Skördefesten- Sadonkorjuujuhla 2025 Ahvenanmaalla

Kohta alkaa syyskuu ja jokavuotinen suuri koko perheen tapahtuma Skördefesten -  Sadonkorjuujuhla ,  lähestyy. Vuosittain tässä tapahtumassa vierailee 15.000-16.000 kävijää.

Tänä vuonna sitä vietetään 19-21.9. Käyntikohteita on kymmeniä, niin maaseudulla kuin Maarianhaminassakin. Paitsi omalla autolla, niin myös bussilla pääsee eri paikkoihin, sillä erikoisvuoroja järjestetään Skördefestin aikaan  eri paikkoihin tutustumista varten.

Skördefestillä on tarjolla kaikenlaista mukavaa katsottavaa ja koettavaa. On maistiaisia paikallisten tilojen tuotteista, lapsille leikkipaikkoja ja kotieläimiin tutustumisia, ostoksia voi tehdä ruokatavaroista käsitöihin ja tuttuja tapaa siellä täällä.

Ohjelmistoon voi tutustua TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

TÄÄLTÄ näet mm. bussien reittejä ja aikatauluja.

Tapahtuma on vuosi vuodelta suositumpi ja vierailijoita on paitsi Ahvenanmaalta, niin mantereelta ja Ruotsista, sekä muualtakin. Päivässäkin ehtii jo kierrellä useammassa paikassa, sillä välimatkat täällä ovat lyhyitä ja tiet hyväkuntoisia. 

TERVETULOA, EHKÄ TAVATAAN SADONKORJUUN MERKEISSÄ!

🌱🌼🍎🍏🍯🐖🐝

Tämän kesän toteutetut projektit

"Laiska töitään luettelee", vai miten se meni. Päätin kuitenkin tehdä koosteen meidän tämän kesän projekteista. Viime vuonna päätettiin, että tänä vuonna ei sitten tehdä mitään ylimääräistä, mutta ei se ihan pitänyt.

Huussin rappusilla ei ollut kaidetta mutta olisihan sellainen hyvä olla kun ei tästä nuorruta.

No, nyt on kaide kun minä suunnittelin minkälainen sen pitäisi olla ja J sitten sen nikkaroi. Hyvä siitä tuli ja nyt ainakin minä automaattisesti tartun tuohon kaiteeseen kiinni kun rappusia nousen.

Sitten tämä. Saunan ja mökin välillä on vuosikaudet ollut kivistä tehdyt polut. Aikoinaan ne olivatkin ihan nätit, mutta vuosien kuluessa kivet ovat painuneet ja menneet vinoon. Ruoho kivien välissä ei ole todellakaan vihreää enää ja kun kivilaatat ovat vinksin vonksin, niin ruohon leikkaaminenkin kivien ympäriltä on vaikeaa.

Polut olivat tulleet tiensä päähän ja niinpä homma aloitettiin nostamalla kaikki kivet pois paikoiltaan.

Laattojen poiston jälkeen paikalla näytti tältä. Kivien alla maa oli kovaa ja otinkin talikon käteeni ja rupesin sillä tökkimään ja kaivelemaan noita kovia paikkoja. 

Kivet raahattiin syrjemmälle pinoon odottamaan jatkokäyttöä. Ne ovat niin hienoja että varmaan keksitään niille joskus vielä jotain käyttöä, mutta entiselle paikalleen niitä ei enää laitettu.

Kun maa oli möyhennetty pehmeämmäksi, niin levitimme sille multaa. Monta säkillistä siihen meni, ja vielä enemmänkin olisi tarvinnut laittaa jos suosituksia noudattaa. 

Mullan päälle kylvin siemeniä ja siementen päälle vielä kerros multaa.

Nyt paikalla näyttää tältä. Siemenet ovat itäneet melko hyvin ja olen jo pari kertaa nurmikon leikannutkin. Hiukan harva se vielä on, mutta siemeniä on jäljellä vielä, joten syksymmällä lisätään niitä vielä. Kuukauden verran kastelin sen joka ilta tosi märäksi.

Muutakin nurmikon paikkailua on vielä, joten multaakin pitää vielä hankkia lisää.

Tämän kesän hommiin kuului myös valokatteen poistaminen terassin katolta. Siihen laitettiin raudoitusverkkoa jota pitkin villiviini saa nyt kiivetä.

