PÖYDÄN MUUTOS: TÄLLAINEN SIITÄ TULI!

Muuttaessamme nykyiseen kotiimme tuli ajankohtaiseksi hankkia terassille ruokapöytä ja tuolit. Ihastuimme huonekaluliikkeessä harmaa-valkoiseen ryhmään joka näytti mukavalta ja oli myös hyvä istua.

Pöydän korkeus oli sopiva tuoleihin nähden ja pöytälevy oli ns. huoltovapaa, eli kestää vaihtuvia sääolosuhteita ja on helppo pitää puhtaana.     

Pöytälevyn materiaali on kai lähinnä komposiittiä eli muistuttaa ulkonäöltään puuta, mutta tuntuu käteen muoviselta. Tuo muovisuuden tuntu oltaisiin vielä hyväksytty, mutta puhtaanapito ei osoittautunutkaan helpoksi, päinvastoin.

Jos pöydälle tipahti vaikka ruokaa, niin jos ei sitä heti kesken ruokailun rientänyt putsaamaan, niin tahran pois saaminen oli miltei mahdotonta. Pöydässä oli useita tummia läikkiä eikä se näyttänyt enää siistiltä.

Pöydän pintaan oli jo lyhyessä ajassa tullut raapuja jotka eivät myöskään pintaa kaunistaneet. Lisäksi muovisuuden tuntu alkoi yhä enenevässä määrin harmittaa. 

Pöytälevyn ulkoreunoissa oli paikoitellen naarmuja kun sitä oli jouduttu siirtelemään suojaan talveksi kun emme raaskineet jättää sitä ulos lumen ja pakkasen armoille. Reunat olivat ahtaissa oviaukoissa kuljetettaessa kärsineet.

Katselimme pöytää koko alkukesän ja yritimme putsata sitä saadaksemme sen siedettävän näköiseksi. Mikään ei kuitenkaan poistanut rumia tahroja eikä naarmuja ja niin oli aika tehdä jotain radikaalimpaa pöydälle.

Pöytä"laudat" oli kiinnitetty ruuveilla pöydän jalkaosaan ja ne sai helposti ruuvattua irti. Mietinnässä oli minkälainen levy pöytään laitettaisiin. Mietimme ensin sellaista että olisi kaksi leveää puulevyä vierekkäin ja keskellä olisi rako.

Ihan mieleistä ei kuitenkaan löytynyt ja niinpä ostimme kapeampaa 165mm leveää ja 21mm paksuista lautaa, joka saatiin liikkeestä valmiiksi sahattuna. Yhden laudan pituus on 160cm ja niitä on vierekkäin yhteensä 6 kpl.

 

Kun kaikki laudat oli ruuvattu paikoilleen alkoi pöytä jo näyttää joltain. Vielä oli mietittävä minkälaiseksi pöydän pinta käsiteltäisiin. Toiveissa oli hiukan tummempi värisävy sillä terassin kesähuoneessa on vaaleaa jo aika paljon, joten tuntui hyvältä valita jotain tummempaa väriä pöytään.

 

Ostimme petsiväriä nimeltään "Eben tummanruskea". Pöytä käsiteltiin yhden kerran tuolla petsillä. Halusin että pinta jää hiukan epätasaisen väriseksi, joten yksi kerta riitti. Isompia väriepätasaisuuksia tasoitettiin hiukan ja  pinta sai kuivua seuraavaan päivään.

 

Petsauksen jälkeisenä päivänä pinta lakattiin vielä kahteen kertaan puolihimmeällä lakalla ja niin oli pöytä valmis. 

Pöydästä tuli oikein hyvä ja juuri sopivan "käytetyn" näköinen. Tässä pinnassa eivät tahrat tai rosot näy yhtä hyvin kuin aikaisemmassa pinnassa ja tämän näköiseen pintaan tietty epätasaisuus sopii ja tuo melkeinpä arvokkuutta pintaan, vaikka vain lautapinnasta onkin kyse.

Tätä voi tarvittaessa vaikka hioa jos siltä tuntuu. 

Tältä näyttää uusi vanha pöytämme nyt. Ihan toista kuin alkuperäinen versio, vai mitä tykkäät?

Nyt ei tee mieli piilottaa pöytää ison pöytäliinan alle niinkuin aikaisemmin.

Ja vanhat pöydän laudat odottavat pinoittuina mökille viemistä. Niistä on suunnitteilla ehkä iso kukkalaatikko terassille. 

