Meidän talo sai kuninkaallisen nimen

Yöllä oli pyryttänyt lunta ja menimme tekemään lumitöitä jo aamuhämärissä. Meidän ei olisi pakko sitä tehdä, sillä lumityöt ja ruohonleikkuut hoituvat kyllä talon yhden osakkaan huoltofirman kautta, mutta tykkäämme kumpikin lumitöistä ja kun se vielä käy hyvästä kuntoilusta niin mikäs sen mukavampaa.

Minä aloitin hommat asuntoihin johtavien käytävien luomisella ja J rupesi kolaamaan parkkipaikkaa. Kello oli kahdeksan ja talossa nukuttiin vielä. Ainoastaan yhdessä asunnossa näkyi valoa. 

Hämärä oli vaihtunut ihanaksi siniseksi aamuhetkeksi ja pakkasta oli viitisen astetta. Lumi oli kuivaa joten sitä oli mukava kolata ja puhdasta jälkeä syntyi nopeasti.

Yritin toimia hiljaisesti etten herättäisi nukkuvia. Onneksi asuntojen ulko-ovien edustat on katettu joten ihan ovilta asti ei tarvitse kolata.

Naapurin kissojen mökissä on vielä tunnelmalliset jouluvalot. Nyt kun ilmat ovat kylmentyneet, kissat joita on kaksi kappaletta, ovat ruvenneet viihtymään enemmän mökissään. Ne mahtuisivat molemmat siihen, mutta koskaan en ole nähnyt molempien olevan sisällä, vaan yleensä toinen makoilee sisäpuolella kurkkien ulos aukosta ja toinen istuu mökin katolla. Nyt olivat molemmat varmaan vielä sisällä asunnossa koska niitä ei näkynyt.

Jos kiinnostuit kissanmökin rakennusprojektista niin sitä voit katsoa täältä. 

Parkkipaikan vierustoille alkaa jo kertyä korkeahkoja lumivalleja, mutta onneksi tilaa on joten niistä ei tule ongelmaa. 

Eräs saman tien varrella asuva kertoi kerran että he ovat hänen ystäviensä kanssa antaneet rivitalollemme nimen "Buckingham Palace". Tänä aamuna lähdin niin pikaisesti lumitöihin, etten ehtinyt edes juoda aamukahvia ennen ulos menoa. Nyt työt tehtyä kahvi maistuisi.

Tuli mieleen tuo nimi kun kävelin juuri lumesta puhdistettua käytävää pitkin omalle kotiovellemme. Ja mikäs sopisikaan paremmin aamukahvin seuraksi kuin Netflixin draamasarja "The Crown", joka kertoo Englannin kuningasperheen elämästä.

En ole koskaan ollut kiinnostunut prinsessoista ja kuninkaallisista, mutta tuo sarja on saanut minut niin valtoihinsa että jakso toisensa perään on ollut pakko katsoa. Sitä on tehty neljä tuotantokautta ja minulla on menossa kolmas kausi, joten vielä joksikin aikaa riittää katsottavaa.

💙💙💙

 

Lukijan toivomuksesta; torkkupeitto

Talvi tuli tännekin taas. Ja juuri sopivasti tähän aikaan valmistui torkkupeittoni. Tai se kyllä valmistui jo ennen joulua, mutta nyt sain sen kotiin. Meitä oli nimittäin useampia jotka teimme saman tyylisen peiton samoilla kangaspuilla, joten piti odottaa että jokainen sai peittonsa valmiiksi ennenkuin voitiin ottaa peitot pois kangaspuilta ja jokainen sai omansa kotiin vietäväksi.

Tuulia ja tyrskyjä-blogin ihana Ansku halusi nähdä lisää kuvia peitostani jota vilautin edellisessä postauksessa ja niinpä niitä nyt tässä postauksessa tulee.

Peitto on kudottu kangaspuilla ja loimena sekä itse kudontalankana on Lankavan Esito-lenkkimohair. Käytin kolmea väriä ja näin sain mukavasti vaihtelua ison peiton värimaailmaan. Peitto on kooltaan 200x150cm eli riittävä pidemmänkin ihmisen peitoksi.

