OLETKO TÖRMÄNNYT TÄHÄN ILMIÖÖN?

Olen kirjoittanut blogia kaiken kaikkiaan jo vuodesta 2012 eli seitsemän vuotta. Se on minunlaiselleni lyhytjänteiselle ihmiselle jo aika pitkä aika enkä koskaan uskonut tekeväni tätä noin kauan. Mutta aina tämä kuitenkin kiinnostaa ja tuntuu kivalta, vaikka aina ei aiheiden keksiminen suju yhtä helposti.

Lukijoitakin olen saanut mukavan määrän. Tässä uudessakin on kohta jo sata kirjautunutta lukijaa, mikä  on mielestäni jo ihan mukava määrä, varsinkin kun en ole tehnyt niinkuin yleensä neuvotaan eli keskittynyt yhteen tai korkeintaan kahteen aihealueeseen, vaan kirjoitan vähän kaikesta mistä haluan.  

Joka kerta uuden lukijan kirjautuminen saa sydämen hypähtämään ilosta. Ja jos tuo lukijakin bloggaa niin ilman muuta menen katsomaan miltä hänen bloginsa näyttää ja melkeinpä poikkeuksetta kirjaudun hänen lukijakseen, jos ei blogin aihepiiri ole ihan vierasta minulle.

Usein kun juttelen jonkun tutun kanssa, niin ihan kuin puoli vahingossa tuo tuttu kertoo seuranneensa blogiani jo pitkään. Aina tuollaisessa tilanteessa tulee sellainen olo, että aika monet lukevat ihan kuin salaa blogiani, niinkuin se ei olisi oikein sallittua.

Ja kuitenkin, mikä voisi olla mukavampaa palautetta bloggaajalle kuin se että joku kertoo lukevansa hänen blogiaan.

Vaikka blogia kirjoittaessaan saa ilmaistua ajatuksiaan ja mielipiteitään ja joillekin blogi on myös jonkinlainen päiväkirja,  niin ihan itseä varten tuskin kukaan blogia kirjoittaa, vaan aina on ajatuksena se että blogin kautta saisi olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa.

Heistä jotka ovat kirjautuneet lukijoikseni (siis ne jotka ovat blogin sivupalkissa lukijoina) on ainoastaan kaksi sellaisia jotka tunnen muuten kuin blogimaailmasta. Loput ovat tulleet lukijoiksi muiden blogien kautta tai muuten löytäneet tänne.

Suuri osa lukee blogiani facebookin kautta ja siinä ei ole mitään vikaa, mutta ei siitä bloggaaja samanlaista ilon tunnetta saa, kuin siitä että joku on vaivautunut kirjautumaan lukijaksi klikkaamalla "LUE"-tekstiä  ja tulee sitä kautta lukijaksi. Niin toimimalla voi sitten jättää kommenttia tähän blogin sivulle jos siltä tuntuu.

Minulta kysyttiin että missä tuo "LUE"-teksti sitten lukee. Blogini asetukset olin laittanut niin että mobiililaitteilla lukiessa ei nähnyt tuota sivupalkkia jossa tuo "LUE"-teksti on, mutta nyt muutin asetuksia niin että myös esim. puhelimella blogia lukiessa näkyy koko blogi samalla tavalla kuin tietokoneellakin. Eli tuo "LUE" löytyy blogin sivupalkista lukija-kuvien alta. 

Voi olla että tämä kirjoitus vaikuttaa nyt epätoivoiselta yritykseltä kalastella lisää lukijoita (ja sitä se ehkä onkin), mutta uskon että moni lukija ei ehkä tule ajatelleeksikaan sitä että bloggaajalle on suuri ero sillä jos hän saa seuraajia oikein blogin sivulle, kuin jos joku lukee blogia vain facebookin kautta tai jotain muuta kautta. Toki sitäkin kautta jätetyt kommentit ilahduttavat.

Vielä muistutus arvonnasta. Vielä huomenna on mahdollisuus osallistua TEE-JOULUKALENTERIN arvontaan. Osallistumaan pääset TÄSTÄ.

OIKEIN MUKAVAA LOKAKUUN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

🎃🎃🎃 

MITEN SAIN 4 TUNTIA MENEMÄÄN MUKAVASTI

Teimme kolmen päivän matkan ja otimme kumpikin mukaan vain yhden matkatavaralaukun, jonka täytyi koneessa mahtua  edessä olevan istuimen alle. Jos olisi halunnut ottaa toisenkin laukun tai isomman kuin tuo penkin alle mahtuva, niin olisi tarvinnut maksaa lisämaksua. 

Päädyimme reppuihin, sillä niitä on niin kätevä kuljettaa. Kumpikin reppu tuli täytettyä ihan pinkeäksi, mutta kaikki mahtui mukaan mitä tarvittiin. Olen innokas lukija ja iltaisin ei unikaan tule jos en ainakaan muutamaa sivua kirjaa lue.

