KEVÄÄN MERKKEJÄ

Tiistaisin on PIENI LINTU-blogissa makrotex-haaste ja usein olen siihen osallistunutkin. Tämän viikon aiheena on KEVÄÄN MERKKEJÄ.

Viime päivien säät ovat olleet tosi vaihtelevia. Yhtenä päivänä paistaa aurinko keväisesti ja seuraavana on taas lumi maassa.

Eilen tein pitkän kävelyretken, minkä valitettavasti tunsin sitten myöhemin illalla särkynä lonkassani. Jätin iltajumpankin tekemättä koska pelkäsin rasittaneeni jalkaani liikaa kävelemällä pitkän lenkin.

Mutta en kuitenkaan voi sanoa katuneeni kävelyä, sillä niin ihanaa oli kulkea metsän reunassa hiekkatietä pitkin hengittäen raikasta, tuoksuvaa kevätilmaa. Lintujen laulua kuunnellessa ja pajunkissoja katsellessa nautin täysin siemauksin.

Tien alkupäässä on yleensä kaksi ihanaa, pitkäkarvaista ponia laiduntamassa. Nyt näkyi vain toinen ja yritin katseellani tavoittaa toistakin, mutta sitä ei näkynyt. Hetken aikaa kuljettuani näin tuon ponin tiellä ja sen vierellä oli nuori mies ja alakouluikäinen tyttö. Heidän tarkoituksenaan oli että tyttö ratsastaisi ponilla. Isä piti suitsista kiinni, mutta poni vikuroi eikä näyttänyt ollenkaan olevan yhteistyöhaluinen.

Sivuutin heidät ja totesin ettei taida ratsastus nyt onnistua johon isä naurahtaen sanoi ettei tunnu poni nyt haluavan samaa kuin he.

Jatkoin kävelyä ja nautin. Väistelin vesilammikoita ja pian kuulin veden kohinaa. Pienen matkan päässä oli puro, jossa vesi virtasi valtoimenaan mäenrinnettä alas. Näky oli niin keväinen ja kaunis että kaivoin puhelimen taskusta ja otin kuvan tuosta keväisestä näystä.

Ennen lähtöäni kävelylle olin päättänyt että teen tunnin mittaisen lenkin. Laitoin kännykän kellon hälyttämään puolen tunnin kuluttua. Puolessa tunnissa ehdinkin kävellä melkoisen matkan ja tulin tienhaaraan jossa luki "Penny Lane". Aika uskomatonta! Uskotko että tuon nimen nähtyäni päässäni alkoi soida Beatlesien samanniminen kappale. Samassa soi puhelimen hälytys merkiksi siitä että puoli tuntia oli kulunut ja niin käännyin takaisin päin.

Kun tulin taas tuon samaisen puron kohdalle niin siinä seisoivat aiemmin tapaamani kolmikko; isä pitäen ponia suitsista kiinni ja tyttö istuen ponin selässä. Hekin olivat pysähtyneet ihailemaan kaunista keväistä näkymää.

Jatkoin matkaani kotiin päin ja poni ratsastajineen ja taluttajineen jatkoivat päinvastaiseen suuntaan. Onnellisilta näyttivät kaikki, niin minäkin.

Tällaisia kevään merkkejä tällä kertaa. Joko teillä päin on kevättä ilmassa?


💛💙💚