MAALISKUU 2020, MUUTOSTEN KUUKAUSI

Taas on yksi kuukausi lopuillaan. Maaliskuu - tuo ensimmäinen kevätkuukausi, ainakin minun mittakaavassani.

- Maaliskuussa on nautittu kevään ensimmäisistä kukkaloistoista. Krookukset, sini-ja jopa valkovuokot, sekä muut kevätkukkaset ovat aloittaneet kukintansa.

- Olen käynyt kuvailemassa keväistä kaupunkia

- Ensimmäinen askel taimien kasvatukseen on otettu ja multaakin on alettu
  valmistaa itse. Mistä on kysymys, sitä pääset katsomaan TÄSTÄ. 

- Pientä remonttia olemme kotona tehneet. Vierashuoneen seinät saivat
  uuden värin.

- Maaliskuussa somessa kiersi haaste nuoruudenkuvan julkaisemiseksi ja 
  osallistuin itsekin siihen 70-luvun alun kuvalla.

- Maaliskuun aikana alkoivat maassamme myös mittavat rajoitukset pahan
  maailmanlaajuisen korona-viruksen torjumiseksi. Koulut suljettiin lähes 
  kokonaan, riskiryhmien ja ikäihmisten liikkumista rajoitettiin, wc-paperia
  hamstrattiin, lomautusvaroituksia annettiin, ravintolat suljettiin ja 
  tapahtumat peruttiin. Käsiä pestiin ja desinfioitiin enemmän kuin koskaan,
  hoitohenkilökunnan työtaakkaa kuormitettiin äärimmilleen,
  erikoislähetykset mediassa olivat jokapäiväinen asia ja kotona vietettiin
  aikaa enemmän kuin koskaan. Uusimaa eristettiin muusta Suomesta ja maan
  rajat suljettiin. Hyvääkin tämä kaikki toi mukanaan. Nimittäin perheillä oli 
  enemmän aikaa viettää rauhallisia hetkiä kotona kun harrastuksiin
  osallistuminen ei ollut aikaa viemässä. Miten pitkään tämä poikkeustilanne
  vielä jatkuu, sitä ei kukaan tiedä.

- Kaikesta epätietoisuudesta ja surullisista uutisista huolimatta toivotan
  huhtikuun tervetulleeksi:

TERVETULOA KEVÄT JA AURINKOISET PÄIVÄT!

💛💚💛

  

KÄYNNISTIN MULTATEHTAAN

Meillä on jo monta vuotta kerätty biojätteet talteen, sekä kotona että mökillä. Kierrätys on yksi lempipuuhiani ja kompostointi oikein erityisesti.

Asumme rivitalossa ja meillä on yhtiön roskahuoneessa erillinen säiliö biojätteelle. Sinne olemmekin vieneet useamman kerran viikossa biopussillisen jätettä. Sitä tuntuu vaan kerääntyvän ihan järkyttävät määrät. Ruokaa meillä ei pahemmin pois heitettäväksi mene, mutta hedelmien ja vihannesten kuoria kertyy uskomattoman paljon kahden hengenkin taloudessa.

Lisäksi harmittaa se että nuo biojätteet pitää laittaa pussiin, vaikkakin siihen tarkoitukseen varta vasten tehtyihin. Näin jossain uutisen miten nuo pussit tuottavat hankaluuksia siellä mihin nämä taloyhtiöiden jätteet kuljetetaan. Pussit kiertyvät siellä sellaisten koneen osien ympärille joilla jäte murskataan.

Jotain muutosta omaan biojätteiden käsittelyyn halusin saada. Olen jo aikaisemminkin tutkaillut bokashi-kompostointimenetelmää, mutta ajattelin sen olevan hankalaa kun ei omakotitalossa asuta. Lisäksi meillä on mökillä kompostori ollut jo monta vuotta, mutta se on kuitenkin käytössä vain kesällä.

Nyt kun kasvattelen taas taimia pihaan ja kasvihuoneeseen, tuli mieleen ajatus siitä että miten kätevää olisi jos niiden tarvitsemaa multaa ja lannoitetta voisi itse valmistaa.

Rupesin lukemaan netistä bokashi-kompostorin toiminnasta ja käyttäjien kokemuksista. Eräällä ystävälläni on myös ollut bokashi jo monta vuotta ja hän kertoi ettei voisi enää kuvitella pärjäävänsä ilman bokashia. Tämä viimeistään sai minut tekemään päätöksen bokashin hankkimisesta.

