Nyt tuli muumeja!

Tänään postilaatikosta löytyi kivaa postia. Suomen Postcrossingyhdistys lähetti jäsenilleen ihania muumi-kortteja. Yhdistyksen vuoden taiteilija on Tove Jansson ja kun vielä muumit täyttävät tänä vuonna 80 vuotta, niin kortit sopivat erityisen hyvin tänä vuonna lähetettäviksi.

Monet ulkomaalaisetkin toivovat saavansa muumikortteja ja kun minulla ei niitä ennestään montaa ollut, niin tämä lähetys tuntui erityisen mieluisalta.

Kuvassa keltavoittoinen kortti on kirjasta "Kuinkas sitten kävikään", ylimmäinen kirjasta "Kuka lohduttaisi Nyytiä?"ja tuo kolmas kirjasta "Taikurin hattu".

Postcrossingia on voinut harrastaa tänä vuonna 20 vuoden ajan ja Suomen yhdistys täyttää 10 vuotta. Postcrossing-harrastajia on ympäri maailmaa yli kahdestasadasta maasta.

Tässä kuvassa päällimmäinen kortti on kirjasta "Muumipeikko ja pyrstötähti", keskimmäinen kirjasta "Vaarallinen matka" ja alimmainen kirjasta "Kuka lohduttaisi Nyytiä?"

Muumihahmojen lisäksi yhdessä kortissa oli itse Tove Janssonin kuva. Vuoden jäsenkorttikin on muumi-aiheinen.

Vasemman puoleinen kortti on kansikuva kirjasta "Muumipappa ja meri" ja Tove Janssonin on kuvannut Per Olav Jansson. Alinna on oma jäsenkorttini.

Nyt pystyn helpommin täyttämään monen toiveen muumikortin saamisesta.

Kiitokset yhdistykselle kivasta lahjasta.

💛💛💛

Ei suju jouhevasti, ei millään!

Kyllä tämä nykytekniikka on hankalaa tällaiselle itseoppineelle tietokoneen käyttäjälle!

Ostin uuden läppärin muutama päivä sitten. Tilasin sen Telialta josta olen jo useita kertoja aikaisemminkin tilannut, mm. puhelimen ja tabletin. Aina on kaikki sujunut hyvin.

Mutta nyt ei sujunutkaan. Postista tuli viesti, että lähetys on saapunut, mutta se pitää noutaa pääpostipisteestä ja sitä ennen se on tullattava. Telian paketteja ei ole koskaan tarvinnut tullata, sillä heillä on sopimus jonka mukaan he lähettävät tänne Ahvenanmaalle tavarat ilman ALV:ia ja vastaanottaja maksaa sen sitten siinä yhteydessä kun hän tekee tullausilmoituksen tulliin. 

Kun menin tullin sivustolle asiaa tutkiakseni, niin sieltä avautui normaali tullauslomake. Rupesin sitä täyttämään, mutta jos olisin sen vienyt loppuun asti, niin olisin joutunut maksamaan yli sata euroa ALV:tä. Silloin tilanne olisi ollut se, että olen maksanut läppäristä ALV:n kaksi kertaa.

Tätä en tietenkään halunnut tehdä ja niinpä päädyin soittamaan Telialle. Puhuin siellä kolmen eri henkilön kanssa ja heistä ei kukaan ollut ikinä kuullutkaan että Ahvenanmaalle lähetettäisiin tavarat ilman ALV:ia. Yksikin heistä sanoi hiukan vähätellen, että ei tietenkään pidä tavarasta maksaa mitään tullia, kyseessähän on lähetys saman maan sisällä. Kerroin miten asia on ja sitten ei osattu sanoa mitään muuta kuin että lähettäisin heille viestiä niin he koettaisivat asiaa selvittää.

Mietin että selvittäminen varmaan kestäisi kauan ja päätin soittaa  Maarianhaminan tullikonttoriin. 

Siellä vastattiin heti ja sanottiin ettei missään nimessä pidä mitään tullausta tehdä kun lähettäjä on Telia, koska heillä on ns. verorajanumero ja silloin ei pakettia tarvitse tullata.

Sanoin että olen soittanut jo Teliaan ja kysellyt asiasta, mutta siellä kukaan ei tiennyt mitään tästä käytännöstä.