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA SINULLE!

💜💜💜

 

HOME, SWEET HOME

"HOME, SWEET HOME"

Välillä pitää olla "kaupunkikodissakin". Aamupalalla katselen ympärilleni ja mietin miten molemmat tykätään tästä kodista. Tämä on juuri sopivan kokoinen koti meille ja tuntuu että tästä kodista ei muuteta koskaan.

Paitsi että kodin sisäpuoli on hyvin toimiva ja sopivan kokoinen, niin ei ulkopuolellakaan hassumpaa ole. Asumme päätyasunnossa ja olohuoneen ja makuuhuoneen puolella on iso terassi johon paistaa iltapäivä-ja ilta-aurinko. Keittiön puolella paistaa aamusta puoleen päivään. Sillä puolella meillä on kaksi kukkapenkkiä. Muita pihatöitä, kuin kukkamaiden hoito, ei tässä olekaan, sillä nurmikonleikkuun ja mahdolliset lumityöt hoitaa huoltoyhtiö.

Eli voisi sanoa että tämä on melkein kuin asuisi omakotitalossa. Mutta tässä on vaan omakotitalon hyvät puolet.

Mainitsin jo nuo kaksi kukkapenkkiä. Niihin olemme istuttaneet vähän kaikenlaista kasvia. Osa on ostettu taimimyymälästä, ja osa tuotu mökiltä.

Kun perustimme näitä kukkamaita, niin ensin tietysti poistimme nurmikon ja toimme säkkikaupalla multaa tilalle.

Sitten istutimme pari pikkusyreeniä, pari pensasta ja hiukan kukkia. Penkkien reunoille istutimme mökiltä tuomaamme hopeahärkkiä ja toiseen samoin mökiltä tuotua ketoneilikkaa.

Miten pieniltä nuo reunaistutukset silloin pari vuotta sitten näyttivätkään!

Vielä tänä keväänä ne olivat tosi kauniit kukkiessaan ja olivat levinneet mukavasti. Tykkäsin kovasti niistä ja olin tyytyväinen kun viihtyivät niin hyvin. Uskon että niille keväällä antamani bokashi-multa oli saanut ne oikeaan kasvupyrähdykseen.

Mutta samalla kun nuo kaksi reunakasvia voivat hyvin ja voimistuivat ja levisivät, näytti siltä että ne valtaavat kaiken alan muilta kasveilta. Siinä olivat laventelit, kurjenpolvet ja pikkuinen ruusupensas hätää kärsimässä.

Varsinkin hopeahärkki kiemurteli juurineen maan alla putkahtaen esiin milloin minkäkin kasvin viereltä. Nyppäsin noita pieniä alkuja pois minkä ehdin, mutta aina niitä riitti. Kukkimisen jälkeen se ei näyttänyt enää kauniilta ja yritin pienentääkin sitä repimällä sitä rankalla kädellä niitä osia jotka jo uhkasivat täyttää kivetyn käytävänkin.

Eilen sitten kyllästyin näkyyn ja aloitin sekä hopeahärkin, että ketoneilikan poisto-operaation. Ensin yritin poistaa niitä vetämällä varsista, mutta eiväthän ne juuret siitä piitanneet, vaan jäivät maahan. Yritin kaivaa lapiolla, mutta voimani eivät riittäneet ja niin piti pyytää J apuun. Hän sai kaivetuksi ne juurineen ylös. Tai niinhän me luulimme.

Kun rupesin haraamaan multaa, niin mullan alta paljastui juuria aina vain uudelleen, vaikka hetken tuntui että nyt on kaikki poistettu. Hopeahärkki ainakin tuntuu olevan sitkeä kasvi. Aikani niitä juuren pätkiä keräsin , mutta kun suurin osa oli poistettu, niin oli pakko antaa periksi.

Möyhin mullan hyväksi ja siirsin pari havukasvia käytävän reunalle missä ne nyt pääsevät paremmin näkyviin ja toivottavasti kasvavat ja viihtyvät. Uutta multaa päälle ja reilusti vettä jotta juurtuvat. Käytävän ja kukkapenkin yhtymäkohtaan laitoin mökiltä tuotuja luonnonkiviä. Nyt näyttää paljon paremmalta ja siistimmältä.

Jos ja kun hopeahärkkiä vielä tulee esiin mullan alta, niin pitää vaan sitten nyppiä yksittäiset alut pois ettei pääsisi enää tähän kasvamaan.