Lentomme kesti neljä tuntia. Se oli sentään siedettävän pituinen verrattuna vaikka Aasian lentoihin. Muutama kerta on lennetty  yksitoista/kaksitoista tuntia ja se on kyllä yhtä piinaa, varsinkin kun en pysty nukkumaan missään liikkuvissa liikennevälineissä.

Pitkäksi olisi aika kuitenkin tullut jos ei lukemista olisi tällä lennolla ollut. Tällaisella lennollahan ei ole elokuvia tai pelejä joiden parissa saisi ajan kulumaan. Onneksi apu tähän löytyi taskusta. 

Tuli siinä taas kerran mieleen miten helppoa nykyään on kun ei tarvitse raahata matkalle mukaan kirjoja, jotka paitsi painaisivat mahdottomasti, niin täyttäisivät laukun.

Olin sopivasti ennen matkaa ladannut puhelimeeni BookBeatin sovelluksen josta oli ilmainen kahden viikon kokeilu.

Sovelluksen avulla on valittavan mahtava määrä kirjoja ja löysinkin  heti monta itseäni kiinnostavaa kirjaa joista latasin heti kaksi puhelimeeni. Ensimmäisen, Raakel Lignellin "Älä sano että rakastat"-kirjan luin melkein yhdeltä istumalta, sillä se oli tosi mukaansa tempaava. Olen varannut sen kirjastostakin, mutta nyt voin luovuttaa varaukseni jollekin toiselle. Kiitos kirjavihjeestä Johannalle joka kirjoittaa blogia Oma maa mansikka-blogia.

Kaksi muutakin kirjaa olen jo ladannut puhelimeeni. Vaikka monen mielestä kirjoja on kivampi lukea paperisena (ja myönnän että on siinä puolensa), niin ainakin matkoilla tällainen puhelinversio on mitä mainioin. Kirjat voi valita joko äänikirjoina tai e-kirjoina.

Itse valitsen e-kirjan, sillä en ole koskaan oppinut kuuntelemaan mitään kuulokkeilla. Ne eivät vaan sovi korvilleni tai korviini.

Koska useimmiten luen kirjoja makuuasennossa, niin puhelimen pitäminen käsien varassa väsyttää käsivarsia huomattavasti vähemmän kuin kokonaisen kirjan. En ole kaivannut edes isompaa laitetta lukemiseen, sillä tarvittaessa voi puhelimen tekstin suurentaa itselle sopivaksi ja näin lukeminen tulee helpoksi.

Pian tulee kaksi viikkoa ilmaista lukuaikaa täyteen, mutta aion kyllä jatkaa tilausta maksullisenakin ainakin toistaiseksi.

Postauksen kuvat BookBeat ja tämä ei ole maksettu mainos.

Koska kirjahyllymme on jo täynnä kirjoja niin lisää kirjoja ei ole ostettu aikoihin, vaan kirjastosta on hankittu lukemista. Maarianhaminan kirjaston suomenkieliset kirjat (sellaiset jotka minua kiinnostavat) olen jo aika tarkkaan  lukenut läpi, joten tämä systeemi sopii minulle enemmän kuin hyvin.

Mutta haluan kyllä kehua Maarianhaminan kaupunginkirjastoa. Olen antanut vinkkejä suomenkielisistä kirjoista kymmenkunta kappaletta ja jokaisen toivomani kirjan he ovat kirjastoon hankkineet!

Tänään en ole vielä ehtinyt lukea yhtäkään sivua meneillään olevasta kirjasta, mutta vielä ehtii.

 Ihana kirjojen maailma!

💜💜💜

LIIAN AIKAISTA

Kuulutko sinäkin niihin ihmisiin jotka päivittelevät liian aikaista joulutouhottamista kun lokakuun alkupuolella jo alkaa kauppoihin tulla jouluisia somisteita?

Minä ainakin kuulun heihin, enkä ollenkaan kaipaa noin aikaisin mitään joulusta muistuttavaa. Mitään jou...kausivaloja en ole ripustanut vielä mihinkään, mutta muutama lyhty on jo sytytetty ulos. Sen se pimeys saa aikaan että tunnelmavaloja rupeaa kaipaamaan. 

Juuri ihasteltiin keltaisia lehtiä puissa ja maassa ja nyt puut ovat paljaina. Enää ei saa kauniita syyskuvia, vaan kaikki näyttää niin alastomalta ja kuihtuneelta. Viimeiset kukkasipulit istutin maahan eilen.

Mutta ainahan sitä kauneutta kaipaa ja jos ei sitä ulkoa löydy, niin sitten ainakin lehtien sivuilta. Aamukahvia juodessani tulin avanneeksi sisustuslehden uusimman numeron ja eikös sieltä pompahtanut näkyville mitä kutsuvampia joulutunnelmakuvia.

Kun aamu oli vielä hämärä ikkunoiden ulkopuolella sytytin pari tuikkua somistamaan kahvihetkeäni. Tuikut ja lehden kuvat saivat jo minutkin joulutunnelmaan. Tiedän, jouluun on vielä pari kuukautta, mutta siltikin.