Tullin virkailija pyysi että kerron numeron joka tullausvaatimuksen yhteydessä minulle lähetettiin. No siinä oli sitten taas se vaikeus, että minulla oli se numero vaan puhelimen viesteissä, enkä osaa (tai paremminkin uskalla) sellaista toimintoa tehdä että kesken puhelun rupeaisin jotain asiaa etsimään puhelimesta, joten sanoin hänelle että soitan hänelle uudestaan ja ilmoitan sen numeron kunhan sen etsin viesteistä.

Niin teinkin ja hän lupasi soittaa postiin, että saan noutaa paketin ilman mitään tullausta.

Hetken päästä hän soitti takaisin minulle ja sanoi että asia on kunnossa ja voin noutaa paketin.

Niin teinkin ja sain paketin ilman mitään maksuja tai muita ongelmia.

Jälkeenpäin rupesin miettimään, että missä oli tapahtunut virhe. Oliko virhe Telialla, vai oliko postin virkailija katsonut huolimattomasti lähettäjän, eikä huomioinut sitä että vastaanottajan ei tarvitse pakettia tullata? Tätä en saa koskaan tietää.

Eivät ne vaikeudet uuden läppärin käyttöönotossa tähän loppuneet, mutta kun postaus on jo näin pitkä, niin kerron siitä ensi kerralla.

Ja jotta ei kaikki menisi liian helpoksi, niin tämän uuden tietokoneen myötä on nyt ongelmana se, että kun julkaisen postauksen facebookissa, niin en saa postauksen kuvaa sinne, vaan näkyviin tulee pelkkä linkki. Mistä tässä voi olla kysymys, tietääkö joku viisaampi?

💚💚💚

 

Kynä käteen ja kaunoa

Tämä oli hauska tehtävä. Tarkoituksena oli testata miten hyvin osaa kaunokirjoitusta kirjoittaa. Ylläolevassa kuvassa jonkun (kenen, en tiedä) käsialanäytteet ovat onnistuneet hienosti.

Eli ideana tuossa on se että ensin kirjoitetaan mahdollisimman kauniilla ja oikeaoppisella kaunokirjoituksella.

Sitten kirjoitetaan normaalilla käsialalla ja lopuksi niin kuin itselleen kirjoittaa pikaisesti muistiinpanon.

Omat koukeroni näyttävät tällaisilta. Muistelisin että kansakouluaikoinani osasin kirjoittaa tosi hienoa kaunokirjoitusta, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja aika vapisevaa jälkeä nyt syntyi.

Ja nuo toiset kaksi näyttävät aika samanlaisilta. Viimeistä eli tikkukirjaimia käytän aika usein kun haluan kirjoittaa mahdollisimman selvästi luettavaa. Tekstausta en hallitse ollenkaan.

Innoituksen tähän postaukseen sain TÄÄLTÄ.

💗💗💗

Kirjavinkit

Pitkästä aikaa kirjapostaus. Kuuntelin tammikuussa kaksitoista kirjaa. En niitä kaikkia esittele, vaan valitsin viisi kivaa kirjaa lukemistani.

Olen mukana HELMET-LUKUHAASTE 2025 - kampanjassa ja siihen liittyvät kaikki nämä viisi lukemaani kirjaa.

Ensimmäinen kirja jonka esittelen tuli haasteen kohtaan 5. eli KIRJA JONKA JOKU MUU ON VALINNUT SINULLE. Valinnan teki J ja hän valitsi minulle kaksi kirjaa joista sitten kuunneltavakseni valikoitui Ulla-Lena Lundbergin LEO.

Muistan että olen joskus ennenkin aikonut lukea tämän kirjan, mutta se ei sitten tuntunutkaan kiinnostavalta. Sama tunne tuli nytkin kun kirjaa olin aloitellut, mutta onneksi luin hiukan pidemmälle, sillä se muuttuikin sitten mielenkiintoiseksi ja tykkäsin siitä kovasti.

Kirja kertoo Erik Petteristä joka nuorena lähti merille ja vähitellen hänestä tuli menestyvä laivanvarustaja. Kuunari Leo oli hänen aluksensa, joka toi vaurautta sekä omistajalleen että koko kylälle.

 

Toinen kirja tuli kohtaan 40. eli KIRJASSA AJALLA TAI KELLOLLA ON SUURI MERKITYS.