    

Peitossa onkin oikeastaan neljää väriä, sillä loimi on luonnonvalkoista ja se erottuu hyvin sillä kudonta on löysähköä. Muut värit ovat beige, porkkanankeltainen ja tiilenvärinen.

Peitto oli nopea ja helppo tehdä. Siitä tuli melko ohut, mutta kuitenkin lämmin eikä tunnu liian raskaalta pitää päällä. Langassa on 70% mohairia, 26% nylonia ja 4% polyamidia.

Peiton molemmissa päissä on hapsut, jotka tässä kuvassa ovat vielä solmimatta. Kuten näkyy, lanka on melko ohutta ja siinä on lenkkejä.

Raidat ovat symmetrisesti keskellä peittoa ja muu osa on beigeä.

  

Toinen ennen joulua valmistunut peittoni on puikoilla kudottu, hiukan pienempi kuin tuo kangaspuilla tehty. Se on tehty  Alice Flower-langasta ja ohje löytyy täältä. Langassa on pieniä kukkasia, joten neuleen pinta on hyvin eläväinen. Lankaa on useita eri värivaihtoehtoja.

Nyt on peittotarpeet joksikin aikaa täytetty. Kiva näitä on tehdä, mutta todeta täytyy ettei itse tekemällä ainakaan halvemmalla pääse. Tarveaineet eivät ole kovin halpoja ja kun katselee kaupoissa tehdastyönä valmistettuja peittoja, niin halvemmalla saa ja ovat vaikka kuinka hienoja. Tekemisen ilo näistä omista tietysti jää palkaksi.

💜💜💜

 

Hetkiä

Viikonloppuna alkoi tehdä mieli laskiaispullaa. Lähistöllämme on pikkuinen leipomo ja niinpä suuntasimme sinne. Lähdimme matkaan kävellen, niin tulisi päivän askelmääristäkin edes osa kartutettua.

Leipomon Instagram-sivustolta olin nähnyt että sitä kautta voi tilata laskiaispullia ja sen olin tehnytkin. Edellisenä viikonloppuna pullat nimittäin olivat loppu kun aioimme ostaa, emmekä olleet etukäteen tilanneet.

Nyt saimme toivommme pullat mantelimassatäytteellä (tietysti mantelimassalla!).

Kotona keitimme kahvit ja nautimme pullista. Ihan täysiä pisteitä en antaisi niille, sillä mantelimassa ei ollut ollenkaan sellaista mihin olen tottunut. Se oli varmaan kyllä itse tehtyä mutta joukossa oli pieniä mantelimuruja. Noista muruista en tykännyt ja vaikka pulla muuten olikin melko täydellinen, niin tuo mantelimassan rakeisuus vei pisteitä, joten en taida noita pullia enää ostaa.

Kaikenlaisia muita herkullisia paistoksia oli esillä ja ostinkin suolaiseksi syömiseksi foccacia-leivät ja ne olivat kyllä maailman parhaat.

Leipomosta lähdettyämme haimme auton kotoa ja ajoimme ensin paikkaan jossa olen kutonut kangaspuilla. Kutomani torkkupeitto oli nimittäin valmis ja hain sen pois sieltä. 

Peitosta tuli jopa kauniimpi kuin mitä olin kuvitellut. Ja tosi reilun kokoinen se myös on joten sen alla mahtuu hyvin vetämään nokoset. Hapsut piti vielä solmia. Nyt se on jo koekäytetty ja hyväksi havaittu.

Tuo peitto olikin ainakin vähään aikaan viimeinen kutomatyöni, sillä luovutin paikan avaimen pois enkä nyt keväällä enää jatka kurssilla. Osaksi tähän vaikutti korona, mutta vielä suurempi syy oli se että juuri nyt ei minulla ole mitään tarvetta kutoa mitään, enkä viitsi vaan kutomisen riemusta tehdä mitään sellaista mitä en tarvitse tai ehdottomasti halua. Voi olla että syksyllä tilanne on toinen ja haluan silloin taas jatkaa kutomista.