En ole ollenkaan innokas kokkaaja. Sen homman hoitaa meillä tuo J, mutta kun luin reseptejä jouluisiin herkkuihin, niin yksi ja toinenkin ohje rupesi houkuttamaan. Ainakin tuota salaattia ja noita leivonnaisia olisi kiva kokeilla täksi jouluksi.

Perustarjoiluthan ainakin meillä jouluisin sisältävät ne ruoat joita ilman ei joulu tule, mutta jotain uutta saattaa pöytään ilmestyä. Niinkuin viime jouluksi valmistettu bataattilaatikko, josta tykättiin kovasti.

Joka joulu päätetään että nyt ei sitten tarvitse laittaa niin montaa sorttia, kun kaikki kuitenkin ovat ähkyinä, mutta koska tuohon päästään, sitä en tiedä.

Otin vielä toisen mukillisen kahvia ja jatkoin lehden selailua. 

Minkähänlaisen koristelun kestokuusemme tänä vuonna saa? Sijoitammeko sen sisälle olohuoneen nurkkaan niinkuin ennenkin, vai viemmekö sen peräti ulos terassille josta se ikkunan takaa tuikkii kivasti, eikä vie tilaa sisältä?

Pitäisikö hommata jonkinlainen apupöytä että mahtuisimme koko joukko syömään hiukan väljemmin?

Tarttuvaa tuo jouluhuuma.

KIVAA PÄIVÄÄ SINULLE!

Joko osallistuit arvontaan blogissani? Jos et,niin kurkkaa edelliseen postaukseen.

1-VUOTISARVONTA JA PIKKUISEN MATKAMUISTELUA

Terveiset Torreviejasta, Espanjasta. Vierailimme ystäviemme luona heidän ihanassa lomakodissaan kolmen päivän ajan. Saimme nauttia vieraanvaraisuudesta, kiitos siitä heille. Pääsimme autoajeluille katselemaan ympäristöä ja tietysti nautimme hyvästä ruoasta ja juomasta. 

Sää ei oikein suosinut, mutta aurinkolomaa emme hakeneetkaan. Yhtenä päivänä oli sadesää, kahtena muuna ei satanut, aurinko pilkisteli välillä pilvien raosta, mutta kovin lämmintä ei ollut.

Jonkin verran turisteja kuitenkin oli liikkeellä, mutta voin vain kuvitella sen ihmismäärän joka sesonkiaikana täällä vierailee. Nyt ei rannalla uimareita näkynyt eikä auringonottajiakaan.

Matka toi kuitenkin mukavaa vaihtelua tavalliseen arkielämään ja nyt onkin taas mukava nauttia syksystä täällä kotona. Täällä onkin tainnut olla kovat tuulet kun puista ovat lehdet lähteneet, eikä ruskasta enää ole paljon jäljellä.

Blogini täytti viime viikolla yhden vuoden, mutta tuo merkkipäivä jäi matkan takia huomioimatta.

Tähän yhteen vuoteen on mahtunut 143 postausta ja te lukijat olette kommentoineet postauksiini 2694 kertaa täällä blogin sivuilla ja facebookin kautta on tullut koko joukko lisää. Kiitos siitä teille. Kommentit ovat aina kivoja saada, sillä palaute lukijoilta on aina tervetullutta, eikä tätä bloggaamista ihan ilman minkäänlaista huomiota varmaankaan jaksaisi kauan tehdä , vaikka tämä ihan älyttömän kivaa onkin.

Tähän asti katsotuin postaukseni on ollut Kahvia adventtikalenterista, jossa kerroin viime vuoden joulun edellä ostamastani kahvikalenterista. Moni tykkäsi siitä ja olisi halunnut itselleenkin samanlaisen.

Koska tuo kahvikalenteri oli niin suosittu, niin päätin järjestää blogini 1-vuotispäivän kunniaksi arvonnan, jossa voittajalle lähtee tämä kuvassa näkyvä TEEKALENTERI. Pakkaus sisältää eri teelaatuja jokaiselle joulukuun päivälle aina aattoon asti. Tee on luomuteetä ja se on pakattu pusseihin. Pakkauksesta selviää ainesosat eri teepussien sisältöön.

Tässä yhteydessä iloitsen myös siitä että viime postaukseni  oli kaikkein eniten kommentteja saanut postaukseni. Kannatti siis julkaista tuo postaus vaikka hiukan emminkin. Postaus oli nimeltään Tätä kuvaa ei olisi pitänyt näyttää.

  

Jos haluaisit saada tuon adventtikalenterin itsellesi tai antaa sen vaikka lahjaksi, niin osallistumalla arvontaan voit sen saada.

Tällä kertaa ajattelin antaa osallistumismahdollisuuden ainoastaan niille lukijoille jotka ovat kirjautuneet blogini lukijoiksi bloggerin kautta ja jättävät kommentin tähän postaukseen. Jos et vielä ole kirjautunut, niin voit sen nyt tehdä klikkaamalla blogin sivupalkissa lukijakuvien alla olevaa sinistä laatikkoa LUE.

Arvonnan suoritan viikon päästä perjantaina 1.11. Onnea arvontaan!