Sade tulee tuosta läpi, mutta vastaavasti ei silmää häiritse roskainen valokate. Ja toden totta, tuvan ikkunat ovat pysyneet puhtaina koko kesän, toisin kuin silloin kun oli valokate.

Lue lisää valokatteen poistosta TÄÄLTÄ.

J innostui vielä tekemään raudoitusverkosta kasvituet lavakauluksiinkin ja tänä vuonna herneet jo kiipeilivät niitä pitkin. Hernesadossa ei ole kehumista, jäi tosi huonoksi jostain syystä.

Raudoitusverkkoa jäi sen verran että minä vökersin siitä tuen hajuherneille, jotka pupu kuitenkin pääsi syömään.

Muutama viikko sitten innostuimme siirtelemään kaappeja TÄÄLLÄ mökillä ja kun kaapit oli saatu lopullisille paikoilleen, niin keksin että iso valkoinen kaappi olisi kiva saada toisen väriseksi. Väriksi valikoitui hennon vihreä, mikä sopiikin kivasti tuon kaapin väriksi.

Samalla innostuksella J maalasi keittiön kaapit. Aikaisemmin ne olivat valkoiset. Ne ovat olleet meillä mökin valmistumisesta asti eli kolmekymmentä vuotta, mutta kelpaavat vielä toistaiseksi kun saivat uutta maalia pintaansa.

Laattojen saumaus vaihdettiin tummemmaksi.

Kotona J on ahkeroinut laittamalla kesähuoneen ikkunoihin ikkunapellit. Ne olivat aiemmin puusta, mutta puu ei ollut hyvä aine siihen sillä sateella ikkunoista valuu vesi juuri tuohon kohtaan. Nyt kun ikkunan alla on nuo pellit, niin kosteus ei pääse niitä vaurioittamaan. Muutama tunti siinä meni ennenkuin kaikki kymmenen ikkunaa olivat saaneet pellit, mutta nyt ikkunat ovat paljon huolitellumman näköiset.

Alkukesällä öljyttiin terassin lattia ja maalattiin kaiteet.

Tänä kesänä istuttamamme villiviinit ovat kasvaneet hienosti ja yltävät pian terassin katolle. Paikalla ennestään olevat villiviinitkin ovat innostuneet uuteen kasvuun kun saivat uutta multaa juurelleen.

💚💚💚

Rakeita, kaatosadetta ja postikortteja

Kortteja, kortteja...

Kohta alkaa tulla niin suuria määriä, että en taida voida niitä kaikkia täällä näyttää, kun jotain muutakin postattavaa olisi kiva laittaa. Vaikea on tietää mikä näiden korttien näyttöön olisi sopivin tapa. Ehdotuksia?!

Joka tapauksessa esittelen nyt tulleet kortit vanhan tavan mukaan:

Gerhart asuu pikkukaupungissa Saksassa. Kun hän kirjoitti tätä korttia niin heillä oli 32° lämmintä, eikä hän välttämättä niin kuumasta välittäisi. Onneksi loma on tulossa!

Kortissa on kuva Myles Birket Fosterin (1825-1899) maalaamasta taulusta "Ben Venue und Ellen´s Isle, Loch Katrine"

11 päivää, 1502 km

Nicole, joka asuu Ranskassa, lähetti meri-aiheisen kortin. Hän kävi lomallaan Chassiron majakalla. Hän lukee paljon, käy kävelyillä ja tykkää elokuvista.

16 päivää, 1487 km

Helsingistä tulee tämä Sarin lähettämä kortti. Sari on ammatiltaan hoitaja, joka tykkää metallimusiikista, mutta myöskin klassillisesta. Kutominen, lukeminen ja spinning kuuluvat hänen harrastuksiinsa ja luonto on hänelle tärkeä.

13 päivää, 273 km

Annett asuu Etelä-Saksassa, lähellä Ranskan ja Sveitsin rajoja. Hän työskentelee yliopistossa ja työn ohella hän opiskelee lakia.

Hän odottaa jo tulevaa Turkin matkaa syyskuussa.

21 päivää, 1448 km

Jill asuu vuoristoseudulla, Pohjois-Karolinassa, USA:ssa. Heillä on ollut tosi myrskyistä ja kuumaa ja hän kertoo että se alue jossa hän asuu, on oikeastaan lämpötilaltaan kuin sademetsää ja siellä asuu erikoisia eläimiä.