Vielä ajelimme mökille. Tai emme ajaneet perille asti, vaan jätimme auton kylään ja jatkoimme siitä sen noin kolmen kilometrin matkan kävellen, jälleen liikuntaa saadaksemme.

Ja mikä olikaan kävellä. Sää oli kovin keväinen ja linnut visersivät puissa. Lunta näkyi enää  tien vierustoissa pienet määrät, mutta pelto tien vierellä viheriöi ja taivas näytti kesätaivaalta. Oi mikä ihana päivä!

Mökillä katselimme jo hiukan mitkä puut seuraavaksi kaadamme ja meinasimme ne oikein merkata, mutta niitä on niin paljon ettemme ruvenneet mitään merkkejä niihin laittamaan. Helppo on ilman merkkejäkin nähdä mitkä puut pitäisi kaataa. Minua hirvittää vaan se, että melkein joka puun lähistöllä on jokin rakennus tai ainakin sähkölanka, joten kaataminen ei ole ihan yksinkertaista.

Meri oli aivan tyyni ja hiljaisuus täydellinen muutamia linnunääniä lukuunottamatta. Nyt rupesi jo hiukan houkuttamaan mökille jääminen. Päivätkin ovat jo pidentyneet, joten voi olle että kohta avataan mökkikausi, jos ei ihan valtavia lumimääriä rupea tulemaan.

Eilen sitten saatiinkin tehdä kotipihalla lumitöitä sekä aamulla että illalla. Lumi oli aika märkää ja lämpötila oli nollan molemmin puolin, joten lumen pysyvyydestä ei vielä tiedä.

Juuri tuo säätilan vaihtelu on ärsyttävintä, ainakin täällä etelässä. Ensin tulee lunta ja luonnossa liikkumisesta nauttii ja seuraavassa hetkessä kaikki sulaa pois. Juuri kun on asennoitunut siihen että taitaakin tulla jo kevät, niin seuraavana aamuna kaihtimia ylös vetäessä näkyy ikkunasta vain valkoista. Voisi olla talvi silloin kun on talven aika ja kevät tulisi sitten aikanaan eikä antaisi enää talvelle periksi.

Täksikin päiväksi on luvattu ainakin hiukan lunta joten voi olla että lumitöitä saadaan tänäänkin tehdä. Ja lumityöt ovatkin mitä mukavinta puuhaa, tykkään!

MITEN TEILLÄ PÄIN, ONKO TALVINEN MAISEMA VAI KEVÄÄN VIHERTÄVÄ?

💚💚💚

 

Tuliko meistä miljonäärejä?

Hei!



Noin vuosi sitten kirjoitin blogissa KAKEIBOsta. 

Kakeibo on japanilainen, säästämiseen ja viisaaseen taloudenpitoon ohjaava tilikirja. Menetelmä tuntui minusta hyvältä ja kiinnostavalta ja tilasin ensin yhden kirjan johon rupesin merkitsemään kaikki taloutemme tulot ja menot.

Innostuin tosissani ja kirjoitin tunnollisesti ylös ihan kaikki ostokset ja laskujen maksut. 

Tämän systeemin tarkoitus on tehdä kuukausittain budjetti jota myös noudatetaan. Ihan järkevältä kuulostaa ja varmaan auttaa saamaan jotain säästöönkin.

Tykkään kirjoitella kaikenlaista ja merkata ylös erilaisia juttuja ja niinpä ostoskuittien summien kirjaaminen ei minusta tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä.

Harmitti vaan joka kerta kun omasta ja J:n lompsasta kaiveltiin esiin nippu kuitteja jotka vähensivät harmittavasti saldoa. Ja vielä kun niitä ei ihan joka päivä merkinnyt ylös, niin niitä olikin aika nivaska sitten kun toimeen ryhtyi.