OIKEIN HYVÄÄ LOKAKUUN VIIMEISTÄ VIIKONLOPPUA! MUISTATHAN SIIRTÄÄ KELLOJA TUNNILLA TAAKSEPÄIN LAUANTAIN JA SUNNUNTAIN VÄLISENÄ YÖNÄ.

TÄTÄ KUVAA EI OLISI PITÄNYT NÄYTTÄÄ

Vuosi vuodelta tykkään syksystä yhä enemmän ja enemmän, vaikka olenkin kevätihminen. Kaupunkireissulla oli pakko ottaa muutama kuva vaikka sää olikin apean sateinen.

Tai ehkäpä juuri siksi tekikin mieli kuvata. Miten hienoilta näyttivät keltaiset lehdet harmaata taustaa vasten. 

Olisi ehkä pitänyt jättää kuvaamatta, tai ei ainakaan laittaa kuvaa paikalliseen facebook-ryhmään. Jos haluat tietää miksei, jatka lukemista.

Sade ropisi hiljalleen auton ikkunoihin ja astuin ulos tihkusadetta uhmaten. Jälleen kerran totesin itsekseni miten paljon nautin kauniista maisemista ja niiden kuvaamisesta. Enkä ollut taaskaan yksinäni kuvaamassa, vaan muitakin sadesäästä innostuneita oli paikalla. Jos täällä muuten kaikki hiukan hiljeneekin syksyn tullen, niin kauniit maisemat eivät onneksi mihinkään katoa.

Kuulun facebookissa paikalliseen ryhmään jossa aiheena on sää. Ryhmäläiset laittavat sivuille ottamiaan kuvia säästä, maisemista ja luonnosta yleensäkin. Joskus joku kirjoittaa hiukan enemmänkin lämpötilasta, tuulen voimakkuudesta, auringonpaisteesta tai muusta sääilmiöstä.

Minäkin laitoin ryhmän sivulle yhden näistä kuvista ja tekstinä minulla oli vain maininta ihanasta syyssateesta.

 

Monta peukutusta olen saanut kuvaani, mutta yksi oli kommentoinut tähän tyyliin (kommentti oli ruotsiksi mutta suomennan sen tähän):

"Ajattele maanviljelijöitä. Maa on niin märkää että perunat ja muut kasvit jotka korjataan koneellisesti mätänevät maahan kun niitä ei voi ottaa ylös"

Minä vastasin siihen pahoitellen:

"Toivottavasti kaikki kuitenkin sujuu hyvin.Kaupunkilaistyttönä en tullut ajatelleksi asiaa noin, vaan nautin hiljaisesta ihanasta sateesta"

Hän puolestaan vastasi:

"Ei ole helppoa olla maanviljelijä nyt. Ensin aivan liian kuiva kesä ja nyt tosi märkää. Itse olen myös kaupunkilainen, mutta osaan kuitenkin ajatella asioita myös toiselta kantilta"

En halunnut jatkaa keskustelua sen pidempään ja vastasinkin vain:

"OK. Hyvä."

Mielestäni ryhmässä jossa julkaistaan pääasiassa kauniita kuvia ei pitäisi tällaisia mielipiteitä noin jyrkästi ja toista syyttävästi esittää, vaan me jotka siellä ollaan jäseninä voisimme vaan nauttia kuvista ilman että tarvitsisi kuvan julkaistessaan ajatella asiaa sen syvemmin. Mielipidesivut ovat sitten asia erikseen.

MITEN MINUSTA YHTÄKKIÄ TUNTUIKIN KUIN PÄIVÄ EI ENÄÄ OLISIKAAN OLLUT NIIN HIENO? SATEESTA HUOLIMATTA.


💧💧💧 

OLETKO KÄYNYT NÄISSÄ?

Viikko sitten tein postauksen jossa kysyin lukijoilta vinkkejä siihen mihin vierailijan kannattaisi heidän kotipaikoillaan tutustua.

Kivoja kohteita ehdotittekin ja nyt ajattelin esitellä noita kohteita ja linkkien kautta pääset halutessasi tutustumaan vihjeiden antajien blogeihin.

Ruusu-unelmia ja villasukkia-blogin Tarja täällä näyttäisi vierailijalle

- HOSSAN KANSALLISPUISTON
-VUOKATIN VAARAT SOTKAMOSSA
- HEPOKÖNKÄÄN PUOLANGALTA

Tarjan kotiseudulta löytyy nähtävää vaikka kuinka paljon, eikä kulttuuritarjontaa Kajaanista ja Kainuusta sovi unohtaa.

RITAVUOREN JUURELLA-blogin täällä kirjoittaja näyttäisi vieraalleen

-HONKILAHDEN KIRKON
- OLKILUODON VIERAILUKESKUKSEN

Hänen kotiseudullaan voi käydä myös ihailemassa metsämaisemia, jokia ja vaikkapa Vuojoen kartanoa.

SUVI täällä veisi vieraansa

-PIETARSAAREN FÄBODAAN JA MÄSSKÄRIIN.