Tänään haluan kunnostaa tuon toisen kukkapenkin jota en eilen jaksanut laittaa valmiiksi. Kiviä pitää siihenkin hakea ja lisätä multaa. Pikkuisen kasvien siirtelyä on siinäkin tehtävä, mutta sitten alkaa olla valmista tältä kerralta.

Nyt en enää ihmettele sitä, kun työkaverin mies sanoi että vaimon puutarhanhoito on pääasiassa sitä, että siirtelee kasveja paikasta toiseen.

Minä niin tunnistan tuon puutarhanhoitotyylin!

IHANAA PÄIVÄÄ!

💚💚💚

TERASSI - KESÄN PARAS PAIKKA

Illan hämyssä katselin mökin ikkunasta ulos. Ilta on usein sitä aikaa kun on helpointa kuvata. Aurinko ei enää haalista värejä, mutta ei myöskään ole liian pimeää. Auringonlasku ei tänään ollut kummoinenkaan, joten sitä ei houkuttanut kuvata.

Olen usein kuvannut mökkiterassiamme, mutta silloin pääasiassa olen näyttänyt yksityiskohtia. Nyt kuvasin hiukan laajemmin tuota paikkaa.

Aikoinaan kun terassi rakennettiin, niin se tuntui tosi suurelta, mutta nykyään rakennetaan tosi suuria terasseja ja tämä meidän ei tunnu ollenkaan suurelta enää.

Tähän mahtuu hyvin ruokapöytä jonka ympärille mahtuu kymmenenkin henkeä, kuten viikonloppuna, kun lapset perheineen olivat täällä. Pienempi, kahden hengen ruokapöytä on pikkuisella terassilla vieressä. Ja jos oikein suuri porukka kokoontuu, niin pergolan punainen ruokaryhmä voidaan ottaa avuksi. Näinä korona-aikoina ei siihen ole ollut tarvetta, sillä emme ole kutsuneet muita kuin lapsien perheet meille.

Terassilla on vielä kaksi aurinkotuolia, joissa itse emme oikeastaan koskaan istu. Auringossa olisi kiva lekotella, jos ei liian kuuma ole, mutta kun auringonoton vaarallisuudesta nykyisin paljon varoitellaan, niin tuntuu paremmalta välttää liiallista auringossa oleskelua.

Kun terassi rakennettiin niin se oli ihan avoin ja niin ollen altis sääolosuhteille. Mökkimme on erittäin tuulisella paikalla, joten ei mennyt kauaakaan  kun jotain suojaa tuulta vastaan kaivattiin.

Hiukan puutavaraa ja vanhoja ikkunoita tarvittiin seinämän rakentamiseen ja niin oltiin suojassa tuulelta.

Niinkuin aina jotain paikkaa remontoidessa, niin aina tahtoo tulla eteen lisää paikkoja joita pitäisi kohentaa. Kun tuuli saatiin pidettyä poissa ruokailupaikaltamme, niin seuraava vitsaus oli sade. Ja varsinkin se sade joka alkoi juuri kun oli pöytä katettu ja istaihdettu ruokailemaan.

Eikä jatkuva tuolien tyynyjen kantaminenkaan sisälle ja ulos enää houkutellut.

Sade saadaan pidettyä poissa valokatteen avulla. joka nyt onkin suojannut terassiamme monen monta vuotta.  Nyt voi myös istuintyynyjen antaa olla paikoillaan jatkuvasti. Tosin, kun lähdemme kotiin mökiltä viemme tyynyt sisälle.

Kaipasimme katolle vihreyttä ja istutin muutaman villiviinin terassin ulkopuolelle. Se ei kovin hyvin ole viihtynyt karussa maastossa, mutta tuo kuitenkin hiukan pehmeyttä ja väriä kattorakennelmaan.

Koska kotona olemme havainneet hyviksi ja kivan näköisiksi valkoiset aurinkokennovalaisimet, hankimme pari sellaista tännekin. Ne ovat edullisia ja tekevät tilasta huonemaisemman.

Koska olen vanha ja pidän perinteisistä jutuista, ainakin mitä tulee suomen kieleen, niin minua ottaa suoraan sanoen päähän kun terassia kutsutaan terdeksi. Terde, mitä hittoa?!

Ja törmäsin yhdessä ryhmässä sellaiseenkin muotoon terassi-sanasta kuin teranssi! 