Lähikaupastamme ostimme bokashi-aloituspakkauksen. Pakkaus sisälsi kaksi bokashi-ämpäriä, bokashirouheen ja muut tarvittavat välineet kompostoinnin aloittamiseksi.

Keittiömme tiskipöydän alla olevassa laatikossa on jätevaunu ämpäreineen, joten jäteastian sijoittaminen ei tuottanut ongelmia. Tähän olemme aiemminkin biojätteet keränneet, mutta silloin keräysastiassa oli pohjalla tuo aiemmin mainitsemani biojätepussi, mutta nyt sitä ei tarvita. Kansi on myöskin tarpeeton, sillä tyhjennämme tämän astian varsinaiseen bokashiämpäriin päivittäin, joten mitään hajuhaittoja ei pääse syntymään.

Tähän laitamme kaikki hedelmien ja vihannesten kuoret, kahvinporot, kuihtuneet kukat jne. Eläinperäisiä jätteitä suositellaan laitettavaksi vain kohtuudella. Jätteet pitää pilkkoa melko pieniksi paloiksi, silloin ne kompostoituvat nopeammin.Kokonaisia vihanneksia tai hedelmiä ei pidä bokashiin laittaa.

Tällaiselta näyttää biojätteemme kun olemme sen keräilyastiasta tyhjentäneet varsinaiseen bokashi-ämpäriin. Lisäämme biojätettä bokashiin kerran päivässä. Sitä useammin lisäystä ei kannata tehdä, sillä ei ole hyvä avata bokashin kantta liian usein, koska silloin sinne pääsee turhan paljon ilmaa ja se ei ole hyväksi tälle kompostoinnille tässä vaiheessa.

Kun biojäte on kaadettu bokashi-ämpäriin, niin päälle ripotellaan bokashirouhetta n. 0,5-1 rkl/litra biojätettä. Tämän jälkeen jäte painellaan tiiviiksi ja kansi suljetaan huolellisesti.  

Bokashirouhe joka minulla on on ns. kuiva-rouhetta. Se sisältää mm. vehnälesettä, spelttikuorta, mikro-organismeja, vettä, auringonkukkaöljyä, sokeriruokomelassia ja korallileväkalkkia ja se on tuotettu luomutilalla. 

Nämä kaksi bokashiämpäriä mahtuvat meillä hyvin eteisen yhteydessä olevaan lämpimään varastoon. Bokashiastioiden tuleekin olla lämpimässä jotta prosessi käynnistyy.

Astioissa on hana josta valutetaan prosessissa kertyvää bokashinestettä. Sitä ei heitetä pois vaan myös se käytetään hyväksi. Vielä ei tästä astiasta ole nestettä tullut, mutta jännityksellä odotan että sitäkin rupeaa tulemaan. 

Mutta siitä sitten myöhemmissä postauksissa kun niin pitkälle ollaan tässä uudessa harrastuksessa päästy!

Nyt vaan toivon että tuo ensimmäinen ämpäri täyttyisi nopsasti että päästäisiin täyttämään tuota vieressä olevaa, vielä käyttämätöntä ämpäriä.

Lisää mullanvalmistuksesta kerron sitten kun olen edennyt pidemmälle.

Kiinnostuitko tästä mullanvalmistusmenetelmästä, vai onko se sinulle jo ennestään tuttu? Olisi kiva lukea muiden kokemuksista, joten vinkkaa jos sinulla on neuvoja ko. menetelmästä.

MUKAVAA PÄIVÄÄ. TOIVOTTAVASTI OLETTE PYSYNEET TERVEINÄ!

💚💚💚 

MITEN SAA TULPPAANIT KESTÄMÄÄN?

Tulppaani on meille kaikille tuttu kevään kukka. Viljeltyjä tulppaanilajikkeita on tuhansia ja kaiken värisiä. Eikä taida olla montaakaan sellaista puutarhaa missä ei tulppaaneita kasvaisi.

Mielestäni tulppaanit ovat kauneimmillaan leikkokukkina maljakossa. Ja jos pitäisi valita lempiväri tulppaanille, niin minulle se taitaisi olla hennon vaaleanpunainen, tai oikein sähäkkä pinkki. 

Miten sitten pitäisi toimia että noista ihanuuksista saisi iloa mahdollisimman pitkään ja ne säilyisivät kauan maljakossa?