Fäboda on vapaa-ajan alue, jossa voi kalastaa, uida, marjastaa, vaeltaa ym.
Mässkär on saari Pietarsaaren ulkopuolella. Siellä voi tutustua Mässkärin Luontoaseman tarjontaan.

MAMMA LAITTAA VALKOISTA-blogin täällä mamma ehdottaisi käyntikohteiksi kotipaikkakuntansa Lohjan seudun vanhoja kartanoita (mm. Ojamon kartano) ja kauniita järvimaisemia. Myös Omenakylän omenaviljelmät ovat käynnin arvoisia.


KAUNIIMPAA KUIN KOSKAAN-blogin täällä Kristiinan mielestä hänen kotipaikkansa Jollas on niin kaunis paikka asua että hän veisi vieraansa sinne kiertelemään ja nauttimaan merellisestä ympäristöstä.

 

VÄGEN TILL STORMSKÄRET-blogia täällä kirjoittava Maija veisi vieraansa käymään

- PAIMION PARANTOLAAN sekä kiertelemään Paimionjoen laaksoon.

MINÄKÖ KESKI-IKÄINEN-blogin täällä  Tiia näyttäisi kotikaupunkiaan Porvoota ja siellä erityisesti vanhan kaupungin aluetta.



Jos et ehtinyt kertoa oman paikkakuntasi nähtävyyksistä, niin otan vihjeitä vastaan myöhemminkin ja teen niistä uuden postauksen jos niitä kertyy riittävästi uuteen postaukseen. Voit vinkata nähtävyyksistä mihin tahansa postaukseeni niin pistän ne muistiin.



MUKAVAA PÄIVÄÄ JA KIITOS VIHJEIDEN ANTAJILLE!
💙💙💙

MIKSI?

Joku tykkää talvesta, toinen kesästä. Miksi?

Toinen tykkää asua kaupungissa, toinen maaseudulla. Miksi?

Toinen on koiraihminen, toinen kissaihminen. Miksi?

Toinen tykkää hillityistä väreistä, toinen räväköistä. Miksi? 

Toinen tykkää syksystä, toinen keväästä. Miksi?

Näihin kysymyksiin on vaikea antaa lyhyttä vastausta, enkä edes yritä. Miksi sitten olen nuo kysymykset kirjoittanut? Koska tämän viikon Makrotex-haasteen aiheena oli juurikin MIKSI?

Aika outo aihe haasteelle. Mutta mietittyäni asiaa hetken ajattelin että miksikäs ei. Voihan haasteen aihe olla mikä tahansa. Hiukan enemmän miettimistä tämä aihe vaati kuin vaikka jos otsikkona olisi ollut "Syksyisiä kuvia" tai "Lempivaatteeni". 

Mielestäni aihe vaati vastakkainasettelua. Miksi joku asia on meille mieluisampi kuin toinen? Ja siitä sain idean tehdä kollaasit vastakkaisista asioista.

Lisää tähän haasteeseen osallistuvien Miksi-kuvia täällä.

IHANAA SYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!

💛💛💛

 

MISSÄ VIERAILIJAN KANNATTAISI KÄYDÄ SINUN KOTIPAIKKAKUNNALLASI?

Mitä sinä näytät vieraillesi kotiseudustasi?

Me voimme näyttää pääasiassa kauniita maisemia, tai ainakin niitä useimmin näytämme. Moni vieraspaikkakuntalainen ihastuukin pieniin punaisiin mökkeihin joita täällä vieläkin aika paljon näkee. Usein myös kuulee sanottavan että täällä ovat pihat ja talojen ympäristöt yleensäkin tosi siistejä.

Punaisia maanteitä moni myös ihmettelee, sillä muualla Suomessa tiet ovat yleensä harmaita. Täälläkin ne ovat ensin valmistuttuaan harmaita, mutta pikkuhiljaa ne muuttuvat punaisiksi.  Tiet täällä Ahvenanmaalla ovat myös hyväkuntoisia ja pyöräteiden määrä lisääntyy koko ajan.

Kesällä täällä tapahtuu kaikenlaista ja kaikkialla ja kesäkahvilat ovat auki, joten silloin voidaan piipahtaa kahvilla jossain mukavassa paikassa.

Pelkkä autolla ajelu maaseudulla on mielenkiintoista ainakin niille jotka eivät täällä ennen ole käyneet, emmekä me itsekään ole siihen vielä kyllästyneet vaikka vuosikymmenet jo täällä ollaan asuttu. Veikkaanpa että ollaan nähty varmaan laajemmalti tätä saarta kuin moni täällä ikänsä asunut, sen verran ahkerasti ollaan kierrelty.

Tällä kerralla ajelimme vieraidemme kanssa Getaan. Meille tuli puheeksi että suurin osa Suomessa viljellyistä omenoista kasvatetaan täällä Ahvenanmaalla ja lähdimme näyttämään missä niitä omppupuita oikein on. Kotimme tai mökkimme lähellä ei omenanviljelyä näy, paitsi tietysti ihmisten omilla kotipihoilla.

