VUODEN VIIMEINEN TUUNAUS

Tänään toteutettu vuoden viimeinen tuunaus (ehkä). Kuten jo aikaisemmin jossain postauksessa olen todennut niin meillä oli kodissamme alunperin kaikki seinät valkoisia. Valkoinen on tietysti helppo väri siinä suhteessa että siihen on helppo yhdistää muita värejä, mutta mielestämme se oli hiukan kalsea.

Ollaan jo aikaisemmin hiukan tapetoitu ja maalattu seiniä. Periaatteena on että minä suunnittelen ja J toteuttaa eli hyvin toimii ja tulosta syntyy. 

Nyt muutoksen kohteena oli pieni työpisteeni vierashuoneessa. Työpöydän takana oleva seinä oli valkoinen. Siisti, mutta niin ikävä. Jotain muutosta piti saada. Meillä oli jäljellä mökin tapetoinnista jäänyttä tapettia ja mielestäni se olisi sopivan eläväistä tähän paikkaan.

Ei muuta kuin siirtelemään työpöytää ja hyllyjä seinältä. Eikä kestänyt kauan kun seinä näytti ihan toisenlaiselta. Tapettia ei laitettu kattoon asti vaan työpisteen vieressä olevan kaapin yläreunaan saakka. Yläreunaan voisi vielä laittaa jonkinlaisen listan, mutta päätettiin katsoa nyt sitä ilman listaa muutama päivä ja jos siltä tuntuu, niin lisätään sitten lista tuonne tapetin yläpäähän.  

Nurkkaus näyttää nyt paljon pirteämmältä ja siinä on enemmän meidän tyyliä. Mietinnässä on jo pidemmän aikaa ollut myös tämän huoneen seinien maalaus, mutta väriä ei ole vielä osattu päättää. Ehkä jokin tämän tapetin väreistä sopisi, vaikkapa hiukan vaaleammassa sävyssä.

Tapetti on Boråstapeterin Herbarium. TÄSTÄ pääset halutessasi katsomaan miltä mökkimme vierashuone näyttää samalla tapetilla tapetoituna.


Mikä väri mielestäsi sopisi tänne kotiimme tuon tänään tapetoidun seinän pätkän kaveriksi? Jokin noissa tapetissa esiintyvistä väreistä, vai jokin ihan muu väri?

💙💚💛

Ilokseni huomasin että blogini on saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa!

RAPINAA, RAPINAA JA PÄIVÄT PITENEVÄT

Ihan tuntuu kuin päivät olisivat jo pidentyneet ja tulleet paljon valoisammiksi, vaikka talvipäivänseisauksesta on vasta vajaa viikko!

Taitaa kuitenkin olla tuo hentoinen lumipeite maassa ja joulukuun loppumisen läheisyys joka saa moisen tunteen aikaan.

Kiva oli kuitenkin nastakengät jalassa mennä rapistella kun oli pikku pakkanen eikä tuulikaan ollut kova. Ei muuten nastat rapisekaan yhtä kovaa nyt kun on hiukan lunta tiellä. Toisinaan on käynyt niinkin että joku edelläni kulkeva on kääntynyt katsomaan taakseen kun on kuullut jotain outoa ääntä takaansa.

Silloin olen ohi mennessäni huikannut että "ei hätää, minä täältä vain tulen kenkineni" ja vastauksena olen saanut ohitettavalta hymyn.

MUKAVAA PÄIVÄN JATKOA KAIKILLE!

💙💙💙

Lisää luettavaa täältä

TAPAHTUMIA

Blogissani on ollut vuoden lopussa tapana tehdä kollaasit kuluneen vuoden kuukausista. Niinpä tänäkin vuonna keräsin kuvista osan tähän koosteeseen.

TAMMIKUU - Ahvenanmaalla koettiin ennenkuulumattoman kova talvimyrsky. Sen kaikkia tuhoja ei ole vieläkään saatu korjattua. Silloin oli lunta, nyt on maa paljaana. Saa nähdä saadaanko tulevana tammikuuna lunta. Minulle kevät alkaa aina heti vuoden vaihtumisesta ja on ihana seurata päivien pitenemistä.

