MEILLÄ ON KISSANPÄIVÄT

"Hei! Minä olen Mimi. Olemme veljeni Elviksen kanssa olleet pari päivää ihan kahdestaan kotona kun muu perhe lähti kyläilemään mantereelle."

"Onneksi mummi asuu ihan tuossa naapurissa ja hän on luvannut katsoa peräämme ja antaa meille ruokaa kun olemme kaksistaan. Meillä ei ole mitään kissanluukkua, joten tarvitaan ihminen avaamaan ovi meille että pääsemme ulos ja sisälle takaisin."

"Onhan meillä toki hiekkalaatikkokin tuolla kylpyhuoneessa, mutta ei siihen viitsi mennä kuin jos ihan pakko on. Kivampi on asioita toimittaa ulkona ja saa samalla tutkiskella paikkoja tässä lähistöllä. Kauaksi omasta kotipihasta emme koskaan lähde, mutta hiukan laajemmalle kuin omalle pihalle sentään meillä on tapana mennä." 

"Mummi nappasi minusta kuvan, mutta tuli hiukan epäselvä kun tietysti liikautin päätäni juuri kun kuvaa otettiin."

"No moi vaan minunkin puolestani! Minä olen Elvis, tuon Mimin isoveli. Tai veli ja veli, eihän meillä samoja vanhempia ole, mutta kuitenkin. Ollaan tultu ihan hyvin toimeen. Minä olen poikakissa ja tuo Mimi on tyttökissa. Onneksi isäntäväkemme on huolehtinut siitä ettei meille kuitenkaan perillisiä tule, sillä kaksi kissaa samassa perheessä on meidänkin mielestämme ihan sopiva määrä."

"Mimille meinasi käydä huonosti noin vuosi sitten, sillä jokin tai joku oli raadellut hänen toisen takajalkansa niin että se vaan roikkui ihan voimattomana.  Mietittiin jo amputoimistakin ja olisi ollut kauheaa jos pikkusisko olisi joutunut lopun ikäänsä kolmella tassulla hyppelemään. Lääkäri kyllä sanoi että kissat yleensä selviävät ihan hyvin kolmellakin jalalla, mutta kauhealta se kuulosti."

"Sitten lääkäri halusi kuitenkin kokeilla muuta keinoa ja lastoitti Mimin jalan. Lasta tuki jalkaa hyvin ja Mimi rupesikin melkein heti kävelemään sillä jalalla. Vaikka hiukan hassulta hänen kävelynsä näytti ja meitä hiukan hymyilyttikin se tyyli, mutta emme näyttäneet huvitustamme Mimille."

"Jalka parani kuin paranikin, mutta kun lasta poistettiin niin näky oli kyllä surkea. Jalka oli ohentunut puoleen siitä mitä se alunperin oli ollut. Mimi kuitenkin rupesi sitä käyttämään reippaasti ja ei kestänyt kauaakaan kun jalka oli saanut lihasta lisää ja kohta se oli ihan samanlainen kuin toinenkin takatassu."

"Mummi kävi juuri antamassa meille aamuruoan ja olemme nyt pesseet itsemme, joten taitaisi olla aika lähteä ulos. Ovikin on jo raollaan. Elvis on jo menemäisillään ulos, mutta kääntyi kuitenkin katsomaan tuleko Mimi ollenkaan mukaan."

Mimistä on ehkä tuon aikaisemman tapaturman johdosta tullut hiukan arka ja hänellä kestää aina jonkin aikaa ennenkuin hän uskaltautuu ulos. Yleensä hän menee ensin tuolin alle ja sieltä tähyilee onko reitti turvallinen.  

Yhä jatkuu mietiskeleminen. Elvis tuijottaa jo keskittyneesti ulos ja aikoo ehkä jo mennä, mutta Mimin huomio on kiinnittynyt johonkin ihan muuhun. 

"Ei tuota siskoa jaksa odottaa. Naisilla aina kestää lähteminen niin kauan". Ja niin lähti Elvis yksinään ulos. Hännänpää vain vilahti oviaukossa.

Vaan mihin hävisi Mimi?

"No täällähän minä, omassa pahvilaatikossani. Tämän tekivät lapset meille kivaksi piilopaikaksi. Täältä on mukava seurata mitä muut tekevät ja täällä tuntuu turvalliselta olla. Mutta taidan minäkin kuitenkin lähteä ulos."

Nyt ovat molemmat kissat ulkona ja mummi pääsee lähtemään omaan kotiinsa. Kissat viihtyvät yleensä muutaman tunninkin ulkona. Yleensä Elvis tulee aikaisemmin sisälle ja Mimi ehkä vasta iltapäivän ruokinnalle.

Nyt on jo ilta ja Elvis on jo aikoja sitten tullut sisälle, mutta Mimiä ei näy. Tai kävi hänkin syömässä, mutta on nyt taas ulkona.

Elvis pitää mummille seuraa ja kuvittelee ehkä jotain ruokaa taas saavansa kun istahti tuohon pöydän päähän.

Tarkkaavainen on Elviksen ilme. Taitaa kuulla jotain ääniä ulkoa, vai näkikö kärpäsen? 

"Hyvin meni viikonloppu vaikka perhe olikin poissa. Palvelu pelasi ja saatinkohan me mummilta hiukan isommat ruoka-annokset kuin mitä yleensä saadaan. Ei kerrota kuitenkaan kenellekään."

"On meillä aika kissanpäivät!"

IHANAA UUTTA VIIKKOA SINULLEKIN!

t. Elvis & Mimi

😸😺