Godbystä pohjoiseen päin ajellessa alkoikin pian näkyä omenatarhoja molemmilla puolilla puita. Sadonkorjuu oli joissakin kohteissa käynnissä. Puut seisoivat sotilaallisen suorissa riveissä ja punaiset omenat näkyivät kauas. Lisää viljelyyn sopivia alueita oli rakenteilla. Alueet ovat aidattuja. Varmaan kauriiden vuoksi, sillä houkuttelevia nuo omenapuut hedelmineen olisivat muillekin kuin ihmisille. 

Kun kerran Getassa oltiin niin haluttiin näyttää vieraillemme kaunis 

HAVSVIDDENin alue. Päätieltä tänne ajetaan vielä 7 km pienempää, mutta hyvää tietä kunnes ollaan perillä. Alue on ihan meren rannalla ja maisema koostuu kallioista ja käkkyrämännyistä.  

Koska täältä avautuu aava merimaisema, niin useimmiten täällä tuulee, mutta nyt oli ihan tyyntä joten kiertelimme hiukan alueella. Hiljaista oli, eikä ravintola/kahvilakaan ollut auki.

Kauniit maisemat houkuttelivat ottamaan kuvia ja kaikki postauksen kuvat ovatkin sieltä. 

Tämä ei ole yhteistyöpostaus enkä ottanut alueen rakennuksista kuvia. Niistä osaa voi vuokrata jos haluaa tulla tänne pienelle lomalle. TÄÄLTÄ voit lukea lisää.

Ehkä tässä olisi vielä viime hetken vinkki syyslomalle?

Saatuani jo nyt muutamia vinkkejä teiltä lukijoilta tuli mieleeni että niistä voisinkin ehkä tehdä koosteen postauksen muodossa ja linkittäisin tietysti ko. vihjeen antajan mahdolliseen blogiin. Mutta toki toivon muiltakin kuin bloggaajilta vinkkejä.

MITÄ NÄYTTÄISIT ITSE OMALTA KOTIPAIKALTASI?

💙💙💙

HYVÄ MAKU JA TYYLITAJU

Pari päivää sitten oli taas aika tavata ystäviä. Meidän seitsemän naisen porukka oli kokoontunut paikalliseen ravintolaan viettämään meistä yhden 70-vuotispäiviä.

Meille oli varattu pyöreä pöytä niin kuin toivottu oli. Pyöreä siksi että kokemuksen mukaan kaikkien on helpompi osallistua keskusteluun jos istutaan pyöreästi, kuin jos istutaan pitkässä pöydässä.

Kaikki vaikuttikin hyvältä ja pyöreän pöydän ympärillä näki helposti kaikki seurueemme jäsenet. Mutta sitten viereiseen pöytään tuli miesporukka.

He käyttäytyivät ihan hienosti muuten, mutta puheet käytiin sen verran äänekkäästi ja naurunremahduksien kera, ettemme me naiset kuulleet toistemme puhetta juuri ollenkaan. Aikamme tunnustelimme tilannetta, kunnes mietimme pöydän vaihtoa. Vapaita pöytiä oli vaikka kuinka monta joten saimme vaihtaa syrjemmälle kulmapöytään.

Tarjoilijamme oli jo ehtinyt ottaa tilauksemmekin ja meistä tuntui hiukan vaivaannuttavalta ruveta vaihtamaan pöytää, mutta kaikki sujui kuitenkin jouheasti. Ruoka oli tosi hyvää ja seura mukavaa. Illasta jäi hyvät muistot.

Kotona muistelin keskustelujamme. Kun olimme onnitelleet päivänsankaria ja nuorin meistä oli ihmetellyt sankarin nuorekkuutta vaikka jo noinkin paljon ikää oli kertynyt, voimme kaikki vain yhtyä tuohon ihmettelyyn.

Silloin yksi meistä kysyi, että oletteko ajatelleet minkälaiselta odotetaan 70-vuotiaan, tai 60-vuotiaan, tai vaikkapa 40-vuotiaan näyttävän? Missä on määritelty se miltä minkin ikäisen tulisi näyttää? Mielestäni aika hyvä kysymys. Itsekin tuon tuosta ajattelen jonkun näyttävän nuoremmalta tai vanhemmalta kuin ikä edellyttäisi.



(Yksi eniten inhoamiani sanontoja muuten tällä hetkellä on: "Ikä on vain numeroita".)

Itse olen usein miettinyt sitä, että kuka tai missä määritellään se kenellä on hyvä tyylitaju tai hyvä maku. Usein esim. sisustusjutuissa kerrotaan miten joku asunto on sisustettu hyvällä maulla, tai että sillä tai sillä ihmisellä on varma maku pukeutumisen suhteen.

Jokainen meistä toki varmaan ajattele että sellainen ihminen joka pukeutuu samalla tavalla kuin minä itse pukeudun, omaa hyvän tyylitajun. Tai jos jonkun koti on sisustettu samalla tyylillä kuin oma kotini, niin voin ajatella että tuolla ihmisellä on hyvä maku.

