torstai 27. kesäkuuta 2019

MITEN MINUN KÄVI KASVATUSSÄKKIEN KANSSA



Saapa nähdä miten käy tomaattisadon tänä vuonna. Istutin taimet aikaisemmin kasvatussäkkiin josta olin lukenut netistä kiitettäviä arvosteluja. Klikkaamalla TÄSTÄ voit katsoa millaiselta taimet säkeissä näyttivät ihan alussa.

Minä en kuitenkaan osannut hoitaa ja kastella kasvatussäkissä olevia taimia. Mielestäni oli vaikeaa arvioida ovatko tomaatit saaneet riittävästi vettä, vaiko mahdollisesti liiankin paljon.




Muutama raakile tomaateissa kyllä oli, mutta muuten ne näyttivät tosi surkeilta. Lehdet kellastuivat ja kasvit nuokkuivat kuin olisivat kärsineet kuivuudesta vaikka sormella kokeillessa multa oli kosteaa.

Tänään päätin päästää taimet pois noista pusseista ja istutin kunkin taimen omaan ruukkuun. Hiukan ne kärsivät siirrosta ja muutama oksakin katkesi. 




Saa nähdä kuinka tomattien nyt käy. Ainakin nyt on helpompi päätellä koska pitää kastella. Tuo säkkiviljely vaikutti niin helpolta ja vaivattomalta, mutta ainakin minä koin sen hankalaksi. 

Aina ei voi onnistua ja kokemattomalle tulee takapakkia. Ehkä kuitenkin muutaman tomaatin saamme näistä. 



Kurkut sitävastoin tuntuvat viihtyvän ja kasvavan vauhdilla omassa ruukussaan. Kaksi tainta niitä vain on, joten mitään suurta satoa tuskin on odotettavissa, mutta jotain sentään. 




Kasvarin ulkopuolella laatikossa kasvatan mm. rucolaa. Siinä onkin tosi suuret lehdet. En ole kaupan rucolassa näin suuria nähnyt. Vai onkohan rucolaa eri lajikkeita? Ei voi tietää. 



Herneet ovat myös venähtäneet reilusti pituutta ja laitoin naruja jotka sidoin kanaverkkoon toivoen että herneenvarret kiipeäisivät noita naruja pitkin eivätkä sotkeutuisi toisiinsa.

Mutta näiden laatikoiden multa on jotain ihmeellistä. Ostimme puutarhamultaa jonka pussin tekstin mukaan piti sopia juuri tällaiseen kasvatukseen. Se on kuitenkin sellaista että multa kovettuu päältä, eikä tahdo päästää vettä lävitseen, joten kun kastelun jälkeen kokeilee haralla möyhentää multaa niin se on aivan kuivaa. Hiukan auttaa jos ennen kastelua möyhentää multaa.

Puutarhamyymälöissä kierrellessä huomaa että multaakin on jos jonkinlaiseen tarkoitukseen eikä olekaan ihan helppoa valita kuhunkin kohteeseen juuri sitä oikeaa.

Paljon on amatööriviljelijällä vielä oppimista.

Olisi kiva kuulla kokeneemmilta viljelijöiltä miten minun olisi pitänyt toimia saadakseni paremman tuloksen.


MUKAVAA LOPPUVIIKKOA KAIKILLE!


💚💚💚 



tiistai 25. kesäkuuta 2019

KIERTOAJELUA


Eilen käytiin pienellä saaristokierroksella. Ajettiin läpi Bomarsundin Prästön lauttarantaan. Siitä jatkoimme lautalla Vårdöhön. Poikkesimme kyläkaupalla jätskillä ja nautimme kauniista säästä. 



Vårdöstä ajoimme vielä yhdellä lautalla pienehkön matkan ja niin olimme saapuneet Simskälaan. Tapanamme on käydä täällä ainakin kerran kesässä. Täällä kirjailija Anni Blomqvist asui ja kirjoitti suositun Myrskyluodon Maija-kirjasarjansa. 



Yhdestä aikaisemmasta vierailusta samassa paikassa kirjoitin TÄÄLLÄ

Ihailin kalliolla kasvavia luonnonkukkia jotka muodostivat värikkäitä mattoja kallionkoloihin. Miten vaatimattomissa paikoissa kasvaa kaikkea kaunista!



Tiesimme entuudestaan että rannassa kalliolla on kiva paikka istua ja paitsi nauttia maisemista, niin juoda mukana olevat kahvit. 