19 päivää, 7305 km

Risto lähetti tämän kauniin kortin, jossa on kuvattuna Hangossa sijaitseva Gustavsvärnin majakka ja pikku talo. Akvarellin on maalannut Pekka Vehviläinen.

8 päivää, 573 km

Paula asuu USA:ssa ja hän lähetti tämän kesäisen kortin Pennsylvaniasta. Kuvissa näkyy Erie-järvi jonka ympäristössä voi harrastaa kaikenlaista.  Uimisen lisäksi siellä voi veneillä, vaeltaa, pyöräillä ja sinne on mukava tulla piknikille ja lintuja katselemaan.

12 päivää, 6605 km

Karen on 64-vuotias ja asuu Dallasissa, Texasissa. Hänellä on kaksi löytökoiraa. Hän on työskennellyt päiväkodissa ja hänellä on myös ollut lankakauppa. Vapaaehtoistyö kuuluu hänen harrastuksiinsa.

10 päivää, 8167 km

John asuu Indianapolisissa, USA:ssa. Hän on professori ja opettaa yliopistossa. USA:n lisäksi hän on asunut Libanonissa, Jordaniassa, Turkissa, Pakistanissa ja Kiinassa.

19 päivää, 7113 km

Tämä kortti tulee Belgiassa asuvalta Hildalta. Hän tykkää katsella elokuvia ja pitää myös kokkailusta ja on innostunut kokeilemaan uusia reseptejä. Pastaruoat ovat hänen herkkuaan ja hän opetteleekin valmistamaan niitä, mutta hänen taitonsa eivät ihan vielä yllä italialaisten tasolle, hän kirjoittaa.

12 päivää, 1443 km

Saa nähdä mikä vaikutus on sillä että Suomesta ei nyt kuljeteta mm. kortteja Yhdysvaltoihin. Se merkitsee sitä, että Postcrossing on liittänyt Yhdysvallat niiden maiden listaan, joihin Suomesta ei Postcrossingin välityksellä kortteja lähetetä tällä hetkellä.  Ennestään tuolla listalla on jo iso joukko maita joihin ei osoitetta saa postcrossingissa mm. Afganistan, Valko-Venäjä, Venäjä, El Salvador, Laos, Libya, Nicaragua, Syyria ja Jemen, sekä vielä muutamia pikkuvaltioita.

Meillä on huomenna miitti Ahvenanmaalaisten crossaajien kesken. Se pidetään paikallisessa ravintolassa jossa saamme istua kortteja kirjoittamassa jonkinlaisessa neuvotteluhuoneessa. 

Meillä tuli tänään rakeita oikein roimasti ja sen lisäksi satoi vettä rankasti. Lämpötila on 13°, joten kovin kesäistä ei todellakaan ole.

KIVAA VIIKONLOPPUA!

☔☔☔

Eivät sittenkään pettäneet

Hyvää uuden viikon alkua!

Iloinen yllätys alkukesän ongelmien jälkeen oli se, että pääsin kesäkukkien kirvoista eroon kovan taistelun jälkeen. 

Kesän alussa eivät terassin kukat ruvenneet kasvamaan ollenkaan ja ensin arvelin että se johtuu koleasta säästä. Mutta kun tarkemmin ryhdyin kukkia tarkastelemaan, niin kukissa oli kirvoja ja niitä oli paljon ja ihan kaikissa kolmessa laatikossa.

Pettymys oli suuri, sillä miljoonakellot ovat yleensä viihtyneet hyvin ja kasvaneet mätäsmäisiksi kesän edistyessä, mutta nyt ne olivat tosi lyhyitä, eikä tuota hopeaputousta näkynyt juuri ollenkaan laatikon laitojen takaa.

Olin jo valmis heittämään kukat kompostiin sillä niin huonoilta ne näyttivät. Kukkien terälehdet oli kaluttu ihan olemattomiksi.  Harmitti kun olin ostanut samoja kukkia samasta myymälästä sekä kotiin että mökille ja nyt näytti siltä että kaikki ovat kirvojen valtaamia.

Muurahaisia kulki myös ylös ja alas kukkalaatikkojen reunoja myöten. En tiennyt onko se hyvä vai huono asia. Mietin että jos ne saavat kirvoja vähentymään, niin voi olla hyväkin että niitä on.