Tottakai jokainen saa tykätä mistä tyylistä tahansa, mutta se ihmetyttää että ovatko lehtien, tv-ohjelmien ym. vastaavien tekijät "jumalia" jotka itseoikeutetusti määrittelevät hyvän maun kriteerit.

Tässä esimerkki naistenlehden sivulta:

"Glenn Closen housupuku muistuttaa foliota ja kertoo pettämättömästä tyylitajusta"

En voi millään yhtyä tuohon mielipiteeseen.

Tällaista pohdintaa tänään. Ei ehkä maailmoja kaatavan tärkeää mietittävää, mutta minun päässäni se tänään pyöri.

MITÄ SINUN PÄÄSSÄSI PYÖRII TÄNÄÄN?

💗💗💗

MIKSI MUUTIMME AHVENANMAALLE?

Multa on usein kysytty miksi supisuomenkielinen perhe muuttaa Ahvenanmaalle.

Ahvenanmaahan on virallisesti yksikielinen, eli täällä kieli on ruotsi. Voisi ajatella että moni suomenruotsalainen joka arkipäivässään haluaisi käyttää enimmäkseen omaa äidinkieltään eli ruotsia, on turhautunut siihen että mantereella asuessa on useimmilla paikkakunnilla pakko osata ainakin jonkin verran suomea.

Jos muuttaa tänne Ahvenanmaalle niin suomen kieltä ei tarvitse osata ollenkaan. Se on ruotsinkielisille tietysti hyvä asia ja houkuttelee tänne muuttoon.    

Mutta entäs me suomenkieliset, kuten meidän perhe? 

Miksi joku haluaa muuttaa paikkakunnalle jossa omaa äidinkieltä ei voikaan ihan niin vaan käyttää jokapäiväisissä tilanteissa?

Syitä voi tietysti olla vaikka kuinka paljon. Ehkä kaikkein suurin syy on rakastuminen. Rakastua voi tietysti Ahvenanmaan kauniiseen luontoonkin niin paljon että haluaa nähdä sitä koko ajan ja siksi muuttaa tänne. Mutta tarkoitan nyt rakastumisella rakastumista toiseen ihmiseen. Eli varsin suuri osa tänne muualta muuttaneista on muuttanut siksi kun on rakastunut ahvenanmaalaiseen. 

Silloin Ahvenanmaa on ehkä jo ennalta tullut ainakin jollain lailla tutuksi tuon toisen ihmisen kautta ja jos ruotsinkieli ei vielä sujukaan kovin hyvin, niin kun vierellä on sitä äidinkielenään puhuva kumppani, niin oppiminen sujuu varmasti aika jouheasti.

Samoin on paljon helpompi päästä sisälle täkäläiseen kulttuuriin ja elämänmenoon kun on läheisiä jotka ovat täältä kotoisin tai ainakin kauan täällä asuneita.

Meillä ei tänne muuton syynä ollut ruotsinkieli, päinvastoin. Se taisi ollakin se ainut asia joka olisi voinut meidän muuttomme tänne vesittää.

Meillä, miehelläni ja minulla oli kouluruotsi jonkinlaisessa hämärässä muistikuvassa, mutta kun sitä emme olleet joutuneet koskaan käyttämään, niin onnetontahan sen puhuminen oli. Lapsemme, jotka silloin olivat 5-ja 7-vuotiaita eivät osanneet ollenkaan ruotsia.

Muuton alkuunpanija ja suurin syy oli mieheni täältä saama työpaikka. Työpaikka täällä taitaakin myös olla aika monella muuton syynä. Mieheni työpaikka oli suurelta osalta suomenkielinen, sillä kaikki lähimmät työkaverit olivat mantereelta ja puhuivat äidinkielenään suomea.

Hän ehti olla täällä töissä vuoden ennenkuin me muut muutimme perässä.  

Laivoilla matkustaminen oli ehtinyt jo tuon vuoden aikana tulla tutuksi paitsi miehelleni, joka matkusti joka viikonloppu kotiin Turkuun, niin myös meille muille perheenjäsenille. Kävimme täällä aina silloin tällöin lomilla ja tutustuimme miehen työkavereihinkin. Tällöin alkoi jo tuntumaan aika kotoisalta kun tunsi joitakuita täältä, vaikkeivat nuo työkaverit täällä asuneetkaan.

Niinpä vuoden 1983 elokuun alkupäivinä teimme päätöksen tänne muuttamisesta, vuodeksi. Koulut alkoivat jo parin viikon päästä tuosta päätöksestä joten kiire tuli asioiden järjestämisen kanssa.

Nuoruuden innolla ja ystävien avustuksella saimme kuitenkin muuton hyvin järjestettyä ja arkipäivä alkoi täällä Ahvenanmaalla.

Jokapäiväinen elämä rupesi rullaamaan mukavasti täällä uudella kotipaikkakunnalla.

Meidät otettiin mukavasti vastaan täällä. Mieheni työkaverin perheeseen tutustuttiin heti ja nuoremman lapsen päiväkodin kautta tutustuttiin toiseen suomenkieliseen perheeseen. Lasten kautta saatiin uusia kontakteja.