Kirja on tosipohjainen romaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Kun kirjan päähenkilöt kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas. He saivat kuitenkin kymmenen yhteistä vuotta. Kirja käsittelee avustettua itsemurhaa.

 

Kolmas kirja on nimeltään Meren koskettama. Se on kertomus saaristossa asuvan Louna-tytön menneisyyden arvoituksista, joihin kuuluu Estonian onnettomuus. Tämä kirja sopii paikkaan numero 15. eli KIRJASSA AJAUDUTAAN HAAKSIRIKKOON.

Louna asuu kasvattivanhempineen Utön saarella. Hän ei ehtinyt tuntea äitiään, eikä mieti juuriaan, kunnes joku tuo äidin haudalle kukkia.

Louna päättää lähteä Helsinkiin lukioon ja haluaa selvittää oman tarinansa.

Jani Toivolan kirja on kokoelma isän ja tyttären elämän pienistä hetkistä ja keskusteluista. Kirja sopii kohtaan 45. KIRJASSA ON ISÄ JA TYTÄR

Olen lukenut Jani Toivolan kirjoituksia sosiaalisessa mediassa ja ihastuin hauskoihin pohdintoihin isän ja tyttären välillä. Tähän kirjaan on koottu noita juttuja.

Valvoja on mielenkiintoinen romaani, joka kertoo museonvalvojasta joka istuu penkillään ja tarkkailee kävijöitä.

Museon näyttely on esillä kahdeksan kuukauden ajan ja ihmissuhde jota museovalvoja käy läpi on saman mittainen.

Voiko ihmistä - itseä ja toista - valvoa samalla tavalla kuin taideteosta?

Kirja sopii kohtaan 4. KIRJASSA VALVOTAAN YÖLLÄ

Jos kiinnostuit tuosta Helmet-lukuhaasteesta, niin TÄSTÄ  pääset tutustumaan siihen.

Lukeminen jatkuu. Tällä hetkellä minulla on menossa tämän vuoden 22. kirja.

KIVAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💚💚💚

Muutoksia korttien näytöstä

Toivon että ette väsy tähän poukkoiluuni tämän blogin ja tuon toisen, postikorttiblogin välillä. Olen nyt huomannut että on liian työlästä kirjoittaa kahta blogia ja niinpä nyt kuitenkin päädyin siihen että esittelet saamiani postikortteja täällä "varsinaisessa" blogissani.

Eli yhä sekalaisempaa sisältöä täällä tulee olemaan :)

Eli asiaan:

Tänään posti toi minulle kolme korttia. Tuo ylimpänä oleva tuli Etelä-Koreasta. Jippii! uusi maa kokoelmaani. Sen lähetti Hee Jin.  Hän tykkää katsella urheilua ja rakastaa matkustamista. Hän on käynyt useissa Euroopan maissa, mutta ei vielä Suomessa.

(25päivää, 7522km)

Tom, joka asuu USA:ssa on kirjastonhoitaja joka nauttii kun saa auttaa ihmisiä löytämään uusia seikkailuja! Häneltä tuli tämä sarvikuonokortti, joka teki matkaa 17 päivää, 7101 km.

Inky Rose asuu Australiassa, Joulusaarilla. Hän tykkää kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, ottaa valokuvia, kuunnella musiikkia ja soittaa pianoa.
(26päivää, 15425km)

(maalaus: Winter morning, James Muir Auld (Australia 1879-1942)

💚💚💚

Tänään

 HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ - GLAD ALLA HJÄRTANS DAG!

💖💖💖

Hyvät laatikot pientavaran säilytykseen

Hurraa! Kohta on tullut vuosi täyteen postcrossing-harrastuksessa. Tämän vuoden aikana olen lähettänyt yhteensä 186 korttia, joista kaksitoista on vielä matkalla vastaanottajilleen.

Jonkinlainen säilytysjärjestelmä pitää korteille tietysti olla että löytää monien joukosta sellaisen jota vastaanottaja on toivonut, tai muuten sellaisen jonka haluaa lähettää.

Olen ratkaissut säilytyksen niin, että minulla on kaksi muovista laatikkoa joissa kortit säilytän. Ylläolevassa kuvassa ovat ne kortit joita itse lähetän. Olen lajitellut kortit aihealueittain jotta sopiva kortti on helpompi löytää.

