KOLME ASIAA JOIDEN TEKEMISTÄ OLEN LYKÄNNYT:
1. En ole teettänyt ottamistani valokuvista paperikuvia vuosiin. Tämä jos mikä on ollut mielessä jo pitkään. Kuvia on puhelimessa, tietokoneella, muistitikuilla ja vielä jossain kovalevylläkin, mutta paperilla niistä ei ole montaakaan. Hyvä sentään että muutamista olen teettänyt Ifolorilla kirjoja. Noita kirjoja pitäisi tehdä vaan paljon enemmän, tai sitten teettää paperikuvia jotka liimataan albumeihin. Silloin niitä (ehkä) tulisi joskus katsottua. Nykyisin kun kuvien ottaminen on niin helppoa ja halpaa, niille ei välttämättä anna samaa arvoa kuin silloin kun kaikki kuvat olivat paperikuvia. Toinen asia jossa minun pitäisi ryhdistäytyä, on se, että ottaisin enemmän henkilökuvia. Nyt olen keskittynyt luontokuviin, eikä omista läheisistä tule otettua kuvia juuri koskaan. Siinä pitää tehdä parannus.
2. Soitan ystävilleni ja läheisilleni aivan liian harvoin. En saa otettua yhteyttä puhelimitse jos ei minulla ole jotain todellista asiaa. En ollenkaan ymmärrä miten jotkut voivat puhua puhelimessa tunteja ja vieläpä tykkäävät siitä. Tunne aina oloni vaivautuneeksi kun pitää soittaa ja teenkin sen vain kun on "pakko" ottaa yhteyttä. En tiedä mitä pelkään, tai miksi tunnen oloni epämukavaksi puhelimessa, sillä mikään tuppisuu tai ujo en kuitenkaan ole, päinvastoin. Sitä vastoin minulla ei ole vaikeuksia soittaa "virallisia" puheluita, koska silloin ei synny vaivaannuttavia taukoja, vaan asia puhutaan ja sitten puhelu lopetetaan.
3. Viherkasvini ovat aika huonolla hoidolla. Olen tosin ottanut tavakseni kastella ne aina tiistaisin. Määrätty viikonpäivä on hyvä, sillä silloin kastelua ei unohda. Mutta esim. mullanvaihto tahtoo helposti minulta jäädä, vaikka sanotaan että kun ostaa uuden viherkasvin, niin olisi hyvä vaihtaa uusi kasvi saman tien parempaan multaan. Nytkin yksi kituuttaa ostopurkissaan, joka on huonon mullan lisäksi liian ahdas kasville. Onneksi anopinkieli sietää huonompiakin kasvuolosuhteita ja toistaiseksi se on kuitenkin hengissä. Ja kohtahan kevään myötä koittaa multien vaihtoaika, joten se on jonossa ensimmäisenä saamassa uutta multaa ja tilavamman ruukun.
KOLME ASIAA JOITA KAIPAAN:
1. Kaipaan sitä että taas innostuisin kasvihuoneviljelystä samalla tavalla kuin vielä pari vuotta sitten. Nyt on tainnut mennä jo kaksi kesää niin, etten ole oikein innostunut kasvattamaan mitään mökin kasvihuoneessa. Mihin se innostus on mahtanut kadota? Joskus kasvatin taimiakin siemenestä. Mutta se vaatii paljon tilaa ja kasvien koulimista, enkä enää jaksa sitä kaikkea siirtelyä ulos ja sisälle keväällä ja alkukesällä kun lämpötilat vaihtelevat. Toinen seikka, joka saa innon laskemaan, on se kun yrittää hoitaa kasveja niin hyvin kuin pystyy ja kuitenkin joku ötökkä päättää ruveta syömään niitä kasveja ja niin sato menetetään.
2. Vaikka tykkään talvesta, varsinkin lumisesta, niin kaipaan jo kevään patikkaretkiä. Onko mitään ihanampaa kuin kuulla ensimmäiset viserrykset keväällä ja nähdä miten puut saavat ensimmäiset heleänvihreät lehtensä? Kevään lempituoksuihin minulla kuuluu se kun mökillä risuja poltettaessa voi haistella savun hajua. Se jos mikä on aina kevään tuoksu. Eikä ensimmäisen ulkona nautitun kahvikupposen tuoksukaan huono ole.
3. Kaipaan sitä, että täältä saarelta voisi ajella siltaa pitkin mantereelle. Se on kaipaus ja ikuinen haave, joka tuskin koskaan tulee toteutumaan. Miten ihanaa olisi jos voisi jonain aamuna vain katsoa kartasta jonkin kivan kaupungin ja päättää että nyt lähdetäänkin sinne. Ajeltaisiin pitkälle, tai lähelle, juotaisiin kahvit tai syötäisiin perillä ja kierreltäisiin hiukan ympäristössä. Päivän päätteeksi ajeltaisiin takaisin kotiin, tai jospa päätettäisiinkin jäädä hotelliin yöksi. Enää ei tarvitsisi istua sitä puuduttavaa 5-6 tunnin laivamatkaa.
|