Tässä muutama vinkki:

- anna kukkapaketin lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen kuin avaat sen. Laita

  kukat kääreineen kylmään veteen maljakkoon n. 1/2 - 1 tunnin ajaksi.

- valitse tukeva maljakko sillä tulppaanit kasvavat pituutta ja liian kevyt 

  maljakko voi helposti kaatua

- laita maljakkoon vain hiukan kylmää vettä. Ennen maljakkoon laittamista

  leikkaa varsista terävällä veitsellä muutama sentti pois, jotta kukka saa

  uuden imupinnan. Imupinnan tulisi olla n. 45 asteen kulmassa.

- vaihda kukille uusi vesi parin päivän välein ja leikkaa samalla

    niille uusi imupinta

- poista vedenpinnan alapuolella olevat lehdet ja vie mielellään

    kukat yöksi viileään 

Entä mitä voi tehdä jos tulppaanit kuitenkin nuupahtavat liian
pian?

- kaada kylmää vettä isoon astiaan, esim. vatiin

- leikkaa kukille uusi imupinta ja laita ne kokonaan veden alle 

  n. kahdeksi tunniksi

Näin varsista tulee taas suorat ja jämäkät ja saat toivottavasti nauttia kukista hiukan pidempään.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!
💛💛💛 

NÄITÄ EI NYT NÄHDÄ

Nyt alkaa olla se aika vuodesta kun kirsikkapuut alkavat toden teolla kukkia. Viime vuonna emme tulleet lähteneeksi Tukholmaan katsomaan tuota ihanaa kukintaa ja niinpä olinkin hiukan jo ajatellut että tänä vuonna menisimme niitä ihailemaan.

 

Vaan eipä sinne nyt ole mitään asiaa, joten saan vaan tyytyä katselemaan näitä parin vuoden takaisia kuvia silloiselta reissultamme. Tuo näky on kyllä jotain niin kaunista ettei sitä voi sanoin kuvata. Missään muualla en ole nähnyt tällaista kukintaa. Yleensä näkee vaan joitain yksittäisiä puita, mutta täällä niitä on vieri vieressä vaikka kuinka paljon. Ja ihmiset kuvaavat!

Tältä keväältä jää  tuo näky näkemättä ja kokematta. 

Tätäkään ei tänä talvena nähty, meri on nimittäin ollut sula koko talven. Näkemisen lisäksi jäi myös kuulematta se hiljaisuus joka meren jäätymisestä seuraa. Ei voi ymmärtää että meri joka usein myllertää myrskyisästi, voikin olla niin hiljaa jään alla. Tosin jääkin saattaa pitää jonkinlaista ääntä, milloin pauketta, milloin rahinaa.

Ei myöskään saatu nähdä miten jää vähitellen sulaa ja muodostuu avoimen veden paikkoja. Ja joskus meri on täynnä kelluvia jään palasia ja hetken päästä kaikki palaset ovat yllättäen häipyneet ja näkyy vain vapaata vettä.

 

Tällainenkin näky saattaa jonain kevättalvisena päivänä yllättää. Jäälohkareita on ajautunut rantaan miehenkorkuiseksi kasaksi. Uskomaton näky, joka meitä mökkirannassa kohtasi pari vuotta sitten. Koskaan aikaisemmin emme tällaisia ole siellä nähneet. 

Eräänä toukokuisena (!) aamuna näimme mökin ikkunasta miten pihaan oli yön aikana tullut talvi. Talvea ja lunta ei tänä vuonna vielä ole tullut, eikä lumilapiota ole kertaakaan tarvittu. Ehkä sitten toukokuussa saamme taas talven.

 

Tämän puun kukkimisen sensijaan taidamme tänäkin vuonna nähdä Maarianhaminan keskustassa. Jollei sitten ulkonaliikkumiskieltoa tule.

TÄLLAISIA POHDINTOJA TÄLLÄ KERTAA!

💙💙💙 

KEVÄINEN KIERROS MAARIANHAMINASSA

Välillä on kiva kävellä muitakin teitä kuin ihan näitä oman kylän raitteja. Tänään käväisimme tekemässä pienen kierroksen Maarianhaminan keskustassa.