Rannassa on vanha venevaja jonka seinässä luki että siellä on kahvio ja se on auki tiistaisin ja lauantaisin. Harmi kun sattui olemaan maanantai. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkälainen kahvila tällä paikalla on. Ovi oli lukitsematta ja kurkistin sisään. Huone oli tosi pieni eikä siellä ollut muuta kuin pöytä ja ikkunan alla pitkä penkki. Ulkopuolella on myös pöytä ja penkit.

 




Pöydällä olevassa maljakossa oli kaunis kesäkukkakimppu.

Joimme omat kahvit ulkona auringonpaisteessa. Paikalle eksyi pariskunta matkailuautolla, mutta he viipyivät vain hetken. Mahtoivatko olla aikeissa majoittua rantaan, mutta meidän läsnäolomme pelotti heidät tiehensä? Toivottavasti ei sentään. Paikka olisikin ollut ihanteellinen viettää aikaa matkailuauton kanssa. 





Mitään erityisempää katseltavaa, kauniin maiseman lisäksi, täällä ei ollut, mutta saipa aimo annoksen saaristolaistunnelmaa. Toki muutama punamullalla maalattu maalaistalo näkyi tien varressa. Niiden pihapiirien tunnelma oli kuin vanhoista ruotsalaisfilmeistä.

Joskus pitäisi kyllä poiketa kirjailija Anni Blomqvistin kotitalossa joka nykyään on museona. Aika noloa ettei siellä olla vielä käyty, vaikka Maija-filmisarja on nähty ainakin kolme tai neljä kertaa ja kaikki Myrskyluoto-kirjatkin olen lukenut.
 




Simskälan lautta ajaa aikataulun mukaan aika tiuhaan tahtiin, joten kovin kauan ei rannalla tarvitse odotella. Nyt tosin lautta myöhästyi hiukan aikataulustaan sillä siinä oli kannen maalaustyö menossa. Käytössä oli vain keskikaista, mutta eipä lautalla meidän lisäksemme muita ollutkaan, joten tilaa oli.

Ajoimme takaisin samaa reittiä kuin olimme tulleetkin ja mökille saavuttuamme olikin iltapäivä jo pitkällä.


💙💙💙  

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

KAUNISTA KATSELTAVAA



Juhannus on ohi ja monet juhannussalot on pystytetty täällä Ahvenanmaalla. Usein on tapoihimme kuulunut ajella ympäriinsä ihailemassa toinen toistaan kauniimpia salkoja, mutta tänä vuonna emme ole vielä nähneet kuin sen salon joka pystytettiin mökkimme lähimpään kylään.



Kylän väki on ahertanut tunteja koristelun parissa. Kruunuja on tehty pitkin kevättä, mutta nuo lehtinauhat jotka kiertävät salkoa on tehty vasta ihan viime tipassa. Aattona ajaessamme kylän halki näimme ihmisiä sitomassa noita lehtiä paikoilleen.

Itse en ole koskaan osallistunut koristelujen valmistukseen enkä varmaan osaisi niitä tehdäkään kun en ole kasvanut tällaisen perinteen piirissä.

Mutta yhden tuollaisen kruunun olen joskus tehnyt eikä se ollut vaikeaakaan kun oli opastaja vieressä. Tekemäni kruunu oli meillä monta vuotta esillä aina juhannuksena, mutta kun se tuli nuhjuiseksi niin heitin  sen pois eikä uutta ole tullut tehtyä tai ostettua. Näitä saa nimittäin ostaa valmiinakin.



Tässä vielä odotellaan salon pystyyn nostamisen aloitusta. Perinteisesti se tehdään puisten seipäiden avulla ja siihen tarvitaan monta miestä että se saadaan ylös.

En tiedä miksi meidän kylässä ei enää tuota perinteistä nostoa käytetä. Voi tietysti olla että kylässä ei enää ole tarpeeksi talkooväkeä sitä tekemään, tai sitten vaan on koettu helpommaksi nostaa salko autonosturin avulla, sellainen kun kylästä löytyy. 



Salon yläpäässä on neljä purjevenettä jotka tuulessa pyörivät ympäri. Viime vuonna ei kylän salkoa saatu ollenkaan nostettua kun se katkesi kesken kaiken. Nyt kuitenkin upouusi salko kesti hyvin nostamisen. 





Nyt alkaa olla valmista ja hienoltahan tuo salko näyttää.