Koulussa oli tyttärellemme järjestetty kielen oppimiseen oma avustaja ensi alkuun ja hänen ansiostaan tyttäremme oppikin ruotsinkielen tosi nopeasti. Nuorempi oppi kieltä päiväkodissa ja koulun alkuun mennessä sanavarasto oli kuin alkuperäisellä ruotsinkielisellä.

Minäkin sain työpaikan ihan kotimme läheltä, joten pystyimme jo suunnittelemaan oman talon ostamista. Täällähän kiinteistön ostamiseen vaaditaan ns. kotipaikkaoikeus, joka edellyttää viiden vuoden täällä asumista ennenkuin sen saa. Kun talon osto tuli kohdallamme ajankohtaiseksi niin meillä ei sitä vielä ollut, mutta saimme kuitenkin ostaa poikkeusluvalla. Sen saamiseksi riitti että molemmilla oli vakituinen työ täällä ja olimme asettautuneet tänne pysyvästi.

Nykyisin taitaa tuossa kiinteistöjen ostossakin olla jotain muutoksia, joten se voi hoitua helpomminkin.

Alunperin olimme ajatelleet muuttaa tänne vain vuodeksi, eli kokeilla millaista täällä on asua.

Mutta vuosi venyi ja venyi eikä täältä sitten muutettukaan enää, vaikka ikävä Turkuun ja sukulaisiin vaivasi ajoittain kovasti. Ja vaikka ruotsinkieli nyt sujuikin, niin omaa kieltäkin ikävöi jatkuvasti ja se tunne ei varmaan poistu koskaan.

Kun lapset olivat jo muuttaneet pois kotoa ja mieheni työpaikka lopetti täällä, päätimme mieheni kanssa muuttaa takaisin Turkuun.

Taas saatiin olla omankielisellä alueella ja sukulaisetkin olivat lähellä. Paitsi tyttäret, joista toinen jäi Ahvenanmaalle ja toinen muutti pohjoiseen. Eli taas oli ikävä. Mökkikin meillä oli Ahvenanmaalla ja sinne oli nyt pitkä matka.

Kunnes päätettiin muuttaa takaisin Ahvenanmaalle.

Kaksitoista vuotta asuttiin Turussa, kunnes tahdottiin takaisin tänne. Oltiin valmiita pakkaamaan taas kotimme ja jättämään kummankin synnyinkaupunki taaksemme. Mies kulki pari vuotta vielä Ahvenanmaan ja mantereen väliä töihin ja minä sain työpaikan Maarianhaminasta.

Nyt ollaan asuttu täällä yhdeksän vuotta ja uskoisin ettemme enää täältä muuta pois. Ollaan kotiuduttu hyvin. Molemmilla on mielekkäät harrastukset joille jää aikaa kun ollaan nyt eläkkeellä. Molemmat lapsetkin perheineen ovat nyt täällä.

Ystäviäkin on sopivasti ja mökille on lyhyt matka.

Koskaan ei varmaan kuitenkaan juurettomuuden tunteesta pääse eroon, enkä varmaan koskaan voi tuntea että olisin ahvenanmaalainen, mutta en myöskään enää turkulainen.

Tämä on sopivan kokoinen paikka meille asua ja jos menohaluja riittää niin kaikkea löytyy. Eikä Tukholmakaan kaukana ole. Laivayhteydet Helsinkiin ja Tallinnaan sekä tietysti Turkuun ovat hyvät..

Minä olen tutustunut paikallisiin työni ja harrastusten kautta ja onhan täällä minulle tärkeä "Muijakerho" eli meitä on seitsemän suomenkielistä naista jotka tapaamme säännöllisesti. Se onkin aikamoinen henkireikä minulle.


Täällä asuvista äidinkieleltään suomenkielisiä on 5-6%.

Kansalaisopisto (Medis) järjestää kursseja tänne muuttaville jotka haluavat oppia ruotsia.

Työttömyysaste on hyvin alhainen, n.3,1%.

Asukkaita koko Ahvenanmaalla on hiukan alle 30.000 ja se lisääntyy koko ajan. 

Kiinnostuitko saamaan lisää tietoa Ahvenanmaasta? 

Mm. näistä paikoista voit aloittaa etsimisen:

 Mariehamns stad (asuntoja, työpaikkoja, kouluja, päivähoitopaikkoja     ym.) AMS.ax (työpaikkoja, kursseja ym.) Visit Åland. Lisäksi on  kunnilla omat  kotisivunsa joissa kannattaa vierailla.

Eli yhteenvetona meidän perheen tänne muuttoon voisi sanoa: Muutimme työn perään tänne. Kokonaisuudessaan on viihdytty hyvin, vaikka tietysti ihmettelyn aihettakin on tullut niinkuin varmaan aina kun muuttaa vieraalle paikkakunnalle.

Kaduttu ei kuitenkaan tänne muuttoa olla. On ollut terveellistä nähdä elämää hiukan muultakin kantilta kuin siltä johon on syntynyt.

TREVLIG FORTSÄTTNING PÅ DAGEN! (ja sama suomeksi)

💙💙💙