Kaikista varoituksista ja rajoituksista huolimatta ei mielestäni näyttänyt kovinkaan erilaiselta kuin yleensä. Esplanadi oli tyhjä, mutta jokunen ihminen tuli kuitenkin vastaan. Halusin tänne kulkemaan, sillä odotin että näkyisi jo paljon krookuksia kuten täällä yleensä keväisin on tapana. Oli ehkä kuitenkin vielä liian kylmä ja vähän aikaista, eikä niitä näkynyt kuin muutamia siellä täällä.

 

Tällainen kaunis, runsaskukkainen mätäs kuitenkin näkyi. Aika mahtava näky, vaikka kukat eivät vielä ihan auki olleetkaan.

Kevät - vuodenajoista paras!

 

Satamassa oli kiinnittyneenä Birka  Cruises-yhtiön risteilyalus, joka ei tällä hetkellä risteile minnekään.

Luinpa tänään netistä sellaisenkin ihmeellisen uutisen, että jos henkilö on tulossa Ruotsista päin kotiinsa Ahvenanmaalle, niin pitää ensin matkustaa Ruotsista Turkuun, mennä siellä maihin ja sitten astua laivaan ja tulla sitä kautta Ahvenanmaalle. Aika monimutkaista, jos asia tosiaan on noin.

Toinen asia joka tuntuu hiukan oudolta on se, että on sanottu että jos Ahvenanmaalla asuva on käynyt mantereella, vaikkapa Turussa, niin kotiin palattuaan hänen pitää olla kaksi viikkoa karanteenissa. Tämä siitä syystä, että manner-Suomessa koronaa on, mutta Ahvenanmaalla sitä ei vielä ole todettu.

Jatkoimme matkaa ja kaupungin keskustassa näkyi jokin kukkiva pensas. Kauempaa katsoin että se olisi ollut kirsikkapuu, mutta läheltä se ei enää kirsikankukalta näyttänyt. 

Mikäköhän tämä kaunis kukkija mahtaa olla nimeltään?

 

Tämä vanha rouva, Pommern, ei enää risteile minnekään, vaan on vahvasti paikoillaan Merenkulkumuseon edustalla. 

Kylmä viima ei houkutellut pidempään kävelyyn ja ajoimme takaisin kotikylään. Matkan varrelta kävin ostamassa tämän kevään ensimmäiset tulppaanit. 

Tulppaaneja maksaessani soi puhelimeni. Siellä oli ystäväni, joka soitti saaneensa puutarhalehden ja hän kun ei ole omien sanojensa mukaan puutarhaihmisiä, halusi antaa tuon lehden minulle.

Sopimuksemme mukaisesti hän oli ripustanut lehden ulko-oveensa ja minä kävin sen siitä nappaamassa. Näin vältettiin ei-välttämätön kontakti! 

Kotiin tultua oli kiire käsiä pesemään, jotta ruokakauppakäynnin basillit saatiin pois käsistä. Niitä onkin tullut pestyä tätä nykyä niin paljon että kuivuuttaan iho jo halkeilee, joten käsivoiteellekin on käyttöä.

Mieleen juolahti, ruokakassia purkaessa sellainenkin ajatus, että hyödyttääkö tuo käsien pesu, kun elintarvikepakkauksia on ties kuka ja kuinka sairas ennen minua käsitellyt.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE. TOIVOTTAVASTI OLETTE PYSYNEET TERVEINÄ!

💗💗💗 

VAIHTELEVAA

Nyt kun kaikki harrastukset on peruttu ja kontakteja isompiin ihmisjoukkoihinkin pitää välttää, niin miettii mitä uskaltaa tehdä tai mihin lähteä, jos itse voi ihan hyvin.

Tarjouduimme menemään kolmasluokkalaisen seuraksi ja ehkä avuksikin koulutehtävien tekoon, mutta hän oli jo suunnitellut päiväohjelmansa tunnin tarkkuudella. Oli kuulemma aivan innoissaan tästä päivästä ja lukujärjestykseen oli kirjoittanut kouluajan klo 9-13. Ja "välitunneilla" aikoi ulkoiluttaa kissaa. Viestin kautta oltiin häneen yhteydessä ja päivä meni kuulemma ihan hyvin. Muina päivinä, ainakin jonkin aikaa eteenpäin, hänellä on aina jompikumpi vanhemmista kotona. 

Kun meitä ei koululaisten avuksi tarvittu, ei isompien eikä pienempien, mietimme mitä mielekästä voitaisiin tehdä. Päätimme lähteä mökille siivoamaan mökkiä talven jäljiltä.