HELMIKUU - Kevättalven aurinko sulatteli jo lunta katoilta ja muodosti hienoja jääpuikkoja. Albanus-laiva oli satamassa vielä pressujen peitossa ja  merikortteli vietti hiljaiseloa. Naapurin kissat vierailivat meidän terassillamme. Kävelylenkin varrella ihailin vanhaa punaista taloa lumen keskellä.

MAALISKUU - Oli käsitöiden kuukausi. Yritin tehdä huopatöppösiä aikuiselle, mutta ne sopivat korkeintaan vauvalle, niin pieneksi ne kutistuivat huovutusvaiheessa. Onneksi ihana ystävä oli minua taitavampi ja toi minulle yllätyksenä ihan oikean kokoiset tossut, joita on mukava mökillä käyttää. Kirjastossa tuli käytyä jokusen kerran ja pihalla oli paljon lunta. Viherkasvit heräsivät talviuniltaan.

HUHTIKUU oli jo keväisen aurinkoinen ja mökillä päästiin risujen polttoon. Pääsiäistä vietettiin, käytiin museossa ja ihailtiin kävelykadun upeita kukkia. Jokunen lumikuuro yllätti kuitenkin vielä, kuten keväällä on tapana. 

TOUKOKUUSSA ihailtiin kirsikkapuiden kukkimista Turussa. Tänä vuonna ei menty niitä ihailemaan Tukholmaan.  Ahvenanmaalla tehtiin jokakeväinen retki kauniiseen Ramsholmeniin jossa valko-ja sinivuokot kukkivat ja mökillä nähtiin hieno kuutamo. Keltainen kukkamatto ympäröi tuulimyllyn.

KESÄKUU - Juhannus ja juhannussalko, kotipihalla kukkivat laukat ensimmäistä kertaa. Kasvihuoneessa kurkut aloittivat kasvunsa lupaavasti, mutta loppujen lopuksi saatiin vain muutama kurkku. Loput näivettyivät ja lopettivat kasvamisen. Tomaatit voivat myös huonosti tänä vuonna.  Vietettiin paljon aikaa mökillä.

HEINÄKUU - juhlittiin vanhimman lapsenlapsen täysi-ikäisyyttä. Tehtiin myös matka Helsinkiin oman  merkkipäivämme kunniaksi ja nautittiin pääkaupungin nähtävyyksistä ja helteestä. Maarianhaminassa uunneltiin hienoja musiikkiesityksiä ja Bill Clintonia. Mökillä maalattiin terassia, nautittiin kesästä ja tuskailtiin kuivuutta.

ELOKUU - Hienoja auringonlaskuja, tunnelmavalaistusta mökillä. Uudet kasvatuslaatikot laitettu paikoilleen odottamaan ensi kesää. Sadetta ei saatu vieläkään, mutta eipä tarvinnut nurmikkoakaan leikata. Mökin maalaus lykättiin ensi kesään, mutta terassin tuulensuojaseinämä sentään saatiin maalattua.

SYYSKUUSSA kierreltiin Ahvenanmaata sadonkorjuujuhlien merkeissä. Mökillä  vietettiin vielä aikaa, mutta yhä aikaisemmin pimenevät illat houkuttelivat jo jäämään kotiin. Kuvasin kauniin auringon nousun Itäsatamassa. Villiviinissä oli tänä vuonna harvinaisen upea punainen syysväri.

LOKAKUUSSA nautittiin tavanomaista runsaammasta ruskasta. Sadetta saatiin vihdoinkin kuivan kesän jälkeen ja kodin ikkunasta näkyi hieno sateenkaari. En lähtenyt kuitenkaan aarretta etsimään. Matkustettiin Espanjaan ystäviä tapaamaan.

MARRASKUUSSA kaivettiin kynttilät esiin ja aloitettiin kotoilu oikein tosissaan. Kangaspuissa syntyi useampi kaitaliina ja kirpputorilöytöjäkin tehtiin.Pihlajissa oli paljon marjoja tänä vuonna. Käytiin veljen haudalla Raisiossa ensimmäistä kertaa sitten alkukesän hautajaisten. Ajatukset alkavat pikkuhiljaa suuntautua jouluun. 

JOULUKUUSSA pääsin kuvaamaan komean juhlavalaistun Turun tuomiokirkon ja sen ympäristön. Tänä vuonna päätettiin pitkään jatkunut perinne joulukorttien lähettämisestä. Kuusi tuotiin kotiin kuun puolivälissä ja jouluaattoa vietettiin isolla porukalla.