Väkeä oli paikalle kerääntynyt yllättävän paljon katsomaan tapahtumaa. Joukossa kyläläisiä, mutta arvelisin kuitenkin että suurin osa oli kesäasukkaita ja näiden vieraita. 



Autonosturin kuljettaja sai ansaitut aplodit poistuessaan paikalta. 




Salon pystytyksen jälkeen asiaan kuuluu piirileikki salon ympärillä: "Små grodorna, små grodorna".. eli "Pienet sammakot, pienet sammakot".. kuului laulu.   




Juhannussalon pystyttäminen on hieno perinne ja tosi kauniita ne ovat. Nyt saavat salot olla pystyssä melkein vuoden sillä ne lasketaan alas hiukan ennen seuraavaa juhannusta. Siinä vaiheessa voi olla muutama kruunu vähemmän kun syksyn ja talven myrskyt ovat niitä rieppotelleet, mutta ei haittaa, sillä joka vuosi tehdään kuitenkin uudet. 



ONKO JUHANNUSSALKO SINULLE TUTTU PERINNE?

💚💚💚

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

HELPPO KUKKASEPPELE PÖYDÄN YLÄPUOLELLE



Juhannus lähestyy ja juhannukseksi tehdään usein kukkaseppeleitä tyttösten kutreille. Minä teen  kukkakoristeita ulos ruokapöydän yläpuolelle ripustettavaksi.

Tällaisen samanlaisen olen tehnyt jo useampana vuonna ja teenpä täksikin juhannukseksi samanlaisen. Kuvia tämänvuotisesta ei vielä ole, joten käytän vanhoja kuvia.




Asetelman pohjana voi käyttää pienehköä lautasta tai kulhoa. Minä käytän tuikkualustaa jonka olen havainnut sopivaksi tähän tarkoitukseen. Se on laakea, läpimitaltaan vajaat viisitoista senttiä. Siinä on matalat reunat, jotka ovatkin hyvät. Alustalle laitetaan nimittäin ensiksi vedessä liotettu oasis-sieni ja reunat estävät veden valumisen pöydälle. Kasvit säilyvät koko juhannuksen ajan tuoreina oasis-sienen ansiosta.

Tähän seppeleeseen voi tietysti käyttää mitä tahansa kukkia, mutta minä tykkään vihreästä enkä laita välttämättä ollenkaan kukkivaa kasvia. Olen havainnut sopiviksi kasveiksi kaislat ja mustikan-ja puolukanvarvut. Kuvan sepeleessä minulla on muutama valkoinen pikkukukka elävyyttä antamassa. 



Alta päin asetelma näyttää tältä. Tuo alunen joka minulla on on kätevä kun siinä on nuo lenkit joiden läpi on helppo pujottaa kasveja. Laitoin tässä seppeleessä alimmaiseksi kaisloja jotka tulevat kivasti esiin säteittäin. Ne ovat kestäviä eivätkä taitu kun ne tökkii sieneen. Kivalta voisi näyttää myös vaikka muratti tai jokin muu köynnöskasvi joka roikkuisi alaspäin.

Kaislojen yläpuolelle asettelin mustikan-ja puolukanvarpuja niin paljon että sieni peittyy kokonaan. Muutama valkoinen pieni kukka lisäksi ja niin on juhannuksen kukka-asetelma valmis.




Sitten vaan ripustetaan seppele pöydän yläpuolelle. Minulla on ketju valmiina pöydän yläpuolella ja alustassa on koukku josta se on helppo ripustaa ketjuun. Jos sinulla ei vastaavaa ole, niin narusta tai rautalangasta on helppo tehdä amppeli johon koristeen voi lautasineen ripustaa.

Tämä on siitäkin hyvä koristelutapa, että se ei estä näkemästä vastapäätä pöydän toisella puolella istuvia, niin kuin maljakossa pöydällä olevat kukat helposti tekevät, eikä se vie pöytätilaa.

Tämän ehtii vielä hyvin tehdä juhannukseksi ja materiaalit löytyvät vaikka tienvierustalta tai metsästä.



OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE LUKIJOILLE!

💚💚💚






perjantai 14. kesäkuuta 2019

KESÄAPULAINEN TYÖSSÄÄN



Edellisvuonna meille tuli mökille ruohonleikkaajaksi robottiruohonleikkuri, joka sai heti kutsumanimen "Roope". 

Silmä tarkkana seurasimme (tai ainakin minä) sen touhuja. Tuntuu kuin se olisi perheemme lemmikkieläin ja miten söpösti se hoitaakaan tehtävänsä.
 