Jaksoin tätä hommaa tehdä noin kolme kuukautta, kunnes totesin, että tästä ei tule mitään. Budjetointi oli melko mahdotonta kun eri kuukausina saattoivat menot vaihdella melkoisestikin. Silloin kun postilaatikkoon tipahti suurempi lasku, esim. hammaslääkäriltä, niin budjetti kaatui. Kakeibossa tehtiin budjetti aina viikoksi kerrallaan ja kun tuollainen isompi lasku sitten oli maksettavana, niin sen viikon budjetti tietysti meni miinukselle. Lopuksi homma meni niin sekavaksi että päätin yksinkertaistaa sitä.

Käytän edelleen tuota KAKEIBOa, mutta nyt merkkaan siihen ainoastaan kaikki tulomme sekä maksettavat laskut. Toinen merkittävä muutos laskujen maksamiseen taloudessamme on se että muutin kaikki mahdolliset laskut e-laskuiksi. Kun lasku sitten saapuu, kirjaan sen heti Kakeiboon maksupäivän kohdalle. Näin sen maksaminen ei pääse unohtumaan ja kirjasta on helppo silmäillä maksuja.

Toinen muutos laskujen maksamiseen minulla on se, että ennen maksoin laskut tietokoneella ja käytin noita tunnuslukutaulukkoja. Ihan sujuvaa sekin oli, mutta kun uskaltauduin käyttämään puhelinta tietokoneen sijaan, niin maksaminen muuttui tuhat kertaa yksinkertaisemmaksi. Puhelin on aina käsillä ja pankin sivusto helposti avattavissa. Pankillamme on käytössä e-ID, eli nelinumeroinen salasana joka klikataan puhelimeen ja siitä pääsee omille sivuille, joten tunnuslukutaulukkoa ei tarvita. Saldon pystyy helposti tarkistamaan ilman että täytyy ottaa tiliote automaatilta tai avata tietokoneella pankin sivu. Ja mikä parasta, kuitteja ei tarvitse kerätä lompakkoon kun ostot näkee suoraan puhelimesta.

E-laskun (tai muutaman harvan paperilaskun) klikkaan heti maksuun haluamanani eräpäivänä ja niin voin unohtaa koko laskun. Silloin kun kaikki laskut tulivat paperisina, niin tilipäivänä niitä yleensä oli melkoinen nippu ja arvelutti ruveta laskemaan niiden yhteissummaa. Nyt voin koko ajan seurata tiliämme eikä ikäviä yllätyksiä satu.

Uusia Kakeibo-kirjoja en taida enää hankkia, sillä tavalliseen ruutuvihkoon voin ihan yhtä hyvin merkata tulot ja menot.

Koska ostin noita kirjoja kaksin kappalein, niin tämän vuoden käytän vielä tuota kaunista kirjaa. 

Tuliko meistä miljonäärejä tuon kirjan ansiosta? No ei todellakaan, mutta nyt on helpompi seurata mihin rahat menevät. Joku toinen pystyy ehdottomasti hyödyntämään tuota viisasta kirjaa, mutta minulle se ei vaan sopinut. 

Jos olet tarkka taloudestasi, jaksat kirjata huolellisesti menosi ylös ja pystyt noudattamaan budjettia, niin tämä kirja on ehdottomasti sinulle tarkoitettu ja suosittelen sitä lämpimästi.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💓💓💓

 

Helpot ja maukkaat tonnikalapiirakat

Teinpä pitkästä aikaa ruokapostauksen, kun Makrotex-haasteen teemana oli tällä viikolla HERKULLINEN.

En yleensä lue lehtien reseptejä kun en ole perheen ruokavastaava, mutta nyt Kotivinkissä oli niin hauska kuva tonnikalapiirakoista että mielenkiinto heräsi ja rupesin lukemaan reseptiä hiukan tarkemmin. Nuo paprikarenkaiden sisällä olevat kananmunat kiinnittivät huomioni.

Ohje oli mielestäni simppeli ja niin innostuin kokeilemaan näiden piirakoiden tekoa.