Annoin useaan otteeseen sallittua torjunta-ainetta (Spruzid). Ja nyt loppukesällä kirvat ovat hävinneet. Joitakin yksittäisiä muurahaisia vielä näkyy. Kukat ovat ruvenneet kasvamaan vauhdilla ja hopeaputouskin rupeaa vähitellen olemaan nimensä veroinen.

Olin jo alkukesästä päättänyt että ikinä en enää miljoonakelloja kasvata, mutta nyt taitaa mieli muuttua.

Toivottavasti näistä saa nyt nauttia vielä jonkun aikaa ennen kuin sää kylmenee.

Onneksi maltoin odottaa, enkä heittänyt näitä pois liian äkkiä. Ehkä malttamiseen vaikutti sekin, että olimme mökillä neljä viikkoa ja kävimme vain silloin tällöin näitä kastelemassa, joten ihan päivittäin ja koko aikaa en näitä silloin tuijotellut kun olivat huonoimmillaan. 

Kesä/syys-myrsky on taas heitellyt terassin tuoleja ympäriinsä. Onneksi on kaiteet ympärillä niin että eivät ihan pihalle asti lentele.

Tänään ei ole tuulesta tietoakaan ja aurinko paistaa. Toivottavasti kesäistä säätä sentään vielä saadaan, ollaanhan vasta elokuun puolessa välissä. Tänään alkaa täällä Ahvenanmaallakin koulut ja arki palaa moneen perheeseen.

IHANAA PÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

Kerrankin selkeä käsiala

Parin viime viikon aikana on tullut mukavasti kortteja. Kesän aikana on ollut hiukan hiljaisempaa korttirintamalla, mutta nyt niitä taitaa taas ruveta tulemaan enemmän. 

Ensimmäinen kortti, jonka näytän, tuli Astridilta joka asuu pikku kaupungissa Saksassa. Kaupungissa on järvi, saaria ja pieniä uimarantoja.

11 päivää 1076km

Toinen kortti on Lauralta. Laura on 35-vuotias ja asuu Ahrwellerissä, Saksassa lähellä Bonnia ja Kölniä. Hän on töissä kirjastossa. Kortissa on kuitenkin kuva Itävallasta, Wienin taidemuseosta, jossa hän kävi lomallaan.

11 päivää, 1254km

Romaniasta tulee kortti jonka lähetti Anca. Hän on 40-vuotias ja asuu Bucovinassa, lähellä Ukrainan rajaa.

42 päivää, 1428 km

Ande asuu Sveitsissä, mutta on ollut kiertelemässä Baltian maissa ja lähetti tämän kortin Saarenmaalta. Hän on käynyt yli sadassa maassa ja on asunutkin kuudessa niistä.

9 päivää, 1646 km

Halina asuu Puolassa. Hän lähetti minulle yhden kortin jo kaksi kuukautta sitten, mutta se ei koskaan tullut perille. Niinpä hän lähetti vielä toisenkin, eli tämän kuumailmapallokortin ja se tuli perille. Saa nähdä löytääkö tuo ensimmäinen kadoksissa oleva vielä joskus minun osoitteeseeni.

14 päivää, 1130 km

Florian asuu Saksassa, Hese-nimisessä kaupungissa. Onkohan siellä Hesburger? :)  Hän työskentelee sairaalassa ja on 23-vuotias.

11 päivää, 1075 km

Trina asuu USA:ssa, Idahossa. Hän kerää kortteja yhdessä 11-vuotiaan lapsenlapsensa kanssa ja tykkää tehdä käsitöitä ja lukea kirjoja.

37 päivää, 7801 km

Laitoin tähän kuvan Anden lähettämän kortin tekstipuolesta. Voi jospa kaikki kirjoittaisivat yhtä selvästi kuin hän. Tällaista on ilo lukea kun mikään ei jää arvailujen varaan. Anden korttihan oli tuo Saaremaan kortti. Kauniit postimerkit täydentävät vielä hienoa näkyä.

Kiitos Ande selkeästä tekstistä!

Gisela on Saksasta ja asuu HOF-nimisessä kaupungissa. Hän on näköjään syntynyt samana vuonna kuin minä (näin sen hänen profiilistaan). Gisela asuu kaksistaan miehensä kanssa nyt kun kaikki kolme lasta ovat jo muuttaneet omilleen. Hän on keräillyt postikortteja koko ikänsä ja niitä on jo kertynyt yli 9000 kpl.