Nyt on tätä vuotta jäljellä enää muutama päivä ja mukavalta tuntuu aloittaa kohta uusi vuosi.

  

💜💜💜

JOULUINEN KIERROS MAARIANHAMINASSA

Teimme eilen pienen kierroksen jouluisessa Maarianhaminassa. Paljon olikin ihmisiä liikkeellä vaikka oli lauantain myöhäisiltapäivä. Yleensä tähän aikaan keskustassa on jo hyvin rauhallista ja liikkeet ovat suljettuina, mutta joulun läheisyys saa ihmiset liikkeelle ja liikkeet pidentämään aukioloaikojaan. 

Yksi hienoimmista joulukoristeluista on tänä vuonna mielestäni Victor Crafts & Design-liikkeen havuköynnöksin koristeltu julkisivu. Vanhanaikainen köynnös sopii vanhan puutalon ilmeeseen tosi hienosti ja kun tuossa liikkeessä myydään mm. kierrätyskankaista valmistettuja vaatteita, niin koriste sopii erittäin hyvin. Jos liikut näillä main, niin tuossa liikkeessä kannattaa ehdottomasti pistäytyä. 

Sittkoff-gallerian edessä olivat pöydät ulkona. Voisin kuvitella että jos olisi kuiva sää, lunta ja pikku pakkanen, niin tuossa olisi kiva hetken istuskella kuumaa juomaa nauttien. Nyt ihmiset istuivat sisällä kahvilassa tai kiertelivät jouluostoksia tehden. 

Bagarstugan-kahvila, joka sijaitsee kävelykadun sivukadulla oli jo sulkenut ovensa tältä päivältä, mutta jouluisia ikkunakoristeita sain kuvattua ulkoapäinkin. 

Kortvaruboden on somistanut jouluisen näyteikkunansa Marimekko-tuotteilla. 

Cityblommor-kukkakaupalla on aina näyttävät koristelut jotka ulottuvat myös kävelykadulle, liikkeen edustalle. Kukkien lisäksi liikkeestää löytyy paljon sisustus-ja lahjatavaraa. 

Eilen Maarianhaminassa vieraili jouluvalaistu Coca-Cola-rekka ja tarkoitukseni oli ottaa siitäkin kuvia, mutta kun lähestyimme sitä niin sen ympärillä kuhisi ihmisiä ja juomaa jonottavat ihmiset muodostivat satoja metrejä pitkän jonon. Emme poikenneet paikalle.

Alla olevan kuva lainasin Iltalehden sivuilta.

Iltalehden jutussa kerrotaan että kyseinen rekka voi olla hankala ajaa ja se olikin Maarianhaminan keskustassa hiukan törmaillyt.

Itse joulukadun valaistuksesta en tullut ottaneeksi kuvaa sillä sen koristelut ovat kyllä hienot, mutta aika vaatimattoman kokoiset, joten ne melkeinpä jäävät huomaamatta kun muuta koristetta on niin paljon.

Poikkeamalla kävelykadulta lähikaduille löytyy lisää katsottavaa.


Kotiin maaseudulle ajellessa voi ihailla jouluvalaistuja pihoja ja taloja ja nautin kun pääsimme taas kaupunkia rauhallisempaan ympäristöön.

💚💚💚

KOLME YÖTÄ JOULUUN

Kohta on jouluaatto. Toivottavasti kukaan ei  väsyksiin asti valmistele joulua vaan ehtii hiukan nauttiakin tästä talven juhlan odotuksesta. Itse kuulun niihin jotka saavat asioita aikaiseksi vasta viime hetkellä kun on ihan pakko ruveta toimimaan. Jotain olen kuitenkin jo tehnyt. Kuusi ja muut koristeet ovat olleet paikoillaan jo viikon verran ja eilen ostimme suurimman osan ruokatavaroista. Lahjat on ostettu ja paketoitu ja taatelikakunkin leivoin eilen.

Meitä kokoontuu aika iso joukko meille jouluaattoa viettämään ja yksi lisäpöytäkin on pitänyt tuoda sisälle että kaikki mahdutaan mukavasti ruokailemaan.