Olemme käyneet siellä silloin tällöin talven aikana ja kauhulla seuranneet kärpäsen raatojen lisääntymistä. Kuulostaa kamalalta, eikä näytäkään kovin kivalta. Mistä helkkarista ne ällötykset ilmestyvät aina kun alkaa tulla lämpimämpää?!

Vein kaikki matot ulos ja imuroin koko mökin viimeistä kärpästä myöten. Vaihdoin vielä uuden pussinkin pölynimuriin etteivät kärpäset pääse enää takaisin huoneilmaan. Vaikka kuolleita ne kai kaikki olivat. Mutta joskus on käynyt niinkin että kuolleeksi luultu on vironnut yhtäkkiä huoneilman lämmettyä ja sitä riskiä en enää halunnut ottaa.

Aikaisemmin tänä vuonna teimme ison puupinon varaston seinustalle. Nyt se pino oli kaatunut, vaikka oli rautalangoinkin vahvistettu, joten siinä sitten puuhaa seuraavaksi kerraksi.

Ja kun ilmat lämpenevät on edessä kaikki mukavat keväiset puuhat mökillä.

Onneksi siellä voi olla vapaasti pelkäämättä että saa tartunnan tai tartuttaa itse jonkun tähän koko maailmaa käsittävään tautiin.   

Nyt ollaan taas kotona ja sää on ollut vaihteleva tänään. Välillä paistaa, välillä sataa. Kesken kauneimman auringonpaisteen ryöpsähti sadekuuro ikkunaan. Olin juuri säätänyt sälekaihtimet sellaisen asentoon että aurinko ei liikaa paistaisi pienien kukantaimien päälle.

 

Ulkoilu jäi meiltä vähiin tänään, vaikka sitä ollaan yritetty päivittäin harrastaa. Ulkoilmasta pitäisikin nyt nauttia mahdollisimman paljon kun ei tiedä miten paljon liikkumista Suomessakin ruvetaan rajoittamaan.

Joku ehkä huomasikin että olen vaihtanut blogini nimeksi oman nimeni Kristiina K:n sijaan. Tämä johtuu siitä, että pari päivää sitten kun laitoin googleen hakusanaksi Kristiina K:n, huomasin että sillä hakusanalla pääsi yhteen toiseenkiin blogiin. Haluan kuitenkin että jos hakusanaksi laittaa blogini nimen, niin se näyttää nimenomaan tämän blogin eikä jonkun toisen blogia.

Muita saman nimisiä ei tietääkseni ole, joten ehkä tämä nyt voisi olla se lopullinen nimi blogilleni.

HYVÄÄ PÄIVÄN JATKOA JA PITÄKÄÄ HUOLTA ITSESTÄNNE JA TOISISTANNE!

💗💗💗

KUN KLIKKAAN "JULKAISE"

HEI!

Tulin vaan muistuttamaan että olen asentanut blogiini kommenttien valvonta-toiminnon ja se tarkoittaa sitä, että kun sinä kommentoit, niin kommenttisi ei tule saman tien näkyviin blogiini, niin kuin aina ennen.

Minulle tulee sähköpostiini ilmoitus saapuneesta kommentista ja kun olen lukenut sen, niin klikkaan "julkaise" ja vasta sitten se sinun kommenttisi näkyy blogin kommenteissa. 

Muutama huolestunut kommentoija on jo ihmetellyt mihin heidän kommenttinsa häipyvät kun eivät näy blogissa. Ne eivät siis ole mihinkään häipyneet, eikä kommentoija ole tehnyt mitään väärin, vaan kaikki johtuu siitä, että minä en ole ihan heti lukenut ja hyväksynyt ko. kommenttia.

Mutta heti kun olen lukenut ja hyväksynyt sen, se näkyy täällä.

💙💙💙

PIENEN PIENI JA HIUKAN ISOMMAT PELARGONIT

Nyt toinen kasvipostaus jo heti perään. Mutta näinhän se tahtoo olla keväällä kun myymälät ovat täynnä toinen toistaan ihanampia siemeniä ja pistokkaita, kuten nämä tässä kuvassani olevat pelargonin alut.

Ostin viisi kappaletta näitä pelargonien alkuja. Mutta nyt en kylläkään tiedä minkä nimisiä nämä ovat. Kaupassa oli kyllä astiat joiden kyljessä luki mikä pelargoni on kyseessä, mutta kun laitoin ne samaan pussiin niin sekaisinhan ne menivät. 