10 päivää, 1213 km

Merja asuu Helsingissä ja lähetti sieltä miittikortin. Merja on länkkärien ystävä ja suosikki on Bonanza. Hän seuraa nyrkkeilyä, jääkiekkoa ja yleisurheilua. Luonto ja eläimet ovat myös lähellä sydäntä.

5 päivää, 273 km

Viimeinen kortti tulee Miekeltä, Hollannista. Hän tykkää kaikista saamistaan korteista, mutta erityisesti maisemakorteista, mustavalkoisista ja eläinkorteista.

11 päivää, 1326 km

Tällainen saalis tällä kertaa. Mikä oli sinun suosikkisi näistä?

💜💜💜

Missä ollaan? No kivellä, kannolla, katolla....

Elokuun bingo näyttää tällaiselta:

Ylhäällä vasemmalla: KIVELLÄ. Kivi kiven päällä Maarianhaminassa Lilla Holmenissa. Kivellä on ihmeellinen historia. Lue lisää TÄÄLTÄ.

Ylhäällä keskellä: KANNOLLA. Yhtään kuvaa kannosta ei arkistoistani löytynyt ja tämän kuvan otin kuvapankista. Vasta kuvaa katsoessani kollaasissa tajusin että sana on kannolla, joten olisi pitänyt varmaan olla sellainen kuva jossa kannon päällä on jotain. Tyydyin nyt kuitenkin tähän kun olin sen jo kollaasiin sijoittanut.

Ylhäällä oikealla: KATOLLA. Kuvassa kasvihuoneemme silloin kun otettiin irti kaikki kattopaneelit ja puhdistettiin ne painepesurilla.

Keskellä vasemmalla: TAIVAALLA.  Godbyn venesatamasta napattu kuva kun pilvet taivaalla heijastuivat kauniisti veteen.

Keskellä keskellä: MISSÄ. Tässä tapauksessa Kökarissa, jossa muutama vuosi sitten yövyimme tässä hotellissa.

Keskellä oikealla: OKSALLA. Keskellä kaupunkia olevan pikku puutarhan puun oksalla oli tämä narusta punottu "asumus". Kenelle se on tarkoitettu, sitä en tiedä.

Alhaalla vasemmalla PIILOSSA. Aika piilossa omenapuiden suojassa on tämä punamultainen mummonmökki.

Alhaalla keskellä: MAASSA. Satoa mökin lavoissa, maassa.

Alhaalla oikealla: KOLOSSA. Kiven kolossakin voi kukkia kauniisti.

Repolainen reissaa ja räpeltää-blogista löytyy lisää bingoratkaisuja.

💙💙💙

Kun yksi johtaa toiseen jne...

Varmaan tuttu tilanne meistä useimmille on se, että kun rupeaa järjestämään jotain uuteen uskoon, tai vaan hiukan maalailemaan, niin yksi asia johtaa toiseen ja taas toiseen, eikä hommasta meinaa tulla loppua ollenkaan.

Niin kävi meille, kun mökillä ruvettiin muuttamaan irtokaappien järjestystä.

Ihan ensimmäiseksi piti tietysti tyhjentää kaikki kaapit joiden paikkaa oli tarkoitus muuttaa. Ruokapöytä tulikin aivan täyteen astiakaapista tyhjennetyistä astioista, eikä kaikki pöydälle mahtunutkaan, vaan osa laitettiin vielä muualle.

Myös tuvan sohva ja keittiön tiskipöytä saivat päälleen aika paljon tavaraa. Sohvan päällä oli lisäksi J:n vaatteita ja liinavaatteita, sillä kaappi jossa ne yleensä ovat oli tarkoitus siirtää kokonaan toiseen huoneeseen.

Tämän kaapin halusimme siirtää toiseen makuuhuoneeseen. Se on tosi painava, mutta kun laitoimme maton sen jalkojen alle, niin onnistuimme liikuttamaan sitä aika hyvin. Kun olimme saaneet sen lähemmäksi sen huoneen ovea johon se oli tarkoitus siirtää, niin J keksi että jos kallistamme sitä, niin se olisi helpompi saada vietyä oviaukosta.

Niinpä kovan ponnistelun jälkeen kaappi nojasi J:n käsien varaan ja minä parhaani mukaan työnsin sitä eteenpäin, lähemmäksi ovea. Pelkäsin tietysti koko ajan että J:n ote heltiää ja kaappi romahtaa lattialle ja menee rikki, tai mikä vielä pahempaa, että jompi kumpi meistä saa sen päälleen.