Aika perinteisellä tyylillä mennään meidän joulussa niin ruokien kuin kaiken muunkin suhteen. Päivällä katsotaan Turun joulurauhan julistus ja sitten pikkuhiljaa ruvetaan kattamaan pöytiä. Alkuillasta kun kaikki ovat syöneet itsensä kylläisiksi kuulostellaan josko pukki kolistelisi ovella. Viime vuosina hänellä on ollut sen verran kiire että hän on jättänyt ovelle kartan jonka avulla on selvitetty mihin hän on lahjat jättänyt.

Perinteistä sen sijaan ei aina ole kaikki muu jouluun liittyvä. Viime vuonna tein näinkin erikoisen tempun.

Hieno tapa lahjojen avaamisessa olisi se, että yksi lahjan saaja kerrallaan avaisi paketin ja muut ehtisivät nähdä mitä paketista löytyy, mutta kun on pienempiä lapsiakin mukana, niin pakettien availu ei oikein tahdo noin hitaasti sujua, vaan paketit avataan innosta täristen. Vanhempien tehtäväksi jää sitten tarkistaa että ruttuisten pois heitettävien paperien joukosta ei löydy mitään arvokkaampaa.

Saa nähdä ehtiikö pukki tänä vuonna sisälle asti vai jättääkö lahjat johonkin salaiseen paikkaan.

KRISTIINA K-BLOGI TOIVOTTAA KAIKILLE LUKIJOILLEEN OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!

🎄🎄🎄

KUN KELLO TIKITTÄÄ

Yhtäkkiä havahdun unesta. Katson kelloa ja se on puoli kolme tai puoli neljä.

Parhaassa tapauksessa se voi olla jopa puoli viisi. Jos se on jo puoli viisi, niin ehkä jo voisi ajatella ylösnousua, unta kun ei kuitenkaan enää saa.

Käännän kuitenkin kylkeä. Pöyhin tyynyä, siirrän peittoa hiukan alemmaksi, potkin jalat peiton ulkopuolelle. Mutta uni ei enää suostu tulemaan.

Nousen huokaisten ylös. Edessä on uusi päivä ja tiedän että viimeistään iltapäivällä silmät lupsahtavat kiinni vähän väliä, ainakin jos yritän vaikka lukea kirjaa.

Voisi äkkiseltään ajatella, että päivällä ottaisi pienet torkut jos väsyttää, mutta siinäpä se ongelma onkin. JOS menen pitkäkseni sängylle, otan silmälasit pois silmiltäni, kaivaudun torkkupeiton alle ja asettaudun mukavasti, niin pling! Olenpa pirteä kuin peipponen, eikä torkahtamisesta ole tietoakaan. Muutaman hetken puristan silmiäni kiinni ja yritän olla ajattelematta mitään, mutta puolen tunnin päästä annan periksi ja nousen ylös.

 

Miksi unen saaminen, ja varsinkin siinä unessa pysyminen on ainakin minun kohdallani niin vaikeaa?

Neuvoja hyvän unen saamiseen on vaikka kuinka paljon ja useimmat niistä auttavatkin, ainakin jonkin verran.

Huoneen lämpötilalla on suuri merkitys itselleni. Nukun parhaiten viileässä ja talvellakin voin pitää ikkunaa raollaan. Paksun peiton alla olisi ihana nukkua, jos ei jo minuutin päästä tulisi niin kuuma että peitto on kiskottava pois pussilakanan sisältä ja nukuttava pelkällä lakanalla. Jalkoja ei kestä pitää ollenkaan peiton alla että saisi edes hiukan viilennystä. Toisaalta, jos joskus sattuisi käymään niin että jalat ovat jääkylmät nukkumaan mennessä, niin silloin on parasta laittaa suosiolla villasukat jalkaan. Mikään ei nimittäin ole niin tehokas nukahtamisen estäjä kuin kylmät jalat toisiaan vasten.

Iltasyöminen ja -juominen. Jos ruokailu on jostain syystä venähtänyt myöhäiseen tai on tullut syötyä liikaa, niin unen laatu kärsii varmasti. Ja jos vielä on nautittu lasi tai pari viiniä tai muuta alkoholipitoista juomaa iltasella, niin aina pahempi. Juoma ehkä auttaisi jos sitä ottaisi sitten ihan tolkuttomasti, tai sitten ei. Ja vaikka illalla ennen nukkumaan menoa joisi vaan vettä taikka mukillisen rauhoittavaa teetä, niin silloin voi olla varma aamuöisestä herätyksestä kun vessa kutsuu. Tästä voidaankin sitten palata postauksen ensimmäiseen lauseeseen, jne.

