SOHVAPÖYDÄN UUSI ELÄMÄ

Hei!

Instan puolella jo vilautinkin tätä mosaiikkipintaa, mutta nyt näytän mitä siitä loppujen lopuksi tuli.

Tämä levy johon mosaiikit on sommiteltu kuului aikoinaan sohvapöytään, joka meillä oli käytössä monta, monta vuotta sitten. Silloin siinä ei noita mosaiikkeja ollut vaan pinta oli sileä ja maalattu. Pöytä on joskus  kirpparilta  hankittu.

Sitten luovuimme pöydän käytöstä ja tytär innostui jossain vaiheessa päällystämään sen uudestaan. Ja hieno siitä tulikin. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä käyttöön ja pöytä päätyi varastoomme odottamaan parempia aikoja.

Jossain vaiheessa minä puolestani keksin että jos pöydästä sahaisi jalat pois niin siitä voisi tehdä seinäkoristeen. Mutta sitäkään suunnitelmaa ei koskaan viety loppuun ja niin pöytälevy sai edelleen olla varastossa. Jalat kuitenkin oli jo ehditty poistaa joten pöytänäkään sitä ei enää voinut käyttää. Kun ihminen on impulsiivinen ja ideoita pulppuaa päästä niin näinkin voi käydä, ja käykin!

Kunnes tuo levy taas muistui mieleen. Kotona sohvapöytämme on muuten mieluinen, mutta se on liian iso ja harmittaa aina kun sohvalle mennessä joutuu pujottelemaan pöydän ja sohvan välistä eikä liikkumiselle jää tarpeeksi tilaa. Mutta tuon levyn kokoinen pöytä olisi juuri sopivan kokoinen sohvan eteen.

Mutta kun ne jalat puuttuivat. Ruvettiin pohtimaan minkälaiset jalat olisivat sopivat. Metallinen jalusta olisi hieno, mutta niitä ei niin vaan ole saatavissa ja jos jonkinlainen löytyykin, niin koko ei ehkä ole juuri oikea.

 

Päätettiin sitten tehdä jalat puusta ja maalata ne. Nyt ovat jalat paikoillaan, joten pöytä seisoo jo tukevasti lattialla. Ihan ei kuitenkaan vielä näytä valmiilta eikä varsinkaan kovin hyvältä. 

Rosoa ja kulumaa on siellä täällä eikä värikään ole se mitä haluamme. Väriä on helppo vaihtaa maalaamalla, mutta oikean värin valitseminen ei ole helppoa. Ja mietintää aiheutti myös se maalataanko kaikki saman värisiksi, vai tulevatko jalat toisen värisiksi. 

Pöydän kulmissa on pyöreät lasikoristeet, mutta yhdestä kulmasta se on hävinnyt ja kulma on muutenkin kärsinyt. 

Pöytä näytti hiukan orvolta uusine jalkoineen ja keksittiin laittaa vielä poikkipuut jalkojen väliin. Nyt on paljon parempi. Rosot on myös siloitettu ja pitää vielä hioa. J teki työn ulkona joten pölyltä sisätiloissa vältyttiin. 

Kekseliäisyys on monta kertaa niin tarpeen. Muistelin että minulla on kaulakoru jota en ehkä ole kertaakaan käyttänyt ja siinä oli lasipalleroita jotka voisivat korvata puuttuvan kulmakoristeen.

J tietysti ensin miehille tyypilliseen tapaan vähätteli keksintöäni, mutta soviteltuaan sitä hetken paikoilleen hyväksyi sen kuitenkin. Ja hyvin se täyttikin tehtävänsä. 

Istuu tuohon kulmaan niinkuin olisi aina siinä ollut. 

Pöydän väriksi valittiin aina tyylikäs musta ja sekä jalat että pöytälevyn reunat maalattiin kahteen kertaan.

Nyt on sopivan kokoinen sohvapöytä ja sen ympärillä mahtuu vapaasti liikkumaan. Vaikka itse sanonkin, niin mielestäni aika onnistunut muutos ja sopii meidän tyyliin ihan täydellisesti. 

Pöydän pinta on hiukan epätasainen ja sen suojaamista mietitään vielä. Lasilevy olisi ehkä paras ratkaisu tuohon päälle, mutta pysyykö se paikoillaan?

Tuo saumausmateriaali on huokoista ja voin kuvitella että jos siihen kahvi-tai viinitahra tulee niin sitä on ehkä vaikea saada pois.

Niinpä nyt ainakin ensiavuksi päätettiin suojata pinta lakkaamalla. 

Nyt ei enää tarvitse harmitella liian suuren sohvapöydän kulmista saatuja mustelmia. Tuntuu että pöytä on juuri se oikea pöytä tähän paikkaan. Ja mikä parasta, varmaan ei samanlaista ole kenelläkään!

Vielä askarruttaa se lasilevy pöydän pintana. Onko kellään kokemusta sellaisesta? Pysyykö se paikoillaan vai pitääkö se jollain konstilla kiinnittää?

IHANAA JA TOIVOTTAVASTI  KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE! 

💙💙💙