Mutta ei kai se haittaa vaikka nimiä ei tiedäkään. Ja voihan olla että jos, ja kun nämä rupeavat kukkimaan, niin sitten pystyn jäljittämään niiden nimet. Tässä yksilössä oli erityisen kauniin malliset lehdet.

Tässä rasiassa on oma vauvapelargonini, jonka kylvin muutama päivä sitten. Sieltä se kurkistaa liikuttavan näköisenä. Ja sitten heti puolen vuoden päästä tämän pitäisi kukkia! Eli tosi kauan kestää ennenkuin siemenestä kukkivan kasvin saa.

Nämä rasiat siemenineen on mulla ollut kylpyhuoneen lämpöisellä lattialla ja rasioiden päällä on muovipussit joihin olen tehnyt reikiä. Tästä kukasta tiedän nimenkin, sillä tuossa pussissahan se lukee.  Saa nyt nähdä tuleeko näistä mitään, mutta annan sen nyt kasvaa tuossa ihan rauhassa. Toisista kylvämistäni siemenistä ei vielä ole mitään tullut näkyviin.

Liotin siemeniä 8t ennenkuin kylvin ne multaan, silloin niiden pitäisi itää paremmin.

Kuvassa näyttää kuin kasvi uisi vedessä, mutta olen juuri suihkuttanut sitä, eikä multa ole liian märkää, vaikka niin voisi luulla.

Kylvin siemenet pelargonimultaan kun kylvömultaa en löytänyt. En tiedä onko tällä merkitystä taimien kehittymiseen, mutta tehty mikä tehty. Muutenkin tuntuu että multalajejakin on nykyään melkeinpä joka kasville omansa. Onkohan ne kaikki tarpeellisia, vai ovatko vain kauppiaitten myyntikikka?

 

Kääpiösamettikukat, jotka kylvin minikasvihuoneeseen ovat kaikki itäneet ja saavat nekin nyt olla vielä kannen alla suojassa. Ne ovat minulla ikkunalaudalla ja kääntelen laatikkoa päivittäin etteivät kukat kasvaisi vinoon. 

Näiden kasvamista on kiva seurata. Ne pitää latvoa myöhemmin jotta niistä kasvaa tuuheita ja haarakkaita.

  

Nyt ovat  pistokkaat hyvällä alulla ja toivottavasti kesälla somistavat mökillä kasvihuonetta tai terassia.

KAUNISTA PÄIVÄÄ SINULLE!

💚💚💚 

OLEN TAAS INNOISSANI

Taas on se aika vuodesta kun pitää miettiä mitä sitä tänä kesänä kasvattaisi mökkipihassa ja kasvihuoneessa.

Kaupoissa on niin kukkien kuin hyötykasvienkin siemeniä vaikka millä mitalla, mutta vaikka olen noita hyllyjä jo tutkaillut, niin en ole vielä osannut ostaa muuta kuin kääpiösamettikukan siemeniä ja ne olen  jo kylvänytkin. Pussista luin että esikasvatukseen siemenet kylvetään huhti-toukokuussa, mutta otin varaslähdön ja kylvin ne jo nyt. 

Niin paljon kaikkea houkuttelevaa on myynnissä, että tekisi mieli kokeilla vaikka mitä, mutta kokemuksesta tiedän ettei parane kylvää liikaa, sillä kasvaville taimille tarvitaan tilaa sisällä vielä viikkoja, eikä niiden kuljettaminen ulos, ja sisälle taas yöksi ole mikään pikku homma.

Jonain vuonna olin innoissani kylvänyt paprikaa, chilejä, kurkkua ja joitain kukkia niin paljon että minulla oli täysi työ saada ne mahtumaan jonnekin mökillä ennenkuin yöt olivat tarpeeksi lämpimiä jotta ne voi jättää yöksi kasvihuoneeseen. Meillä ei ole lämmitettävää kasvaria ja niin ollen kylmien öiden aikana kasvit oli vietävä sisälle etteivät paleltuisi. 

Kääpiösamettikukasta on tullut yksi suosikeistani, sillä sitä on helppo kasvattaa siemenestä ja se muodostaa tiheitä mättäitä. Väri vaihtelee keltaisesta oranssinruskeaan ja se kukkii pitkään. Tykkään tästä pienikukkaisesta samettikukasta enemmän kuin siitä tavallisemmasta, isompikukkaisesta. Se sopii niin ruukkuihin kuin kukkapenkkiinkin.