Aina oppii uutta ja kieli elää, mutta kuitenkin, meillä on terassi, eikä meillä ole makkaria, vaan makuuhuone. Nyt kiihdytinkin itseni sellaiseen vauhtiin että kielioppivirheistä ja kielen elämisestä ja muuttumisesta voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta parasta kun lopetan tähän ja jatkan turvallisemmalla alueella.

Terassilla on myös grillauspaikka, joka sekin on sateelta ja tuulelta suojassa. Hankimme viime viikonlopuksi uuden grillin kun vanha oli jo lähes puhki ruostunut. Se olikin jo vanha. J arveli sen olleen meillä jo parikymmentä vuotta. Harmi kun ei tule kirjoitettua ylös hankintavuosia. Olisi kiva jälkeenpäin katsoa miten pitkä aika mistäkin on. Aina nimittäin tuntuu, että juurihan jokin ostettiin ja sitten kun rupeaa laskeskelemaan miten kauan sitten se olikaan,niin melkein aina yllättyy.

Sade ja tuuli kun saatiin pysymään ulkopuolella, niin vielä oli yksi ongelma: kun ilta ehtii hiukan pidemmälle ja aurinko siirtyy alemmaksi, niin se paistaa suoraan ruokailijan silmiin, eikä se tietenkään tunnu kivalta.

Siihen auttoivat laskosverhot jotka saa helposti laskettua tarvittavalle korkeudelle.

Nyt voisi ajatella, että jos suojaa tarvitaan tuulelta, auringolta ja sateelta, niin miksi ollenkaan ruokailla ulkona. Sisällähän nuo olosuhteet olisivat olleet jo valmiina. Lisäksi sisällä välttyisi kärpäsiltä eikä niitä tarvitsisi koko aikaa pois hätistellä.

Ulkona ruokaileminen tai kahvittelu ovat kuitenkin kesän suurimpia nautintoja, joten kyllä se toisenlaiselta tuntuu kuin sisällä syöminen.

Aamupala nautitaan kuitenkin poikkeuksetta sisällä, kun halutaan lukea päivän lehti tietokoneelta ja ylen aamu-tv:tä toisella silmällä katsoen. Paperilehti tosin olisi vielä nautinnollisempi vaihtoehto, mutta sitä ei täällä mökillä, eikä kotonakaan ole mahdollista saada niin aikaisin että se aamukahvilukemiseksi ehtisi. Haikeudella muistelen Turun aikoja kun tuore sanomalehti tipahti postiluukusta eteisen matolle jo aamuyöllä.

Nyt nautin kuitenkin kaikesta muusta, kuten ihanasta luonnosta joka on ihan joka päivä oven ulkopuolella odottamassa.

HIENOA KESÄISTÄ PÄIVÄÄ JOKAISELLE JA TERVETULOA TE UUDET LUKIJAT JOTKA OLETTE SEURAAJIINI LIITTYNEET!

💛💛💛

STICKSTUGAN, KAHVILA JA PALJON MUUTAKIN

Hei! Helle tuli takaisin. Eilen kävimme yhdessä ihan ehdottomassa käyntikohteessa Ahvenanmaalla ja sen näytän nyt teille. Kuvia tuli otettua ihan hullun lailla, mutta kun koko ajan kaikkea kaunista ja ihanaa näkyy, niin ei voi olla kuvaamatta.
Kiitän myös teitä kaikkia ihania kommentoijia viime postaukseen. Ehkä uskallan tästedes näyttää omaa naamaanikin hiukan useammin :)

Mutta nyt kuviin:

Alueelle mentiin sisälle keltaisista vanhoista ovista. Tällaiset sisäänkäynnit ovat kivoja ja toivottavat tulijan tervetulleeksi.

Portilta näkee jo hiukan puutarhaa joka ympäröi kahvilan jonne olemme menossa. Kahvila on nimeltään Stickstugan hantverk & cafe ja se sijaitsee polkupyörä-tai automatkan päässä Maarianhaminasta. Tänne johtava tie tarjoaa huikeita saaristolaismaisemia ja on todella ajamisen arvoinen.

*KAHVILA*

Kahvila on vaatimattoman näköinen pikku talo kalliolla. Heti kahvilan ulkopuolella on useita suojaisia paikkoja pöytineen, joista voi valita itselle parhaiten sopivan. Koska nyt oli mitä hienoin kesäpäivä, niin kukaan ei istunut sisällä, vaan kaikki olivat hakeutuneet ulos nauttimaan kahvista ja ihailemaan maisemia.