Tässä resepti:

500g lehtevää kaurataikinaa (Myllyn paras)

1 kevätsipuli    

2 rkl tilliä

2 prk tonnikalaa (a` 150g)

100g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti)

1/2tl limepippuria (käytin sitruunapippuria kun meillä oli sitä)

2dl juustoraastetta

1 punainen paprika

5 munaa

1. Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan

2. Hienonna kevätsipuli ja tilli. Valuta tonnikalat. Notkista tuorejuusto kulhossa ja

   lisää sipulit, tilli, tonnikala ja limepippuri. Sekoita kevyesti.

3. Levitä tonnikalatäyte tasaisesti piirakkapohjille. Ripottele päälle 

   juustoraastetta.

4. leikkaa paprikasta viisi rengasta. Paina renkaita hieman täytteeseen ja tee

   munalle kolo paprikan sisään. Riko munat yksitellen ja valuta paprikarenkaiden

   sisään. 

5. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla n. 15-20 min.

Näistä tuli tosi maukkaita ja jos ei ihan hirmu nälkäisiä syöjiä ole, niin tästä annoksesta riittää viidelle. Lisäksi meillä oli salaattia.

💚💚💚

 

Talvinen Ahvenanmaa

Talvinen Ahvenanmaa!

Talvinen Ahvenanmaa ei ehkä olekaan niin tuttu matkailijoille, mutta kyllä meilläkin talvella voi näyttää talviselta. Tällä hetkellä on lunta ja muutama pakkasaste, mikä kuitenkaan ei ole ihan jokavuotista herkkua.

Viime vuonna ei lunta tullut ollenkaan ja meri oli sulana koko talven.

Meiltä oli kotoa takkapuut lopussa ja lähdimme mökiltä hakemaan puita. Siellä niitä on riittämiin ja lisää saadaan kunhan vaan kaadetaan muutamia puita. Vielä ei ole puiden kaatamisen kanssa kiire, sillä puupinossa riittää vielä pitkäksi aikaa poltettavaa.

Pihalla oli aika paljon lunta, mikä yllätti ainakin minut. Olin nimittäin hiukan kuvitellut että metsätietä pitkin ei välttämättä pääse autolla perille asti, mutta hyvin päästin vaikka tietä ei olekaan aurattu. Kovin paljoa ei tielle lunta ollut tullut.

Aikaisempina vuosina tie on tarvittaessa aurattu, mutta viime ja tänä vuonna ei olla edes aurauskeppejä laitettu. Jos kovat talvikelit tulee, niin tuskinpa mökkeilijöitä tämän tien varrelle tulisikaan, joten aurauskin olisi aika turhaa.

Merellä ei näy jäistä jälkeäkään. Saa nähdä pysyykö sulana koko talven.

Yksi joutsen ja muutama muu merilintu uiskenteli vedessä, mutta häipyivät heti kauemmaksi kun lähestyin rantaa.

Kasvihuoneen katto on peittynyt ohueen lumikerrokseen ja seinät huurtuneet pakkasesta. Laitoin syksyllä ison kukkaruukun ovien eteen ettei myrskyt pääse ovia aukomaan. Niinkin on joskus nimittäin käynyt ja silloin on vaarana että ovet menevät rikki.

Koska oli tuuleton leuto pakkaspäivä oli kiva sää ulkoiluun ja niin ajelimme mökiltä Bomarsundiin etsimään kuvauskohteita. Teimme siellä mukavan lenkin ja kuvasin raunioita, jotka talvella näyttävät hiukan erilaisilta kuin kuumana kesäpäivänä.

Lumessa oli polku aiempien kulkijoiden jalanjäljistä joten emme olleet ainoita jotka täällä talvellakin kuljeskelevat.

Täällä on pieni uimarantakin joka kesällä on rauhallinen ja kiva piknik-paikka. Tien toisella puolella olevalle leirintäalueelle emme lähteneet katselemaan, sillä sinne olisi saanut kahlata umpihangessa.

Matalassa vedessä olevat kivet näyttivät hauskoilta lumipeitteisinä.

Vaikka päivä ei aurinkoinen ollutkaan, niin kun ei tuullut, oli kiva kävellä lenkki lumisessa maastossa. Lumipeite oli kyllä tervetullut ja valoisuus lisääntyi huimasti sen myötä.