Hyvä sänky. Hyvä sänky on perusedellytyksiä hyvälle unelle. Minulle hyvä sänky tarkoittaa tarpeeksi leveää sänkyä. Käsille ja jaloille pitää olla tarpeeksi tilaa että niitä voi pitää itselle sopivimmassa asennossa ilman että heti osuu mahdollisesti vieressä nukkuvaan. Usein saa lukea jostain että "me nukutaan ihanasti lusikka-asennossa koko yö". Ainakaan tässä iässä ei tajua miten siinä nukkuminen onnistuu. Ja miten siinä käännytään toiselle kyljelle? Jomman kumman pitää varmaan kierähtää toisen ylitse?! 

Hyvä sänky ei myöskään saa olla kova, mutta ei liian pehmeäkään, eikä se saa missään nimessä päästää pienintäkään narahdusta kun siinä kääntyilee.

Äänet. Tärkeää on siis sängyn ehdoton äänettömyys. Eikä vieruskaverin kuorsaus tai muu puhinakaan auta uneen pääsyssä. Ja mikä voisi olla ärsyttävämpää kuin se että vaikka sinulla on jo vuosikausia ollut sama herätyskello yöpöydälläsi, niin yhtäkkiä sen tikitys, tik-tak-tik-tak... alkaa kuulostamaan niin hermojaraastavalta, että et tiedä mihin sen piilottaisit päästäksesi tuota ääntä pakoon. Liikenteen melukaan ei ole kovin mukavaa kuultavaa jos unen saamisessa on vaikeuksia. Sitävastoin sateen ropina saattaakin yllättäen rauhoittaa ja auttaa nukahtamisessa.

Lääkkeet. Tietysti on olemassa unilääkkeitä ym. vastaavia. Varsinaisia unilääkkeitä en uskaltaisi kokeilla muuta kuin jos ihan äärimmäinen tarve tulisi, mutta melatoniinia olen kokeillut. En kuitenkaan osaa sanoa onko siitä ollut sen suurempaa apua. Oliskohan enemmänkin sellaista placebo-vaikutusta aikaansaanut.

Ikä. Ikääntyessä unen tarve vähenee. Se onkin aika nurinkurista. Nuorena tarvitsisi paljon unta, mutta silloin ei nukkumiseen ole yhtälailla mahdollisuutta kuin vanhempana. Ja lasten ollessa pieniä olisi ollut valmis maksamaan melkeinpä mitä tahansa jotta olisi edes joskus saanut nukkua tarpeekseen. Nyt kun saisi nukkua kyllikseen, niin siihen ei olekaan enää niin suurta tarvetta.

Rauhoittuminen. Selvää on tietysti että jos ajatukset karkaavat ikäviin ja huolestuttaviin asioihin nukkumista yrittäessä ei unen saanti onnistu. Nykyään tarjotaan tähänkin sellaista kovin yksinkertaiselta ja selvältä kuulostavaa ohjetta kuin että "päätä että murehdit kaikki murheesi ja huolesi vaikka muutamaa tuntia ennen nukkumaan menoa ja sen tehtyäsi et ajattele niitä enää". Miten yksinkertaista ja selvää jos tuollainen onnistuisi! Yöllähän nimenomaan huolehtiminen kasvaa mahdottomiin mittasuhteisiin eikä niitä ajatuksia millään tahdon voimalla tai päättäväisyydellä karkoiteta.

Puhelin, tietokone, tv. Niitä ei suositella käytettäväksi illalla juuri ennen nukkumaan menoa, sillä niiden sininen valo vaikeuttaa unen saamista. Tässä kohdassa minun on myönnettävä että teen juurikin suositusten vastaisesti. Katson lähes poikkeuksetta tv:stä suosikkisarjani viimeisen jakson ennen nukkumaan menoa. Tietokoneelta käyn vielä läpi tärkeimmät somemaailman tapahtumat ennen sen sulkemista yöksi.