Nurmikkomme on kaikkea muuta kuin tasainen. Siinä on kuoppaa ja muhkuraa ja myös paljaita paikkoja, joita aina paikkaillaan hyvällä tai huonommalla menestyksellä.

Välillä "Roope" on jäänyt jumiin ja on tarvinnut hiukan apua jatkaakseen töitä, mutta kun pahimmin epätasaiset kuopat on täytetty niin työ sujuu hienosti. 
 



Viime kesä oli tosi kuiva, emmekä käyttäneet "Roopea" ollenkaan vaan se vietti koko kesän varastossa. 

Ensimmäisen kesän käytön jälkeen huomasimme että "Roopen" kapasiteetti olisi riittänyt suuremmankin nurmialueen leikkuuseen, joten keräsimme vihreän johdon (kuvassa) rullalle ja päätimme asentaa sen uudestaan tänä kesänä. Tuo johtohan rajoittaa sen alueen joka robottiruohonleikkurin on tarkoitus leikata ja leikkuri pysähtyy ja kääntyy oikeaan suuntaan kun tulee tarpeeksi lähelle johtoa. Nyt kun johto on juuri asennettu se vielä näkyy, mutta jonkin ajan kuluttua se on peittynyt ruohon alle. Sille ei tarvitse asennettaessa kaivaa uraa vaan se naputellaan tappien avulla paikoilleen nurmen pintaan.

Pari viikkoa sitten asensimme johdon uudestaan ja suurensimme leikkuualuetta. Leikkurin ohjeissa sanottiin että kestää muutaman leikkuukerran ennenkuin leikkuri "osaa" leikata koko alueen moitteettomasti.

Juuri tämä koulutusvaihe meillä on nyt meneillään ja muutaman kerran leikkurin näyttöruudussa on ollut teksti "nurmikko valmis", vaikka koko aluetta ei suinkaan ole leikattu. Silloin olen lähettänyt "Roopen" uusintakierrokselle. Vielä on leikkaamattomia alueita, mutta harjoitus jatkuu.
 



Kun virta alkaa loppua akusta, palaa "Roope" omatoimisesti telakalleen latautumaan. Ja latauksen tultua täyteen jatkaa taas leikkuuta.

Leikkurin pystyy ohjelmoimaan siten että se leikkaa vaikka kaksi kertaa viikossa, mutta me olemme päätyneet manuaaliseen käyttöön eli lähetämme sen leikkaamaan joko puhelimeen ladattavan ohjelman avulla tai painelemalla määrättyjä nappuloita  leikkurin päältä.
 



Kesäkukkasetkin on mökille vihdoin hankittu ja istutettu. Samettiruusuja istutin pitkästä aikaa, mutta ehkä se ei ollut paras mahdollinen valinta. Vielä ei voi sanoa miltä näyttävät kun vähän rehevöityvät.

Samettiruusuja olisi pitänyt ehkä istuttaa kukkamaahankin, sillä juuri aukeamaisillaan olleita unikkoja on häipynyt taas parempiin suihin. Samperin jänikset tai kaurisko lienee ollut asialla. Samettiruusujen sanotaan karkoittavan kutsumattomat vieraat, joten niiden avulla ehkä unikon kukat olisivat säilyneet.
 



Terassille istutin pari pelargonia, joiden uskon sentään saavan olla rauhassa. Tuskin mikään eläin sentään ihan terassille asti uskaltaa hypätä. 



Eilen ja tänään on ollut sateista ja sumuista ,  mutta viikonlopuksi on luvattu ainakin hiukan lämpenevää. Sade olikin tarpeen sillä niin kuivaa on meillä päin ollut. Tomaatit ja kurkut kasvavat kasvihuoneessa ja ulkona laatikoissaan ovat herneen varretkin jo muutaman sentin pituisia. Kohta niille pitää laittaa tukikeppejä jotta eivät kierry toistensa ympäri.

Sateen ansiosta nurmikko vihertää ja kasvaa vauhdilla, joten työttömäksi "Roope" ei jää.



AURINKOISTA VIIKONLOPPUA JA KIVAA LOMAA KAIKILLE LOMALAISILLE!


💛💛💛

 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

YKSI NUMERO VÄHEMMÄN



Tänä päivänä alkaa jo lähes kaikilla olla käytössään kännykät. Lankapuhelimia ei juurikaan enää käytetä. Kännykkä onkin kätevä laite: se on pienikokoinen, helppo pitää mukana ja siinä on helposti valittavissa numero johon soittaa ilman että pitää muistaa ulkoa numeroa tai etsiä sitä puhelinluettelosta. 