Päivien pidentymisen huomaa jo selvästi, mikä on ihana asia. Tammikuu on jo puolessa välissä. Nyt nautitaan talvesta niin kauan kuin sitä kestää. Parina päivänä on saanut jo meilläkin tehdä lumitöitä, mikä onkin ihan kivaa puuhaa kunhan lunta ei tule ihan ennätysmääriä. 

OIKEIN HYVÄÄ TALVIPÄIVÄÄ SINULLE!

💙💙💙 

 

Minun mielestä parhaita

Pitkästä aikaa tein listapostauksen. Nämä ovat olleet aika suosittuja ja poikineet lukijoidenkin blogeihin vastaavanlaisia postauksia, joten tässä tulee vuoden ensimmäinen sellainen.

Tässä valitaan omasta mielestä kaikkia parhaita tai suosituimpia.

P A R A S....

 

RUOKA: Niitä on monta, mutta kyllä pizza on aina yhtä hyvää. Ja minun pizzaani kuuluu ehdottomasti laittaa ananasta.

JUOMA: Kahvi tai kuohuviini.

MAKU: Makean puolelle se valitettavasti menee, vaikka nytkin yritän vähentää sokerin syömistä.

TUOKSU: Vaniljan tuoksu on vaan niin ihana, on se sitten syöminen tai tuoksu.

MATKAKOHDE: Ulkomaankohteet eivät paljoakaan houkuttele enää, eikä se johdu koronasta. Nyt tykkään matkustaa kotimaassa ja melkeinpä minne vaan olisi kiva päästä. Lappi kuuluu kuitenkin suosikkikohteisiin.

KULKUPELI: Ehkä juna. Junalla matkustaminen on niin harvinaista herkkua täällä saarella asuvalle, että siitä nautin täysillä aina silloin kun sitä on tarjolla. Ja junassa saa parhaat yöunet!

KEITTIÖVÄLINE: Juustohöylä tai kahvinkeitin. Ilman näitä molempia en kyllä tule toimeen. 

KIRJA: Nyt on vaikea. Luen aika paljon, mutta unohdan samantien lukemieni kirjojen nimet. Ensimmäiseksi tulee mieleen kirja "Äidinmaa".

ELOKUVA: En ole ollenkaan elokuvaharrastaja. Viimeksi näin tv:stä Mika Kaurismäen elokuvan "Mestari Cheng" jota en nimen perusteella olisi ruvennut katsomaan, mutta mikä osoittautuikin aivan mahtavaksi kokemukseksi. Se on nähtävissä nyt Yle Areenassa. Suosittelen!

VAATE: Rennot vaatteet. Ei mitään farkkuja kotona, vaan löhöhousut ja väljä t-paita.

KOSMETIIKKATUOTE: Tärkein kosmetiikkatuote taitaa mulla olla puuteri. Sillä saa kiiltävän nenänpään hiukan siedettävämmän näköiseksi.

MUSIIKKI: Musiikkia en kuuntele juuri koskaan, mutta radio on usein auki ja silloin tietysti tulee kuultua sitäkin. Kaikenlaiset The voice of Finlandit ym. vastaavat eivät jaksa kiinnostaa. 

ARTISTI: Kun musiikkia vaan vähän kuuntelee, niin myös artistisuosikkia on vaikea nimetä. Tykkään kotimaisista artisteista. 

RAVINTOLA: Huonosti tunnen muiden paikkakuntien ravintoloita, joten Maarianhaminan ravintoloista suosikikseni nousee Indigo.

 

HERKKU: Herkkusuosikkeja mulla on paljon, esim. vaniljajäätelöä voin syödä vaikka litran. Ahvenanmaan pannukakku luumukiisselin ja kermavaahdon kera vie kielen mennessään.

KAHVILA: Taas suosin paikallista eli Bagarstugan Maarianhaminan keskustassa on viehättävä kahvila 

ja viinipaikka.

KAUPUNKI: Helsinkiin haluaisin taas päästä. Siellä olisi paljon katsottavaa vielä.