Nyt kun kortteja on vielä suhteellisen vähän, niin ne mahtuvat hyvin yhdelle vaatekaappini hyllylle. Sitten kun noita laatikoita kertyy useampia niin on tietysti keksittävä jokin muu ratkaisu säilytykseen.

Tässä toisessa laatikossa puolestaan on ne kortit jotka itse olen saanut. Ne olen lajitellut maittain. Ensin lajittelin ne aiheittain, mutta nyt kun ne ovat maan mukaan järjestyksessä, niin huomaa helposti jos tulee kortti jostain uudesta maasta.

Yritin ensin löytää kirjakaupasta sopivia välilehtiä joihin kirjoittaa maiden nimet, mutta ne olivat hiukan heppoisia ja pieniä. Mutta hätä keinot keksii. Meillä oli jäätelönhimoni jäljiltä tallessa pino jäätelörasioita ja niiden kansista sain tehtyä hyvät ja kestävät välilehdet.

Kortit ovat aakkosjärjestyksessä, joten on helppo löytää oikea paikka tulleelle kortille.

 

Tällainen pino jo on kertynyt saamistani korteista ja on siinä mukana muuta kirjekin jonka korttien lähettäjä on kortin lisäksi kirjoittanut.

Tältä laatikko näyttää tyhjänä. Se on leveydeltään juuri sopiva normaalikokoisille korteille ja on kätevää kun siinä on nuo aukot päissä. Laatikoissa on lisäksi kannet, jotka ovat hyvät olemassa sitten kun laatikko tulee täyteen ja niitä pitää tilan säästämiseksi pinota päällekkäin.

Ja ovathan nämä laatikot tosi hyvät kaikenlaisen muunkin pikkutavaran säilytykseen esim. keittiössä, vaikka jääkaapissa. Myös askartelijoille uskoisin näiden olevan käyttökelpoisia.

Jos postcrossing on sinulle ihan uusi tuttavuus, niin klikkaa TÄSTÄ, niin pääset lukemaan mitä se sisältää.

💙💙💙

Aikainen aamu

Mukavaa maanantaita ja pirtsakkaa pakkaspäivää! Meillä -6°C, mutta lunta ei ole. Aurinkoista päivää on luvassa ja lämpötila nousee plussan puolelle myöhemmin päivällä.

Kirkas kuu herätti jo viideltä, joten nyt kun kello on seitsemän, olen ollut hereillä jo pari tuntia ja aamukahvit on nautittu.

Perjantaina ostetut, vuoden ensimmäiset tulppaanit ovat vielä kauniita. 

Kunhan päivä valkenee, niin lähden pienelle kävelylle ja vien postilaatikkoon kolme postikorttia, jotka menevät Hong Kongiin, USA:han ja Saksaan. Siellä postilaatikossa on ennestään jo minun viisi kotimaahan menevää korttia. Ne vein eilen, mutta täällä ei tyhjennetä postilaatikkoja viikonlopun aikana, joten siellä vielä ovat.

IHANAA VIIKON ALKUA SINULLE!

🌷🌷🌷

Mökillä bingoilemassa eli helmikuun haaste

Helmikuun bingohaasteen aika. Kaikki muut kuvat olen ottanut tänään, paitsi aurinko ja pilvi. Ne ovat vanhoja kuvia.
Aika äkkiä saa koko taulun täyteen kun katselee ympärilleen. 

Kuva JÄÄSTÄ: otin mökkitien varrelta kuvan osittain jäässä olevasta ojasta.

Kuva AURINGOSTA: otin viime talvena Maarianhaminan Sjökvarterista.

Kuva POLUSTA: tänään mökkipihalla

Kuva KIVESTÄ: kotimme lähellä oleva kallio

 

Kuva ENNEN NÄKEMÄTÖN: kollaasi jossa oikealla näkyy sininen talo, jonka näytin täällä blogissakin jokin aika sitten. Kollaasin vasemmassa kuvassa sama paikka tänään. Talo purettu ja kaivinkoneet mylläävät maata. Mitä mahtaa rakentua? Kuva sopii ennen näkemättömään kohtaan hyvin, sillä suuri yllätys oli yhtenä aamuna nähdä ettei taloa enää paikalla ollut.