Sitten otan rakkaan puhelimeni käteen ja asettaudun mukavasti viileähkölle, pehmeähkölle, tarpeeksi leveälle sängylle ja vilkaisen vielä uusimmat instagram-kuvat ja kommentit, kunnes luen pätkän e-kirjaa puhelimen näytöltä. Kun rupeaa nukuttamaan, niin nukahdan yleensä aika vaivattomasti herätäkseni taas puoli kolmelta, puoli neljältä tai jopa vasta puoli viideltä.

Onneksi ei enää tarvitse lähteä aamutuimaan töihin, niin voin aamupalan jälkeen vaikka nukahtaa vielä pariksi tunniksi.

  

Nyt on kello kymmentä yli seitsemän aamulla ja olen tätä postausta rustaillut jo parisen tuntia. Ja olen tosi pirteä. Tänään en taida mennä uudestaan nukkumista yrittämään.

Tuttuja tuntemuksia?

IHANAA PÄIVÄÄ!

😀😀😀 

IKEA-TUUNAUS

Meillä on Ikean Billy-hyllystö ovilla. Meidän Billyssä on kolme osaa, kaksi leveämpää kahdella ovella ja yksi kapea jossa on yksi ovi.

Ollaan oltu niin tyytyväisiä tähän hyllyyn/kaappiin. Se on yksinkertainen ja toimiva ja sopii meidän kotiin. Aikaisemmin meillä oli kaikki sen osat vierekkäin olohuoneessa, mutta tässä nykyisessä kodissa olemme jakaneet sen niin että nuo kaksi leveämpää osaa ovat vierashuoneessa ja niissä on pääasiassa kirjoja ja sitten tämä kapea osa on olohuoneessa astiakaappina.

Siihen mahtuu suurin osa meidän laseista ja kahvikuppejakin, eikä se silti vie paljon tilaa huoneesta.

Pientä fiksausta kaivattiin kuitenkin kaapin sisälle.

Irroitin hyllyt ja pyyhin ne puhtaiksi pölystä. Kummasti sitä kertyy kaappien sisälle ovista huolimatta.

Uudistusideana oli kiinnittää tapetti kaapin sisälle takaseinälle. Meillä olikin sopivasti tapetin jämäpaloja jäljellä joten piti vain valita neljästä tapetista se oikea tähän paikkaan.

Koska tapetti ei kovin paljoa näy kaapista astioiden takaa, niin tähän olisi voinut laittaa vaikka kuinka rohkean tapetin, mutta päädyttiin kuitenkin samaan jota meillä kaapin vastapäisellä seinällä on ennestään.

Tällainen tuli kaapista tapetoinnin jälkeen. Aikaa ei mennyt montaakaan hetkeä ja muutos on kuitenkin piristävä. Ja jos kyllästyy niin aina voi vaihtaa tapettia. 

Lisää Ikea-fiksauksia voit katsoa vaikka TÄÄLTÄ.

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

🎄🎄🎄

ENPÄS KYSYKÄÄN!

Viime vuosina on meille tuotu kuusi noin Lucianpäivän aikaan, niin tänäkin vuonna. Kun on tällainen muovikuusi, niin ei tarvitse huolehtia veden riittävyydestä kuusenjalassa, eikä siivota varisevia neulasia lattialta ja voi tuoda kuusen reilusti ennen joulua sisälle.

Meillä oli aikaisemmin tv tässä kuusen paikalla ja silloin kuusi laitettiin ikkunan eteen. Tuo arkistokaappi oli tv-tason vieressä. Nyt keksin että siirretään tv arkistokaapin päälle ja viedään tv-taso toiseen huoneeseen. Tilaa tuli roimasti lisää ja sitten kun kuusi taas viedään pois, niin nojatuoli, joka nyt on väliaikaisesti toisessa huoneessa tulee tähän kuusen paikalle. Entistä tv-tasoa emme enää olohuoneeseen tuo vaan tv saa jäädäkin tuohon missä se nyt on. 

Mitään uusia kuusenkoristeita emme ole moneen vuoteen hankkineet, päinvastoin. Vein muutossa suuren osan koristeista kirpputorille ja siltikin niitä on vielä ylimääräisiäkin. Huomaan että ripustan kuuseen vuosi vuoden jälkeen samat koristeet. Joskus kokeilen jotain muuta, mutta tämä hillitty koristelu on kuitenkin eniten mieleeni. 