Viime käynnillä ehdimme katsoa vain murto-osan siitä mitä olisimme halunneet.

 

VUODENAIKA: Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan mukavia, mutta kyllä kevät taitaa viedä voiton. Voiko olla viehättävämpää näkyä kuin vaikka tämä Tukholman kirsikankukilla täyttynyt Kungsträdgården?! Sinne kyllä haluan uudestaan niin pian kuin se vaan on turvallisesti mahdollista.

HUONEKALU: Sänky. "Oma sänky, paras sänky".

KASVI: Unikko tai laventeli. Niitä molempia meillä löytyy mökiltä. Mielestäni unikko on hienostunut ja tosi herkän näköinen kukka. Laventeli taas on rennompi ja tuoksuu ihanalle. Kukkii myös tosi pitkään.

AAMUPALA: Ruisleipävoileipä ja iso muki kahvia maidolla.

ILTARUTIINI: Useimmiten katson jakson tai kaksi suosikkisarjaani. Jos olen sen jo katsonut niin etsin YleAreenasta jotain, kuten viime päivinä kun löysin sieltä ihanan maalaiselämää kuvaavan kotimaisen sarjan Lehmän vuosi . Sitä on tehty kolme tuotantokautta eli yhteensä kahdeksantoista jaksoa ja ahmin kaikki jaksot muutamassa päivässä. Nyt pitäisi löytää taas joku yhtä kiva seurattava.

NÄMÄ OLIVAT MINUN VALITSEMIANI PARHAITA. MILTÄ NÄYTTÄISI SINUN LISTASI?

💙💙💙

Tärkeä kapine, vai?

Hei!

Muutama päivä tätä vuotta on jo eletty ja me jotka vielä haluamme käyttää ihan oikeita paperikalentereita olemme jo hankkineet uudet kalenterit. Vai vieläkö sinulla on se hankkimatta?

Kalenteri on ainakin minulle tärkeä, ja nimenomaan paperinen johon voi kirjoittaa kaiken muistettavan. Puhelimessanikin on tietysti kalenteri ja jotain siihenkin näpyttelen muistiin, mutta tykkään kyllä paperisesta enemmän.

Paperisesta on mielestäni helpompi hahmotella koko kuukauden muistettavat yhdellä kertaa.

Seinällä olevaan kalenteriin voivat muutkin perheenjäsenet kirjoittaa muistettavansa. Meitä on vaan kaksi jotka käyttävät tätä kalenteria, joten meidän menot ja muistettavat asiat mahtuvat tällaiseen, mutta nykyään on saatavissa monenlaisia kalentereita joihin muistiinpanoja mahtuu vaikka kuinka paljon.

Katselin paikallisen kirjakaupan kalenteritarjontaa, mutta en löytänyt oikein itselleni sopivaa. Jos kalenterin koko oli hyvä, niin kuvat tai paperin laatu eivät miellyttäneet silmääni. Tai sitten kalenteri oli ruotsinkielinen, eikä nimipäiviä ollut kuin ruotsiksi.

Jos kalenteri on Ruotsissa tehty, niin joissakin juhlapäivissä saattaa olla eroavaisuutta Suomen juhlapäiviin.

Halusin ihan kunnon suomenkielisen kalenterin, jossa ei tarvitse olla mitään turhaa, kunhan juhlapäivät on selvästi merkitty, mieluiten punaisella jotta erottuvat. Nimipäivät pitää myös olla.

Paperi saa mielellään olla mattapintaista, paksuhkoa ja päivien kohdalla pitää olla sopivasti tilaa kirjoittaa muistettavat asiat.

Hyvä on myös jos kalenterista näkee milloin on täysikuu, jotta tietää koska pitää nukkua huonosti :)

Kalenterin kuvat ovat minulle tärkeät enkä välitä mistään eläinaiheisista kuvista, vaan mieluiten kalenterissani kuvat saavat olla luontokuvia.