Kuva TAIVAS: koivut sinistä taivasta vasten mökillä

kuva RANTA: mökillä ihana auringonpaiste eikä tuullut!

Kuva PILVI: kotini lähellä Färjsundetin lähellä venerannassa

Kuva PUU: mökkipihan koivujen runkoja

Tämä haaste löytyy Repolainen reissaa ja räpeltää-blogista. Joka kuukausi tulee uudet aiheet.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

💜💜💜

Kodinkone josta en luovu (helmikuun haaste)

HYVÄÄ HELMIKUUTA!

Helmikuun haasteen aihe on KODINKONE JOSTA EN LUOVU.  Jätin pois ehdokkaista sellaiset tuiki tärkeät kuin jääkaappi ja hella,  jotka mielestäni kuuluvat joka kotiin itsestään selvinä, eikä niistä edes voisi luopua.  Pienen mietinnän jälkeen oli selvää että kodinkone joka on minulle kaikkein tärkein on pyykinpesukone. Valinta olisi ehkä osunut pölynimuriin, jos taloyhtiössämme olisi pyykkitupa, eikä omaa konetta välttämättä tarvitsisi, mutta sellaista ei talossa ole vaan kaikissa huoneistoissa oli jo muutettaessa pesukone ja kuivausrumpu.

Muistan kyllä vielä avioliittomme alkuajasta miltä tuntui pestä käsin vaatteita. Silloin meitä oli vain kaksi, mutta ihan riittävästi tuli vaatteita pesuvesissä huljutettua. Onneksi oli sentään lämmin vesi, ettei tarvinnut vettä lämmittää, tai mikä vielä pahempaa, ettei tarvinnut kylmissä luonnonvesissä pyykkejä huljutella kuten joskus entisaikaan ovat perheenemännät joutuneet tekemään. Ja silloin kun meillä ei vielä omaa pesukonetta ollut, oli kerrostalossa jossa asuimme, pyykkitupa jossa pestiin vuodevaatteet ja muut suuremmat pyykit. 

Mutta olihan se luksusta kun saatiin hankittua ihan oma pyykinpesukone. Ensimmäinen koneemme oli pienehkö, mutta se ei silti mahtunut kylppäriin, vaan se oli keittiössä. Siinä oli pyörät alla ja siirsin sen aina tiskipöydän viereen pesun ajaksi, jotta sain ripustettua vedenpoistoletkun tiskialtaan reunalle veden poistamiseksi.  Hyvin se toimi ja kaikki tuntui niin helpolta kun ei enää tarvinnut käsin pyykkejä pestä.

On tässä tullut useampikin kerta vuosien varrella huokailtua sitä miten helppoa pyykinpesu nykyään on kun on koneet ja vehkeet. 

Mikä sinun tärkein kodinkoneesi on? Voihan tämän haasteen ajatella niinkin, että valitsee jonkin sellaisen laitteen joka ei ole tärkeysjärjestyksessä ihan kärkisijoilla, eikä edes välttämätön, mutta jonka kokee kuitenkin itselleen tosi tärkeäksi eikä siitä haluaisi luopua.

Haluan vielä kiittää teitä kaikkia jotka osallistuitte tähän haasteeseen tammikuussa. Tarinanne ja kuvanne vanhojen esineiden parissa olivat hienoja ja osa tosi liikuttaviakin. Näki että esittelyihin oli nähty vaivaa.

Tämän kuun aihe ei ehkä aiheuta samanlaista "tunnekuohua", mutta varmaan löytyy aika erilaisia vempaimia joista ei haluta luopua.

Odotan innolla postauksianne ja tietenkin myös kommentteja tähän omaani.

👖👕👗

 

Tähän asti osallistuneet:

Ruusuperhonen

Enkulin käsityöt

Satavuotiaan sylissä

Päivin oma plogi

Sairaasti sukkaa

Puikoillanikin

Kuvakirjeitä Karsikonperältä

Pian ja nopeasti

Terhin tarinoita

Villa Emilia

Retkiä & hetkiä

Rikkaruohoelämää

Näpertelijä

Skool ja kulaus

Repolainen reissaa ja räpeltää

Pikilanka

Taija-Tiia

Silmukka soikoon

Anun puutarha

Pikku Akan Tilkkuvakka

Tau(v)on paikka

StanstaLandia