Kävelyllä marraskuussa

Saran Villa Emilian blogihaasteessa kävellään omia polkuja taas marraskuussakin.  Sää oli aivan mahtava, melkein kuin keväällä, ja lähdin hyvillä mielin ulkoilemaan.

Ensimmäinen kohde jonka reitilläni kuvasin oli tämä sininen talo, joka on jo muutamia vuosia ollut asumattomana. Se on aika iso ja siitä saisi varmaan kunnostamalla isompikin perhe kivan kodin. Kyltti jossa mainostetaan ravintolaa, ei ole enää ajankohtainen, sillä tuo ravintola lakkasi olemasta samoihin aikoihin kuin talo autioitui.

Vastapäätä tuota sinistä taloa sitä vastoin asutaan ja kauniilta näyttää niin talo kuin pihakin.

Tässä talossa on kunnan tieasema. 

Erään talon pihalla liehuu Ukrainan (?) lippu.

Kauniit vihreät kasvustot punaharmaata kalliota vasten kiinnittävät aina huomion.

Käännyn pienemmälle tielle josta kuljetaan kylän uimarannalle.

Pellon reunaan on ilmestynyt pyörien päällä oleva pikkuinen mökki. Se on ollut täällä joskus aikaisemminkin, mutta välillä oli poissa. En tiedä miksi se on tuotu tänne.

Kuljen venesataman ohi, mutta en mene itse satamaan.

Tien varrella on muutama omakotitalo joissa on rantatontit. Niissä olisi koti ja mökki samassa. 

Jatkan matkaani ja nyt sukellankin metsäpolulle. Mietin etukäteen josko polku olisi paikoitellen veden vallassa, niin kuin usein on ollut, mutta nyt sitä vaaraa ei ollut, vaan hyvin pääsi kulkemaan kuivin jaloin.

Mielessä häivähti sellainenkin ajatus, että mitä jos tulisi susi vastaan. Susiahan on Ahvenanmaallakin lähiaikoina nähty. Onneksi sain kulkea rauhassa.

Tässä kohtaa polun katkaisee aita, eikä porttia ole, mutta onneksi tuosta kuitenkin pääsee yli lyhytjalkainenkin, sillä siinä on sopivasti isohko kivi jonka päältä pystyy ylittämään aidan. Joku fiksu ihminen on laittanut tuon ylimmän aitapuun ympärille muovista suojan, niin ettei siinä revi vaatteitaan. Tätä polkua kuljetaan läpi talvenkin, vaikka lunta olisi enemmänkin. Joka vuosi lumeen on tallautunut polku.

Tietä varmaan aiotaan korjata koska pari isoa sorakasaa oli tuotu tien varteen.

Lähestyn jo kylän asutusta ja nuo heinäpaalit viittaavat siihen että tässä lähellä asustavat eläimet.

Maatalon lehmät olivat syömässä, mutta kun yritin päästä hiukan lähemmäksi niitä, niin osa niistä pelästyi ja toiset tuijottivat minua ihmetellen. 

Nyt olen jo ihan lähellä kotia, sillä näiden talojen takana on meidän talo. Hieno kävelyilma oli ja askeliakin kertyi yli kuusi tuhatta ihan huomaamatta kun etsi kivoja kuvauskohteita.

Postauksen ensimmäisen kuvan alla olevasta linkistä pääset katsomaan Saran ja muiden bloggaajien kävelylenkkejä.

💛💛💛