Ostamassani kalenterissa kuvat ovat hillityn värisiä ja tekstit samoin. Ensin näytti että kuvat olisivat valokuvia, mutta tarkemmin katsottuna huomasin että ne ovatkin maalauksia.

Kalenterin takakannesta löytyikin taiteilijan nimi, Niklas Johansson. Hän on käyttänyt kuviin akvarellitekniikkaa. Hänen kotisivunsa osoite on , yllätys yllätys ruotsalainen, eli www.njp.se. No, näin pieni ripaus ruotsalaisuutta sallittaneen kun kuvat ovat aivan ihania.

Tässä helmikuun kuvassa nähdään kirkkaassa auringonpaisteessa hiihtelevä ihminen. Tulipa ikävä lumisia maisemia.

Vaikka meillä ei lippua ole, sen paremmin kotona kuin mökilläkään, niin tykkään silti kun kalenterista näkee koska on liputuspäivä. Ja juhlapäivät on merkitty punaisella värillä.

Kuvat kalenterissa ovat toinen toistaan kauniimpia ja on mukava kääntää uusi kuukausi näkyville. Kalenteri on kierrekansio, joten sivut eivät repeile kuten saattaa käydä jos kalenterin sivut on yhdistetty toisiinsa nitojalla.

Kalenterissa on hiukan vanhanajan tunnelmaa, varsinkin tässä ihanassa joulukuun kuvassa.

Meillä kalenteri on keittiön seinällä ja siihen se hyvin sopiikin. Hillittyjen värien ansiosta se sulautuu kaappien ja seinien vaaleaan väriin, eikä pomppaa sieltä liikaa esille.

Meillä on  lisäksi kaksi muutakin kalenteria. Kuvan ylempi almanakka on Superin jäsenilleen lähettämä almanakka joka mulla on työpöydällä. Siihen saa kivasti kirjoitettua kaikenlaista muistettavaa ja sen voi helposti kuljettaa mukanaan laukussa jos haluaa.

Alempi seinäkalenteri on menossa mökin seinälle.

Ostin tuon esittelemäni kalenterin  Adlibrikselta. 

VIELÄKÖ SEINÄKALENTERI ON SINULLA KÄYTÖSSÄ?

💜💜💜

 

Merenkulkumuseo, kiintoisa kohde kaikille Maarianhaminassa

Tänään kävin lastenlasten kanssa Ahvenanmaan Merenkulkumuseossa. Sinne on aina yhtä mukava mennä sillä aina löytää uutta katsottavaa. Kesäaikaan samalla lipulla pääsee myös museon vieressä olevaan Museolaiva Pommerniin. Museon pääsylippu oikeuttaa toiseenkin käyntiin jos ei vaikka yhden päivän aikana ehdi tarpeeksi paikkaan tutustua.

Lisää tietoa Ålands Sjöfartsmuseum, Ahvenanmaan Merenkulkumuseo (suomeksi, på svenska, in english)

Museossa on katseltavaa kaiken ikäisille ja minun 10-ja 7-vuotiaat lapsenlapseni viihtyivät tosi hyvin siellä, vaikka ovatkin useamman kerran käyneet.

Pari tuntia vierähti kuin huomaamatta tuolla museossa. Lapset askartelivat ja tekivät löytöretken "meren pohjassa". Monenlaisia laitteita ja pelejä sai kokeilla.

Laitan tähän koko joukon kuvia enkä selitä niiden sisältöä sen tarkemmin, sillä maakrapuna voisin ehkä antaa väärää tietoa jostain laitteesta.

Tässä tulee tämän päivän kuvasato:

Tähän päättyi kierroksemme ja kaikki olimme tyytyväisiä käyntimme antiin.

 Tällä kertaa emme käyneet kahvilassa tai myymälässä. Näin talviaikaan museo on auki päivittäin klo 11-16, kesällä kauemmin. 

Klikkaa tästä, niin näet aikaisemman postaukseni tästä museosta.

Pistäpä tämä käyntikohde muistiin. Museo sijaitsee Maarianhaminan länsisatamassa ja sinne on lyhyt kävelymatka kaupungin ydinkeskustasta.

💙💙💙