Kassalla oli hiukan jonoa ja odotellessa kiertelin hetken kahvilan yhteydessä olevassa myymälässä. 

Kahvilan sisustus koostuu vanhoista huonekaluista ja tunnelma onkin hyvin kodikas ja kutsuva. Sisustuksesta näkee, niinkuin kahvilan nimestäkin, että paikan omistaja on käsityöihminen. Isoäidinneliöistä virkatut tyynyt ja peitot somistavat nojatuoleja ja sohvia.

Myytävänä on lankoja, keramiikkaa, neuleita ja monenlaista muuta pientä ja kaunista. 

Me emme ostoksille jääneet, vaan saatuamme kahvit ja kakkupalat suuntasimme ulos aurinkoiselle pihalle. Emme kuitenkaan jääneet ihan kahvilan viereen, vaan etsimme varjoisamman paikan kahvilan ihanasta puutarhasta.

Yllättäen tapasimme ystäviämme täällä ja istahdimme heidän kanssaan samaan pöytään. Kakku oli taivaallisen hyvää ja istuimme pitkän tovin jutustelemassa paikkaa ihaillen.

*PUUTARHA* 

Jos on itse kahvila näkemisen arvoinen, niin puutarha on aivan loistava! Minne ikinä katseensa kääntää, niin kaunista riittää. Ruusuja ja muita kukkia, sekä kekseliäästi käytettyjä vanhoja esineitä, upeasta kasvihuoneesta puhumattakaan. Hiekka-ja kivipolut kiemurtelevat puutarhassa ja vievät aina uusiin ja toinen toistaan viehättävämpiin paikkoihin. 

Erilaisia pöytäryhmiä on vaikka kuinka monta. Tämän pitkän pöydän ääreen mahtuu isompikin seurue. 

Tämän polun päässä oli vanhat ovet, joihin puutarha päättyikin. 

Makeiden leivonnaisten lisäksi kahvilasta sai myös pikkusuolaista ja niihin tarveaineet löytyy omasta hyötypuutarhasta. 

Mehitähdet näyttävät viihtyvän työkalupakissa. 

Puutarhassa oli ison kasvihuoneen lisäksi pienempi, johon ei sisälle päässyt. 

Mutta ikkunan takaa näki että sielläkin olisi kelvannut istua. 

Kun vain mielikuvitusta riittää, niin lavakauluksista voi rakentaa vaikka seinämän ulos puutarhaan.


*KASVIHUONE* 

Iso kierrätysmateriaaleista rakennettu kasvihuone pitää täällä vieraillessa ehdottomasti nähdä.  

Ruusukaaren alta kuljetaan kivettyä polkua pitkin kasvihuoneelle jonka ovi on kutsuvasti avoinna. Ulkoa päin näkee miten monenlaisia ja monen kokoisia ikkunoita yhteen sovittamalla seinät on rakennettu. 

Näin keskikesällä kasvihuoneen täyttävät pelargonit. Niitä onkin kymmenittäin ja niitä on sijoitettu ihan katonrajasta lattiaan asti.

Kasvihuoneen rakentamisesta on kaikki hienostelu jätetty pois ja pinnat ovat rouheita. Kasvihuoneen keskellä kohoaa savupiippu joka kertoo että tätä rakennusta voidaan viileämmällä säällä lämmittää. 

Jos ei halua nauttia juomasta ja leivonnaisista itse kahvilassa, tai ulkona puutarhassa, niin tännekin mahtuu iso joukko ihmisiä, sillä pöytäryhmiä on eri kokoisia ja tyylisiä.

Sadeilmalla on varmaan ihanaa istua täällä ja kuunnella sateen ropinaa katolle. 

Tässä pöydässä ei voi istua muuta kuin iloista porukkaa! 

Nyt oli paikka kierretty ja katsottu ja oli aika lähteä, vaikka vielä olisi voinut hetken viivähtää.

Ystävämme lähivät ajamaan polkupyörillä takaisin Maaianhaminaan ja me autolla mökille.

Jos haluat lukea enemmän tästä viehättävästä paikasta niin lue vaikka TÄMÄ LEHTIJUTTU.

Stickstugan löytyy n. 12km Maarianhaminasta etelään, Järsöön päin. Osoite on Norråkersvägen 20.

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

💚💚💚