Saattaapa tuossa kännykän numeroiden listassa olla monia sellaisiakin, joiden kanssa ei oikeastaan koskaan tule soiteltua. Numero on vaan jostain syystä jäänyt puhelimeen tallennetuksi. Ei ole tullut poistettua, vaan varmuuden vuoksi jätetty sinne luettelon jatkoksi. 



Ja sitten on niitä numeroita joihin useimmiten tulee soitettua tai joiden haltija itselle useimmiten soittaa.

Nämä numerot kuuluvat luonnollisestikin yleensä kaikkein läheisimmille ihmisille.

Tällaisen ihmisen poismenon jälkeen tulee eteen se tilanne että hänen yhteystietonsa pitäisi poistaa puhelimesta. Se ei olekaan ihan niin helppoa kuin voisi luulla.

Jostain syystä tuntuu kuin tuosta ihmisestä voisi jotenkin vielä pitää kiinni niin kauan kuin hänen numeronsa on tallennettuna omassa puhelimessa. Tuntuu kuin poismeno tulisi vielä enemmän todeksi sen jälkeen kun numeron poistaa. 

Monen monta numeroa olen elämäni aikana jo joutunut poistamaan.



Muutama päivä sitten poistin taas yhden numeron.


💓


sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

PIHALLA JUURI NYT

Nyt kukkivat laukat ja nyt kun kuvan ottamisesta on kulunut jo viikon verran ne ovat vieläkin täyteläisemmässä kukassa. Tuntuvat houkuttelevan kovasti perhosia, kuten vieressä olevat pikkusyreenitkin.

Istutin laukan (Allium Purple Sensation) sipuleita syksyllä. Niiden kukkiminen tuntuu olevankin melko pitkäikäistä mikä on hienoa. Lehdet sitävastoin ovat suorastaan rumat kun ruskistuvat. Olen jo leikannut niiden ruskeimmat kohdat pois. Toivottavasti en tehnyt suurta virhettä kun leikkasin. Onneksi olen istuttanut orvokkeja laukkojen sekaan niin lehdet eivät ihan niin paljoa näy.




Orvokit ovat kasvaneet tiheäksi matoksi ja eilen leikkasin niitä puolta lyhyemmiksi siinä toivossa että tulee uusi kukinta niinkuin yleensä käykin. Sitten kun nämä orvokit ovat kukkimisensa kukkineet niin tarkoituksenani on istuttaa niiden tilalle jotain monivuotista perennaa. 



Kukkapenkin kulmauksessa viihtyy ja kasvaa vauhdilla Peittokurjenpolvi (Geranium cantabrigiense Karmina) joka viihtyy vaatimattomassakin maassa. Se on juuri aloittamassa kukintansa lilahtavilla kukilla.

Sen vieressä penkin reunakasvina on Hopeahärkki joka on jo levittäytynyt tuuheaksi matoksi.

Hopeahärkin takana on ihan pieniä Komeamaksaruohon taimia jotka toin mökiltä. Toivon että ne täällä kotipihalla saavat olla rauhassa jäniksiltä ja kauriilta.

Juuri nyt kauniisti kukkiva punakukkainen, mätästävä Patjarikko on uusi tuttavuus minulle. Ostin pari viikkoa sitten kolme tainta ja nyt ne jo näyttävät aloittavan leviämisen.

Patjarikon vieressä yrittää kasvaa heinä Miscanthus sinensis, jonka istutin viime syksynä. Kovin on kitukasvuinen.




Kuunliljat ja Mehitähdet kasvavat toisessa kukkapenkissä. Myöskin nämä olen tuonut mökiltä. Molempia jäi kyllä sinnekin vielä. 



Runsaasti on kukkinut ja kukkii vieläkin, muutama viikko sitten istuttamamme Pikkusyreeni (Syringa meyeri Palibin). Tuoksu on ihana. Muutamina kovatuulisina päivinä olen pelännyt sitä kestävätkö rungot katkeamatta, mutta ainakin tähän asti ovat kestäneet.




Syksymmällä ehkä on edessä vielä hiukan istutustöitä ja ainakin muutamia kukkasipuleita voisi lisää laittaa. Mutta nyt nautitaan kesästä!



MUKAVAA PÄIVÄÄ SINULLE!


💚💚💚