassa kukinnassa. Jonkin verran sinivuokkojakin näkyi vielä. Kielot eivät vielä kukkineet.

Tästä puusta oli myrsky vienyt latvan. 

Tämän puun ympärysmitta oli valtava. Sen ympäri eivät yhden aikuisen kädet riittäneet. 

Kolmen ihmisen kädet riittivät juuri ja juuri ympäri puun rungon. 

Kosteikossa olivat irikset jo hyvässä kasvussa, mutta kukkia ei vielä näkynyt. 

Opin yhden uuden kukan nimenkin. Tämä kaunis, mutta myrkyllinen kukka on nimeltään pystykiurunkannus eli corydalis solida. Se kasvaa yleensä Keski-ja Itä-Euroopassa sekä pohjoismaiden eteläosissa. Näitä oli paljon Ramsholmenilla.

Kuljettuamme melkein koko polun löysimme aurinkoisesta paikasta mukavan penkin jolle istuimme ja kaivoimme evästarvikkeet esille. Kyllä maistui kahvi raikkaassa kevätsäässä!

Tänne haluan tulla vielä kun kielot kukkivat.

Miten teillä päin? Vieläkö on joissain paikoissa lunta?

MUKAVAA HUOMENNA ALKAVAA HUHTIKUUN VIIMEISTÄ VIIKKOA!

💜💜💜