Saimme kuitenkin sitä siirrettyä vähän kerrallaan.

Kunnes kaappi oli tuotu tähän kapeaan kohtaan...

Ensin se otti kiinni kulmastaan noihin rappusiin. Rappuja ei voi siirtää, sillä ne ovat kiinni tukevasti paikallaan. Hivutimme kaappia hiukan oikealle, mutta silloin kaappi otti kiinni hellan kulmaan.

Kaikenlaisia erilaisia mahduttamissuunnitelmia kokeilimme, mutta lopulta oli todettava ettei kaappia pysty viemään tuosta ovesta toiseen huoneeseen. Niinpä hilasimme kaapin takaisin entiselle paikalleen, kunhan ensin olin imuroinut seinän vierustan huolellisesti kun kerrankin paikka oli tyhjänä. Työnsimme kaapin tutulle paikalleen.

Kuvassa näkyy vanha punainen kaappimme, joka on ollut tuvassa ruokapöydän vieressä astiakaappina. Se vaan oli sen verran leveä siihen paikkaan, että halusimme vaihtaa sen muualle.

Se siirrettiin nyt sinne minne tuo aiemmin yrittämämme valkoinen kaappi ei mahtunut.

Astiakaapiksi siirimme tämän kapeamman kaapin ja nyt pöydän ympärillä on paljon enemmän tilaa ja kulku terassillekin on helpompaa kun tämä kaappi ei vie niin paljon tilaa kuin tuo punainen joka tässä ennen oli.

Lempikaappini on nyt toisessa makuuhuoneessa. Se ei ole yhtä näkyvästi esillä kuin ennen, mutta näkyy se kuitenkin mukavasti tuvan puolelle kun ovi on aina auki.

Tässä kaapissa on hiukan vähemmän tilaa kuin tuossa vanhemmassa, mutta pyöriteltyäni astioita hyllyltä toiselle sain suunnilleen kaiken haluamani siihen mahtumaan. Yläosassa on lasit ja asetit, sekä muutama pikku kulho ja alaosassa ruokalautaset ja muu isompi tavara.

Vaikka kaikkea ei saatukaan niille paikoille kuin suunnitelmissa oli, niin ollaan kuitenkin tyytyväisiä tähän järjestykseen.

Nyt oli pölyt imuroitu kaappien uumenista ja kaikki hyvässä järjestyksessä.

Lopetettiinko muutosten teko tähän?

No, ei tietenkään. J innostui maalaamaan keittiön kaappien ovet hennon vaalean sinisellä maalilla, jota meillä oli jäänyt jostain aikaisemmasta projektista.  Kaappien väri näkyykin tuolla aikaisemmin yhdessä kuvassa. Välitilan laatoituksen uusimista mietittiin myös, mutta laatat ovat ihan hyvässä kunnossa, joten J saumasi ne uudelleen tummemmalla saumavärillä ja niin niistä tuli melkein kuin uudet.

Eikä siinä vielä kaikki. Myös tuo painava kaappi, jonka siirto ei onnistunut toivottuun paikkaan tuli maalattua. Se on nyt vaalean vihertävä ja väri sopiikin siihen hyvin. Nyt ei ole liikaa valkoista vaan sopivasti värikästä. Uudesta väristä en huomannut ottaa kuvaa. Tai yritin kyllä, mutta kun oli niin valoisaa, niin kuvassa kaapin väri ei näyttänyt ollenkaan vihreältä, vaan pikemminkin valkoiselta, joten en julkaise sitä kuvaa nyt.

Nyt saa ehkä vähän aikaa olla muutoshommat tehtynä.

KIVAA PÄIVÄN JATKOA!

💛💛💛

Erilainen viikonloppu ja hotelli yllätti

Lauantaina lähdimme turisteiksi 15 kilometrin päähän eli Maarianhaminaan. Tiedossa oli hiukan erilainen päivä ja ilta, sillä olimme menossa kuuntelemaan keikkaa jossa lapsenlapsemme soittaa.

Koska oli tarkoitus ehkä nauttia hiukan virvokkeitakin, niin halusin ottaa kaiken irti kaupunkivierailusta  ja varasin meille hotellihuoneen keikkapaikan lähettyviltä, jottei kummankaan tarvitse auton rattiin illan päätteeksi tarttua.