Toinen suursuosikkini on laventeli joka monivuotisena ilahduttaa kauniin sinisellä värillään ja huumaavalla tuoksullaan. Se on jo kasvanut isolle alalle kukkapenkissäni. Keväällä se näyttää kuivuneelta ja risuiselta ja lyhennänkin sitä  silloin, ja kuivuneet, risumaiset oksat poistan kokonaan. Olen saanut sitä lisättyä niin että leikkaan oksia irti ja tökkään suoraan multaan ja siinä ne rupeavat kasvamaan. Helppoa ja palkitsevaa!

Pioniunikko on tavallisen unikon lisäksi myös suosikkejani. Pioniunikko on siitä jännä, että koskaan ei etukäteen tiedä minkälainen kukka siemenestä tulee. Väri vaihtelee valkoisesta, vaaleanpunaiseen, pinkistä tummaan lilaan. Jotkut kukat ovat yksinkertaisia ja jotkut taas muistuttavat nimensä mukaisesti pionia. Ainoa huono puoli pioniunikossa on se että kukka ei avautumisen jälkeen säily paria päivää kauempaa. Maljakossa en ole saanut sitä ollenkaan viihtymään. 

Tomaatteja olen joka vuosi kasvattanut kasvihuoneessa, mutta ne ostan taimina. En uskalla luottaa siihen että itse siemenestä kasvattamalla saisin niistä tarpeeksi tukevia ja vahvoja. Tosin valmistaimetkaan eivät aina takaa sadon onnistumista.

Vielä en ole keksinyt minkälainen kasvatusastia olisi tomaateille se kaikkein paras. Olen kokeillut saviruukkuja, muovisaaveja ja kasvatussäkkejäkin.

NÄIN kokeilin tomaattien kasvatusta viime vuonna.

Ja NÄIN siinä kävi.

Itse kasvatetut tomaatit ovat kyllä niin makoisia että niitä on pakko joka vuosi kokeilla. Tänä vuonna voisin hankkia myös amppelitomaatin. Sellaista ei minulla koskaan ole ollutkaan. 

Kurkku kuuluu myös jokavuotisiin viljeltäviin kasvihuoneessamme. Sen sato jäi kuitenkin pieneksi viime vuonna. En tiedä missä oli vika. Toivottavasti onnistun paremmin tulevana kesänä.

Salaatteja viljelen kasvatuslaatikoissa kasvihuoneen ulkopuolella aidatulla alueella. Ne yleensä onnistuvatkin hyvin eikä meidän kesällä salaattia useinkaan tarvitse kaupasta ostaa.

Nyt kun olen innostunut vihersmoothien teosta, niin mietin lehtikaalin kasvatustakin. Sitä olisi hyvä laittaa pakkaseen ja siitä saisi talvellakin smoothieaineksia jos sadosta tulisi runsas.

Hernettä meillä yleensä on parissa kasvatuslaatikossa ja se kasvaa hyvin. Kylvän sitä vaan yleensä liian tiheään,niin  että sen varret kietoutuvat toisiinsa. Joka vuosi päätän että seuraavaksi vuodeksi pitää laittaa vahvemmat tuet herneen varsille, mutta vielä se ei ole toteutunut (vink, vink!)

Persiljaa ja varsinkin tilliä pitää aina olla kasvamassa. Tilliä käytämme paljon kesän aikana ja on ihan eri asia noukkia sitä suoraan maasta kuin ostaa kaupan tiskiltä. Ostotillistä menee usein hukkaan osa, sillä ne nuutuvat tosi nopeasti. Omasta maasta sen sijaan voi ottaa kerralla vain tarvitsemansa määrän, joten se on aina tuoretta.

Vielä pitää hiukan odottaa ennenkuin pääsee multaa möyhimään, mutta edessäpäin se aika on ja se tuntuu aina yhtä mukavalta.

Kurkistin ikkunalaudalla olevan minikasvihuoneen kannen alle ja siellä on jo ihan pikkuisia alkuja tulossa tuosta kylvämästäni kääpiösamettikukasta. 

Tekisi mieleni kokeilla kylvää pelargoninkin siemeniä. Mutta onkohan liian myöhäistä? Ehtivätkö kukkaan asti samana vuonna kuin on kylvetty? Onko vaikea kasvatettava?

IHANAA PÄIVÄÄ!

💛💛💛