Viime vuonna koristelin kuusen kahteen kertaan. Jouluksi ripustelin punaisia palloja ja uudeksi vuodeksi laitoin tilalle valkoiset ja hopeiset. Näin sain hiukan pidennettyä aikaa kuuselle. Yleensä alkaa jo joulun ja uudenvuoden väliviikolla tulla sellainen olo, että kuusesta olisi aika luopua. Ja varsinkin jos tulee aurinkoisia päiviä, niin kuusi koristeineen alkaa tuntua tunkkailselta.

Kivalta tuntuu aina ennen joulua laittaa kaikkea koristetta ja valoja, mutta vähintään yhtä mukavaa on kerätä ne joulun jälkeen pois. Nyt varmaan superjouluihmisten mielestä olen ilon ja tunnelman pilaaja kun jo pari viikkoa ennen h-hetkeä rupean puhumaan koristeiden pois korjaamisesta.

Mies kiusoitteli minua sanomalla että sitten kysyt postauksen lopussa että "joko teillä on kuusi koristeltuna", mutta enpäs nyt kysykään!

TOIVOTAN VAAN KAIKILLE MUKAVAA PÄIVÄÄ!

🎄🎄🎄 

VIHREÄÄ JA VALKOISTA

Tulipa ihan kevättalven tunnelma kun katselin näkymää vierashuoneessa: ulkona hienoinen lumipeite ja sisällä viherkasvit ulkoa tulevassa valossa. Sillä valoa sieltä tänään tulvi, vaikka pilvinen päivä onkin.

Tänään oli viimeinen joogatunti ennen joulua. Mulla on matkaa joogasalille muutama sata metriä, mutta tänään ajoin sinne autolla. Hyvä oli että ajoin, sillä sen pätkän kun kävelin autoon ja sieltä pois sain mennä kieli keskellä suuta, sillä tien pinnat olivat jäässä.

Että vihaan jäisiä teitä! Olen ihan älyttömän jännittynyt kun kävelen liukkaalla alustalla. Pitäisi olla heti nastakengät jalassa, mutta tuntuu jotenkin hullulta laittaa niitä kun lunta ei ole edes nimeksi, tai on juuri ja juuri sen verran että on vähän valkoista maassa.

 

Nämä viherkasvit meillä on yleensä olohuoneessa, mutta kun kohta sinne tuodaan joulukuusi, niin siirtelin ne jo hyvissä ajoin pois tieltä. Montaa kasvia meillä ei ole. Viime viikolla heitin juuri pois yhden joka on aina ollut niin hieno ja komea, mutta nyt se alkoi kellastuttaa lehtiään ja sitten ne taipuivat alaspäin. Kun eivät siitä näyttäneet tokenevan, niin leikkasin aina kellastuneen lehden pois.

Lopulta kyllästyin siihen kellastumiseen ja lehtien nuokkumiseen ja heitin koko kasvin roskikseen. Nyt on sitten vaan näitä pienempiä. Kaksi alkua olen istuttanut vastoin kaikkia sääntöjä pimeimpään syksyaikaan. Saa nähdä rupeavatko ollenkaan kasvamaan. 

Korallikaktus ainakin tuntuu voivan hyvin. Unelmoin aina sellaisista oikein suurista viherkasveista joita näkee kuvissa, mutta ne vaativat paljon tilaa, joten sellaisia ei voi ainakaan meille hankkia.

Tänään oli postilaatikkoon jo tipahtanut yksi joulukortti. Kiitos vaan lähettäjille. Tänä vuonna (ja ehkä tulevinakin vuosina) jätän kortit lähettämättä. Toivotan hyvät joulut täältä blogin kautta, facebookissa, instagramissa tai puhelinviestillä. Eiköhän noilla kanavilla jo suurin piirtein kaikki tutut tavoitakin, sillä tuttavapiiriini ei kuulu ainoatakaan ihmistä jolla olisi pelkkä lankapuhelin.

LÄHETÄTKÖ SINÄ JOULUKORTTEJA, VAI TURVAUDUTKO JOHONKIN MUUHUN JOULUTOIVOTUSTAPAAN? 

🌲🌲🌲