Tytär vitsaili että hyvä kun hotelli on niin lähellä keikkapaikkaa niin on helppo ryömiä hotellille illan päätteeksi. No, onneksi selvittiin ihan omin jaloin ja kivalta tuntui kuitenkin että hotelli oli niin lähellä, taisi olla parisensataa metriä tuo matka.

Minulla ei ollut kovin korkeita ennakko-odotuksia varaamastani hotellista, vaikka olin sen vain ulkopuolelta aikaisemmin nähnyt. Mutta nyt hotellin taso tulikin iloisena yllätyksenä, sillä mitään ei tuntunut puuttuvan. Jos on tottunut luksus-hotelleihin, niin tämä ei tietenkään ole silloin mieleinen, mutta meille oli ihan täydellinen.

Parvekkeemme oli merelle päin ja meren lisäksi siitä oli kiva näkymä hotellin uima-altaalle. Olisi voinut luulla että olimme eteläisemmissäkin maisemissa! Kaikki oli siistiä ja hyvin hoidettua ja vaikka hotellivieraita tuntui olevan paljon, niin kovin rauhallista silti oli eikä minkäänlaista häiritsevää käytöstä näkynyt tai kuulunut.

Hotellin sijainti oli hyvä: satamaan oli vain parin korttelin matka samoin Maarianhaminan keskustaan. 

Ilman mitään maksettua mainosta kerron että kyseessä on Hotelli Cikada.

Iltapäivällä kävimme syömässä Maarianhaminan keskustassa ja ruoka maittoi.

Syötyämme palasimme hotellille ja huilailimme käveltyämme ristiin rastiin kaupungilla. 

Tytär oli kutsunut meidät skumpalle ennen keikan alkua ja mukaan oli liittynyt myös tyttärentytär ja vävy.

Keikka alkoi kello kahdeksan, mutta meitä kiinnostava artisti aloitti esiintymisensä vasta puoli yhdentoista maissa. Meille  kahdelle ilta-uniselle se oli jo melko myöhäinen ajankohta.

Tyttärenpoikamme, joka käyttää artistinimeä Julian V selvisi keikasta loistavasti. Ei uskoisi että hänellä on vasta melkoisen vähän esiintymiskokemusta, niin luontevasti hän esiintyi.

Julian V:n musiikkia voi kuunnella Spotifysta ja siellä hänellä on rauhallisempia biisejä kuin mitä täällä keikalla esitettiin. Itselle nuo rauhallisemmat ovatkin mieluisampia, mutta keikkapaikalla nuoret kuuntelijat tuntuivat olevan ihan hurmiossa ja bändi sai innostuneen vastaanoton.

Ilta oli onnistunut, mutta tiivis tunnelma nosti minulle hien pintaan joten välillä piti käydä ulkona hiukan viilentymässä.

Keikka loppui puolen yön maissa.

Sitten käveltiin nuo parisataa metriä hotellille ja istuttiin vielä hetki parvekkeella nauttien hiukan viilentyneestä illasta.

Rauhallista oli hotellin ympäristössä. Vain muutamia ohikulkijoita näkyi ja lähtipä yksi venekin valaistuna satamasta, mutta palasi hetken päästä.

Hyvin maistui uni ja aamulla oli mukava herätä ja lähteä hotellin aamupalalle.  Aamiainen tarjoiltiin näin sunnuntaina klo 8-11 ja menimme hiukan kahdeksan jälkeen ruokasaliin. Ihmeeksemme siellä oli väkeä jo vaikka kuinka paljon, vaikka yleensä me olemme ensimmäisiä aamupalaa nauttimassa. Huomasimme sitten että suuri osa aamiaisvieraista kuului suurempaan seurueeseen ja heillä oli varmaan tiedossa jotain järjestettyä toimintaa joka alkoi aikaisin, sillä he kaikki poistuivat yhtä aikaa ja silloin ruokasaliin tuli tilaa vaikka kuinka paljon.

Ennen kotiinlähtöä nappasin vielä kuvan huoneemme ikkunasta ja siellä näkyy Pommernin mastot. Pommernin vieressä on Merenkulkumuseo, joka kannattaa katsastaa jos täällä päin vierailee. 

Kaiken kaikkiaan kiva viikonloppu. 

Miten sinun viikonloppusi meni?

🎤🎸🎶🎵